Intuitio jyllää

Tänään oli syksyn ensimmäisten MuKon viiden kerran ”pikatanssikurssien” viimeiset tunnit, ja aiheena opittujen tanssien kertaus.

Paritanssikurssilla olimme tanssineet foksia, valssia ja fuskua ja nyt kertasimme noita tansseja.  Oppilaat tanssivat paljon ja ilokseni sain nähdä, että oppimista oli näinkin kurssin aikana tapahtunut oikein mukavasti.  Tanssi alkoi jo sujua!  Mieleeni juolahti käyttää tunnin lopusta tovi ”askeltanssiin”, eli soitin hitaita, kauniita biisejä ja opetin oppilaille ”bluesin” perusaskeleen (askel-tap, askel-tap, askel, askel, askel, askel).  Tämän jälkeen oppilaat saivat tanssia vapaalla askelluksella käännöksiä sekä tuota bluesin perusaskelta.  Tunnilla tuntui olevan tässä vaiheessa jo oikein kiva tunnelma.  Lopussa kerroin, että ”ympyrä sulkeutui”, eli aloitimme kurssin askeltanssilla ja nyt kun he ovat oppineet muutaman tanssilajin askelia, he voivat soveltaa oppimaansa tällä tavoin ja tanssia vapaasti musiikkiin.  Kerroin, että paritanssi on lopultakin pohjimmiltaan kävelemistä ja askelia vapaisiin suuntiin miehen viemänä.  Tämä oli mielestäni kurssille onnistunut päätös, ja muutama oppilas tuli oikein kädestä pitäen kiittämään.  Tuli hyvä mieli.

Parilattarikurssilla olimme tanssineet cha chata, rumbaa, salsaa ja sambaa, ja tunnin rakenne oli samanlainen – paljon kertausta.  Tämän porukan kanssa oli tunne, että eteneminen ja oivaltaminen ei ollut ihan niin hyvää, ja niinpä intuitio toi mieleeni tehdä loppuun mukava loppukevennys, jossa kaikki varmasti osaavat tanssia.  Mukanani sattui olemaan paso doble -musaa, ja niinpä opetin kymmenessä minuutissa saman piiritanssin, jota olen lapsille opettanut: paripiirissä promenadiasennossa 8 askelta eteen, 8 taakse, tytön lasso ja tytöt seuraavalle pojalle.  Porukalla oli silminnähden hauskaa ja hurttia huumoria riitti, kun pojat ottivat ”härkätaistelijan” asentoja.

Että tällainen intuitioiden ilta tänään.  Joskus on hauskaa päästää irti tuntisuunnitelmasta ja tehdä tunnilla jotain ennalta suunnittelematonta.

Kouluopetuksen elämyksiä

Tämänpäiväinen koulutanssituntini oli sellainen kokemus, jolla totisesti jaksaa pitkään näiden lasten kanssa.

Sain viime viikolla ohjaajaltani Jokikokon Jenniltä tarpeellista palautetta siitä, että pidän ryhmän kyllä tiukasti ja mallikkaasti hallinnassani, mutta nyt voisin kokeilla tämän ryhmän kanssa jo hiukan enemmän ”pehmeyttä” ja molemminpuolista kommunikointia.  Otin palautteen kiitollisuudella vastaan ja ideoin tuntisuunnitelman, josta tuli seuraavanlainen:

TS

Tuntisuunnitelman kantavana ideana oli luovuus, parityöskentely, yleinen vienti-seuraaminen ja erityisesti Cha Chan perusaskel.  Lähdimme tunnille kotoisasti tanssipiirissä istumalla ja leppoisesti jutustellen, mukana jutuissa oli open ”kotitonttu Koistinen” (se on tyttäreni pieni tonttunukke).  Tästä siirryimme Vesimies-hippaan, joka on lasten suosikki – se on Lissun idea ja sillä voi aivan loistavasti piilo-opettaa Cha Chan perusrytmiä ja Time Stepiä.

Kun lapset olivat saaneet tarpeekseen riehua Vesimies-hipan parissa, siirsin heidät paririviin niin, että pojat ovat toisessa rivissä ja tytöt toisessa.  Tästä lähdimme tekemään Peili-harjoitusta, jossa ”viejä” liikkuu käsillään ja kehollaan (jalat pysyvät lattiassa) ja ”peili” kopioi liikkeen.

Kun asiaankuuluvasta alkuhihittelystä ja poikien pelleilystä päästiin eteenpäin, lähtivät lapset varsin keskittyneesti mukaan harjoitukseen ja ryhmästä löytyi yllättäen osaajia, jotka aiemmilla tunneilla ovat olleet enemmän syrjässä.  Oli hienoa nähdä, miten näistä ”tarkkailijoista” löytyi uutta liikettä ja miten hienosti ja keskittyneesti he onnistuivat kopioimaan viejien liikettä.  Oli kiva päästä oikein nimeltä kehaisemaan muutamia vähemmän aktiivisia oppilaita.

Peilistä teimme luontevan siirtymän chasseaskelien vienti-seuraamisharjoitukseen, ja itseäni hämmästytti se, miten paljon Peili-harjoitus oli vaikuttanut oppilaisiin: oli aivan silmiinpistävää, miten toisen liikkeeseen mukaanmeno loi luottamuksen ”viejien ja seuraajien” (eli pääosin tyttöjen ja poikien rivin) välille.  Nimittäin nyt kukaan ei enää nurkunut sitä, että tytöt ja pojat ”joutuvat” työskentelemään pareissa!

