Motorinen oppiminen etenee salakavalasti

Uskokaa tai älkää, vielä kolme viikkoa sitten Tanssija ei ollut eläissään tehnyt yhtään kärrynpyörää.  Nii-i!  Vaikka lapsuuteni oli urheilullisesti varsin aktiivinen, tuo taito jäi syystä tai toisesta tyystin oppimatta.

Muutama viikko sitten treenasimme seuratanssiproduktiotamme, ja joku luokkatoveri teki joutessaan kärrynpyörän.  Kummempia ajattelematta lähdin tekemään mallin mukaan ja kas!  Sieltähän pyörähti siisti, tasapainoinen kärrynpyörä, josta sain pikku hiomisella varsin mallikelpoisen suorituksen!

Tänään oli vuorossa sitten neitsyyden menetys balettipirueteille.  Eilisellä Niinan balettitunnilla (keskiviikkoaamu, daa-a) keho oli vielä täysin unessa, ja piqué-piruettiharjoitus meni täysin plörinäksi, enkä tuntunut pysyvän minkäänlaisessa tasapainossa yhden jalan relevéssä, hyvä kun kahden.

Tänään Päivin aikuisbalettitunnilla kahden jalan relevét olivat kuin kivestä veistetyt, tasapainoiset ja vahvan tuntuiset. Kun siirryimme piqué-harjoitukseen, lähtivät tasapainot kehittymään kivasti, ja kun Päivi ehdotti pyörimisen lisäämistä harjoitukseen, kaikki halusivat kokeilla.  Ja mitä hiittä: nehän alkoivat pyörähdellä! Tosta vaan!  Voitte uskoa, että Tanssijan olo on tällä hetkellä kuin Voittajalla.

Motorinen oppiminen voi olla joskus salakavalaa.  Onhan se selvää, että kun tanssia tulee monipuolisesti viikossa 20-30 tuntia, niin kehittymistä tietenkin tapahtuu, mutta tämä kehitys tuntuu itselläni etenevän kaikkea muuta kuin tasaisesti – jonkin aikaa tuntuu siltä, että mikään ei kehity, sitten muutaman viikon sisään sisäistää kehollaan yhtäkkiä hirmu monta uutta asiaa.  Luulisin, että myös motorinen oppiminen etenee ainakin minulla ”ylenevinä tasanteina”.  Oppiminen ei siis ole lineaarista, vaan välillä tuntuu, että ei kehity, ja sitten yhtäkkiä tulee jokin iso hyppäys.

Kunpa osaisin kuvailla, millainen olo on ihmisellä, joka vasta nyt tiedostaa oman kehonsa piilevän potentiaalin ja josta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että alkaa olla sinut kehonsa kanssa.  Nykyään tuntuu aivan kuin kehoni keskustelisi kanssani ja kertoisi, millainen olo sillä milloinkin on ja mitä sillä voisi tänään lähteä tekemään.

Keho on kaveri!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s