…on nyt tosiasia. Kädessäni on tutkintotodistus, päivätty 29.5.2013, joka oikeuttaa minua käyttämään ammattinimikettä tanssinopettaja (AMK). Uuden elämäni suurin projekti, uuden ammatin opiskelu, on siis nyt päätöksessään, ja työni tanssinopetuksen kentällä jatkuu. Kesällä 2013 tiedossa on sekä viikkokurssien, häävalssituntien että leirien pitämistä.
Blogin kirjoittaminen toki jatkuu edelleen, ja jatkossa aion kirjata tänne sekä tanssia että sen opettamista koskevaa pohdintaa.
Viimeinen opintokevät alkaa olla lopuillaan, ja tanssinopettajaopintoni OAMK:ssa myös. Kaikki kurssit on suoritettu, ja jäljellä on enää paperisota tutkintotodistuksen saamiseksi. Vakituinen työpaikka Suomen Tanssistudioilla Kuopiossahan minulla jo on, mutta kyllä mieltä lämmittää kovasti valmistua ajallaan – vieläpä niin, että voin olla itse todella tyytyväinen tuloksiin.
Opinnäytetyöni tein aiheesta ”Kosketuksen käyttö paritanssin opetuksessa”, ja työn tekemisen aikana kehitin ja kehityin; nykyään käytän kosketusta luontevasti sopivissa tilanteissa opetuksen apumenetelmänä, ja tulokset ovat olleet paikka paikoin jopa dramaattisia. Ko. menetelmässä pääsen itse opettajana heittäytymään liikkeen kautta tanssioppilaan maailmaan ja elämään, ja kehollinen sekä muu palaute ovat rohkaisseet minua jatkamaan tämän menetelmän parissa. Kosketus antaa paritanssin opettamiselle aivan erityistä lisäarvoa, sillä siitähän paritanssissa melko pitkälle on juuri kysymys: hetkellisestä, kosketuksen ja liikkeen kautta välitetystä pienestä tanssitarinasta kahden ihmisen välillä.
Opinnäytetyöni on julkaistu Theseuksessa, ja se löytyy täältä kaikille kiinnostuneille!
Työni Kuopiossa on alkanut kantaa hedelmää; viime viikonloppuna Vaasassa tanssituissa foksin ja valssin SM-kisoissa kuudesta valmentamastani parista neljä pääsi mitaleille, ja pari tuplamestariakin joukkoon mahtui. Onnea kaikille huippuhyville tanssijoille!
Vaikka valmistunkin kohta ammattiin, niin aion ehdottomasti jatkaa tämän blogin kirjoittamista, sen verran positiivista palautetta siitä on tullut (ja kiitos siitä kaikille lukijoille).
Kolmas opintovuotemme on päättynyt menestyksekkäästi Produktio 2 :een, joka oli yleisömenestykselläkin arvioituna varsin onnistunut. Valmistimme siis yhdessä koreografimme Anni Heikkilän kanssa 45-minuuttisen tanssi-ilottelun Kadut, tiet, kujat, joka pohjautui Tuure Kilpeläisen karheankauniisiin lauluihin. Teos sisälsi varsin paljon perinteisestä paritanssikäsityksestä poikkeavaa materiaalia: ”muodostelmaluistelua” cha chan tahtiin, sirkusakrobatiaa jne. Allekirjoittaneella oli yksi soololaulukin, joka sujui esityksissä ilmeisesti aivan kohtalaisesti. Yleisöä oli ennakko-odotuksiin nähden yllättävänkin paljon paikalla, ja kommentit olivat yksipuolisen positiivisia. Hieno päätös kolmannelle opintovuodelleni!
Opintojen suhteen tilanne on nyt se, että jäljellä on enää ainoastaan portfolio ja opinnäytetyö, jotka aion yhdessä yrittäjyysopintojen kanssa tehdä alta pois tänä kesänä. Opetus- ja työharjoittelut sekä opintoja tukevat pedagogiset, didaktiset ja muut teoriaopinnot on kaikki suoritettu. Näin ollen viimeiselle opintovuodelle jää enää 8 op pää- ja 5 op sivulajiopintoja – yhteensä hikiset 13 opintopistettä, joka ei ole enää paljon mitään. Lähellä tutkintoa aletaan siis olla.
Työ- ja elämäntilanteeni on muuttunut suuresti tämän talven ja kevään aikana. Elän tällä hetkellä ”kahden kodin elämää”, keskellä muuttoa Kuopioon, josta sain työpaikan Kuosmasten Suomen Tanssistudioilta. Ensimmäinen työpäiväni alkaa parin tunnin päästä, joten te, jotka tämän nyt luette, elätte todella ajan hermolla! Olen todella innostunut uusista työmahdollisuuksistani, ja aion tehdä kaikkeni vakiinnuttaakseni paikkani Sydän-Savon tanssi- ja tanssinopetuselämässä. Torstai-iltana olisi ensimmäinen tanssituntinikin täällä. Mahtavaa, miten elämä kuljettelee!
Onpa ollut kiireinen kevät – ja huomasin jälleen kerran laiminlyöneeni tätä blogia. Mihin ihmeeseen aikani on sitten mennyt? No tanssitentteihin valmistautumiseen.
Toissaviikolla suoritin Suomen Tanssinopettajaliiton (STOL) seuratanssin opettajan 1. asteen tutkinnon hyväksytyin arvosanoin (pistettä vaille kiitettävä) – eli voin nyt hyvillä mielin kutsua itseäni tittelillä ”tanssinopettaja”, joskin tätä varsinaista eli AMK-tutkintoa on jäljellä vielä noin vuoden verran.
Moni sivulaji on nyt kokonaisuudessaan suoritettu ja päälajinkin opinnot ovat loppusuoralla. Loppukeväästä teemme vielä ison produktion – seuratanssipohjaisen koko illan tanssiteoksen. Sen jälkeen aion yrittää suuntautua opetustyöhön Kuopion suuntaan. Toivotaan, että saisin jalan oven väliin jo kesäksi ja jatkaisin siitä sitten syksyllä. Muutoksen tuulia on siis ilmassa.
Olen näemmä ollut kiireinen (lue: sekä sitä että laiska) ja edellisestä statuspäivityksestä on jo kaksi kuukautta aikaa. No, nyt kun kolmannen vuoden syyslukukautta on yksi puolikas koulupäivä jäljellä, on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa syksyn tapahtumista.
Syksymme on päälajin osalta ollut jonkin verran rikkonainen, ja treeni on jopa keskittynyt välillä yksilölajeihin (baletti, show-jazz). Pahaa se ei ole toki tehnyt: toissapäivänä meillä oli päälajin kuvaustunti, tanssimme Buggia, Lindyä, Foksia ja Tangoa ja viimeksimainittua lukuunottamatta olo kehossa oli aivan hyvä, ja Lissulta tuli ilostuttava kommentti, että varsinkin avoimen otteen lajeissa olen löytänyt keskustani.
Olen varma siitä, että tähän on kaksi syytä: laihtuminen – olen yksinkertaisesti ehtinyt syödä vähemmän, kun päivät menevät koulussa ja illat opetuksissa; sekä yksilölajeihin liittyvä keskivartalojumppa, jonka seurauksena syvät vatsalihakset ovat vahvistuneet. Keskustan hallinnan tunne varsinkin Buggissa tekee erityisesti seuraamisen aivan uskomattoman paljon helpommaksi ja mukavammaksi!
Omat opetukset ovat edenneet siihen tahtiin, että 100 tuntia eli yli puolet pakollisesta työharjoittelusta on jo suoritettu. Ottaen huomioon, että minulla on ensi keväänä yksi opetusryhmä enemmän kuin syksyllä, saanen typöharjoittelun plakkariin jo kevään aikana (se kuuluisi tehdä vasta ensi syksynä).
