Iskelmäallergia

hqdefaultMelko harvoin kirjoitan mitään tanssimusiikkiin liittyvää, vaikka siinä olisi kieltämättä paljonkin pohdittavaa.  Nyt kuitenkin haluan tehdä tunnustuksen ja saada tämän taakan pois harteiltani:

Vihaan kategorisesti ruotsalaista ”bugg-iskelmää”.

No niin, nyt kun kissa on päästetty kassista, voin selittää syynkin.

Kun olin vielä nuori ja nätti, enkä tiennyt tanssimisestakaan mitään, äitini vei minut aina tiettyyn parturiin, joka sijaitsi Vanhassa Vaasassa.  Syitä en ole moiselle udellut; ehkä se oli halpa, ja ainakin sijaitsi lähellä äitini työpaikkaa.

Tätä parturia pitivät suomenruotsalaiset sisarukset, joilla oli liikkeessä kasettimankka.  Arvatkaa, mitä musiikkia siellä soitettiin, noin niin kuin aina?  Kyllä: Vikingarnaa, ja mikäli minä mitään muistan, niin vain muutamaa samaa kasettia.  Aamusta iltaan, joka arkipäivä. Tai ainakin aina silloin, kun minä olin asiakkaana.

(Sivumennen sanoen he myös tilasivat pienesti tuhmaa Lektyr-lehteä parturiin, mutta sekin oli laiha lohtu sille iskelmäaltistukselle, jolle vuosikausien ajan jouduin.)

Minut siis tahtomattani altistettiin musiikille, jossa ei ollut kerrassaan mitään kuunneltavaa vankalle ja rankalle Queen-fanille.  Otsasuoni pullistuen jouduin kuuntelemaan sitä tekopirteää jollotuksen virtaa, jossa jokainen kappale kuulosti samanlaiselta ja jonka sanoituksista ymmärsin kaksikielisellä seudulla kasvaneena aivan liikaa.

Helppo ei siis nuoruuteni ollut, mutta toivuin siitä kuitenkin jotenkin.  Vihani ruotsalaista bugg-iskelmää kohtaan ei ole silti ottanut laantuakseen näiden vuosikymmenien aikana.  Nyt kuitenkin näin Facebookin tanssiporukka-ryhmässä tämän mainoksen ja ryhdyin tuumailemaan, josko tekisin kesälomallani ekskursion ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, lähelle synnyinseutujani, ja antaisin heille vielä yhden mahdollisuuden…ihan vain koska en ole muutenkaan elämässäni pitänyt tapanani hirttäytyä muuttumattomiin mielipiteisiini.

Ja tiedättekö? Tämän kirjoittaminen oikeasti vähän helpotti. Vähän.

Mainokset

Tanssimuusikoiden todellisuutta

pnp_laitonTämänkertaisen pohdinnan kirvoitti vääryys, joka on kohdannut suosittuja ja taitavia muusikoita.  Faktat ovat nämä (ja ne on varmistettu puhelimitse yhtyeen keulakuvalta, Matti Venetvaaralta): Pekkaniskan Pojat on kauan sitten luvannut, ettei levytä kerran levyttämäänsä kappaletta uudelleen.  Heidän Magnum Music Oy :n kanssa tekemässään suullisessa sopimuksessa (joka on tehty todistajien läsnäollessa, ja on yhtä sitova kuin kirjallinenkin) yhtye pidättää itsellään täyden oikeuden päättää, mitä levyttävät ja milloin.  Levy-yhtiö on kuitenkin yhtyeen jyrkästä kiellosta huolimatta julkaissut vuonna 2014 kuvassa olevan levyn ”Pekkaniskan Pojat: Parhaat”.  Levyä ehdittiin laskea jonkin verran myyntiin, kunnes tuote vedettiin yhtyeen vaatimuksesta pois markkinoilta.

Tarkistin asian, ja Magnum Music Oy :n sivuilla levyä ei markkinoida.  Levykauppa Äx listaa levyn, mutta sen kohdalla lukee ”ei myynnissä”.  Levyä kuitenkin mitä ilmeisimmin on vielä jossain markkinoilla, koska oheinen kuva alelaarista ostetusta levystä on tuore.  Kuuluuko tämä levy siihen pieneen määrään, mitä ei saatu Pekkaniskan Poikien vaatimuksesta kerättyä pois myynnistä, vai onko levy-yhtiö laskenut jo aikanaan painamansa levyt liikkeelle nyt, kun Pekkaniskan Pojat ovat joka tapauksessa vaihtamassa levy-yhtiötä, sitä faktat eivät kerro, joten minäkään en lähde arvailemaan asianlaitaa. Joka tapauksessa kyseessä on selkeä vääryys musiikkia tekeviä ammattilaisia kohtaan, ja vetoankin yhtyeen faneihin, että he pidättäytyisivät hankkimasta tätä levyä, mikäli sen jostain löytävät.

