26.8. Wanhan tanssikellari, Korsuorkesteri

Seuraavana uutena tuttavuutena on Wanhan tanssikellari, joka alkaa olla maassamme niitä viimeisiä isoja tanssiravintoloita.  Katoavaa kansanperinnettä?  Tuntuu olevan ainakin tällä hetkellä.

Paikka itsessään on varsin viihtyisä – mutta herrimunjee, tanssitila on ehkä haastavin tähän asti vastaan tullut.  Pienehkö tila, jonka katkaisee epäilemättä tilan kiinteisiin rakenteisiin kuuluvat kaksi isoa pylvästä keskellä tanssilavaa, on vähintäänkin mielenkiintoinen.  Etummaisen pylvään ja bändilavan välistä foksaten pujottelu osoittautuukin illan aikana hauskaksi harrastukseksi, jolle oman leimansa lyövät äkkipysäykset, joita joutuu tekemään, kun edellä jonossa kulkeva pari päättää jäädä fiilistelemään paikalleen.  Yksisuuntaisella kadulla ei paljon ohitella, siispä perässätuleva jääköön fiilistelemään myös!

Tälle illalle annettu tehtävänämme oli lähinnä tarkkailla paikan meininkiä, mitä tansseja asiakkaat kuhunkin tanssirytmiin tanssivat jne.  Eihän tuota tarkkailua kuitenkaan paikaltaan malta koko iltaa tehdä, vaan pitäähän tuota haasteellista tanssitilaa ja sen vaikutusta tanssijoihin päästä makustelemaan omalla kehollaan.  Havaintoni onkin hiukan yllättävä: vaikea, ahdas tanssitila saa selkeästi aikaan sen positiivisen reaktion, että ihmiset tanssivat huomaavaisesti ja toisiaan varoen ja väistellen.  Ei puhettakaan siitä päälle rynnimisestä, jota isoilla lavoilla näkee!

Muutenkin jostain syystä tästä tanssipaikasta jäävät päällimmäiseksi mieleen ”sallivammat feng shuit” kuin Pavista konsanaan.  Ehkä paikan sijainti on sellainen, että täällä pistäydytään vierailemassa muiltakin paikkakunnilta, eikä tanssiklikkejä ole syntynyt?  Kuka tietää.

Ikäjakauma Wanhalla on selkeästi wanhempaa kuin Pavilla oli eilen, joten lavalla puhuu tanssikokemus.  Korsuorkesteri ei kuulu suosikkeihini (ja olenkin sanonut, että Raatteen tien ajaksi on poistuttava pikkulan puolelle, jottei otsasuoni katkea) mutta tällä kertaa päällimmäiseksi bändistä jää varsin mukava fiilis.  Pojat ovat hyvässä iskussa ja soittavat yksinkertaisen selkeää suomalaista tanssimusiikkia, jonka tanssilajeista ei voi mitenkään erehtyä.  Foksi on foksia, tango tangoa ja boleron tahtiinkin tekee mieli tanssia rumbaa eikä liihotella hitaita.  Pienenä hassuna yksityiskohtana tämänkin bändin fuskut ovat voittopuolisesti twistejä.

Tanssirytmeistä panen merkille ainakin kolmella eri ajoituksella tanssittavat cha chat ja rumbat.  Etelässä variaatiota näyttää löytyvän siis vielä enemmän kuin pohjoisessa, ja tanssinopettajilla on tässä kyllä vielä mielestäni työsarkaa kynnettävään.

Tanssitilan haasteellisuudesta huolimatta illan saldo jää vahvasti plussan puolelle.  Tänne tulen kyllä varmasti uudestaan, kun Helsingissä käyn.

25.8. Pavi, Anne Mattila & Mistral

Saimme Lissulta Seuratanssi Roadtrip -reissumme yhdeksi kirjalliseksi tehtäväksi vertailla käymiämme tanssipaikkoja järjestelyiden, kävijöiden, etiketin jne. suhteen. Tässäpä ensimmäinen raportti: Pavi.

– – –

Etelä-Suomen itselleni ennen tuntemattomista tanssipaikoista ensimmäisenä vuorossa on Pavi.  Tämän paikan kohdalla ei voi juuri luontoarvoja kehua; tanssilava sijaitsee keskellä rumaa teollisuusaluetta eli juurikin paikassa, mistä kukaan ei odottaisi suosittua tanssilavaa löytävänsä.

Lipunmyynnissä aiheutamme hämminkiä suurella opiskelijaryhmällämme, josta maksu pitäisi ottaa kerralla.  Kuitin kirjoittaminen koko revohkasta (tai ylipäätään – kumma asenne nykypäivänä) tuntuu lipunmyyjästä täysin ylivoimaiselta tehtävältä ja tuntuu, että asiakaspalvelu on jätetty kotoa lähtiessä eteisen hattuhyllylle.  Onneksi järkkärisedät komeine lakkeineen ovat sentään hyvin ystävällisiä ja kohteliaita.