STOL:in seuratanssinopettajan perustutkinto tentitään maaliskuussa, ja olemme alkaneet käydä materiaalia siihen läpi. Tentti ei hirveästi jännitä, sen verran yksinkertainen kuviomateriaali siihen kilpatansseista kuuluu, mutta toki siinä on paljon yksinopiskelulla harjoiteltavaa asiaa (kuvioiden näytöt, jalkatyö, suunnat, laskut jne.).
Mutta suurin positiivinen yllättäjä tänä syksynä on ollut kurssi ”Seuratanssin koreografiat”. Opettajallamme, showtanssin suuntautumisvaihtoehtovastaava Outi Martikaisella kun on myös paritanssitausta, niin hän on ollut aivan ideaalinen opettaja tälle kurssille. Kurssiin kuului ensin muutamia luentoja, ja sitten lähdimme parityönä tekemään koreografiointiharjoituksia. Lähdimme parin kanssa liikkeelle niin pienestä kuin kolmesta itselleen hyvän tuntuisesta, lajinomaisesta (tai ei) liikkeestä, ja siitä se homma alkoi.
Helpon tuntuisilla harjoitteilla, joissa meidän ei annettu nostaa itse ”ei noin kai voi tehdä” -pylväitä eteemme tanssisaliin paiskimme varsin pian noin 20 minuutin tanssiteoksen kasaan, ja kurssin toisessa vaiheessa olemme nyt opettaneet tätä koreografiaa showtanssin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijoille.
Sekä itse koreografian tekeminen että sen opettaminen ovat ennen kaikkea nostaneet omaa ”tanssi-itsetuntoani”. Tähän asti on mieleen aina ollut hiipimässä ajatus, että me seuratanssin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat olemme koulussa ikään kuin ”ylimääräisinä”, ja oikeat tanssijat ovat show- tai balettitanssijoita. Nyt ymmärrän kirkkaasti, että omaan lajiimme sisältyy paljon sellaista kehollista tietoa ja osaamista, jota ei yksilölajeista saa.
Opetusvaiheessa olen tiedostanut monesti, että vaikkapa käsitteet ”painonanto, painonotto, yhteinen liike, vienti, seuraaminen”, jotka itselläni ovat kehollisesti sisäistettyjä, eivät sitä olekaan yksilölajien harrastajalla, vaan ne pitää erikseen avata hänelle. Oivallusilmeitä ja oppimisen riemua on ollut tunneilla paljon näkyvissä. Monet ”vitsi tää on siistiä” -kommentit olemme saaneet showtanssijoilta palautteina, mikä lämmittää.
Teos esitetään kokonaisuudessaan koulullamme erillisessä matineassa 13.1. Laitan kellonajankin tähän, jahka löydän sen jostain. Tulehan katsomaan, miten seuratanssija lyö kättä showtanssin kanssa!
Tänään treenasimme päälajin tunneilla mm. suomalaisen Tangon promenadeja. Nopeat oivallukset, joista osa syntyi seuraajana toimimisesta, jossa allekirjoittaneella on ollut pitkään suuria vaikeuksia promenadeissa liikkumisessa:
Päälajimme (seuratanssi) tunnilla tällä viikolla kertasimme Hitaan Valssin kuviomateriaalia. Hidas Valssi on laji, jossa helposti tanssijana ”taantuu” pelkkiin peruskuvioihin, vaikka laji antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Tässäpä siis tanssimiamme ”mausteita” tähän hienoon lajiin:
Oikeat käännökset
Natural Spin Turn
Natural Turn with Hesitation – hyvä nurkkakuvio
Passing Natural Turn, sekä suljetussa otteessa lähtevänä (3. askel In Line) että promenadissa lähtevänä (3. askel OP)
Pivotit: eri ajoituksilla
Vasemmat käännökset
Weave: askeleet 4-6 = Outside Change
Promenadiin siirtyminen
Open Impetus
Hover Telemark (”leijutus”)
Open Telemark (takakautta promenadiin)
Promenadista siirtyminen
Weave
Passing Natural Turn
Wing (hankalahko viedä seuratanssitilanteessa, vastaliikkeet tärkeitä)
Chasset
Progressive Chasse to Right
Chasse from Promenade Position – tärkeää näissä on viejän kannalta jatkaa liikettä ja pysyä ylhäällä
Fallaway Natural Turn – etenee kivasti diagonaalein tanssisuuntaan
– – –
Ja sitten kuivempaa asiaa. Vietimme tänään todella hyvän lajididaktiikkatunnin eri lajien parissa. Saimme ryhmätehtäväksi miettiä, mitä asioita sisällyttäisimme eri opetustasoilla (alkeis, alkeisjatko, jatko, edistyneet) opetukseen tietyssä tanssilajissa. Meidän piti eritellä opetusstrategiamme ”keho”, ”kommunikaatio”, ”musiikki” ja ”askelikot, kuviot” kategorioihin.
Täytyy sanoa, että harjoitus oli ainakin omalla ryhmällämme todella valaiseva, ja sain siitä henkilökohtaisesti todella paljon eväitä kurssisuunnitelmien tekemiseen. Teimme oman tehtävämme tangosta, ja ilokseni voin käyttää Heinin, Leean ja allekirjoittaneen pohdintojen tuloksia toivottavasti jo tämän viikon Tango-tunteihin!
Viime viikolla päälajin opettajamme Lissu ja Anssi pudottivat positiivisen pommin: suoritamme ensi keväänä osana päälajiopintojamme myös STOL:in tanssinopettajan tutkinnon! Tällä hetkellä selvää ei ole, onko kyseessä kilpa- vai seuratanssinopettajan näyttötutkinto, ja teemmekö 1. asteen (tanssinopettaja) tutkinnon, vai suoraan 2. asteen (diplomitanssinopettaja) tutkinnon. STOL:n vaatimukset ja määrittelyt ovat tässä suhteessa hiukan sekavia. Mutta minusta on hienoa, että koulumme tarjoaa päälajiopintojen ohessa mahdollisuuden suorittaa tuo melko tunnettu näyttötutkinto.
Sinällään tutkinto ei ole kovin rankka siihen nähden, että olemme olleet tiukemmilla omissa tanssitenteissämme.
Tämän vuoden Ballroom-osuuteen kuuluu oppimispäiväkirjan tekeminen, kuten viime vuonnakin. Löydät tämän viikottain päivitettävän päiväkirjan täältä.
No huhhuh, huomasin juuri, että viimeisesti blogipäivityksestäni on yli 3 kk. Eihän sellainen peli vetele – niinpä tässä tuleekin Tanssijan statuspäivitys tiivistettynä.
Toinen lukuvuotemme päättyi lopputentteihin, joista selvisin odotuksien mukaan, joiltakin osin jopa yläkanttiin. Päälajista sain, kuten ekana vuonnakin, 4/5, mutta mikä mukavinta, Rock’n’Swingin numero oli noussut kolmosesta neloseen. Minusta itsestänikin tuntui, että viimetalvinen Boogie Woogie tarttui jotenkin paremmin kehoon kuin ekan vuoden Lindy Hop, ja oli mukava huomata, että Arstilan Timon päätelmät olivat samansuuntaiset.
Ensi syksynähän meillä puhaltavatkin R’n’S-puolella uudet tuulet, kun Heikkisen Anni tulee ko. lajin opettajaksi. Henkilökohtaisesti toivon paljon Buggia…se kun tässä koulussa on jäänyt hävyttömän vähälle opetukselle.
Kesä onkin sitten kulunut ”taitoa ylläpitävissä” merkeissä – eli olen kiertänyt Pohjois-Pohjanmaan lavoja ja nauttinut lavatanssimeiningistä, ”tavan tanssijana”. Hienoja hetkiä olen saanut kokea moniaita, upeita hetkiä Rumban, Cha Chan, Tangon jne. parissa. On ollut (kuten viime kesänäkin) hienoa huomata, että koulussa hankittuja taitoja on pystynyt soveltamaan vapaasti vietyyn paritanssiin. Erityisen hienolta on tuntunut heittää aivot narikkaan ja heittäytyä vain tanssimaan, vapain askelin ja tyylein, vapaasti musiikkiin.