Pohditaanpa tanssimuusikoiden arkea ja tulonlähteitä hieman yleisemminkin.  Lähdetään kuitenkin liikkeelle hieman toisesta suunnasta.  Anssi Kela on kirjoittanut 4.6.2014 Teoston blogiin loistavan, tarkan kirjoituksen Mitä hittibiisillä tienaa?  Kirjoituksessa eritellään tarkasti, kuinka paljon Kelan kappale Levoton tyttö hänelle vuoden 2013 aikana tuotti ja mistä tulonlähteistä.  Kappaletta kuunneltiin digitaalisissa streaming-palveluissa (kuten Spotify) koko vuoden aikana kaikkiaan 1 253 640 kertaa.  Varsin kunnioitettava määrä siis.  Kappale soi myös tiuhaan radiossa: kaupallisilla kanavilla 5 530 kertaa ja YLEn kanavilla 659 kertaa.

Laskin Kelan artikkelista yhteen (1) kaikki radio- ja TV-soitoista tulleet korvaukset ja (2) kaikki muut korvaukset, joka käsittivät kappaleen digijakelun sekä live-keikkaesitykset. Tulokset ovat seuraavat: hitiksi noussut Levoton tyttö tuotti koko vuonna 2013 Kelalle yhteensä 75 694€, josta radio- ja televisiosoiton osuus oli 66 784€ (88%) ja digijakelun osuus vain 8 910€ (12%).  Kelan lukemat osoittavat, että muusikoiden tulonlähdemielessä radio- ja televisionäkyvyys olisi ensiarvoisen tärkeää.  Tämä oikaisee myös sitä melko yleistä väärinkäsitystä, että muusikot tahkoavat nyt Spotifyn kaltaisilla streaming-palveluilla ”helppoa rahaa”, kun ei tarvitse edes tehdä niitä levyjä.  Esimerkiksi Kela laski, että hänelle Levoton tyttö ”tahkosi” Spotifysta noin 0,0035€ per kuuntelukerta, ja arveli, että moni artisti saa Spotifylta paljon vähemmän.

Heikki Kahila pohtii valtiollisen radiokanavamme YLEn harjoittamaa musiikkipolitiikkaa 21.7.2015 ansiokkaassa kirjoituksessaan Kahden todellisuuden maa – se ei ollut uutinen.  Kirjoituksessaan Kahila ihmettelee kahden todellisuuden Suomea, jota YLEn soittopolitiikka ainakin tukee, ellei jopa ole aiheuttamassa.

Seuratanssi on ainutlaatuista, elävää ja toimivaa kulttuuria, jota harrastavat vähintään kymmenettuhannet ihmiset ympäri Suomea.  Joka ilta jossain on tanssit.  Tanssimuusikot tekevät arvokasta asiakaspalvelutyötään taidokkaasti ja kokemuksella.  Näiden muusikoiden sävellykset ja sovitukset eivät suinkaan häviä vertailussa kevyen musiikin hittispoppisvirtaan – päinvastoin.  Tanssimuusikot rakentavat ammattitaidollaan meille eräänlaisen modernisoidun sillan kansamme kulttuuriseen menneisyyteen.

Suomen Yleisradio ei moista toimintaa juuri arvosta.  Kuten Kahila kirjoituksessaan toteaa, Radio Suomen ja YLEn alueradioiden arkipäivien musiikkitarjonta ei juuri poikkea kaupallisista radiokanavista, joilla soi kotimainen ja ulkomainen, iskelmään kallellaan oleva popmusiikki.  Tämä on se toinen todellisuus, jonka radiokanavat meille tarjoilevat.  Me seuratanssin harrastajat ja ammattilaiset tiedämme siitä toisesta todellisuudesta, ja tilanteen pitäisi harmittaa meitä.

