Olen pitänyt Valssia varsin helppona lajina opettaa alkeistasollakin. Usein ryhmissä, joissa Foksi on tuottanut haasteita, Valssi onkin uponnut kehoihin nopeasti ja tyylikkäästi.
Tänään kävi toisin – ja jouduin (tai siis pääsin) tilanteeseen, jossa minun täytyi nopeasti keksiä keinoja päästä eteenpäin.
Ensiksi havaitsin, että varsinkin miehillä oli suunnaton haaste lähteä esim. oikean vaihtoaskeleen (oikea eteen – vasen etuviistoon – oikea yhteen) jälkeen liikkeelle vasemmalla jalalla. Näytti siltä, että useimmat yrittivät jatkaa samalla jalalla, millä ”tulivat” kuviosta. Olen korostanut, että tällä kurssilla kaikissa tanssilajeissa ja kuvioissa askelletaan koko ajan vuoroaskelin – mutta nyt huomasin, että pelkkä sanallinen ohjeistus ei riitä. Kävelyssä vuoroaskelin eteneminen on oppilaille tuttua, mutta paritanssissa, missä pitää jännittää vielä sitä tanssipariakin, motoriikka ei yhtäkkiä enää muistutakaan oppilaan mielestä kävelyä, vaan painonsiirrot menevät ”sekaisin”.
Siirryimme harjoittelemaan painonsiirtoja sivulle-yhteen askelissa. Lähdimme tanssimaan chasseaskelia sivulle. Siis: vasen sivulle – oikea yhteen ja painonsiirto oikean jalan päälle – vasen sivulle – oikea yhteen jne. Teimme tätä molempiin suuntiin, mistä jatkoimme etenevään vaihtoaskeleeseen siten, että ensin lähdimme nostelemaan ”hassusti” jalkoja kunnolla joka askeleella. Vaihtoaskel tällä tyylillä on varsin kumman näköistä loikkimista, mutta harjoituksen avulla oppilaille selkiytyi, että myös sivulle-yhteen askeleessa pitää tehdä painonsiirto.
Tällä harjoituksella vaihtoaskel alkoi viimeinkin sujua.
Seuraava haaste tuli oikeassa käännöksessä, joka Valssissa on periaatteessa varsin yksinkertainen – mutta ryhmässä moni alkoi taas asetella jalkojaan käännöksessä, ja unohti toisen periaatteen, josta olen puhunut, eli että vartalo kääntää, ja jalat asettuvat siihen, mihin niiden pitääkin.
Tässä opettajalle pälkähti päähän taas intuitio, joka on perua omasta kesän vakiotanssitreenistäni: ennen oikeaa käännöstä ”viritimme jousen käännökseen”, eli otimme vartaloon lievän vastapäiväisen kierron. Käännökseen lähtiessä sitten vain vapautimme tämä kierron ja ajattelimme tanssivamme vain oikean vaihtoaskeleen. Seuraus: oikean käännöksen alku meni kaikilta loistavasti, ja osa löysi vartaloonsa myös luonnollisen swayn, mikä alkeistunnilla on varsin harvoin koettua.
Kommentti eräältä oppilaalta: ”onpa hyvä mielikuva!”
Eli taas kerran huomasin, että intuitiota kannattaa käyttää opetuksessa!
Paritanssipäiväkirja 