Myös kilpatanssiprojektimme on jatkunut kesän aikana, ja tällä hetkellä meillä on parini kanssa kasassa kaikkien kuuden S1E:ssä tanssittavien lajien koreografiat. Nyt tarvitaan enää rutkasti treeniä, treeniä ja treeniä. Syyskuussa olisi ilmeisesti ensimmäiset kisat, joissa taidot mitataan.
Kaiken kaikkiaan – tuskin maltan odottaa kolmannen opiskeluvuotemme alkamista!
No niin, aikuisten ryhmät tälle vuodelle on sitten tehty, ja opetusharjoittelut lähestyvät päätöstään. Hienoja elämyksiä! Ja hienoa on ollut nähdä, miten paljon ovat oppilaat kehittyneet tanssissaan talven aikana. Kyllä tässä voi ehkä ihan ansiosta tuntea hienoista orastavaa ammattiylpeyttä työstään. Paljon on opittu, paljon vielä opittavaa, mutta hyvällä tiellä ollaan.
Oppilaiden palaute sekä Leean ja minun Tanssipaja-ryhmässä että MuKon kursseilla on ollut todella positiivista. Ryhmissä on ollut hyvä tekemisen meininki ja henki, parinvaihdot ovat toimineet saumattomasti, ryhmillä on ollut hauskaa, tanssia ovat saaneet paljon – ja ennenkaikkea sitä oppimista on tapahtunut.
Erityiskiitos näin julkisestikin opekollegalleni Leealle upeasti menneestä talvesta, jonka aikana olemme saaneet yhdessä tunteja suunnitellessamme ja pitäessämme lukuisia oivalluksen hetkiä, joita olemme jalostaneet tanssiharjoitteiksi ja soveltaneet niitä menestyksellä. Ajattelemme samalla tavoin, mutta silti niin, että kumpikin keksii aina jonkun uuden näkökulman opetukseen. Tällainen työskentely on valitettavan harvinaista hupia sitten oikeassa ammatinharjoittamisessa – tanssinopettajan työ on liian usein sitä yksinäistä puurtamista.
Suurkiitos, Leea!
Heikkisen Anni tuli täksi viikoksi meille Etelä-Suomesta pitämään swing-viikon. Tänään tiistaina aloiteltiin yleisillä harjoitteilla ja Lindy Hopilla. Tässä muistiinpanot. Luokkatoverit, olkaatten hyvät!
Kiertoharjoite kickeillä
Eli kickejä irti lattiasta, kantapää edellä potkuissa.
Lantionkierron ja ylävartalon vastakierron virittämä liike vartalossa. Ei liian ”siistiä”, hallittua liikettä -> päästä keho liikkumaan äärilaitoihin, kädet mukaan!
BW vs Lindy Hop
BW: ylävartalo melkein pystyssä, vaikka tanssija polvista alhaalla.
Lindy: peppu tanssii ”taa” ja ”eteen” -> vienti tapahtuu enemmän selästä.
BW: viennit ja vasteet napakat. Yleensä seuraaja liikkeelle ykkösellä.
Lindy: viennissä saa olla ”löysyyttä”, ykkösellä ei yleensä vielä liikkeelle.
BW: kuminauha kiristyy tiukaksi.
Lindy: ei päästetä kyynärpäitä suoraksi asti visessä.
BW: musiikissa walking base kuuluu selkeästi, percussioista ”tsuubi-duubi-tsuubi-duubi” (eli selkeä kolmimuunteisuus), musa iskevämpää.
Lindy: musiikki ei niin iskevää, vanha swingi sopii hyvin, musassa löysempi fiilis.
Lindy Hop -treeniä
Nainen vaihtelee seuraamisessaan aktiivisuuden ja rentouden välillä, vientiin vastaamisen jälkeen tanssii aina viennillisesti lähellä ”nollatilaa” eli nopeasti rennoksi. Silti pitää pystyä vastaamaan vientiin nopeasti eli aktivoimaan kehonsa.
Perusaskellustyylit: Tr / Groove Walk / Kick Step.
Peruskuvioita: (6c) UH, V, PV, PU, ”vastakkain”. (8c) LT, LC, C, SO.
Nainen ei Lindyssä välttämättä ”pysy omin jaloin pystyssä” ilman viseä -> eli Lindyssä vise kuuluu olennaisesti parin yhteiseen tasapainoon.
Harjoite: vastakkain F-otteessa, mies vie pepun pitkälle, nainen myös -> mies luo tilan naisen twistille rentoudellaan! Tästä päästään kuvioon SO/LT naisen twistillä: ”12 – 3a4 – 5 – jarruta – lantio”! Eli tässä kuviossa mies jarruttaa 6:lla, jotta luo tilan, jossa lantiot tanssivat taakse (poispäin toisistaan) mutta jalat jäävät suht lähekkäin.
Tämä luo Lindylle luonteenomaisen liikekielen, jossa luodaan illuusio ”kuminauhasta”.
Lindyn alkeisopetus – Annin näkökulma
1. Tuntipaketti (3 x 60 min)
2. Tuntipaketti (3 x 60 min)
3. Tuntipaketti (3-4 x 60 min)
Meillä on jonkin aikaa ollut menossa sivulajina Maria Ylösen opettama parisalsan tiiviskurssi, ja tuntuu, että olen viimeinkin pääsemässä ”salsakauhustani” eroon. Maria on käynyt paljon Kuubassa opiskelemassa lajia ja tuonut salsan opetukseen mielestäni ihan uusia tuulia.
Olemme lähteneet hakemaan jo perusaskellukseen minulle uudenlaista tyyliä: kaikki askeleet 123-567- otetaan ensin painottomina, ja vasta iskujen välissä paino siirretään jalan päälle. Näin salsan ajoituksesta, kun painonsiirrot otetaan huomioon, tuleekin 1&2&3&- 5&6&7&-. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, muttei sitä oikeastaan ole: nopeassa salsassa tuota painotonta askelta ei sinänsä edes huomaa 12- ja 56-askelissa, mutta tekniikka rauhoittaa kahden iskun mittaisia 3- ja 7-askelia huomattavasti, eivätkä ne lähde juoksemaan rytmissä.
Lisäksi olemme saaneet paljon uutta oppia ylävartalon (selkä, sen mukana kädet) liikkeestä, joka Marian mukaan Casino-tyylissä ei ole diagonaalista, vaan tapahtuu parin välillä olevassa kuvitteellisessa pystytasossa.
Tänään teimme upean ja silmät avaavan harjoituksen. Ensin tanssimme pohjalle yksinkertaisen kuvioyhdistelmän:
Sitten saimme tehtäväksi tehdä tästä pienen koreografian lisäämällä fiiliksen mukaan väliin muita kuvioita ja ennen kaikkea tekemällä nuo kolme kuviota erilaisissa käsiotteissa. Maijan kanssa päädyimme tekemään kuviot kahden käden otteessa ja lisäämään di le que no :hon yhden käännöksen (con vuelta). Tästä tuli tosi kiva pikku koreografian pätkä.
Kun purimme tehtävät, näimme kaikki, kuinka uskomattoman monipuolista salsaa syntyi kolmen kuvion peruspohjasta: kaikkien ratkaisut näyttivät aivan uusilta kuvioilta, ja niitä oli hauska tanssia!
Tänään alkoivat taas MuKon (Oulun korkeakoululiikunnan) kevään ”massakurssit”: paritanssitunnilla 27 ilmoittautunutta ja kaikki paikalla, parilattaritunnilla 40 ilmoittautunutta ja 36 paikalla! Kaipa tämä pitää ottaa ihan positiivisena, ja saahan siinä pientä esimakua todellisista massakursseista kun opettaa yksin tuollaista määrää.
