Opetusharjoittelu 1 suoritettu!

Tänään päättyivät syksyn MuKon seuratanssikurssit, ja samalla tulivat OAMK:n kakkosvuoden opetusharjoitteluun (Opetusharjoittelu 1) vaadittavat 67 opetustuntia täyteen.  On siis hienoinen juhlapäivä.

Mitä jäi käteen Mukon kursseista?  Hyviä, oppimishaluisia ja -kykyisiä suurehkoja (20-40 tanssijaa) ryhmiä, hyvä meininki, mutta omaan makuuni liian lyhyitä (5 kerran) kursseja, joillaa on vaikea päästä pureutumaan alkeis- ja alkeisjatkotasolla vielä oikein millään tasolla paritanssin ytimeen.  Tosin tänään sävelsin tanssilajien kertauksen lomaan ”lennosta” vienti-seuraamisharjoitteita, jotka onnistuivat tosi hyvin ja tuntuivat avaavan oppilaille (ja itsellenikin!) jotain visen olemuksesta.

Tänään kokeilin taas mennä kertaustunneille ilman minuutintarkkoja tuntisuunnitelmia, ja hyvin onnistui.  Eilen jo Leean kanssa Tanssipajan ryhmässä kokemus oli positiivinen – kun välillä menee saliin tyyliin ”lajin tiedämme, mutta emme oikeastaan vielä tarkkaan, miten opetamme”, tulee tunnista taatusti tuore, ja sitä kuuluisaa intuitiota tulee opettamisessa käytettyä tavallista enemmän.  Ja on myös jotenkin helpompi hylätä harjoitus, joka ei tunnu ”menevän oppilaiden kehoihin” ja ottaa käyttöön jotain ihan uutta (vaikka nyt Leean kanssa rumban ja cha chan perusrytmien hahmottamista taputtamalla).

Mainokset

Tanssioppilas äänestää jaloillaan

”Jaloillaan äänestäminen” käsitetään yleensä negatiiviseksi, mutta toimii se toisinkin päin.  Eilen huomasin MuKon jatkokursseilla, että sinne oli tullut kolme paria, jotka olivat viime kevään kursseillani, ja yksi pari sanoikin, että tulivat uudelleen kun tykkäsivät opetuksestani.

Nyt on sitten tämäkin ”neitsyys” menetetty – olen saanut muutaman ”palaavan” oppilaan.  Tämä on ehkä parasta palautetta, mitä tanssinopettaja voi saada.  Niin ja onhan tällainen positiivinen ”jaloillaan äänestäminen” loppujen lopuksi sitten myös se, millä se leipä tulee pöytään jos on tullakseen.

Jatkokurssi lähti sujumaan muutenkin kivasti jo eilen.  Lissulta sain hyviä vinkkejä ohi-ohi askelten (CBMP-SL) opettamiseen – ja lähtihän se homma aukeamaan monellakin oppilaalla, ja lopputunnista tanssivat jo oikein mukiinmenevää tangoa!

Intuitio jyllää

Tänään oli syksyn ensimmäisten MuKon viiden kerran ”pikatanssikurssien” viimeiset tunnit, ja aiheena opittujen tanssien kertaus.

Paritanssikurssilla olimme tanssineet foksia, valssia ja fuskua ja nyt kertasimme noita tansseja.  Oppilaat tanssivat paljon ja ilokseni sain nähdä, että oppimista oli näinkin kurssin aikana tapahtunut oikein mukavasti.  Tanssi alkoi jo sujua!  Mieleeni juolahti käyttää tunnin lopusta tovi ”askeltanssiin”, eli soitin hitaita, kauniita biisejä ja opetin oppilaille ”bluesin” perusaskeleen (askel-tap, askel-tap, askel, askel, askel, askel).  Tämän jälkeen oppilaat saivat tanssia vapaalla askelluksella käännöksiä sekä tuota bluesin perusaskelta.  Tunnilla tuntui olevan tässä vaiheessa jo oikein kiva tunnelma.  Lopussa kerroin, että ”ympyrä sulkeutui”, eli aloitimme kurssin askeltanssilla ja nyt kun he ovat oppineet muutaman tanssilajin askelia, he voivat soveltaa oppimaansa tällä tavoin ja tanssia vapaasti musiikkiin.  Kerroin, että paritanssi on lopultakin pohjimmiltaan kävelemistä ja askelia vapaisiin suuntiin miehen viemänä.  Tämä oli mielestäni kurssille onnistunut päätös, ja muutama oppilas tuli oikein kädestä pitäen kiittämään.  Tuli hyvä mieli.

