Kouluharjoittelu alkoi

Kouluharjoitteluluokkanani on Teuvo Pakkalan koulun 4. luokka (15 oppilasta: 6 poikaa, 9 tyttöä), joka on tanssinut viime vuodenkin OAMK:n tanssinopettajaopiskelijan ohjauksessa.  Kävin moikkaamassa lapsia jo keväällä, ja nyt oli aika aloittaa tanssiminen heidän kanssaan.

Eka tuntimme meni tutustuessa ja suunnitellessa yhdessä tanssitunnin sääntöjä ja käytäntöjä.  Ryhmä tuntuu oikein kiltiltä ja positiiviselta, ja moni harrastaa tanssia – joukossa on showtanssin harrastajia ja ainakin yksi poika, joka kertoi ylpeänä tanssivansa myös balettia!  Mahdollisuudet tämän ryhmän kanssa ovat siis vaikka mihin.  Tunti sujui oikein juohevasti, ja lapsilla on joitain perustaitoja erilaisiin askelikkoihin jo.  Nyt pitää kovasti ruveta miettimään heille lukuvuoden välitavoitteita.  Tällä hetkellä elättelen haavetta, että he oppisivat ja uskaltaisivat tanssia ainakin muutamaa helppoa paritanssia kevääseen mennessä.

Toinen kouluvuosi on alkanut

Toinen kouluvuotemme pyörähti käyntiin jo viime viikon Seuratanssi Roadtripin merkeissä – reissumme Helsinkiin oli uuvuttava mutta sitäkin hauskempi.  Saimme tanssiopetusta, treenasimme ja esitimme proggiksemme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa (jossa paikalla näytti olevan koko Tanssii tähtien kanssa -väki 🙂 ) ja iltaisin nautimme lavatanssimeiningistä.

Tämä viikko pyörähti käyntiin kansantanssin ja opetusharjoitteluseminaarin merkeissä, ja tänään sain käydä pitämässä elämäni ensimmäisen lasten tanssitunnin.  Koska meidän on määrä pitää harjoittelustamme päiväkirjaa, ajattelin, että voin aivan hyvin kirjoittaa sitä tänne, ja niinpä päätin perustaa opetusharjoitteluni mietintöjä varten ihka uuden blogikategorian – nimeltään Opetusharjoittelu 1 (joka sisältää tämän toisen opiskeluvuotemme opetusharjoittelun).  Saatte siis lueskella jatkossa myös noita kirjoituksia tässä blogissa.

Ensi lauantaina menenkin tuomaroimaan IsoO:n 7-vuotissynttäreiden kunniaksi järjestettävään leikkimieliseen lattarikisaan ja tietenkin jään illaksi paikalle bilehtimään.  Tanssin merkeissä siis sujunee viikonloppunikin.

27.8. Kapakanmäki, Finlanders & Taikakuu

Kolmas tanssi-iltamme kohde, Tuuloksen Kapakanmäki on perustettu jo vuonna 1966 ja se sijaitsi aiemmin Valtatie 12 varrella.  Uutta paikkaa on remontoitu ja lisärakennettu muutama vuosi sitten, ja se onkin puitteiltaan varsin komea ja toimiva.  Saimme illan aluksi kuulla paikan toiselta omistajalta, Kari Lehtoselta seikkaperäisen ja mielenkiintoisen selostuksen paikan historiasta ja tanssilavayrityksen pyörittämisestä.

Kapakanmäki on vahvasti perheyritys, ja Kari itse on kasvanut siihen jo 31 vuoden ajan.  Isäpappakin häärii yrityksessä vielä kovasti apuna, neuvottelee bändien kanssa jne.  Nykyisellään sesongin aikana Kapakanmäellä pidetään kahdetkymmenet perjantaitanssit, mutta toimintaa on laajennettu ja laajennetaan edelleen myös mm. cateringin ja rockbändien keikkojen suuntaan.  Onpa täällä ennakkoluulottomasti kokeiltu muun muassa Yön ja Sykkeen yhteiskeikkaa, joka sujui ennakkoaavistuksista huolimatta kuulemma loistavasti.  Myös live-zumbakursseista on haaveiltu, ja Sinitaivaan pojat olisivat kokeiluun lähteneetkin, mutta valitettavasti idea ei taipunut rekisteröidyn tanssiformaatin tiukkoihin musiikkivaatimuksiin.

Tyypillinen tanssi-ilta Kapakanmäellä työllistää noin 15 henkilöä, joista osa on palkollisia, osa eri urheiluseurojen puolivapaaehtoistyöntekijöitä.  Yllättäen taannoinen anniskelun aloittaminen ei Kapakanmäellä ole juurikaan lieveilmiöitä aiheuttanut – tanssikansa kun taitaa täälläkin päin tallata veden, kahvin ja suolaisen voimalla.