Radiosoittojen vähäisyydellä on monta seurausta, ja kaikki ikäviä.  Kun tuloja ei radiosoitosta juuri ole, on keikkailemisen oltava tanssimuusikoiden todellisuutta.  Ja sitä (onneksi, ainakin vielä) riittää – meneillään oleva kesäkuu lienee tanssiyhtyeiden sesonkiaikaa, ja suosituimmat yhtyeet vetävät tässä kuussa hyvinkin parikymmentä keikkaa.  Siinä ollaan tien päällä jatkuvasti, joko matkalla uuteen keikkapaikkaan, roudaamassa, esiintymässä tai taas roudaamassa – ja lomalla käydään sitten kotona katsomassa, joko lapset ovat alkaneet vierastaa.  Keikkatuloista maksetaan verot, kalusto, matkat, yöpymiset jne.  Jos jotain vielä jää, se jaetaan bändin kesken.  Silti kaikki tanssimuusikot, joilta asiaa olen kysynyt, vakuuttavat, että soittamisen palo ja yleisö (=me) saavat jaksamaan.  Hattua nostan.

Kun ollaan koko ajan keikalla tai matkalla keikalle, ei ehditä pohtia levyttämisiä. Tai jos pohditaankin, ei tahdota oikein ehtiä studiolle.  Ja kun tanssimusiikin radionäkyvyys on niin vähäistä kuin se on, ei sekään juuri houkuta julkaisemaan.  Kun tähän vielä ynnää kirjoitukseni alussa kuvatun kaltaista toimintaa (joka toivottavasti ei ole levy-yhtiöille normaalia bisnestä), ei ole mikään ihme, että monet suositut tanssibändit eivät juuri julkaise.  Erityisen valitettavaa tämä on niiden loistavien, suorastaan nerokkaiden sovitusten kohdalla, joita bändit kuten Hurma ja KinoJake (vain pari mainitakseni) tekevät muusta populaarimusiikista lainaillen.  Sovitetun kappaleen tekijänoikeuskorvaukset sovittajalle kun ovat jo niin minimaalisia, ettei niitä juuri levyille kannata laittaa.

Minä soitan mielelläni suosittujen, taitavien yhtyeiden kappaleita tanssitunneillani, ja mielelläni myös kerron aina oppilailleni, mistä bändistä on kyse.  Haluan tällä välittää erityisesti tanssin harrastamisen alkutaipaleella oleville tietoutta tästä toisesta musiikillisesta todellisuudesta, jossa me tanssijat elämme.  Mielelläni soittaisin myös niitä nerokkaita sovituksia, kuten Hurman tangoversiota He’s a Pirate -kappaleesta, Taikakuun upeaa versiota Satumaa-tangosta, tai montaa muuta.  Valitettavasti tuskin tulen kyseisiä kappaleita levytettyinä käsiini saamaan.

Ihmepaikka Särkkä

sarkka
Särkän ilta ei olisi voinut olla kauniimpi.

Tosi harvoin olen blogissani kirjoitellut minkäänlaisia tanssiraportteja.  Tällä kertaa sen teen, syistä, jotka toivottavasti käyvät kirjoituksestani ilmeisiksi.

Jälleen kerran Sininen Tanssisalamani ohitti Forssan maksalaatikkokombinaatin ja jatkoi matkaa kohti lähes tuntemattomia korpimaita.  Sillä hetkellä kun GPS-signaali häipyi, kännykästä hävisi kenttä ja tiekartassakin näkyi vain ammottava valkoinen läntti, korvissani soivat pahaenteiset  lauseet to boldly go where no man has gone before ja ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.  Mietin mielessäni sellaistakin, toimitetaankohan näille seuduille radion aikamerkkikin perjantaisin puolen päivän aikaan postivankkureilla.  Hienon näköistä seutua kuitenkin, ja paikallisilta kyselemällä ja vähän vanhoja käännöksiä muistelemalla löysin perille jo toista kertaa tänä keväänä.  Tai kesähän nyt jo on, minkä saatoin todeta, kun parkkeerasin Salamani pellolle keskellä-ei-mitään ja astuin autosta ulos.  Tunne oli suorastaan läkähdyttävä; auton lämpömittari näytti 26 astetta, ilma oli kuiva kuin länsisaharalaisen beduiinin sandaali eikä tuulenvirettäkään käynyt.  Helletanssit siis tiedossa. Tänään ei nautita kuumasta grillimakkarasta.  Syödään siis kyllä, mutta ei nautita siitä!