Parilattarikurssilla olimme tanssineet cha chata, rumbaa, salsaa ja sambaa, ja tunnin rakenne oli samanlainen – paljon kertausta.  Tämän porukan kanssa oli tunne, että eteneminen ja oivaltaminen ei ollut ihan niin hyvää, ja niinpä intuitio toi mieleeni tehdä loppuun mukava loppukevennys, jossa kaikki varmasti osaavat tanssia.  Mukanani sattui olemaan paso doble -musaa, ja niinpä opetin kymmenessä minuutissa saman piiritanssin, jota olen lapsille opettanut: paripiirissä promenadiasennossa 8 askelta eteen, 8 taakse, tytön lasso ja tytöt seuraavalle pojalle.  Porukalla oli silminnähden hauskaa ja hurttia huumoria riitti, kun pojat ottivat ”härkätaistelijan” asentoja.

Että tällainen intuitioiden ilta tänään.  Joskus on hauskaa päästää irti tuntisuunnitelmasta ja tehdä tunnilla jotain ennalta suunnittelematonta.

Kouluopetuksen elämyksiä

Tämänpäiväinen koulutanssituntini oli sellainen kokemus, jolla totisesti jaksaa pitkään näiden lasten kanssa.

Sain viime viikolla ohjaajaltani Jokikokon Jenniltä tarpeellista palautetta siitä, että pidän ryhmän kyllä tiukasti ja mallikkaasti hallinnassani, mutta nyt voisin kokeilla tämän ryhmän kanssa jo hiukan enemmän ”pehmeyttä” ja molemminpuolista kommunikointia.  Otin palautteen kiitollisuudella vastaan ja ideoin tuntisuunnitelman, josta tuli seuraavanlainen:

TS

Tuntisuunnitelman kantavana ideana oli luovuus, parityöskentely, yleinen vienti-seuraaminen ja erityisesti Cha Chan perusaskel.  Lähdimme tunnille kotoisasti tanssipiirissä istumalla ja leppoisesti jutustellen, mukana jutuissa oli open ”kotitonttu Koistinen” (se on tyttäreni pieni tonttunukke).  Tästä siirryimme Vesimies-hippaan, joka on lasten suosikki – se on Lissun idea ja sillä voi aivan loistavasti piilo-opettaa Cha Chan perusrytmiä ja Time Stepiä.

Kun lapset olivat saaneet tarpeekseen riehua Vesimies-hipan parissa, siirsin heidät paririviin niin, että pojat ovat toisessa rivissä ja tytöt toisessa.  Tästä lähdimme tekemään Peili-harjoitusta, jossa ”viejä” liikkuu käsillään ja kehollaan (jalat pysyvät lattiassa) ja ”peili” kopioi liikkeen.

Kun asiaankuuluvasta alkuhihittelystä ja poikien pelleilystä päästiin eteenpäin, lähtivät lapset varsin keskittyneesti mukaan harjoitukseen ja ryhmästä löytyi yllättäen osaajia, jotka aiemmilla tunneilla ovat olleet enemmän syrjässä.  Oli hienoa nähdä, miten näistä ”tarkkailijoista” löytyi uutta liikettä ja miten hienosti ja keskittyneesti he onnistuivat kopioimaan viejien liikettä.  Oli kiva päästä oikein nimeltä kehaisemaan muutamia vähemmän aktiivisia oppilaita.

Peilistä teimme luontevan siirtymän chasseaskelien vienti-seuraamisharjoitukseen, ja itseäni hämmästytti se, miten paljon Peili-harjoitus oli vaikuttanut oppilaisiin: oli aivan silmiinpistävää, miten toisen liikkeeseen mukaanmeno loi luottamuksen ”viejien ja seuraajien” (eli pääosin tyttöjen ja poikien rivin) välille.  Nimittäin nyt kukaan ei enää nurkunut sitä, että tytöt ja pojat ”joutuvat” työskentelemään pareissa!