Karin mukaan suurin haaste tanssilavojen pitäjille on ehdottomasti tanssibändien keikkajärjestelyt: kun sama suosittu bändi esiintyy tyypillisesti saman seudun eri lavoilla usean viikon ajan, syö tällainen järjestely luonnollisesti yksittäisen paikan suosiota ja sitä kautta liikevaihtoa.  Karin mielestä ratkaisu tähän olisi rockbändien maailmasta tuttu, osittain provisiomuotoinen keikkapalkkio, joka saisi myös tanssibändien ohjelmatoimistot käyttämään mielikuvitustaan ja suunnittelemaan myymiensä bändien keikkakiertueista ”kiertävämpiä”.  Nykyisellään ei Kapakanmäkikään valitettavasti tuota sentään niin paljoa, että sen omistajat voisivat heittää päivätyönsä.

Karin toiveikas viesti meille tuleville seuratanssinopettajille oli selkeä: opettakaa tanssikursseillanne mahdollisimman suurta suvaitsevaisuutta, sillä tanssimaailmassa ja sen kansassa löytyy ihan riittävästi  ”muulla tavoin tanssivien” kyräilyä ja kadehtimista.  Suomen lavat – myös ehdottomasti Kapakanmäki – ovat riittävän suuria viihdyttämään kaikenlaisia tanssijoita.  Eri tyylien pitäisi olla rikkaus, ei kirous.

Illan musiikillisesta annista vastaavat Finlanders ja Taikakuu yhdessä.  Koska olemme paikalla hyvissä ajoin, pääsemme seurailemaan myös molempien bändien roudausta ja soundcheckiä.  Näyttääpä ihan tutulta meiningiltä letkeine bändien välillä lentävine letkautuksineen.  Illan aloittaa Finlanders, ja musiikin alkaessa rynnistämme porukalla lavalle lämmittelemään kehojamme valssien tahtiin.  Kapakanmäen suurella tanssilattialla on vielä runsaasti tilaa liihotella, mutta melko pian väkeä alkaa olla paikalla omiksi tarpeiksi.  Karikin käy meitä opiskelijoita aina välillä ystävällisesti moikkaamassa ja eräässä vaiheessa kertoo päivän lukemat: 700 tanssijaa.  Olipa tainnut tulla luvanneeksi bändeille konjakkipullot, jos 600 menee rikki, niin että kalliiksi tuli Karille tämä ilta!

Käyn hakemassa pääasiassa itselleni tuntemattomia naisia, ja oikeinkin hyviä tanssitettavia kohdalle sattuu.  Nautinnolliset rumbat, hitaat valssit ja tangot jäävät illasta erityisesti mieleen.  Paikan tunnelma on varsin leppoinen ja suvaitseva.  Kaikille on tilaa, ja mikä parasta: jos törmäys tulee, tulee yleensä heti myös anteeksipyyntö ja iloinen hymy.  Puolin ja toisin.  Tällainen voi lavatanssi-ilta parhaimmillaan olla.

Molemmat bändit ovat hyvässä iskussa, ja välillä käymme pöytään tekemään Lissun meille antamaa lisätehtävää: Finkkujen toisesta setistä pitää analysoida ja kirjoittaa ylös tanssirytmit.  Ovatpa tainneet Lissu ja Lasse yhdessä juonitella sellaisen setin, joka ei ihan heti avaudukaan, mutta tässä (HOX! Lissu) nyt kuitenkin oma ehdotelmani:

1. kappalepari: (beat) foksi / (3-muunteinen) foksi

2. kappalepari: hidas beat / hidas beat

3. kappalepari: beat / suora rock

4. kappalepari: (beat-henkinen) cha cha (Marleena) / cha cha

5. kappalepari: tango / (argentiinalainen) tango

Loppuillasta pääsemme vielä vierailemaan Finkuille varta vasten tilauksesta valmistetussa keikkabussissa.  Hieno ja tarkoituksenmukainen ajoneuvo kerrassaan makuualkoveineen, telkkareineen päivineen, mitä nyt odottaa sopiikin bändiltä, joka tekee tätä työtä päätoimisesti ja reissaa 150 päivää vuodesta.

Kapakanmäellä panen kaikessa havainnoimassani merkille rakkauden tähän paikkaan: perheyritys on perheyritys, sitä pidetään pystyssä ja kehitetään sydämellä, ei niinkään rahankiilto silmissä.  Kaikki täällä on mietittyä, tanssijoiden vesipistettä ja pihoille levitettyä, tuoksuvaa puuhaketta (on muuten kivempi hilpasta tanssikengissä parkkipaikalta sisään, kun ei hiekat tai ravat tuki tanssikenkien pohjia!) myöten.  Minusta tuntuu, että tämä huolenpito heijastuu myös kaikkeen meininkiin tanssilattialla: rentous, iloisuus ja suvaitsevaisuus jäävät päällimmäisiksi illasta mieleen.

Kari tulee lähtiessämme meidät vielä kättelemään ja hyvästelemään, ja hyvillä mielin voin tokaista hänelle, että tänne haluan tulla uudestaan ja aion suositella paikkaa kaikille tällä seuduin liikkuville tanssiystävillenikin.  Kapakanmäestä jäi kolmesta hyvin erilaisesta käymästämme paikasta ehdottomasti paras fiilis!