Jo muutaman vuoden ajan tanssinopettajista koostuva työryhmä on Juhani Kuosmasen johdolla kehitellyt eri tangotyylejä sekoittavaa fuusiotangoa, jolla olemme halunneet uudistaa suomalaisen lavatangon pitkään melko samanlaisena pysynyttä luonnetta. Fuusiotangoa on opetettu menestyksellä eri puolilla Suomea jo jonkin aikaa – mutta kisalattioille eivät uudet tangoelementit vielä juurikaan ole rantautuneet, vaan finaaleissa olemme nähneet huipputaitavien parien tanssimana hyvin samankaltaista tanssia.
Mutta Seinäjoen Tangomarkkinoilla viikko sitten, keskiviikkona 10.7.2019, Hymyn Lavatangon SM-kilpailussa Ari Koukku ja Jenna Polvi (Team KoukkuPolvi? Team PolviKoukku?) räjäyttivät potin 2000-päisen kisayleisön edessä ja nappasivat kisan mustina hevosina ykkössijan. Kuten tästä jutusta voimme lukea, Ari ja Jenna tapasivat vasta juhannuksena ja ehtivät treenata ennen kisoja kerran ja käydä muutamissa tansseissa yhdessä. Voidaan siis sanoa, että tanssivakka todellakin löysi kerralla kantensa!
Tunnen molemmat tanssijat henkilökohtaisesti: molemmilla on vahva tausta argentiinalaisen tangon puolelta ja Arilla lisäksi vuosien kokemusta Rock’n’Swing-tansseista. Olen saanut kunnian tanssia monesti Jennan kanssa, ja eräs tällainen tanssi-ilta jopa kirvoitti minut kolme vuotta sitten kirjoittamaan tämän. Jennan kanssa olemme myös yhdessä valmistaneet tanssijan lapatukea koskevan artikkelisarjan Tanssijan lapatuki 1, 2 ja 3. Jenna, kanssasi oli aivan huikean silmiä avartavaa työskennellä ja pohtia yhdessä tanssia syvällisesti, ja kiitän tässä sinua vielä kerran!
Takaisin tangoon. Olen jo pitkään mielessäni kritisoinut paikalleen jämähtänyttä kisatangotyyliä, jossa lavalla kiidetään pitkällä, matalalla ohiaskeleella näyttävien pivotkäännösten ryydittäessä menoa. Älkää käsittäkö minua väärin – tuollainen tanssi vaatii hyvin paljon taitoa, ja jokaikinen tangofinalisti on treenannut vuosia ja tuhansia tunteja päästäkseen sinne finaaliin, ja on paikkansa ansainnut.
Se, mikä minua tuossa kisatyylissä on pitkään häirinnyt, on että siinä tanssi lähtee helposti lapasesta ja irti musiikista. Sitä vaivaa tietynlainen kiireen tuntu. Ja kiire tappaa läsnäolon, jonka pitäisi olla lavatanssikisoissa tuomariston ykköskriteeri. Läsnäolon puute näyttäytyy kisatilanteessa vähän suoritushenkisenä tanssina, jossa päätavoite on edetä – musiikista riippumatta – mahdollisimman paljon mahdollisimman ulottuvalla liikkeellä.
Ari ja Jenna toivat tangoonsa mukaan pieniä elementtejä argentiinalaisesta tangosta ja se elävöitti heidän tanssiaan, joka hengitti läsnäolevasti musiikin mukana. Teknisessä mielessä argentiinalaisen tangon ehkä suurin lahja paritanssimaailmalle on cross systemin eli ristisysteemin käyttö. Ristisysteemissä pari askeltaa samannimisillä jaloilla – eli viejä ja seuraaja ottavat esimerkiksi kumpikin askeleen yhtä aikaa vasemmilla jaloillaan. Ristisysteemi mahdollistaa tangokäännösten loputtoman muunnelman, ja näistä nähtiin kisoissa monta loistavaa, maulla suomalaisen lavatangon tyyliin sovitettua versiota.
Mutta se tekniikasta. Tango ei ole tekniikkaa. Se on tunnetila, se on elettyä elämää kaikkine iloineen, kaikkine tuskan ja menetyksen hetkineen, ja se elämä kannetaan mukana tanssilattialle. Ja kisatilanteessa sen elämän pitäisi näkyä muille. Ari ja Jenna, teillä se näkyi suorastaan liikuttavalla tavalla.
Otetaan esimerkki. Tässä videossa Ari ja Jenna lähtevät tanssimaan kuvan oikeassa reunassa lattian keskialueelta. Tango Voi yksi päivä olla sata vuotta lähtee soimaan, tulee intro ja sen perään ensimmäinen rauhallinen, hengittävä, tunnusteleva säkeistö.
Voi yksi päivä olla sata vuotta
ja sata vuotta olla päivä vain.
Näin väitetty on mut
en tuota uskonut,
ennen kuin mä sinut nähdä sain.
Muut viisi finalistiparia ovat ehtineet edetä puoli lattianmittaa ja tehdä 3-5 kuviota.
Ari ja Jenna ovat ottaneet neljä rauhallista, hengittävää ja tunnustelevaa tanssiaskelta.
Neljä askelta.
Koska musiikki ja oma tunnetila ovat sen heille juuri siinä tilanteessa kertoneet niin.
Kun katson heidän tanssiaan, minulle tulee tunne, etteivät he edes tiedosta olevansa lavatangon SM-finaalilattialla. He ovat vain tulleet jakamaan yhdessä pienen hetken elämäänsä, musiikin liikuttamina. Tuomareista viis – he tanssivat juuri tässä ja nyt vain toisilleen.