Varsinkin paritanssikurssilla oli hyvä fiilis ja porukka oli mukana. Olin opettanut suljetun tanssiotteen oppilaille ja sain yhtäkkiä siinä pienen intuitiivisen väläyksen taas: kokeilimme sellaista, että pari ottaa suljetun tanssiotteen, tyttö sulkee silmänsä ja poika siirtää omaa painoaan omaan tahtiinsa vasemmalle ja oikealle jalalle. Jossain vaiheessa poika päättää lopettaa painonsiirrot ja kun hän pysähtyy, molemmat nostavat sen jalan polvesta koukkuun, joka olisi valmiina ottamaan askeleen (eli painottoman jalan). Nyt opettaja pystyy helposti tarkistamaan, ovatko parilla vastakkaiset jalat vapaana.
Tästä harjoituksesta varsinkin tytöt tykkäsivät. Taidanpa pitää moisen pienen lisäyksen mukana opetusrepertoaarissani jatkossakin!
* * *
Tanssijan tanssielämä on nähnyt painonsiirron hengessä uuden lajin: viime viikonloppuna tutustuin ja ihastuin Argentiinalaiseen Tangoon. Sen tanssifilosofia on aivan ihastuttava ja vetoaa analyyttiseen tanssiminääni. Koko tanssi koostuu oikeastaan painonsiirroista – mutta erona muihin tansseihin on, että siinä on paljon hetkiä, jolloin mies vie naiselle painonsiirron (eli jalanvaihdon) tekemättä itse sitä, tai päinvastoin, eli mies tekee painonsiirron viemättä sitä naiselle. Jo pelkkä parallel walks / cruzados walks -harjoitus, joka tehtiin alkeistason tunnilla, on sellainen, jota minä en lähtisi opettamaan vielä jatkotasonkaan seuratanssikurssilla.
Tuntuu siltä, että jos Argentiinalaisen Tangon oppii, oppii melkeinpä minkä paritanssin tahansa. Lisäksi tanssin filosofia on jotenkin ihastuttava: sitä voi tanssia hyvin pienessä tilassa, ja naisen seuraamisessa elintärkeää on, ettei hän milloinkaan yritä ”korjata” miehen ”virheitä” askelluksessa, vaan pitää aina koko painonsa jommallakummalla jalalla ja tekee painonsiirron vain ja ainoastaan miehen viennistä.
Tätä lajia pitää muuten saada lisää…valitettavasti koulussamme sitä ei ole vielä opetettu, eikä ole tietoa, opetetaanko tulevaisuudessakaan. Mutta ainahan on vaihto-opiskeluohjelmat…
Syksyn Rock’n’Swing-tanssitenttimme oli tänään. Meiltä kuulusteltiin parikymmentä vanhaa jazz-kuviota, joita käytetään yleisesti ryhmätansseissa kuten Shim Sham ja Jitterbug Stroll. Lisäksi piti tanssia Shim Sham ulkoa.
Tentti meni mielestäni yllättävän hyvin ottaen huomioon, kuinka paljon jännitin sitä, joten helpotuksen tunne on nyt päällimmäisenä.
Ballroom Dance -kurssimme sujuu tällä hetkellä jotenkin loistavan tuntuisesti. Kehossa on edelleen todella ulottuva ja liikkuva tunne, ja omaksun uusia asioita pikavauhtia. Kunpa kestäisi.
Tällä viikolla tanssimme paljon ballroomia, ja lisäksi suoritan Tanssitapahtumat-kurssin tekemällä juonnot kaikkiin OAMK:n tämän viikon Tanssia!-näytöksiin. Kiirettä siis pitää – mutta perjantaina alkaa toivottu joulutauko!
Tanssipajan syksyn mittainen kurssimme päättyi tänään kertaustuntiin, jossa kävimme Leean kanssa läpi kaikki syksyn aikana tanssitut tanssit: Foksin, Tangon, Valssin, Fuskun, Buggin, Rumban ja Cha Chan. Paitsi että oppilaat ovat selkeästi oppineet paljon syksyn aikana, on mukava huomata, että myös heidän omaksumiskykynsä on selkeästi kehittynyt.
Seuratessani miesten Rumbaa ja 41-askeleen kiiruhtamista edelle rytmistä sain intuition: miehen on selkeästi ensin siirrettävä jalkansa sivulle ojennettuna, ja vasta sitten lähdettävä siirtämään painoa tälle ojennetulle jalalle. Jotenkin en ollut tullut ajatelleeksi, ettei tuo ole lainkaan itsestäänselvää oppilaille, vaikka näkisivät opettajien koko ajan tekevän niin. Kun lantionkiertoa ei vielä juuri ole ja jos jalkaa ei ojenna, sille 41-askeleelle tulee ikään kuin ”hypähdettyä suoraan”, ja tanssi lähtee juoksemaan edelle rytmistä. Tällä tarkennuksella miesten tanssi maadoittui ja sitä kautta rauhoittui huomattavasti ja tuli jotenkin ”rumbamaisemmaksi”.
Toinen, missä oppilaat todistivat kehittymiskykynsä, oli Check-kuvio, jossa melkein kaikki työnsivät lantiota ensin sille check-askeleelle. Kun tarkensimme, että lantiontyönnön sijaan veisivät ylävartalon kunnolla askeleelle, tuli Checkeistä heti kivemman näköisiä.
Mukava huomata, että se paljon puhuttu opettajuus alkaa kehittyä, tunnilla on oppinut seuraamaan liikettä ja keksimään näitä pikku oivalluksia, joilla tanssia voi parantaa. Odotan keväältä paljon, kun pääsemme tämän ryhmän kanssa pureutumaan syvemmälle tanssitekniikkaan vähäisemmän lajivalikoiman vuoksi!
PS. Jos kiinnostaa, muista lukijani katsoa ”teknisempää” tanssipäivitystä myös Ballroom Dance -kurssin oppimispäiväkirjasta, johon teen uusia merkintöjä joka tunnilta, eli jopa monta kertaa viikossa.
Tänään päättyivät syksyn MuKon seuratanssikurssit, ja samalla tulivat OAMK:n kakkosvuoden opetusharjoitteluun (Opetusharjoittelu 1) vaadittavat 67 opetustuntia täyteen. On siis hienoinen juhlapäivä.
Mitä jäi käteen Mukon kursseista? Hyviä, oppimishaluisia ja -kykyisiä suurehkoja (20-40 tanssijaa) ryhmiä, hyvä meininki, mutta omaan makuuni liian lyhyitä (5 kerran) kursseja, joillaa on vaikea päästä pureutumaan alkeis- ja alkeisjatkotasolla vielä oikein millään tasolla paritanssin ytimeen. Tosin tänään sävelsin tanssilajien kertauksen lomaan ”lennosta” vienti-seuraamisharjoitteita, jotka onnistuivat tosi hyvin ja tuntuivat avaavan oppilaille (ja itsellenikin!) jotain visen olemuksesta.
Tänään kokeilin taas mennä kertaustunneille ilman minuutintarkkoja tuntisuunnitelmia, ja hyvin onnistui. Eilen jo Leean kanssa Tanssipajan ryhmässä kokemus oli positiivinen – kun välillä menee saliin tyyliin ”lajin tiedämme, mutta emme oikeastaan vielä tarkkaan, miten opetamme”, tulee tunnista taatusti tuore, ja sitä kuuluisaa intuitiota tulee opettamisessa käytettyä tavallista enemmän. Ja on myös jotenkin helpompi hylätä harjoitus, joka ei tunnu ”menevän oppilaiden kehoihin” ja ottaa käyttöön jotain ihan uutta (vaikka nyt Leean kanssa rumban ja cha chan perusrytmien hahmottamista taputtamalla).
Eilen alkoi laitoksemme johtajan Anssi Kirkonpellon pitämänä 100 kontaktitunnin laaja Ballroom Dance -opintojakso, jossa tulemme oppimaan lisää somaattisen ajattelun yhdistämisestä seura- ja kilpatanssiin. Kurssi on samalla Anssin TEAK:in opinnäytetyö, ja sen lähtökohta kuulostaa mielenkiintoiselta. Pelkän ulkoisen muodon sijaan kurssilla tulemme keskittymään enemmän siihen, miltä liike tuntuu omassa kehossa. Tätä voisi kutsua vaikkapa liikkeen sisäistämiseksi.
