Kilpparikisat korkattu!

Tanssija oli kilpatanssiparinsa Annan kanssa tänään Kokkolan Cortén aluekisoissa, sarjana S1E ja lajeina siis Hidas valssi, Tango, Quickstep, Samba, Cha Cha ja Jive.  Tulimme toiseksi, joten nälkää – ja rutkasti parannettavaa – jäi vielä!

Kisan ykköstila oli selvä kuudella sijoituspisteellä, mutta toinen tilammekaan ei ollut mitenkään varma vakioiden notkahduksesta johtuen. Sijoitukset lajeissa olivat 2 (V) / 4 (T) / 4 (Q) / 2.5 (S) / 2 (C) / 2 (J).

Erityisesti Tango ja Quickari menivät siis melko lailla penkin alle, allekirjoittaneen unohdellessa kesken tanssin helppoja koreografian pätkiä. Onneksi tuomarit olivat suorituksestamme kanssamme samaa mieltä. On muuten melko haastavaa tanssia kisoissa ahtaalla lavalla muiden parien kanssa, ja tästä minulla ei ole aiempaa kokemusta, joskin tietty tanssilavoilla tanssimisesta on sitäkin enemmän.

Lisää harjoitusta vain parin kanssa, niin kyllä se tästä lähtee! Fiilis tästä aloituksesta on kuitenkin voittopuolisesti positiivinen.

Mainokset

Lantion paikka

Tällä viimeisellä kesälomaviikolla kilpparitreeneissä vuorossa olivat Jive ja Samba, ja treenihuomiot keskittyvät eniten lantion toimintaan lattareissa.

Jive

  • tanssiasennon on oltava tarpeeksi etupainoinen, jotta triple-stepien lopussa (3a4 5a6) lantio pääsee kiertymään kunnolla tukijalan puolella myös taakse. Vrt. Cha Chassa tanssiasento on pystympi, jolloin voimakasta taakse kiertoa ei tapahdu.  Jivessa etupainoinen tanssiasento tekee luontevasti lantiolle tilaa kiertyä taakse
  • tanssissa sekä miehellä että naisella keho vaihtelee koko ajan kahden muodon välillä: lantioswing vasemmalle tai lantioswing oikealle. Oikeastaan välimuotoja ei juuri ole, ja Jivea tulisikin harjoitella niin, että kaikissa kuvioissa selkeästi selventää itselleen, kumman muodon on oltava kehossa missäkin kuvion vaiheessa
    • Esimerkki: American Spin naisena: 1 (swing oik) – 2 (swing vas) – 3a4 (swing pysyy vas 3a, vaihtuu napakasti oik askeleella 4) – 5a6 (swing pysyy oik)
  • tanssissa oltava diagonaalisuunnat mukana vahvasti koko ajan. Itselläni tämä koskee erityisesti yläselkää: lantioswing toimii, mutta ylävartalo tahtoo olla hiukan jäykkä, jolloin selän ristilateraaliset suunnat jäävät vaatimattomiksi Jiven nopeissa tempoissa
  • kaikessa tanssissa on pyrittävä rentouteen, vartalon liike Jivessa ei saa näyttää puserretulta

Samba

  • huiskuissa lantion on kierryttävä ikään kuin ”tulojalan suuntaan”, niin että näyttää kuin lantio haluaisi pysyä huiskuissa suuntautuneena ”keskustaan”. Tämä kierto aiheuttaa myös ”tulojalassa”voimakkaan aukikierron
  • voltassa on paljon treenattavaa vielä:
    • painon pysyttävä melkein kokonaan etujalalla
    • älä siirrä etujalkaa liikaa eteenpäin niin, että se menee voimakkaasti ”ristiin” takajalan kanssa
    • etujalassa ei juuri aukikiertoa
    • sambamainen tukijalalle (etu) kohoaminen tekee tilaa takajalalle siirtyä eteenpäin (sama kuin huiskuissa)
    • pidä sisäreidet aktiivisempina, jotta etujalka pysyy suorana eikä lähde ”länkisääreksi”

 

Aukikiertäjät rumbassa

Tanssija oli eilen todella loistavalla rumbatunnilla, jossa tehtiin aluksi piiiiitkä harjoitus, jolla aktivoitiin Rumbassa tarvittavia lihaksia. Teimme paljon kävelyitä, Cucarachoja ym.  Lissu puhui paljon lonkan aukikiertäjien merkityksestä lattareissa, ja tuntui, että tämä asia aukesi ihan uudella tavalla.