Chasse-harjoitus tehtiin todella hitaaseen Cha Cha -treenimusaan (Piernas Rapidas levyltä Feel The Latin Rhythm – aivan erinomainen perusbiisi perusrytmin hahmottamiseen) ja se meni jo niin hyvin ja keskittyneesti välillä rooleja vaihtaen, että teetin harjoituksen lopuksi niin, että ”peilit” etenivät silmät kiinni ja viejät veivät heitä kahden käden otteessa chasseaskelin vaihtuvin suunnin taitavasti ja varmasti.  Olisipa Jenni ollut seuraamassa tätä harjoitusta – keskittyminen ja tekemisen meininki oli aivan käsinkosketeltavaa.  Tähän on todettava, että kyseinen harjoitus ei usein aikuisiltakaan suju näin hyvin.  ”Peilien” kommentit olivat myös hellyttäviä – siinä missä aikuisten ryhmissä seuraajat lähinnä kommentoivat, että hiukan pelotti, niin minun lapseni tokaisivat vain, että oli jännää kulkea silmät kiinni 🙂

Tiesin tehneeni melko haastavan tuntisuunnitelman 45 minuutin tanssitunnille, joten en odottanut etukäteen ehtiväni varsinaiseen Time Step -harjoitukseen, mutta lapset yllättivät minut ahkeruudellaan ja ehdimme kuin ehdimmekin tehdä vielä pariharjoituksena ko. harjoituksen loruttamalla (”olen villi VESIMIES, otan kiinni KUKATIES”, isolla kirjoitettujen sanojen aikana tanssitaan Cha Cha chasset).

Tunnin lopuksi rauhoituimme ja kiitin lapsia sydämestäni siitä, miten ahkerasti ja hienosti he olivat mukana kaikessa tekemisessä.  Nyt näen, että ryhmäni on varsin taitava, ja siitä voi tämän opetusharjoittelutalven aikana irrota vielä vaikka mitä…kuten myös minusta opettajana, joka suhtautui koko kouluharjoitteluun etukäteen hiukan skeptisellä pelokkuudella…

Tanssii paperin kanssa – visuaalinen oppija tanssitunnilla

Roger Fisherin tutkimuksen mukaan visuaalisia (näköaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita on väestöstä 60%, auditiivisia (kuuloaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 15% ja kinesteettisiä (liikkumista ja sisäisiä tuntemuksia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 25%.  Voisi kuvitella, että tanssitunnilla käyvät ovat enimmäkseen kinesteettisiä oppijoita, mutta tämä lienee väärä kuvitelma, kun visuaalisia on niinkin iso osa väestöstä.  Tanssista voivat tykätä kaikenlaiset oppijat – mutta tanssitunti tukee perinteisesti lähinnä kinesteettisiä ja auditiivisia oppijoita (”matkijoita” ja ”laskujen kuuntelijoita”).

Tanssipajan tiistain valssitunnilla päätimme harjoittelijatoverini Leean kanssa kokeilla pientä älypähkinää ja jaoimme oppilaille käteen tämän paperin:

valssineliö

Emme edes ensin kertoneet, mistä tanssilajista mahdollisesti puhutaan, vaan pyysimme oppilaita pareissa pähkäilemään, mistä ihmeestä paperissa on kyse.  Annoimme tehtävään aikaa 10 minuuttia, mutta sekin osoittautui liian pitkäksi ajaksi, sillä parit ratkaisivat tehtävän neljässä minuutissa.  Pyysimme oppilaita esittämään ratkaisunsa, ja lähes kaikki olivat päätyneet tanssilajiin nimeltä valssi ja osasivat tanssia paperin avulla valssineliön!

Saimme tehtävästämme mukavaa palautetta muutamalta oppilaalta, ja kaikki pyysivät paperin itselleen muistoksi ja tulevaksi referenssiksi.  Merkillepantavaa oli lisäksi se, että pikku pähkinällämme halusimme estää ”siksak-valssin” itse harjoittelussa – ja onnistuimme siinä!  Ehkä visuaaliset oppijat jopa pystyivät kuvittelemaan mielessään tanssiessaan A4-paperien jonon, jota ”kiertävät”.  Onnistuimme hienosti saamaan valssin vaihtoaskeleen ykkösaskeleet suuntautumaan suoraan eteenpäin eikä etuviistoon (josta ”siksak-valssi” syntyisi).