Kuten finaalituloksista (pari 92) nähdään, kisa ei loppujen lopuksi ollut edes tiukka: tuomareiden sijoitukset 1, 1, 1, 2, 2, 3 ja 4 puhuvat puolestaan. Itse olisin tuomarina heidän kohdallaan päätynyt myös kirkkaaseen ykköseen. En olisi hyvin omintunnoin voinut edes tehdä mitään muuta, koska lavatansseissa kisaaminen ei saisi olla tuomareille osoitettu tanssinäytös, vaan läsnäolevaa oman eletyn rosoisen elämän ilmaisemista musiikin ja liikkeen kautta. Siinä on suomalainen tango pähkinänkuoressa.
Onnea vielä kerran, Ari ja Jenna! Odottakaa vaan – noita kisavideoita katsellaan nyt monilla treenisaleilla tarkalla silmällä. Ja jos se johtaa kisatangon isompaankin uudistumiseen jatkossa, hyvä niin. Ei pidä unohtaa, että ensimmäinen suomalainen tango oli argentiinalaista. Se hylättiin vasta ensimmäisen tangobuumin jälkeen ”liian vaikeana” ja tilalle astui sotien jälkeinen marssitango foksin kuvioin. Tavallaan teidän tanssinne oli iso ja arvokas askel kohti suomalaisen tangon alkulähteitä.
Paritanssipäiväkirja 
Yksi kaveri sanoi hyvin tästä kisasta, jossa käytettiin kisanimenä Hymy lavatatango kisa.
Jos olisin ollut ruisleivän teko kisassa ja päätinkin tehdä siihen kisaan vehnäleivän ja olisin voittanut tämän kisan. Tällä en missään nimessä halua sanoa, että tannsijat eivät olisi olleet taitavia.
Tähän tango kisaan, minun mielestä olisi hyä nimi, HYMY TANGOKISA siinä voisi tanssijat käyttää mielikuvitusta vapaasti ja tanssia mitä tanssilajia tahansa.Tällainenkin kisa sopii hyvin Suomaliseen tanssi kulttuuriin. Silloin tanssijatkin tietäisivät millaiseta kilpailusta on kysymys. Minusta myös HYMY TANGOKISA ON OK, kun siinnä nimessä ei käytettäisi Lava TANGO NIMEÄ. Minulle tuli mieleen, että tässä kisassa Raiskattiin Suomalaista lavatangoa.
Enpä usko, jos Argentiinassa Argentiinalisen tangon mestaruus kisassa tansittaisiin Suomalaista lavatangoa, että sillä voitettaisiin Argentiinalisen tangon mestaruutta. 🤔🌞🌞
Vertaus ruisleipäkisaan oli mainio.
Toki oikeammin nykymaailmaan sopien ruisleipäkisaan osallistuisi toinen toistaan maukkaampia ruisleipiä, joiden aineosaluettelo alkaa sanoilla vehnäjauho, vesi, ruismallas, rusina jne.
Siihen kisaan, kun osaisin ja tekisin RUISleivän ja sillä voittaisin niin olisin onnellinen myös siitä, että olisin tuonut ruisleivän takaisin siihen suuntaan, minkälaiseksi sen entiset emännät riihipuidusta suvun juureen leipoivat.
Tässäpä se pähkinänkuori nyt rikottiinkin. Olen kyllä Ension kanssa samoilla linjoilla, eli jos ei kisan säännöissä ole määritelty, miten pitää tanssia, silloin saa tanssia miten vaan, jos taas määrittely on tehty, sitä pitäisi tietysti noudattaa, että voisi voittaa. Hyvin tanssiminen jollakin muulla tyylillä kuin sääntöjen mukaan ei oikeuta voittoon, muutoinhan säännöt olisivat turhia. Tangon uusi tuleminen on kuitenkin tapahtunut ja näitä uusia tai vanhoja juttuja on noussut esille aina silloin tällöin. Fuusio on ihan kiva ilmiö tässä joukossa ja aika monet sitä käyttävätkin tangoa tanssiessaan muutenkin, itsekin kuulun joukkoon. Tuomariston sääntöjen tulkinnalle ja suomalaisen lavatangon yleiselle tuntemiselle näissä kisoissa jää aika iso painoarvo.
Se on myös subjektiivinen näkemys niin tuomareille kuin meille paikalla olleille. Kuka pitää mistäkin. Aaltosen Jari puhui siitä jo viime vuonna tv;ssä, että kaikki tanssii samalla tyylillä.
Yksi pari tanssi ”WanhaaTangoa”, mutta ei finaalin arvoisesti? Erilaista sekin.
Omaan silmään pisti kolmanneksi tullut pari. He tanssi selvää ”Suomalaista Lavatangoa”, mutta he oli varioineet kuviot uusiksi. Ansaittu pallipaikka! Onnittelinkin heitä siitä kisan jälkeen.
Taskiset veti tyylillen uskolliseti, jos ei entistäkin intensiivisemmin. Saivat siitä jopa väliaploodeja. Syystä! Silti vasta viides sija.
En edes seurannut / kuvannut Koukku & Polvea, koska se näytti ”pliisulta” muihin verrattuna. Olen nähnyt Koukun tanssia eri paikoissa monta kertaa ennenkin, joten se oli tutun näköistä menoa.
Mielestäni voittaja pari ja tuomarit sovelsi kisan sääntöjä.
Kuitenkin onnea Polvi & Koukulle!