Lonkan aukikiertäjät koostuvat kuudesta pikkulihaksesta, jotka sijaitsevat ”pepun alla”.  Aukikiertäjistä puhutaan yleensä baletin yhteydessä, mutta niiden aktiivinen käyttö myös lattareissa parantaa huomasti lajinomaista kävelytyyliä.  Jokainen voi kokeilla aukikiertäjien aktivoimista seuraavalla tavalla: seiso lantioiden levyisessä haara-asennossa, jalat parallel. Ajattele kiertäväsi jalkoja auki ”ankka-asentoon”, mutta niin, ettet jännitä gluteus maximusta (pinnallinen pakaralihas), vaan ”alempaa”.  Harjoituksen myötä huomaat, että pystyt aktivoimaan syvemmällä sijaitsevia lihaksia niin, että pakaran pinnalliset lihakset säilyvät melko rentoina.

Kun olen saanut tämän jotenkuten toimimaan jo baletissa, otin tunteen eilen käyttöön rumbakävelyissä – ja ero oli huima!  Nimittäin yleinen virhe rumbakävelyissä on se, että etujalan aukikierto vaihtuu helposti sisäkierroksi.  Aukikiertäjien ajatteleminen piti etujalan myös aina aukikierrossa, ja kävelystä tuli lajinomaisempaa.

Pikaoivalluksia lattariopetuksesta

Tanssipajan syksyn mittainen kurssimme päättyi tänään kertaustuntiin, jossa kävimme Leean kanssa läpi kaikki syksyn aikana tanssitut tanssit: Foksin, Tangon, Valssin, Fuskun, Buggin, Rumban ja Cha Chan.  Paitsi että oppilaat ovat selkeästi oppineet paljon syksyn aikana, on mukava huomata, että myös heidän omaksumiskykynsä on selkeästi kehittynyt.

Seuratessani miesten Rumbaa ja 41-askeleen kiiruhtamista edelle rytmistä sain intuition: miehen on selkeästi ensin siirrettävä jalkansa sivulle ojennettuna, ja vasta sitten lähdettävä siirtämään painoa tälle ojennetulle jalalle.  Jotenkin en ollut tullut ajatelleeksi, ettei tuo ole lainkaan itsestäänselvää oppilaille, vaikka näkisivät opettajien koko ajan tekevän niin.  Kun lantionkiertoa ei vielä juuri ole ja jos jalkaa ei ojenna, sille 41-askeleelle tulee ikään kuin ”hypähdettyä suoraan”, ja tanssi lähtee juoksemaan edelle rytmistä.  Tällä tarkennuksella miesten tanssi maadoittui ja sitä kautta rauhoittui huomattavasti ja tuli jotenkin ”rumbamaisemmaksi”.

Toinen, missä oppilaat todistivat kehittymiskykynsä, oli Check-kuvio, jossa melkein kaikki työnsivät lantiota ensin sille check-askeleelle. Kun tarkensimme, että lantiontyönnön sijaan veisivät ylävartalon kunnolla askeleelle, tuli Checkeistä heti kivemman näköisiä.

Mukava huomata, että se paljon puhuttu opettajuus alkaa kehittyä, tunnilla on oppinut seuraamaan liikettä ja keksimään näitä pikku oivalluksia, joilla tanssia voi parantaa.  Odotan keväältä paljon, kun pääsemme tämän ryhmän kanssa pureutumaan syvemmälle tanssitekniikkaan vähäisemmän lajivalikoiman vuoksi!

PS.  Jos kiinnostaa, muista lukijani katsoa ”teknisempää” tanssipäivitystä myös Ballroom Dance -kurssin oppimispäiväkirjasta, johon teen uusia merkintöjä joka tunnilta, eli jopa monta kertaa viikossa.