Chasse-harjoitus tehtiin todella hitaaseen Cha Cha -treenimusaan (Piernas Rapidas levyltä Feel The Latin Rhythm – aivan erinomainen perusbiisi perusrytmin hahmottamiseen) ja se meni jo niin hyvin ja keskittyneesti välillä rooleja vaihtaen, että teetin harjoituksen lopuksi niin, että ”peilit” etenivät silmät kiinni ja viejät veivät heitä kahden käden otteessa chasseaskelin vaihtuvin suunnin taitavasti ja varmasti.  Olisipa Jenni ollut seuraamassa tätä harjoitusta – keskittyminen ja tekemisen meininki oli aivan käsinkosketeltavaa.  Tähän on todettava, että kyseinen harjoitus ei usein aikuisiltakaan suju näin hyvin.  ”Peilien” kommentit olivat myös hellyttäviä – siinä missä aikuisten ryhmissä seuraajat lähinnä kommentoivat, että hiukan pelotti, niin minun lapseni tokaisivat vain, että oli jännää kulkea silmät kiinni 🙂

Tiesin tehneeni melko haastavan tuntisuunnitelman 45 minuutin tanssitunnille, joten en odottanut etukäteen ehtiväni varsinaiseen Time Step -harjoitukseen, mutta lapset yllättivät minut ahkeruudellaan ja ehdimme kuin ehdimmekin tehdä vielä pariharjoituksena ko. harjoituksen loruttamalla (”olen villi VESIMIES, otan kiinni KUKATIES”, isolla kirjoitettujen sanojen aikana tanssitaan Cha Cha chasset).

Tunnin lopuksi rauhoituimme ja kiitin lapsia sydämestäni siitä, miten ahkerasti ja hienosti he olivat mukana kaikessa tekemisessä.  Nyt näen, että ryhmäni on varsin taitava, ja siitä voi tämän opetusharjoittelutalven aikana irrota vielä vaikka mitä…kuten myös minusta opettajana, joka suhtautui koko kouluharjoitteluun etukäteen hiukan skeptisellä pelokkuudella…

Tanssii paperin kanssa – visuaalinen oppija tanssitunnilla

Roger Fisherin tutkimuksen mukaan visuaalisia (näköaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita on väestöstä 60%, auditiivisia (kuuloaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 15% ja kinesteettisiä (liikkumista ja sisäisiä tuntemuksia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 25%.  Voisi kuvitella, että tanssitunnilla käyvät ovat enimmäkseen kinesteettisiä oppijoita, mutta tämä lienee väärä kuvitelma, kun visuaalisia on niinkin iso osa väestöstä.  Tanssista voivat tykätä kaikenlaiset oppijat – mutta tanssitunti tukee perinteisesti lähinnä kinesteettisiä ja auditiivisia oppijoita (”matkijoita” ja ”laskujen kuuntelijoita”).

Tanssipajan tiistain valssitunnilla päätimme harjoittelijatoverini Leean kanssa kokeilla pientä älypähkinää ja jaoimme oppilaille käteen tämän paperin:

valssineliö

Emme edes ensin kertoneet, mistä tanssilajista mahdollisesti puhutaan, vaan pyysimme oppilaita pareissa pähkäilemään, mistä ihmeestä paperissa on kyse.  Annoimme tehtävään aikaa 10 minuuttia, mutta sekin osoittautui liian pitkäksi ajaksi, sillä parit ratkaisivat tehtävän neljässä minuutissa.  Pyysimme oppilaita esittämään ratkaisunsa, ja lähes kaikki olivat päätyneet tanssilajiin nimeltä valssi ja osasivat tanssia paperin avulla valssineliön!

Saimme tehtävästämme mukavaa palautetta muutamalta oppilaalta, ja kaikki pyysivät paperin itselleen muistoksi ja tulevaksi referenssiksi.  Merkillepantavaa oli lisäksi se, että pikku pähkinällämme halusimme estää ”siksak-valssin” itse harjoittelussa – ja onnistuimme siinä!  Ehkä visuaaliset oppijat jopa pystyivät kuvittelemaan mielessään tanssiessaan A4-paperien jonon, jota ”kiertävät”.  Onnistuimme hienosti saamaan valssin vaihtoaskeleen ykkösaskeleet suuntautumaan suoraan eteenpäin eikä etuviistoon (josta ”siksak-valssi” syntyisi).

Joillekin asiat painuvat parhaiten mieleen katsomalla ja he reagoivat herkimmin visuaalisiin viesteihin.  Kuvat, värit, kuviot, kaaviot, kirjoitettu teksti, kalvot ja diaesitykset tukevat oppimista.  Havainnointi on nopeaa, koska kuva hahmotetaan kokonaisuutena.  Muistiin palauttaminen tapahtuu myös nopeasti, sillä asiat palautetaan mieleen kuvina.  Myös tanssiessaan visuaalinen oppija hakee tarvittavan tiedon katsomalla mielikuvissaan esimerkiksi kaaviota (askelkartta tms.) jossa asia on selvitetty.  Visuaaliset oppijat ovat nopeita reagoimaan.  Se, miltä asiat näyttävät, on heille tärkeää.

Eipä siis unohdeta tanssitunnillakaan visuaalisia oppijoita, sillä heitä on sentään suurin osa väestöstä!