Sisällä normaalit kuviot, takit narikkaan (narikkamaksu oli muistaakseni 2€), kenkien vaihto ja salin puolelle tarkastamaan meininkiä.  Pian hakurivikin paikantuu ison ja pienen salin välisen sisäänkäynnin huudeille ja lähden hakuhommiin.  Saan parikseni heti hyvin miellyttävän, ehkä itseni ikäisen naishenkilön, jonka kanssa on mukava nostella lämpöä miellyttävän letkeän foksin tahdeissa.

Heti ensimmäisellä kierroksella panen merkille ison salin aluejaon toimimattomuuden: fuskaajat eivät pysy keskialueella vaan valuvat oikeastaan ihan mihin nyt sattuvat kulloinkin askeleensa löytämään.  Mitään selkeää liikkuvien tanssijoiden salin seinustoja kiertävää aluetta ei oikeastaan ole, vaan reunoillakin joutuu luovimaan fuskaajia väistellen.

Lämmittelybändi (jonka nimeä en muista) on vauhdissa ja soittaa ihan mukiinmenevää musaa, korviinpistäväksi jää runsas twisti-biittisen ”fuskumusiikin” soittaminen ja lattareiden sekä yllättäen myös tangojen puute.  Tätä samaa ilmiötä olen ihmetellyt tänä kesänä pitkin Pohjois-Suomea, liekö uusi trendi vai sattumaa?

Anne Mattila & Mistral on esiintyjänä pieni pettymys.  Päällimmäiseksi heidän seteistään jää mieleen se, ettei Anne ihan pysy tahdissa, sekä se, että ”foksiksi” kutsutaan oikeastaan kaikkea slow foxista selkeään letkeään jiveen ja vielä hitaampaan swingiin.  Paasikon Lassen tanssirytmikursseille joutaisivat nämä(kin) muusikot.  Vaihtoehtoisesti voisivat ottaa mallia vaikka Sinitaivaan pojista.

Ettei mene ihan nipottamiseksi, niin sanottakoon kuitenkin, että tanssipartnereista saan voittopuolisesti positiiviset vibat.  Tanssitan ikäisiäni naisia ja jätän tällä kertaa ”nuorten puoleksikin” Pavilla kutsutun pikkupuolen alkuillasta  melkein kokonaan rauhaan.  Saan tanssipartnereilta ihanaa, suoraa palautetta ja hienoja tanssielämyksiä.  Näillä daameilla on tanssikilometrejä takana ja se tuntuu liikkeessä ihanana pehmeytenä ja herkkänä seuraamisena.  Yhteisen liikkeen löytäminen tuntuu helpolta.

Välillä käyn ulkona vilvoittelemassa ja jututtamassa tanssikumppaneita.  Saan kuulla Pavista mielenkiintoisia kommentteja: että täällä saattaa saada kyynärpäästä, ja tänne eivät osaamattomat tanssijat olisi tervetulleita.  Jätän kommentit mieleeni pienellä terveellä kysymysmerkillä varustettuna kuitenkin.

Loppuillasta intoudun pikkupuolellekin irroittelemaan lattareiden ja swingien tahtiin.  Ihan mukava tällainen erillinen tanssitila, ja selkeästi tarkoitettu ei-liikkuville tansseille.

Pienenä miinuksena vesilasi maksaa 20 senttiä, mikä ei pohjoisen lavoilla tulisi kuuloonkaan!  Toisaalta plussapuolella limsalasin saa jo eurolla.

Viivan alle jäävät mielikuvat Pavista ovat hieman ristiriitaiset ja hämmentävät: toisaalta täältä löytää varmasti hyviä tanssijoita, mutta toisaalta meiningistä jää aika sisäänpäinlämpiävän, jopa tylyn tuntuinen vaikutelma.  Uskon, että tanssia vielä kovin hyvin taitamattomalle, muualta tulleelle tämä voisi olla ”raaka peli rakennuksella” -tyylinen paikka.

Tanssinettiläisiä en ainakaan tietoisesti paikalta tällä kertaa bongannut.  Tanssikumppaneilleni sen sijaan näin blogissakin suuret kiitokset ihanista tanssihetkistä!