Lähdimme kurssilla reippaasti liikkeelle Quickstepistä, ja Tanssijan neitsyys tämänkin tanssilajin suhteen on siis menetetty. Tunnin loppu oli varsin hauska: teimme pitkähkön amalgamaation, jota tanssimme kummassakin roolissa. Mukana oli kuvioita perustasolta C-tasolle, mm. Quarter Turn to Right/Left, Natural Spin Turn, Weave tanssittuna Step Hop askelluksella, Four Quick Run, Chasses to Right, Pendulum Points.
Kurssin aikana on määrä pitää taas oppimispäiväkirjaa, jota alan kirjata tänään.
”Jaloillaan äänestäminen” käsitetään yleensä negatiiviseksi, mutta toimii se toisinkin päin. Eilen huomasin MuKon jatkokursseilla, että sinne oli tullut kolme paria, jotka olivat viime kevään kursseillani, ja yksi pari sanoikin, että tulivat uudelleen kun tykkäsivät opetuksestani.
Nyt on sitten tämäkin ”neitsyys” menetetty – olen saanut muutaman ”palaavan” oppilaan. Tämä on ehkä parasta palautetta, mitä tanssinopettaja voi saada. Niin ja onhan tällainen positiivinen ”jaloillaan äänestäminen” loppujen lopuksi sitten myös se, millä se leipä tulee pöytään jos on tullakseen.
Jatkokurssi lähti sujumaan muutenkin kivasti jo eilen. Lissulta sain hyviä vinkkejä ohi-ohi askelten (CBMP-SL) opettamiseen – ja lähtihän se homma aukeamaan monellakin oppilaalla, ja lopputunnista tanssivat jo oikein mukiinmenevää tangoa!
Tänään oli syksyn ensimmäisten MuKon viiden kerran ”pikatanssikurssien” viimeiset tunnit, ja aiheena opittujen tanssien kertaus.
Paritanssikurssilla olimme tanssineet foksia, valssia ja fuskua ja nyt kertasimme noita tansseja. Oppilaat tanssivat paljon ja ilokseni sain nähdä, että oppimista oli näinkin kurssin aikana tapahtunut oikein mukavasti. Tanssi alkoi jo sujua! Mieleeni juolahti käyttää tunnin lopusta tovi ”askeltanssiin”, eli soitin hitaita, kauniita biisejä ja opetin oppilaille ”bluesin” perusaskeleen (askel-tap, askel-tap, askel, askel, askel, askel). Tämän jälkeen oppilaat saivat tanssia vapaalla askelluksella käännöksiä sekä tuota bluesin perusaskelta. Tunnilla tuntui olevan tässä vaiheessa jo oikein kiva tunnelma. Lopussa kerroin, että ”ympyrä sulkeutui”, eli aloitimme kurssin askeltanssilla ja nyt kun he ovat oppineet muutaman tanssilajin askelia, he voivat soveltaa oppimaansa tällä tavoin ja tanssia vapaasti musiikkiin. Kerroin, että paritanssi on lopultakin pohjimmiltaan kävelemistä ja askelia vapaisiin suuntiin miehen viemänä. Tämä oli mielestäni kurssille onnistunut päätös, ja muutama oppilas tuli oikein kädestä pitäen kiittämään. Tuli hyvä mieli.
Parilattarikurssilla olimme tanssineet cha chata, rumbaa, salsaa ja sambaa, ja tunnin rakenne oli samanlainen – paljon kertausta. Tämän porukan kanssa oli tunne, että eteneminen ja oivaltaminen ei ollut ihan niin hyvää, ja niinpä intuitio toi mieleeni tehdä loppuun mukava loppukevennys, jossa kaikki varmasti osaavat tanssia. Mukanani sattui olemaan paso doble -musaa, ja niinpä opetin kymmenessä minuutissa saman piiritanssin, jota olen lapsille opettanut: paripiirissä promenadiasennossa 8 askelta eteen, 8 taakse, tytön lasso ja tytöt seuraavalle pojalle. Porukalla oli silminnähden hauskaa ja hurttia huumoria riitti, kun pojat ottivat ”härkätaistelijan” asentoja.
Että tällainen intuitioiden ilta tänään. Joskus on hauskaa päästää irti tuntisuunnitelmasta ja tehdä tunnilla jotain ennalta suunnittelematonta.
Tämänpäiväinen koulutanssituntini oli sellainen kokemus, jolla totisesti jaksaa pitkään näiden lasten kanssa.
Sain viime viikolla ohjaajaltani Jokikokon Jenniltä tarpeellista palautetta siitä, että pidän ryhmän kyllä tiukasti ja mallikkaasti hallinnassani, mutta nyt voisin kokeilla tämän ryhmän kanssa jo hiukan enemmän ”pehmeyttä” ja molemminpuolista kommunikointia. Otin palautteen kiitollisuudella vastaan ja ideoin tuntisuunnitelman, josta tuli seuraavanlainen:
Tuntisuunnitelman kantavana ideana oli luovuus, parityöskentely, yleinen vienti-seuraaminen ja erityisesti Cha Chan perusaskel. Lähdimme tunnille kotoisasti tanssipiirissä istumalla ja leppoisesti jutustellen, mukana jutuissa oli open ”kotitonttu Koistinen” (se on tyttäreni pieni tonttunukke). Tästä siirryimme Vesimies-hippaan, joka on lasten suosikki – se on Lissun idea ja sillä voi aivan loistavasti piilo-opettaa Cha Chan perusrytmiä ja Time Stepiä.
Kun lapset olivat saaneet tarpeekseen riehua Vesimies-hipan parissa, siirsin heidät paririviin niin, että pojat ovat toisessa rivissä ja tytöt toisessa. Tästä lähdimme tekemään Peili-harjoitusta, jossa ”viejä” liikkuu käsillään ja kehollaan (jalat pysyvät lattiassa) ja ”peili” kopioi liikkeen.
Kun asiaankuuluvasta alkuhihittelystä ja poikien pelleilystä päästiin eteenpäin, lähtivät lapset varsin keskittyneesti mukaan harjoitukseen ja ryhmästä löytyi yllättäen osaajia, jotka aiemmilla tunneilla ovat olleet enemmän syrjässä. Oli hienoa nähdä, miten näistä ”tarkkailijoista” löytyi uutta liikettä ja miten hienosti ja keskittyneesti he onnistuivat kopioimaan viejien liikettä. Oli kiva päästä oikein nimeltä kehaisemaan muutamia vähemmän aktiivisia oppilaita.
Peilistä teimme luontevan siirtymän chasseaskelien vienti-seuraamisharjoitukseen, ja itseäni hämmästytti se, miten paljon Peili-harjoitus oli vaikuttanut oppilaisiin: oli aivan silmiinpistävää, miten toisen liikkeeseen mukaanmeno loi luottamuksen ”viejien ja seuraajien” (eli pääosin tyttöjen ja poikien rivin) välille. Nimittäin nyt kukaan ei enää nurkunut sitä, että tytöt ja pojat ”joutuvat” työskentelemään pareissa!
Chasse-harjoitus tehtiin todella hitaaseen Cha Cha -treenimusaan (Piernas Rapidas levyltä Feel The Latin Rhythm – aivan erinomainen perusbiisi perusrytmin hahmottamiseen) ja se meni jo niin hyvin ja keskittyneesti välillä rooleja vaihtaen, että teetin harjoituksen lopuksi niin, että ”peilit” etenivät silmät kiinni ja viejät veivät heitä kahden käden otteessa chasseaskelin vaihtuvin suunnin taitavasti ja varmasti. Olisipa Jenni ollut seuraamassa tätä harjoitusta – keskittyminen ja tekemisen meininki oli aivan käsinkosketeltavaa. Tähän on todettava, että kyseinen harjoitus ei usein aikuisiltakaan suju näin hyvin. ”Peilien” kommentit olivat myös hellyttäviä – siinä missä aikuisten ryhmissä seuraajat lähinnä kommentoivat, että hiukan pelotti, niin minun lapseni tokaisivat vain, että oli jännää kulkea silmät kiinni 🙂
Tiesin tehneeni melko haastavan tuntisuunnitelman 45 minuutin tanssitunnille, joten en odottanut etukäteen ehtiväni varsinaiseen Time Step -harjoitukseen, mutta lapset yllättivät minut ahkeruudellaan ja ehdimme kuin ehdimmekin tehdä vielä pariharjoituksena ko. harjoituksen loruttamalla (”olen villi VESIMIES, otan kiinni KUKATIES”, isolla kirjoitettujen sanojen aikana tanssitaan Cha Cha chasset).
