Takaisin kotiin

Viimeinen päivämme Kuubassa; lento takaisin Suomeen lähtee maanantaita vasten aamuyöllä.

Havanna on ollut hämmentävä sekoitus loistetta ja rappiota.  Kaupungissa voi olla vieri vieressä upeita siirtomaatyylisiä casoja ja luhistumaisillaan olevia hökkeleitä.  Uudet länsimaiset autot, Ladat ja vaihtelevankuntoiset amerikanraudat kulkevat hämmästyttävän sulassa sovussa näennäisen kaoottisessa liikenteessä.  Peltikolareita en kahden viikon aikana nähnyt ainuttakaan.

Liikenneruuhkat Havannassa ovat kieltämättä komeita.
Liikenneruuhkat Havannassa ovat kieltämättä komeita.

Sosialismista puhutaan ääneen vain valtiollisen television tylsänoloisissa puhuvien päiden keskusteluissa, mutta se näkyy silti kaikkialla: seiniin kirjoitetuissa iskulauseissa, lähikaupan seinällä möllöttävässä Raoul Castron muotokuvassa, rahanvaihtopisteen seinällä komeilevassa ”sankarimme imperialistien vankina” –kuvakollaasissa.

"Vallankumous on luontoa vahvempi voima." - Fidel Castro
”Vallankumous on luontoa vahvempi voima.” – Fidel Castro

Täällä ihmisillä näyttää päivisin olevan paljon aikaa vain istuksia tai maleksia kaduilla, ja ihmiset kaduilla ovat hyvin pukeutuneita, iloisia, ystävällisiä ja äänekkäitä.  Turistina kanssakäyminen heidän kanssaan ei silti ole luontevaa, sillä lähes kaikki näyttävät olevan tavalla tai toisella turistin pesoja vailla.  Eikä tietenkään mikään ihme, ottaen huomioon kansan tulotason.

Patsaita ja istuskelijoita Vanhassa Havannassa riittää.
Patsaita ja istuskelijoita Vanhassa Havannassa riittää.

Onneksi sain tanssia, jutella ja vierailla edes yhden aidon kuubalaistuttavuuden kauniissa kodissa.  Luultavasti koimme matkamme aikana muutenkin normituristia enemmän Kuubaa.

Vanhat mummot ovat söpöjä.
Vanhat mummot ovat söpöjä.

Tanssin opettamista Kuubassa tuskin paljonkaan mietitään, analysoidaan tai kehitetään  Olisin kaivannut tunneille muutamaa asiaa, jotka olisivat tukeneet erilaisia tanssioppijoita.  Jo pieni liitutaulu, johon kuvioiden nimet olisi kirjoitettu sitä mukaa kuin ne opetellaan, olisi auttanut minua suuresti.  Salsan opetus on vahvan opettajakesksistä ja nojautuu lähinnä liikkeen visuaaliseen ja kinesteettiseen kopiointiin, mikä ei tunnetusti ole kaikille oppijoille tehokkain mahdollinen oppimistyyli.

Toisaalta kuubalaisilta opettajiltamme saimme evääksi aivan loistavan, arvokkaan kiteytyksen, johon kaikki tanssin opettaminen (miksei elämäkin!) tiivistyy ja jota aion todellakin käyttää myös Suomessa:

  1. Smile!
  2. Relax!
  3. Enjoy!

Kiitos Kuuba tästä ristiriitaisesta, mutta arvokkaasta ja ainutlaatuisesta elämyksestä.  Kiitos opettajamme. Kiitos Maria!

Väsyneet, mutta hiukan ruskettuneet OAMK:laiset taas Helsinki-Vantaalla.  Tästä matka jatkuu kotoiseen räntäsateeseen.
Väsyneet, mutta hiukan ruskettuneet OAMK:laiset taas Helsinki-Vantaalla. Tästä matka jatkuu kotoiseen räntäsateeseen.
Mainokset

Tanssitreenit päättyvät

Tanssien päätöspäivä, joka pidetään rannalla.  Tunnelma on rento ja pingottamaton, ollaanhan tässä jo hiukan tutuiksi tultu.  Ruedat menevät jo ihan hullutteluksi, ja kuviot ovat luokkaa ”dame takapuolesta vieden” ja ”enchufla daamin jalkojen välistä kontaten”.