Särkkä on epäilemättä yksi Suomen kauneimmista tanssilavoista.  Se sijaitsee kapean järvenniemekkeen päässä, jonne joku hullu on joskus päättänyt pykätä tanssilavan.  Ja hyvä että pykäsi, nimittäin tämä lava näyttää keräävän seudun parasta tanssiosaamista paikalle.  Viikko sitten olin täällä Hurma-tansseissa, joissa oli kyllä tungosta mutta joissa törmäykset loistivat poissaolollaan.  Liikenteen sujuvuus lattialla oli jotain uskomatonta.  Tällä kertaa illan musiikillisesta kattauksesta vastasivat Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit sekä Jarkko Järvenpää & Helmenkalastajat.  Bändikoostumus oli sellainen, että paikan daamien keski-ikä ei ollut enää itselleni niin nolostuttavan nuori kuin viikko sitten, jolloin jouduin kysymään joka toiselta tanssidaamilta papereita ja illan aikana lisäksi aika monelta, mahtaisivatko heidän äitinsä tykätä käydä täällä.  Nyt oli sopivaa, oikein sopivaa.  Ihania daameja; taitavia, heittäytyviä ja iloisia.  Liikenne soljui kuin unelma, ja naistentunnit olivat hyvin maltillisen ja kohteliaan oloiset. Kukaan ei roikkunut paidassa.

Ajattelen, että jos minun pitäisi esitellä ulkomaisille vieraille suomalaista tanssilavakulttuuria, ei sitä voisi tehdä hienommin kuin tuomalla vieraat tiettömien taipaleiden halki tähän paikkaan, jossa ei kerta kaikkiaan voi olla mitään muuta mielenkiintoista kuin Suomen Sodan aikaisia hautoja. Ja josta löytyykin sitten postikortinkauniin järven ”keskeltä” tanssilava, joka on aivan piukassa yhteisen liikkeen riemusta nauttivia, iloisia ihmisiä.

pusukuja
Upea paikka. Muusikot lienevät käyneet ennen hikistä työiltaa pulahtamassa järvessä. Bongaa Pusukuja!

Pari sanaa illan musiikista.  Teemu Harjukari veti bändeineen hienon keikan. Taitavia muusikoita kaikki, ja pidän Teemun äänestä.  Sen sijaan Jarkko Järvenpään ääni ei ollut aivan iskussa, se soi jotenkin tunkkaisesti ja epävireisesti.  Solisti ei mielestäni yltänyt hyvän bändinsä tasolle.  Illan musiikkivalinnoista ei kummankaan bändin osalta ole juuri nokan koputtamista (tai no, on – lue pidemmälle), siellä soi tasapuolisesti hyviä tangoja, maukkaita fuskuja ja napakalla cha challakin hemmoteltiin taitavaa tanssikansaa.

Ja nyt tulemmekin kirjoitukseni kliimaksikohtaan, nimittäin siihen, miksi tämän raportin tulin kirjoittaneeksi.  Nimittäin.  Iltani kehittyi tanssiurallani aivan ainutlaatuiseksi!  Esitän tässä muutamia syitä siihen:

Pääsin seuraamaan erään vanhemman pariskunnan hurjan näköistä menoa.  Se muistutti kaikessa lähes väkivaltaisessa vauhdissaan Sörkan sakilaisten 1900-luvun alussa harrastamaa protestitanssi pistoa, mutta tuskin oli sitä kuitenkaan, koska miehellä ei ollut puukkoa hampaidensa välissä.  Tai sitten kyseessä ovat tutut särkänkävijät, joilta järkkärit aina ystävällisesti keräävät portilla sen puukon pois.  Tanssissa tikattiin salia ympäri supernopealla askeleella, jota musiikin rytmi ei päässyt liiemmälti haittaamaan, ja tanssia maustettiin yhteisillä potkuilla ilmaan.  Tämän kaiken pari onnistui tekemään nähdäkseni liiemmälti muita tanssijoita häiritsemättä.  Kyllä tanssilattialle mahtuu monenlaista menoa. Tanssi kuuluu kaikille!

Tanssi-illan aikana pidettiin Suomen Twistinvihaajat ry :n perustava kokous.  Yhdistykseen kuuluu vasta kaksi jäsentä, allekirjoittanut ja tanssiystäväni, mutta odotamme yleisöryntäystä.  Sloganeiksi olemme miettineet mm. sellaisia kuin twist mädättää selkärankasi ja eikö kukaan ajattele lapsia?

Tanssiystäväni kanssa löysimme täydellisen tanssiasennon, jota argentiinalaisen tangon harrastajat kutsuvat halaukseksi, abrazo.