Tunnin lopuksi rauhoituimme ja kiitin lapsia sydämestäni siitä, miten ahkerasti ja hienosti he olivat mukana kaikessa tekemisessä. Nyt näen, että ryhmäni on varsin taitava, ja siitä voi tämän opetusharjoittelutalven aikana irrota vielä vaikka mitä…kuten myös minusta opettajana, joka suhtautui koko kouluharjoitteluun etukäteen hiukan skeptisellä pelokkuudella…
Roger Fisherin tutkimuksen mukaan visuaalisia (näköaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita on väestöstä 60%, auditiivisia (kuuloaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 15% ja kinesteettisiä (liikkumista ja sisäisiä tuntemuksia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 25%. Voisi kuvitella, että tanssitunnilla käyvät ovat enimmäkseen kinesteettisiä oppijoita, mutta tämä lienee väärä kuvitelma, kun visuaalisia on niinkin iso osa väestöstä. Tanssista voivat tykätä kaikenlaiset oppijat – mutta tanssitunti tukee perinteisesti lähinnä kinesteettisiä ja auditiivisia oppijoita (”matkijoita” ja ”laskujen kuuntelijoita”).
Tanssipajan tiistain valssitunnilla päätimme harjoittelijatoverini Leean kanssa kokeilla pientä älypähkinää ja jaoimme oppilaille käteen tämän paperin:
Emme edes ensin kertoneet, mistä tanssilajista mahdollisesti puhutaan, vaan pyysimme oppilaita pareissa pähkäilemään, mistä ihmeestä paperissa on kyse. Annoimme tehtävään aikaa 10 minuuttia, mutta sekin osoittautui liian pitkäksi ajaksi, sillä parit ratkaisivat tehtävän neljässä minuutissa. Pyysimme oppilaita esittämään ratkaisunsa, ja lähes kaikki olivat päätyneet tanssilajiin nimeltä valssi ja osasivat tanssia paperin avulla valssineliön!
Saimme tehtävästämme mukavaa palautetta muutamalta oppilaalta, ja kaikki pyysivät paperin itselleen muistoksi ja tulevaksi referenssiksi. Merkillepantavaa oli lisäksi se, että pikku pähkinällämme halusimme estää ”siksak-valssin” itse harjoittelussa – ja onnistuimme siinä! Ehkä visuaaliset oppijat jopa pystyivät kuvittelemaan mielessään tanssiessaan A4-paperien jonon, jota ”kiertävät”. Onnistuimme hienosti saamaan valssin vaihtoaskeleen ykkösaskeleet suuntautumaan suoraan eteenpäin eikä etuviistoon (josta ”siksak-valssi” syntyisi).
Joillekin asiat painuvat parhaiten mieleen katsomalla ja he reagoivat herkimmin visuaalisiin viesteihin. Kuvat, värit, kuviot, kaaviot, kirjoitettu teksti, kalvot ja diaesitykset tukevat oppimista. Havainnointi on nopeaa, koska kuva hahmotetaan kokonaisuutena. Muistiin palauttaminen tapahtuu myös nopeasti, sillä asiat palautetaan mieleen kuvina. Myös tanssiessaan visuaalinen oppija hakee tarvittavan tiedon katsomalla mielikuvissaan esimerkiksi kaaviota (askelkartta tms.) jossa asia on selvitetty. Visuaaliset oppijat ovat nopeita reagoimaan. Se, miltä asiat näyttävät, on heille tärkeää.
Eipä siis unohdeta tanssitunnillakaan visuaalisia oppijoita, sillä heitä on sentään suurin osa väestöstä!
Uskokaa tai älkää, vielä kolme viikkoa sitten Tanssija ei ollut eläissään tehnyt yhtään kärrynpyörää. Nii-i! Vaikka lapsuuteni oli urheilullisesti varsin aktiivinen, tuo taito jäi syystä tai toisesta tyystin oppimatta.
Muutama viikko sitten treenasimme seuratanssiproduktiotamme, ja joku luokkatoveri teki joutessaan kärrynpyörän. Kummempia ajattelematta lähdin tekemään mallin mukaan ja kas! Sieltähän pyörähti siisti, tasapainoinen kärrynpyörä, josta sain pikku hiomisella varsin mallikelpoisen suorituksen!
Tänään oli vuorossa sitten neitsyyden menetys balettipirueteille. Eilisellä Niinan balettitunnilla (keskiviikkoaamu, daa-a) keho oli vielä täysin unessa, ja piqué-piruettiharjoitus meni täysin plörinäksi, enkä tuntunut pysyvän minkäänlaisessa tasapainossa yhden jalan relevéssä, hyvä kun kahden.
Tänään Päivin aikuisbalettitunnilla kahden jalan relevét olivat kuin kivestä veistetyt, tasapainoiset ja vahvan tuntuiset. Kun siirryimme piqué-harjoitukseen, lähtivät tasapainot kehittymään kivasti, ja kun Päivi ehdotti pyörimisen lisäämistä harjoitukseen, kaikki halusivat kokeilla. Ja mitä hiittä: nehän alkoivat pyörähdellä! Tosta vaan! Voitte uskoa, että Tanssijan olo on tällä hetkellä kuin Voittajalla.
Motorinen oppiminen voi olla joskus salakavalaa. Onhan se selvää, että kun tanssia tulee monipuolisesti viikossa 20-30 tuntia, niin kehittymistä tietenkin tapahtuu, mutta tämä kehitys tuntuu itselläni etenevän kaikkea muuta kuin tasaisesti – jonkin aikaa tuntuu siltä, että mikään ei kehity, sitten muutaman viikon sisään sisäistää kehollaan yhtäkkiä hirmu monta uutta asiaa. Luulisin, että myös motorinen oppiminen etenee ainakin minulla ”ylenevinä tasanteina”. Oppiminen ei siis ole lineaarista, vaan välillä tuntuu, että ei kehity, ja sitten yhtäkkiä tulee jokin iso hyppäys.
Kunpa osaisin kuvailla, millainen olo on ihmisellä, joka vasta nyt tiedostaa oman kehonsa piilevän potentiaalin ja josta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että alkaa olla sinut kehonsa kanssa. Nykyään tuntuu aivan kuin kehoni keskustelisi kanssani ja kertoisi, millainen olo sillä milloinkin on ja mitä sillä voisi tänään lähteä tekemään.
Keho on kaveri!
Tiistain Tanssipajan foksitunti alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantui ja auditiivis-visuaalisena oppijana aloin puhua liikaa. Tämän huomasi parini Leea ja tuntia seuraamassa ollut Lissukin, ja tässä piileekin haasteeni opettamiselle: teetä enemmän, puhu vähemmän.
Tänään kävimme oikein hyvän keskustelun ohjaajani Lissun kanssa, ja Lissu totesi, ettei minun kannata ruveta tanssitunnilla tuppisuuksi, koska huomioni ovat kuitenkin ”täyttä asiaa” – pitää vain keskittyä enemmän siihen, miten voin tehdä/näyttää/teettää oppilailla enemmän samalla kun selitän jotain asiaa. Otin tiistaina jo onkeeni, ja kun kävin myöhemmin illalla opettamassa pari tuntia foksia Lavantautisille, puhuin varmaan kolmasosan siitä mitä aiemmin. Tulos: oppilaat oppivat tunnissa saman kuin aiemmin puolessatoista.