Tytöt pääsivät nauttimaan avoautokyydistä kuin filmitähdet ikään.  Paikallisilta tuli kannustuksia "hei hienoa, hullua!"
Tytöt pääsivät nauttimaan avoautokyydistä kuin filmitähdet ikään. Paikallisilta tuli kannustuksia ”hei hienoa, hullua!”

Vaihdamme lähtölahjat ja kiittelemme vuolaasti puolin ja toisin.  Wendyn mielestä olemme olleet heille mieluinen pesti, koska olemme kaikki niin samalla tasolla, ettei opetusta ole tarvinnut eriyttää, vaan koko porukka on saanut bailata yhdessä.  Lisäksi suhtautumisemme opetukseen on ollut ammattimaista ja siinä poikennut keskimääräisten turistiryhmien opettamisesta.

Tässä kuubalaisia iloisia opettajiamme.  Keskellä parini Wendy.
Tässä kuubalaisia iloisia opettajiamme. Keskellä parini Wendy.

Illalla kokoonnumme tanssipariemme kanssa muutaman rommipullon kera vielä Havannan rantakadulle Maleconille, jonne havannalaisetkin yleensä iltaisin suuntaavat.  Kaiuttimistamme ei tällä kertaa soi salsa, vaan Karibianmerelle kantautuvat Raappanan sattuvat sanat:

Lähdetään kauas pois

sinne miss on lämmin

ja niin paljon elävämmin

loistaa tähdet ja kuu.

Ja vieläkin lisää pohdintaa

Turistivatsa oireilee, ja pidän sairaspäivän.

Hotel Nacionalin uima-altaalla kuulen syrjäkorvalla englanniksi käydyn keskustelun, jossa eräs nuorimies, joka on käynyt Kuubassa pidempään, valittelee kuinka vähän hänellä on täällä ”oikeita ystäviä”.  Hän heittää ilmaan yllättävän väitteen: kyse on koulutustasosta.  Jään miettimään tätä, ja mieleen palaa Lachyn kanssa käymäni keskustelu.

Hotel Nacional näyttää komealta myös rantabulevardi  Maleconilta päin katsottuna.  Ja sen takapihalta löytyi geokätkö - kauimmaisin löytämäni, jee!
Hotel Nacional näyttää komealta myös rantabulevardi Maleconilta päin katsottuna. Ja sen takapihalta löytyi geokätkö – kauimmaisin löytämäni, jee!

Lachy sanoo, että Kuubassa eniten lukeneet (lääkärit, insinöörit, arkkitehdit) tienaavat virallisissa palkoissa varsin vähän – vähemmän kuin ruumiillisen työn tekijät, sillä valtio mittaa työn arvoa toisella tavalla kuin länsimaissa: mm. suunnittelutyötä ei arvosteta, sillä valtion mielestä se ei ole erityisen tuottavaa.  Vain työläinen tuottaa.

Tässä tehdään ilmeisesti valtion mielestä erityisen tuottavaa työtä.  Voi olla niinkin, että tämän työntekijän esimies tienaa huonommin kuin hän.
Tässä tehdään ilmeisesti valtion mielestä erityisen tuottavaa työtä. Voi olla niinkin, että tämän työntekijän esimies tienaa huonommin kuin hän.

Esimerkki: siinä, missä arkkitehdin koulutuksen käyneen Construction Site Managerin virallinen kuukausipalkka pysyy jossain 50 eurossa (mikä on käsittämättömän vähän!), hänen alaistensa (eli rakennustyöläisten) palkat voivat olla kolminkertaiset.  Tästä seuraa jälleen mutkikas harmaan talouden kikkailu: työnjohtaja voi raportoida työmaalta todellista suurempia materiaalimenekkejä ja myydä pimeästi ylijäävät materiaalit.  Tai hän voi neuvotella alaisilleen kovemmat palkat sillä ehdolla, että kukin maksaa palkanlisästä osan työnjohtajalle pimeästi.

Turistien kanssa ”bisnestä” tekevät tienannevat parhaiten: jos hotellin laukkupoika saa päivän aikana kahdeltakymmeneltä asiakkaaltaan kultakin peson tippiä, on hän päivässä tienannut pimeästi Kuuban virallisen kuukausikeskipalkan verran rahaa.  Tämän takia ihmiset kaduilla ovat koko ajan vailla turistien pesoja.  Saanko Kuubasta yksipuolisen kuvan ollessani tekemisissä lähinnä näiden turistien kanssa bisnestä tekevien kanssa? Varmasti saan.