Joillekin asiat painuvat parhaiten mieleen katsomalla ja he reagoivat herkimmin visuaalisiin viesteihin.  Kuvat, värit, kuviot, kaaviot, kirjoitettu teksti, kalvot ja diaesitykset tukevat oppimista.  Havainnointi on nopeaa, koska kuva hahmotetaan kokonaisuutena.  Muistiin palauttaminen tapahtuu myös nopeasti, sillä asiat palautetaan mieleen kuvina.  Myös tanssiessaan visuaalinen oppija hakee tarvittavan tiedon katsomalla mielikuvissaan esimerkiksi kaaviota (askelkartta tms.) jossa asia on selvitetty.  Visuaaliset oppijat ovat nopeita reagoimaan.  Se, miltä asiat näyttävät, on heille tärkeää.

Eipä siis unohdeta tanssitunnillakaan visuaalisia oppijoita, sillä heitä on sentään suurin osa väestöstä!

Puhu vähemmän, teetä enemmän

Tiistain Tanssipajan foksitunti alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantui ja auditiivis-visuaalisena oppijana aloin puhua liikaa.  Tämän huomasi parini Leea ja tuntia seuraamassa ollut Lissukin, ja tässä piileekin haasteeni opettamiselle: teetä enemmän, puhu vähemmän.

Tänään kävimme oikein hyvän keskustelun ohjaajani Lissun kanssa, ja Lissu totesi, ettei minun kannata ruveta tanssitunnilla tuppisuuksi, koska huomioni ovat kuitenkin ”täyttä asiaa” – pitää vain keskittyä enemmän siihen, miten voin tehdä/näyttää/teettää oppilailla enemmän samalla kun selitän jotain asiaa.  Otin tiistaina jo onkeeni, ja kun kävin myöhemmin illalla opettamassa pari tuntia foksia Lavantautisille, puhuin varmaan kolmasosan siitä mitä aiemmin. Tulos: oppilaat oppivat tunnissa saman kuin aiemmin puolessatoista.

Eiliset MuKon tanssitunnit menivätkin jo tosi hyvin, kun keskityin täysillä siihen, miten yritän pysyä ja pitää oppilaat liikkeessä samalla kun selitän asioita.  Juttutuokiot olivat tosi lyhyitä tietoiskuja ja pian lähdettiin taas liikkeelle.  Motorinen oppiminen tapahtuu kuitenkin pääosin tekemisen kautta, tämä on hyvä tiedostaa opetustilanteissa.

Kouluopetus meni tänään putkeen, meillä oli hyvä tanssitunti ja lapset olivat innolla mukana melkein kaikessa – jopa parin kanssa tanssimisessa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tanssinopettajan arkipäivää

Viime viikolla alkoivat kaikki loputkin opetusharjoitteluryhmäni, ja keskiviikkoiltana sain kokea tanssinopettajan arkea karuimmillaan: parilattareiden alkeiskurssille oli ilmoittautunut kyllä tasaparit, mutta paikan päällä olikin 5 miestä ja 12 naista.  Lisäksi suurempi osa oppilaista oli vaihto-opiskelijoita.

Niinpä aloin parittaa naisia keskenään, mikä onneksi sujui ihan mukiinmenevästi, kun vaihdoin viejän ja seuraajan roolia ahkerasti – mutta eihän tämä ideaalitilanne ole opetusharjoitteluunkaan…lisäksi vaihdoin lennosta opetuskieleni englanniksi ja onnittelin mielessäni itseäni siitä, että Lairdia on tankattu, nimittäin Cha Chan kuvioiden englanninkieliset nimet tulivat onneksi kuin apteekin hyllyltä.

Lisäksi tein hauskan havainnon, että useimpia peruskuvioista on mukava opettaa englanniksi, kun kuvion nimellä rytmittyvät kätevästi myös askeleet. ”Time Step – cha cha cha – Time Step – cha cha cha ”, ”2, 3, cha cha cha, Spot Turn, cha cha cha” jne.  On se britti ollut viisas!