Eiliset MuKon tanssitunnit menivätkin jo tosi hyvin, kun keskityin täysillä siihen, miten yritän pysyä ja pitää oppilaat liikkeessä samalla kun selitän asioita. Juttutuokiot olivat tosi lyhyitä tietoiskuja ja pian lähdettiin taas liikkeelle. Motorinen oppiminen tapahtuu kuitenkin pääosin tekemisen kautta, tämä on hyvä tiedostaa opetustilanteissa.
Kouluopetus meni tänään putkeen, meillä oli hyvä tanssitunti ja lapset olivat innolla mukana melkein kaikessa – jopa parin kanssa tanssimisessa. Tästä on hyvä jatkaa.
Viime viikolla alkoivat kaikki loputkin opetusharjoitteluryhmäni, ja keskiviikkoiltana sain kokea tanssinopettajan arkea karuimmillaan: parilattareiden alkeiskurssille oli ilmoittautunut kyllä tasaparit, mutta paikan päällä olikin 5 miestä ja 12 naista. Lisäksi suurempi osa oppilaista oli vaihto-opiskelijoita.
Niinpä aloin parittaa naisia keskenään, mikä onneksi sujui ihan mukiinmenevästi, kun vaihdoin viejän ja seuraajan roolia ahkerasti – mutta eihän tämä ideaalitilanne ole opetusharjoitteluunkaan…lisäksi vaihdoin lennosta opetuskieleni englanniksi ja onnittelin mielessäni itseäni siitä, että Lairdia on tankattu, nimittäin Cha Chan kuvioiden englanninkieliset nimet tulivat onneksi kuin apteekin hyllyltä.
Lisäksi tein hauskan havainnon, että useimpia peruskuvioista on mukava opettaa englanniksi, kun kuvion nimellä rytmittyvät kätevästi myös askeleet. ”Time Step – cha cha cha – Time Step – cha cha cha ”, ”2, 3, cha cha cha, Spot Turn, cha cha cha” jne. On se britti ollut viisas!
Niin ja hiukan yleisempää päivitystä noiden opetusharjoitteluun keskittyvien vastapainoksi:
Tämä viikko, joka onneksi on jo tiistaissa, on melko kamala: kolme uutta opetusryhmää alkaa tällä viikolla ja lisäksi esitämme seuratanssiproduktiotamme, tai osaa siitä, kolmessa eri näytöksessä. Maanantai-illan esitys on onneksi jo ohi, esiinnyimme OAMK:n avajaisissa. Huomenna ja torstaina esiinnymme Tanssia tyrkyllä -festareilla.
Kun päivät ovat täynnä koulujuttuja ja illat omaa opetusta tai esiintymistä, voinen ensi perjantaina, jos sinne asti hengissä selviän, hyvillä mielin hiukan hengähtää ja rentoutua ystävien parissa. Voinhan? Kiitos luvastanne, lukijat, niin aionkin!
Tanssipajan seuratanssin alkeet alkoivat tänään, opettajina allekirjoittanut ja koulutoverini Leea. Eka tunti meni varsin hyvin putkeen ja Leean ja minun opetuskemiat näyttivät kohtaavan kiitettävällä tavalla. Tosi mukavaa vaihtelua opettaa välillä toisen kanssa – viime talven ja suuren osan tätä alkavaakin kun saan kyntää sitä seuratanssinopettajan tavanomaista sarkaa, yksin opettamista.
Kuten olimme suunnitelleet, lähdimme liikkeelle kävelystä, tuosta yllättävän haastavasta motorisesta suorituksesta, joka paljastaa nopeasti melkein kaikki oppilaiden keholliset puutteet ja ongelmat: vastaliikkeen (ristiveto, kontralateraalinen liike: rakkaalla lapsella on monta nimeä) puutteen tai muuttumisen myötäliikkeeksi, painopisteen puutteellisen liikkeen, takakenoisuuden, jalkojen viemisen ennen kehoa jne. Jokaisen tanssia harrastavan olisi tosi terveellistä palata aina vähän väliä peruskävelyyn!
Etenimme kävelystä yksin ja parin kanssa ilman otetta erilaisiin vienti-seuraamisharjoitteisiin, jotka hoksauttivat kivasti oppilaille paritanssin perusperiaatteita. Näiden kautta siirryimme luontevasti parin kanssa hitain (S-)askelin tanssittavaan ”askeltanssiin”, ja loppuajan ekan tunnin oppilaamme saivatkin kokea jo ihan tanssivansa!
Tuntisuunnitelma näytti pitävän hämmästyttävän hyvin paikkansa, joitakin juttuja muutimme lennosta, mutta tunti soljui luontevasti ja (ainakin meistä tuntui siltä) johdonmukaisesti eteenpäin aina peruskävelystä kohti motorisesti haastavampia harjoitteita. Oppilailla tuntui olevan kivaa, mutta niin oli opettajillakin!
Tästä tämä opetussyksy pyörähtää vauhtiin. Huomenna alkaa kaksi uutta aikuisten kurssia, toinen suljetun otteen tanssien peruskurssi ja toinen lattareiden peruskurssi.
Olen kirjannut ylös tavoitteita, joita haluaisin viedä eteenpäin kouluharjoitteluluokalleni tälle lukuvuodelle. Näistä lähtien toivottavasti saan aikaiseksi jonkinlaisen jaksosuunnitelman syksylle ja keväälle.
Perjantaina oli hyvä suunnitteluhetki ohjaajani Jenni Jokikokon kanssa, ja laitoimme näitä tavoitteita jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen. Minulle alkoi hahmottua selkeähkö kolmen jakson jaksosuunnitelma tälle syksylle. Jakson sisällä on 3-4 tanssituntia, jotka pysyvät rakenteeltaan melko samanlaisina, ja jaksojen välissä vaihtuu aina jokin tavoite/painotus.
Tunnin rakenne alkaa myös hahmottua, ja tällä hetkellä se näyttäisi seuraavanlaiselta:
1. Aloitus
2. Alkulämppä (oma keho)
3. Tanssitekniikka (askelikot, motoriset alarutiinit)
4. Luova osuus / tanssiesityksen kehittely (tanssilajit, ilmaisu)
5. Lopetus
Ja koko tunnin punaisena lankana pitäisin yhteistoiminnallisuuden aina, kun se luontevalta tuntuu.
Kouluharjoitteluluokkanani on Teuvo Pakkalan koulun 4. luokka (15 oppilasta: 6 poikaa, 9 tyttöä), joka on tanssinut viime vuodenkin OAMK:n tanssinopettajaopiskelijan ohjauksessa. Kävin moikkaamassa lapsia jo keväällä, ja nyt oli aika aloittaa tanssiminen heidän kanssaan.
Eka tuntimme meni tutustuessa ja suunnitellessa yhdessä tanssitunnin sääntöjä ja käytäntöjä. Ryhmä tuntuu oikein kiltiltä ja positiiviselta, ja moni harrastaa tanssia – joukossa on showtanssin harrastajia ja ainakin yksi poika, joka kertoi ylpeänä tanssivansa myös balettia! Mahdollisuudet tämän ryhmän kanssa ovat siis vaikka mihin. Tunti sujui oikein juohevasti, ja lapsilla on joitain perustaitoja erilaisiin askelikkoihin jo. Nyt pitää kovasti ruveta miettimään heille lukuvuoden välitavoitteita. Tällä hetkellä elättelen haavetta, että he oppisivat ja uskaltaisivat tanssia ainakin muutamaa helppoa paritanssia kevääseen mennessä.
Toinen kouluvuotemme pyörähti käyntiin jo viime viikon Seuratanssi Roadtripin merkeissä – reissumme Helsinkiin oli uuvuttava mutta sitäkin hauskempi. Saimme tanssiopetusta, treenasimme ja esitimme proggiksemme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa (jossa paikalla näytti olevan koko Tanssii tähtien kanssa -väki 🙂 ) ja iltaisin nautimme lavatanssimeiningistä.