Jänskättää

Viime viikon keskityimme aika paljon proggiksen valmistamiseen ja harjoitteluun.  Valoharjoitus on onnellisesti tehty ja valot valmiit, puvustus on hanskassa ja nyt pitää vain viimeistellä esitys kuntoon.  Esitykset ovat tiistaina ja keskiviikkona (kenraalin kanssa yhteensä neljä esitystä), ja allekirjoittanutta jänskättää jo jonkin verran!

Baletissa videoimme viime tunnin, jotta kaikki saavat halutessaan kerrata videoilta varsinaisen näytetunnin sisällön.  Tämä on hyvä juttu, sillä minulla on vaikeuksia muistaa ulkoa varsinkin hitaita tankosarjoja.  Yleensä heti kun siirrymme keskilattialle ja alamme tehdä jotain, jonka miellän ”varsinaiseksi tanssiksi”, muistaminen helpottuu…

Lattarikurssi jatkoi Anssin loistavan aloituksen jälkeen Lissun osuudella, ja Lissu käy kanssamme läpi lattareiden tiedollista puolta, joka on kehollisen puolen lisäksi tietenkin myös tärkeä.  Muuten aikamme kuluukin lähinnä seuratanssin didaktiikan ja improvisaation parissa.  Improssa käsittelimme viimeksi aihetta funktionaalinen ja ekspressiivinen liike, eli arkiliike ja esittävä liike.  Teimme hauskoja harjoituksia, mm. pariharjoituksen, jossa lähdimme arkiliikkeen kuvaamisesta ja toimme mukaan vähitellen tanssillisuutta.  Saimme viikonlopuksi tehtävän valmistella parin kanssa arkiliikkeestä liikkeelle lähtenyt, mutta täysin abstraktiin suuntaan edennyt tanssi.  Saa nähdä, millainen häröily omasta Jättiläisen kodissa lakanapyykillä -esityksestämme kehkeytyy!

Mitä jäi käteen lattarikurssista?

Anssin pitämä pikakurssi lattareista on ohi, ja on aika tiivistää tähän, mitä ovat tärkeimmät kurssista mieleen jääneet asiat.

Yleiset huomiot

  • kaikissa tansseissa liikkeen tulee lähteä vartalosta – eri kuvioiden askeleet eivät milloinkaan ole itsetarkoitus, vaan ne syntyvät kuin luonnostaan oikeasta vartalon liikkeestä, joka lattareissa välittyy erityisesti lantioon ja sitä kautta jalkoihin
  • myös vienti skaalautuu automaattisesti sekä oikeansuuruiseksi että oikea-aikaiseksi, jos miehen vartalossa on oikea, kyseiselle tanssille luonteenomainen liike
  • summa summarum: vartalon oikea, lajinomainen liike välittää oikean liikkeen sekä lantioon, jalkoihin että käsien kautta miehen vientiin ja miehen ja naisen välille syntyy suljettu kineettinen ketju -> syntyy helposti seurattava, johdonmukainen vienti ja tanssista tulee yhdessä liikkumista
  • lattareita voi, ja pitäisi, opettaa somaattisesti, eli oman kehollisen tuntemuksen kautta!

Rumba

  • oikea lantionkierto syntyy siitä, että viemme painon vahvasti jalalle ja laskeudumme sen päälle, jolloin lonkkanivelen anatomiasta johtuen lantio kiertyy painollisen jalan puolelta luonnollista tietä taakse
  • tanssi ”raskaasti”, lattiaa kohti jokaisella askeleella
  • rumbakävelyissä askel pysäytetään siirtämällä paino vahvasti sen päälle, ja kanta laskeutuu napakasti lattiaan
  • tanssiessa tulee olla koko ajan taaksepäin tanssimisen tunne, joka syntyy hyvästä lantionkierrosta
  • selässä on oltava myös eloa

Cha Cha

  • napakat, aksenttimaiset askeleet ovat tälle tanssille luonteenomainen piirre
  • lantiokasikin on olemassa, mutta tanssin nopeudesta johtuen sitä ei ehdi tehdä niin isona kuin rumbassa
  • Cha Cha chassén tyyli ei ole merenquemainen: siinä lantion paino siirtyy askel askeleelta kohti chassén viimeistä askelta.  Oikean suoritustekniikan löytää, kun ponnistaa chassén toisella askeleella vahvasti kohti viimeistä askelta