Syviä mietteitä

Tanssivapaa.

Sosialismi ja neuvostovaikutteet näkyvät Kuubassa edelleen kaikkialla pinnan alla, vaikkei niistä juuri puhuta.

Tämä Che Guevaran suosikkilause kankaassa, joka näytti ihan luotien lävistämältä, pysäytti.
Tämä Che Guevaran suosikkilause (”The revolution is the people”) kankaassa, joka näytti ihan luotien lävistämältä, pysäytti.

Tavallisissa kaupoissa on sitä, mitä milloinkin sattuu olemaan.  Hedelmistä ja vihanneksista yleensä tarjolla on vain kausituotteita.  Rahalla saa, mutta rahaa tavallisella kuubalaisella on vähän: noin 30-50€ kuussa on keskimääräinen virallinen perusansio.  Siksi kaikki tekevät ”bisnestä”, jotta pöydässä olisi riisin lisäksi myös lihaa.

"Eläköön rommikola".  Mitäpä tuohon enempää lisäämään.
”Eläköön rommikola”. Mitäpä tuohon enempää lisäämään.

Kaikkialla täytellään lomakkeita (Neuvostoliitossa niitä kutsuttiin ”propuskoiksi”).  Casassamme alkaa monimutkainen kaavakerumba aina kun tulee uusi asukas – meidät on sijoitettu muka 3-4 hengen huoneisiin, vaikka oikeasti asumme pareittain.  Harmaa talous kukoistaa kaikkialla, ja valtion kontrollista hyvä esimerkki ovat valtion ravintolat.  Niissä ei ole puhettakaan, että yksittäinen tarjoilija voisi vastata tarjoilun lisäksi itse myös vaihtorahojen antamisesta.  Ravintolassa on aina yksi kassa, jolle tarjoilijat jonottavat ja tuovat asiakkaiden rahat ja joka antaa sitten vaihtorahat takaisin tarjoilijalle.  Tästä seuraa mutkikas ja aikaa vievä hässäkkä aina, kun laskun maksamisen aika tulee.

Tämä Vallankumousaukiolla sijaitseva ministeriö on varmasti yksi Kuuban kuvatuimmista rakennuksista.
Tämä Vallankumousaukiolla sijaitseva ministeriö on varmasti yksi Kuuban kuvatuimmista rakennuksista.

Ihmiset jonottavat casamme edustan pienissä paikallisten puodeissa milloin mitäkin: tänään kauppiaalla on tarjolla perunoita, eilen oli laatikollinen limejä, huomenna ehkä kananmunia.

"Tulevaisuus kuuluu sosialismille."  Näinköhän on, ainakaan Kuubassa?
”Tulevaisuus kuuluu sosialismille.” Näinköhän on, ainakaan Kuubassa?

Illalla Päivi keksii viimeinkin lähikauppamme (jonka olemme nimenneet jo ”huijarikaupaksi”) salaisuuden: kassoilla on tiskin sisäpintaan teipattuna viivakoodi, josta ostoksiin tulee 2,5 CUC:n lisämaksu (noin 2€).  Kassatytöt yrittävät kiinnittää ystävällisillä kyselyillään turistin huomion pois maksutapahtumasta, jotta saisivat vilautettua viivakoodinlukijalle tuota ”tyhmä turisti maksaa enemmän” –lappua.

"Huijarikaupan" kerrostalon katolla oli kuitenkin hieno ravintola, jonka ikkunoista avautui illan tullen upeat näkymät yli pimenevän Havannan.
”Huijarikaupan” kerrostalon katolla oli kuitenkin hieno ravintola, jonka ikkunoista avautui illan tullen upeat näkymät yli pimenevän Havannan.

This is Cuba.

Ajoituskysymyksiä

Sairaspäivä, olkapään vihoittelu estää tanssimisen.  Saan kuitenkin Wendyn kanssa kerrattua vaikeammat setenta-kuviot, jotka nyt sujuvat kevyessä viennissä helposti.

Kristuspatsaat suojelevat varmaan jokaista Latinalaisen Amerikan kaupunkia, eikä Havanna ole poikkeus.
Kristuspatsaat suojelevat varmaan jokaista Latinalaisen Amerikan kaupunkia, eikä Havanna ole poikkeus.