Tämä viikko pyörähti käyntiin kansantanssin ja opetusharjoitteluseminaarin merkeissä, ja tänään sain käydä pitämässä elämäni ensimmäisen lasten tanssitunnin. Koska meidän on määrä pitää harjoittelustamme päiväkirjaa, ajattelin, että voin aivan hyvin kirjoittaa sitä tänne, ja niinpä päätin perustaa opetusharjoitteluni mietintöjä varten ihka uuden blogikategorian – nimeltään Opetusharjoittelu 1 (joka sisältää tämän toisen opiskeluvuotemme opetusharjoittelun). Saatte siis lueskella jatkossa myös noita kirjoituksia tässä blogissa.
Ensi lauantaina menenkin tuomaroimaan IsoO:n 7-vuotissynttäreiden kunniaksi järjestettävään leikkimieliseen lattarikisaan ja tietenkin jään illaksi paikalle bilehtimään. Tanssin merkeissä siis sujunee viikonloppunikin.
Kolmas tanssi-iltamme kohde, Tuuloksen Kapakanmäki on perustettu jo vuonna 1966 ja se sijaitsi aiemmin Valtatie 12 varrella. Uutta paikkaa on remontoitu ja lisärakennettu muutama vuosi sitten, ja se onkin puitteiltaan varsin komea ja toimiva. Saimme illan aluksi kuulla paikan toiselta omistajalta, Kari Lehtoselta seikkaperäisen ja mielenkiintoisen selostuksen paikan historiasta ja tanssilavayrityksen pyörittämisestä.
Kapakanmäki on vahvasti perheyritys, ja Kari itse on kasvanut siihen jo 31 vuoden ajan. Isäpappakin häärii yrityksessä vielä kovasti apuna, neuvottelee bändien kanssa jne. Nykyisellään sesongin aikana Kapakanmäellä pidetään kahdetkymmenet perjantaitanssit, mutta toimintaa on laajennettu ja laajennetaan edelleen myös mm. cateringin ja rockbändien keikkojen suuntaan. Onpa täällä ennakkoluulottomasti kokeiltu muun muassa Yön ja Sykkeen yhteiskeikkaa, joka sujui ennakkoaavistuksista huolimatta kuulemma loistavasti. Myös live-zumbakursseista on haaveiltu, ja Sinitaivaan pojat olisivat kokeiluun lähteneetkin, mutta valitettavasti idea ei taipunut rekisteröidyn tanssiformaatin tiukkoihin musiikkivaatimuksiin.
Tyypillinen tanssi-ilta Kapakanmäellä työllistää noin 15 henkilöä, joista osa on palkollisia, osa eri urheiluseurojen puolivapaaehtoistyöntekijöitä. Yllättäen taannoinen anniskelun aloittaminen ei Kapakanmäellä ole juurikaan lieveilmiöitä aiheuttanut – tanssikansa kun taitaa täälläkin päin tallata veden, kahvin ja suolaisen voimalla.
Karin mukaan suurin haaste tanssilavojen pitäjille on ehdottomasti tanssibändien keikkajärjestelyt: kun sama suosittu bändi esiintyy tyypillisesti saman seudun eri lavoilla usean viikon ajan, syö tällainen järjestely luonnollisesti yksittäisen paikan suosiota ja sitä kautta liikevaihtoa. Karin mielestä ratkaisu tähän olisi rockbändien maailmasta tuttu, osittain provisiomuotoinen keikkapalkkio, joka saisi myös tanssibändien ohjelmatoimistot käyttämään mielikuvitustaan ja suunnittelemaan myymiensä bändien keikkakiertueista ”kiertävämpiä”. Nykyisellään ei Kapakanmäkikään valitettavasti tuota sentään niin paljoa, että sen omistajat voisivat heittää päivätyönsä.
Karin toiveikas viesti meille tuleville seuratanssinopettajille oli selkeä: opettakaa tanssikursseillanne mahdollisimman suurta suvaitsevaisuutta, sillä tanssimaailmassa ja sen kansassa löytyy ihan riittävästi ”muulla tavoin tanssivien” kyräilyä ja kadehtimista. Suomen lavat – myös ehdottomasti Kapakanmäki – ovat riittävän suuria viihdyttämään kaikenlaisia tanssijoita. Eri tyylien pitäisi olla rikkaus, ei kirous.
Illan musiikillisesta annista vastaavat Finlanders ja Taikakuu yhdessä. Koska olemme paikalla hyvissä ajoin, pääsemme seurailemaan myös molempien bändien roudausta ja soundcheckiä. Näyttääpä ihan tutulta meiningiltä letkeine bändien välillä lentävine letkautuksineen. Illan aloittaa Finlanders, ja musiikin alkaessa rynnistämme porukalla lavalle lämmittelemään kehojamme valssien tahtiin. Kapakanmäen suurella tanssilattialla on vielä runsaasti tilaa liihotella, mutta melko pian väkeä alkaa olla paikalla omiksi tarpeiksi. Karikin käy meitä opiskelijoita aina välillä ystävällisesti moikkaamassa ja eräässä vaiheessa kertoo päivän lukemat: 700 tanssijaa. Olipa tainnut tulla luvanneeksi bändeille konjakkipullot, jos 600 menee rikki, niin että kalliiksi tuli Karille tämä ilta!
Käyn hakemassa pääasiassa itselleni tuntemattomia naisia, ja oikeinkin hyviä tanssitettavia kohdalle sattuu. Nautinnolliset rumbat, hitaat valssit ja tangot jäävät illasta erityisesti mieleen. Paikan tunnelma on varsin leppoinen ja suvaitseva. Kaikille on tilaa, ja mikä parasta: jos törmäys tulee, tulee yleensä heti myös anteeksipyyntö ja iloinen hymy. Puolin ja toisin. Tällainen voi lavatanssi-ilta parhaimmillaan olla.
Molemmat bändit ovat hyvässä iskussa, ja välillä käymme pöytään tekemään Lissun meille antamaa lisätehtävää: Finkkujen toisesta setistä pitää analysoida ja kirjoittaa ylös tanssirytmit. Ovatpa tainneet Lissu ja Lasse yhdessä juonitella sellaisen setin, joka ei ihan heti avaudukaan, mutta tässä (HOX! Lissu) nyt kuitenkin oma ehdotelmani:
1. kappalepari: (beat) foksi / (3-muunteinen) foksi
2. kappalepari: hidas beat / hidas beat
3. kappalepari: beat / suora rock
4. kappalepari: (beat-henkinen) cha cha (Marleena) / cha cha
5. kappalepari: tango / (argentiinalainen) tango
Loppuillasta pääsemme vielä vierailemaan Finkuille varta vasten tilauksesta valmistetussa keikkabussissa. Hieno ja tarkoituksenmukainen ajoneuvo kerrassaan makuualkoveineen, telkkareineen päivineen, mitä nyt odottaa sopiikin bändiltä, joka tekee tätä työtä päätoimisesti ja reissaa 150 päivää vuodesta.
Kapakanmäellä panen kaikessa havainnoimassani merkille rakkauden tähän paikkaan: perheyritys on perheyritys, sitä pidetään pystyssä ja kehitetään sydämellä, ei niinkään rahankiilto silmissä. Kaikki täällä on mietittyä, tanssijoiden vesipistettä ja pihoille levitettyä, tuoksuvaa puuhaketta (on muuten kivempi hilpasta tanssikengissä parkkipaikalta sisään, kun ei hiekat tai ravat tuki tanssikenkien pohjia!) myöten. Minusta tuntuu, että tämä huolenpito heijastuu myös kaikkeen meininkiin tanssilattialla: rentous, iloisuus ja suvaitsevaisuus jäävät päällimmäisiksi illasta mieleen.
Kari tulee lähtiessämme meidät vielä kättelemään ja hyvästelemään, ja hyvillä mielin voin tokaista hänelle, että tänne haluan tulla uudestaan ja aion suositella paikkaa kaikille tällä seuduin liikkuville tanssiystävillenikin. Kapakanmäestä jäi kolmesta hyvin erilaisesta käymästämme paikasta ehdottomasti paras fiilis!
Paritanssipäiväkirja 