Seuratanssi Roadtrip

Kesäloma alkaa olla lopuillaan, ja toinen opiskeluvuotemme alkaa mielenkiintoisesti roadtripillä Helsingin seudulle 25.8. – 30.8.  Ohjelmastamme on suunniteltu sopivan tiukka ja treenipitoinen, koska suoritamme reissulla sekä päälajiopintoja että teemme tanssijan työtä, mutta aikaa lavoilla käymiseenkin on varattu kiitettävästi.  Jos hyvät lukijat haluatte siis tavata iloisia tulevia seuratanssinopettajia lavatanssien merkeissä, tervetuloa allaoleviin paikkoihin ko. iltoina!

Reissun ohjelma:

ti 24.8. yöjunalla Helsinkiin

ke 25.8. treenaamme koko päivän (10-18) seuratanssiproggista, jonka esitämme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa.  Iltatanssit Pavi (Anne Mattila & Mistral)

to 26.8. klo 10-16 vakiotanssiguru Harri Antikainen jakaa meille helmiään, eli tiedossa tanssinopetusta Alexander-menetelmällä.  Iltatanssit Wanhan tanssikellari (Korsuorkesteri)

pe 27.8. proggistreeniä sekä seuratanssin didaktiikan workshop.  Iltatanssit Kapakanmäki (Finlanders ja Taikakuu). Pääsemme myös tutustumaan tanssi-iltaan kokonaisuutena järjestäjien ja esiintyjien kannalta – seuraamme roudausta ja soundcheckiä ja juttelemme tanssijärjestäjän kanssa

la 28.8. proggistreeniä ja valmistautumista iltaa varten, illalla (klo 16->) esiintyminen Suomen Tanssinopettajain Liiton 70-vuotisjuhlagaalassa Vantaalla viihdekeskus Flamingossa

su 29.8. klo 11-15 bugg-opetusta TEAK:illa, illalla joko Oopperan pihalla BailaBailan salsabileet tai Pavi (La Strada).  Hikisinä yöjunaan ja takaisin Ouluun kouluun

Kaikenlaisia havainnointitehtäviäkin olemme saaneet jo etukäteen, mutta älkää huoliko, emme me ole tulossa tanssi-iltoina lavoille teitä aktiivitanssijoita ”kyttäämään”, saati arvostelemaan, vaan enemmänkin nauttimaan tanssista ja tunnelmasta ja siinä sivussa tekemään ehkä huomioita tanssi-iltojen sujuvuudesta.

Odotan reissua jo innokkaasti – ja toivon tapaavani joitakin teitä tuntemiani tai ennestään tuntemattomia aktiivitanssijoita!

OAMK:n pedagogiset opinnot suoritettu!

Nyt on Tanssijan pakko hiukan fiilistellä kesäisen lämpimässä maanantaiyössä valkoista hohtavan monitorin ääressä:

98 sivua ja 16958 sanaa esseitä.  Lukuisia kesäisiä aamuja, päiviä ja iltoja tietokoneen ääressä.  Lukuisia päiviä rannalla kasvatustiedessä käsittelevät kirjat kädessä.  Lu-ke-mat-to-mia kahvikuppeja, myös joitakin siidereitä (niitäkään ei lasketa).

Mitä se on?

No, OAMK:n kakkos- ja kolmosvuoden pedagogiset opinnot pitäisi nyt olla suoritettuna.  Arvatkaas, onko voittajafiilis?  Arvasitte oikein, kyllä vaan.  Jos nämä menevät läpi, tuli tälle kesälle Show SM -kisojen kanssa yhteensä 14 opintopisteen edestä opintoja.  Sanoisin, ettei mennyt huonosti lainkaan.  Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni.  Rannallakin kerkesin maata ja hankkia vankan rusketuksen, vaikka opintojen merkeissä kesäni kulkikin.

Kuten etukäteen arvelin, kuuden esseen ja yhteensä pyöreästi sadan sivun kirjoittaminen syvensi ajatuksiani opettajuudesta yleensä ja erityisesti tulevasta tanssinopettajan ammatistani.  Tulen luultavasti palaamaan kirjoittamaani materiaaliin vielä monta kertaa.  Pedagogisten suorittaminen tällä tavoin ja sitä myötä kontaktitunneilta vapautuminen vapauttanee tulevilta opiskeluvuosilta kipeästi kaipaamaani treeniaikaa.  Tiedostan olevani tanssitaidoiltani monia opiskelutovereitani jäljessä, mutta nyt minulle tarjoutuu mahdollisuus ottaa etumatkaa kiinni.

Hetken maltan paistatella tämän fiiliksen lämmössä, mutta ehkä jo huomenna joudun palaamaan arkeen ja tosissani perehtymään tanssianalyysin kesätehtäväämme, joka on jo liian kauan muhinut ainoastaan korvieni välissä.  Ai niin, ja opetusharjoittelun ydinsuunnitelmakin on tekemättä.  No, onneksi en pelkää noita kirjallisia töitä!