Rytmiikasta: kuubalaiset laskevat salsaa 123- 123-, ei kuten eurooppalaiset 123- 567-, joten heillä ”tanssiyksikön” mitta on salsassa yksi tahti.  Fraasia ei siis esim. pausassa tarvitse aloittaa taka-askeleella!

Opimme kätevät vaihtokuviot salsan ja sonin välille: di le que si con son (salsa -> son) ja enchufla con salsa (son -> salsa).  Molemmat kuviot ”varastavat” yhden iskun fraasin lopusta ja siirtyvät sitä kautta uuteen rytmiikkaan.

Kulttuurit törmäävät

Lisää setentapohjaisia hauskoja kuvioita, setenta complicado ja frozen, joista jälkimmäinen tuntuu haastavammalta.  Molemmat täyttävät tehokkaasti päivän tanssikiintolevyni miehen roolissa tanssiessani, koska kuviot ovat varsin pitkiä (noin 16 tahdin mittaisia) ja joudun miettimään vientiäni ja erikoisia käsiotteita ja niiden vaihtoja paljon.

Vanhoja jenkkiautoja Havannan kaduilla riittää, ja niillä kulkeminen on turistille todella halpaa.  Toiset ovat näin priimakunnossa...
Vanhoja jenkkiautoja Havannan kaduilla riittää, ja niillä kulkeminen on turistille todella halpaa. Toiset ovat näin priimakunnossa…

Rumbas hidas, huolellinen läpikäyminen on ihan jees, mutta tanssipariemme salin laidalla pitämä keskustelukerho häiritsee ja ärsyttää.  Mainitsenkin tästä Marialle, joka käy huomauttamassa siitä pareille, mutta huomaan keskustelun vain jatkuvan.  OAMK:n tuntikuriin tottuneelle tanssituntikulttuurien yhteentörmäys on selviö.

...osa on "pientä laittoa vaille" tai odottaa kadulla varaosaa...
…osa on ”pientä laittoa vaille” tai odottaa kadulla varaosaa…

Lopputunnin rueda turhauttaa miehenä tanssivaa: ruedassa huudetaan uusia, outoja kuvioita, joiden viennistä minulla ja A-V:lla ei ole hajuakaan.  Putoamme täysin kyydistä.

...ja osan kohdalla taitaa toivo olla jo mennyttä.
…ja osan kohdalla taitaa toivo olla jo mennyttä.

Kertauspäivä

Tunneilla kertaamme.  Runsaan ajan käyttäminen sombrero- ja mambovariaatioiden kertaamiseen tuntuu omalta kannaltani hiukan ajan haaskaamiselta, koska en luultavasti kuitenkaan tule saamaan siitä Suomeen muuta kuin ”ennaltahuudettua” ruedamateriaalia.  Parisalsassa en oikein näe itseäni ilmoittamassa ääneen etukäteen daamille ”sombrero y mambo complicadoa”.

Tanssikoulumme Centro Havannassa oli helppo tunnistaa - se kun oli tuolla kadulla suunnilleen ainut rakennus, jonka julkisivu oli maalattu.
Tanssikoulumme Centro Havannassa oli helppo tunnistaa – se kun oli tuolla kadulla suunnilleen ainut rakennus, jonka julkisivu oli maalattu.

Setentojen kertaaminen on sen sijaan kivaa, ja viimein saamme treenattavaksemme kunnon käsiotehässäkän, setenta y uno complicadon.  Hauska ja härö kuvio!

Pikkulasten liikuntatunti Centro Havannassa alkamassa.  Jos ei ole fudiskenttää, silloin pelataan kadulla!
Pikkulasten liikuntatunti Centro Havannassa alkamassa. Jos ei ole fudiskenttää, silloin pelataan kadulla!

Illalla pidämme Marian casalla Heinille yllätyssynttäribileet, jotka onnistuvat täydellisesti.  Kuubalaiset rakastavat bileitä, ja näiden eteen on nähty hirmuisesti vaivaa.  Paikalla on 1830:ssa esiintynyt erittäin suosittu, naispainotteinen salsayhtye, joka on kuulemma tulossa käymään Pori Jazzissakin.  Niin ja kokonainen paistettu sikakin löytyy.  Mahtavat bileet, kerta kaikkiaan!