Ja sokerina pohjalla sain tanssia vielä täydellisen seuraajan kanssa.  Tämä ainutlaatuinen tanssikokemus avasi oivalluksenomaisesti jotain aivan uutta viennistä ja seuraamisesta, ja aionkin avata kokemustani tässä blogissa piakkoin.

Näiden seikkojen perusteella luulen, hyvät lukijani, teidän allekirjoittavan Jorma Uotiselta lainaamani loppukaneetit: Täyttä törinää! Ei huono!  Suurkiitos kaikille teille, jotka teitte tästä särkkäillastani ikimuistoisen.  Tapaamme taatusti vielä tänä kesänä.

Käytännön ohjeita musiikkikirjaston omistajalle

cd-158817Minulta aina toisinaan pyydetään jonkinlaisia ohjeita oman tanssimusiikkikirjaston ylläpitoon.  Päätin kirjoittaa vinkkilistan teille  (varsinkin tanssinopettajille ja -ohjaajille), joilla on tarvetta kerätä ja ylläpitää omaa musiikkikirjastoa.  Vinkit tulevat omista vuosikausien kokemuksistani oman musiikkikirjaston rakentamisessa.  Voi olla, että tilanteesi ja tapasi ylläpitää omaa kirjastoasi poikkeaa omastani, mutta tässäpä tulevat omat vinkkini:

  1. Tallenna kaikki ylimääräinen kappaleisiisi liittyvä tieto metadataan.  Jos käytät MP3-tiedostoja, metadatarakenne on nimeltään ID3.  Tästä on se etu, että vaivalla keräämäsi metadata siirtyy itse MP3-tiedostojen mukana.  Sinun ei siis tarvitse kirjastoa siirtäessäsi yhä uudelleen merkkailla kirjastosi kappaleille niihin liittyviä tietoja.
  2. Liittyen kohtaan 1, valitse ehdottomasti sellainen mediasoitin, joka tukee ID3-tägejä niin, että voit lisäillä ja editoida niitä suoraan soittimesi kirjastonäkymässä. Kaikki yleisimmät mediasoittimet (mm. iTunes) sisältävät tämän tuen.
  3. Mikäli sinun tarvitsee editoida ID3-tägejä suurelle kappalemäärälle kerrallaan, ja se on hankalaa käyttämässäsi mediasoittimessa, tähän löytyy myös tehokkaita ohjelmia, joista ilmainen MP3TAG on yksi parhaista.
  4. Kehottaisin täyttämään opetuskäyttöön tarkoitettuihin kappaleisiisi ainakin seuraavat ID3-kentät: Genre (kappaleen tanssirytmi/tanssilaji, miten päin haluatkaan sitä käyttää), BPM (kappaleen tempo, joko tahtia/min tai iskua/min – kumpaa haluat käyttää, riippuu jälleen sinusta itsestäsi), Comments (erityisiä kappaleeseen liittyviä luonnehdintoja, kuten ”musiikintulkintaa”, ”habanera-tango”, ”beguine-välike”, ”ihana slovari” jne.).
  5. Kun tallennat soittolistojasi, käytä ehdottomasti suhteellista tiedostopolkua.  Tämä tekee soittolistoista siirrettävämpiä. Absoluuttinen tiedostopolku sitoo sinut tiettyyn hakemistorakenteeseen, minkä pitää olla toisessa koneessa täsmälleen samanlainen kuin siinä koneessa, mistä lista siirretään, muuten lista ei toimi.
  6. Mikäli mahdollista, tallenna musiikkikirjastosi pilvipalveluun (esim. Microsoftin OneDrive, jonka peruspalvelut ovat varsin riittävät opetuskäyttöön, maksaa vain noin 5€/kk).  Tästä on se etu, että kirjastosi on aina ”netissä tallessa” ja valmiina käytettäväksi melkeinpä mistä vain (edellyttää kuitenkin verkkoyhteyttä ainakin synkronoinnin ajaksi).
  7. Mikäli käytät opetuksiin esim. läppäriä, mutta haluaisit tehdä työtä musiikkikirjastosi kanssa (esim. rippailu, kuuntelu, järjestely, soittolistojen luominen) myös esim. pöytä-PC:llä, ota selvää, pystyykö mediasoittimesi konfigurointitiedostot ja soittolistat myös tallentamaan pilvipalveluun.  Tästä on se etu, että kahden tai jopa useamman koneen käytössä mediasoitin tallentaa aina jollain laitteella tehdyt uudet näkymät, soittolistat jne. pilveen, josta ne ovat muille laitteille saatavissa.