Samba

  • samba bouncen ei tule syntyä pelkästä vatsalihasten kontraktiosta, vaan pikemminkin selkäpuolen pidennyksestä, joka tekee vatsapuolelle tilaa tehdä oikeanlaista kontraktiota
  • samba bouncessa polvet tanssivat ”eteenpäin”, ei alas, ja oikeanlaisessa bouncessa ei pää oikeastaan liiku ylös-alas juuri lainkaan, koska oikea-aikaiset lantionkierrot neutraloivat polvien jouston vaikutuksen kehossa
  • kaiken kaikkiaan oikea lantionkierto on myös tässä tanssissa hyvin tärkeä

Jive

  • tanssissa koko ajan tapahtuva kahden vartalomuodon (toisessa lantio keinahtanut voimakkaasti vasemmalle, toisessa oikealle) vahva käyttö synnyttää tälle tanssille luonteenomaisen liikkeen
  • muotojen oikea-aikainen vaihto synnyttää miehelle automaattisesti oikean suuruisen ja -aikaisen viennin
  • spineissä (esim. American Spin) muodon vaihdosta syntyvä voimakas lantionkierto nopeuttaa pyörähdystä huomattavasti

Ristiriitaisuuksien viikko

Viime viikko oli Tanssijalle varsinainen myllerrysten kouluviikko.

Lattarikurssilla olemme saaneet Anssilta upeita oivalluksia toisensa jälkeen: somaattisen ajattelun ja harjoittelun ulottaminen lattareiden opiskeluun on mielestäni kantava, vahva idea, ja loppumuotojen sijaan keskittyminen prosessiin, jolla muotoon päästään on erittäin motivoivaa.  Olemme saaneet huomata eri lattaritansseissa liikkeiden saavan luonnolliset, keholliset selityksensä.  Oikea lantionkierto on kaiken A ja O, ja useimmissa tapauksissa tanssin virheet lähtevät tämän puuttumisesta.  Toisaalta oikea, vaivaton lantionkierto tekee useimpien kuvioiden suorittamisen (vaikkapa Open Hip Twist rumbassa tai Promenade Walks jivessa) ällistyttävän tarkaksi ja nopeaksi.

Voisin hyvin kuvitella jatkavani Anssin viitoittamalla tiellä omalla tulevaisuudessa häämöttävällä opettajan urallani, ja tällä hetkellä kiinnostaisi hurjasti jopa joskus kirjoittaa kirja seuratanssin somatiikasta – sellaista kun ei vielä ole kirjoitettu.  Vinkkinä lukijoilleni, seuratkaa ihmeessä lattarikurssin oppimispäiväkirjaa!

Lattarikurssi siis on tuottanut positiivisia hetkiä toisensa jälkeen.  Sen sijaan improkurssimme tuottaa toisenlaisiakin.  Perjantaina jouduin eräässä ryhmäharjoituksessa, jossa liikuimme todella lähekkäin, ”lihamerenä”, äkillisen voimakkaan ahdistavan tunteen valtaan, ja jouduin lopulta keskeyttämään harjoituksen.  Olen analysoinut syntyjä syviä viikonlopun ja luulen tietäväni, mikä ahdistuksen aiheutti, ja tämä on tietenkin helpotus.

Toisaalta ajattelen, että improvisaatio on tehokasta, kun se ylipäätään tuottaa jonkinlaisia aistimuksia, eivätkä nämä välttämättä ole aina positiivisia.  Tästä harjoituksesta kohosi pintaan jotain syvältä psyykestä, ja olen antanut itselleni luvan hyväksyä tällaisetkin aistimukset.  Suhtautumiseni improvisaatioon on valitettavasti pakostakin jatkossa hiukan varautuneempi.  Toisaalta lohduttaa tieto, etten ole tunteideni kanssa ainut; joiltakin muiltakin kurssilaisilta olen kuullut samankaltaisista tuntemuksista.

Tällä viikolla jatkamme lattareiden ja vanhan ystävämme Rock´n´swingin parissa ja loppuviikko on rauhoitettu Arktisten Askeleiden järjestelytöille, joissa meillä opiskelijoilla on suuri rooli.  Ja tyttäreni on ilmeisesti tulossa Pupuraatiin yhdeksi lapsijäseneksi arvioimaan lasten tanssiteoksia.  How cool is that?