Avaan tässä vielä lyhyesti oman ”käyttöprofiilini”, joka perustuu pieneen määrään nörttiyttä ja suureen määrään erilaisten soittimien ja käytäntöjen testausta vuosien mittaan:

Testasin vuosien mittaan iTunesia, WinAmpia ja koko joukkoa muitakin mediasoittimia, mutta mikään niistä ei sisältänyt niitä ominaisuuksia, joita pidin itse omassa työssäni ”elintärkeinä”.  Lopulta päädyin hankkimaan JRiver Media Jukebox -nimisen mediasoittimen, jonka täyslisenssi maksaa noin 50 dollaria.  Ko. soitinta kehitetään aktiivisesti ja se sisältää huiman määrän ominaisuuksia. Se on myös varsin vapaasti muokattavissa kunkin oman käyttöprofiilin mukaan. Kirjaston järjestelyssä voi käyttää vaikka minkämoisen määrän tägejä, soittimeen voi luoda eri tarkoituksiin erilaisia näkymiä, CD-rippaus ja polttaminen toimivat, älykkäät soittolistat ovat mukana jne.  Vielä ei ole itselleni tullut vastaan ko. soittimesta puuttuvaa ominaisuutta.

Minulla on Media Jukeboxista kaksi asennusta (onnistuu yhdellä lisenssillä): PC1 on kotona sijaitseva pöytä-PC, PC2 on työläppäri, joka on mukana tunneilla.  Media Jukeboxin konfigurointitiedostot synkronoituvat Dropboxiin, mikä tarkoittaa mm. sitä, että jos teen kotona uusia soittolistoja, menen tunnille, lyön läppärin nettiin, odotan hetken, että Dropbox synkronoituu läppäriin ja käynnistän Media Jukeboxin, uudet soittolistat ovat heti käytössäni.

Musiikkikirjasto minulla on OneDrivessa, ja sen suhteen toimin ihan samoin: OneDrive pitää huolen siitä, että jos rippaan kotona uuden CD:n, se on läppärissäni synkronoinnin jälkeen välittömästi käytössäni.  Samoin jos vaikka merkkaan tunnilla soittamani kappaleen kommenttikenttään ”onpa ihanan napakka tango alkeistunnille”, ko. kommentti on näkyvissä myös kotikoneessani, kun avaan musiikkikirjastoni.

Koska Media Jukebox antaa sekä lisätä että hakee useita eri ”genrejä” yhtä kappaletta kohti, kirjastossani on paljon kappaleita, jotka olen merkannut usealle tanssirytmille/lajille.  Tällaisia yhdistelmiä ovat vaikkapa ”foksi/fusku”, ”hidas/beat”, ”jive/lindy hop/fusku”.  Kun teen Media Jukeboxilla älykkäitä soittolistoja, voin tällöin helposti tehdä vaikkapa ”Fuskut”-nimisen listan, jonka säännöissä kerron soitto-ohjelmalle, että kerää ko. listaan kaikki kappaleet, joiden ”Genre”-kentässä on käytetty ainakin sanaa ”fusku”.  Tämä ei perinteisillä soittolistoilla onnistu kovinkaan helposti.

* * *

Näillä vinkeillä ja järjestelyillä olen helpottanut omaa opettajan elämääni huomattavasti.  Toivottavasti vinkeistä on jotain hyötyä myös muille!

Treenimusaa

Innostuinpa selailemaan intterweppiä siinä mielessä, löytyisikö maailmalta sellaisia sivustoja, joissa noita treenimusalevyjä (joita on tarjolla satoja) pääsisi jopa koekuuntelemaan. Löytyipä ainakin danceshopper.com:in Ballroom Music -osasto, jossa on oivasti jokaisen myytävän levyn jokaisesta biisistä muutaman kymmenen sekunnin pätkä.  Tuolta pääsee siis etukäteen hiukan valkkaamaan niitä miellyttävimpiä kokoelmia.

Sitten menin kotimaiselle tanssimusiikki.com -sivustolle, josta levyt saa Suomen hinnoilla halvimmalla tilattua.  Tällä kertaa haaviin jäivät nämä helmet:

Ultimate Latin Album 9 – Footloose

The Ballroom Mix 5

Mukana näissä kahden CD:n kokoelmissa on mm. loistavan rytmikkäitä sambabiisejä ja oikein oivia foxtroteja ja hitaita valsseja.  Käykää vaikka kuuntelemassa – kyllä näiden tahtiin treenaa!