Tänään koulullamme vieraili jälleen vakiotanssiguru Harri Antikainen. Harrihan on opiskellut Alexander-tekniikkaa, ja hänen tulokulmansa vakiotansseihin on vahvasti somaattinen eli keholähtöinen: ulkoisen muodon kopioimisen sijaan vakiotansseissa(kin) tulisi keskittyä omaan kokemukseen olemisesta ja liikkeestä.
Huomioita vakiotanssipäivästä:
Yleistä
- vanha kunnon AS-KEL. Eli jokainen askel on kaksivaiheinen: AS- keho liikkuu ja ”etujalka” ottaa askeleen; KEL- painopiste (lantio) siirtyy tukijalan päälle ennen ”työjalkaa” (takimmainen. Tämän pitäisi toteutua kaikessa tanssissa, varsinkin vakioissa. Ellei se toteudu, ei tanssista tule tasapainoista
- kun liikumme eteenpäin, jalat ”liikkuvat taaksepäin”
- selät tanssivat vastakkain aina! Tämän huomasi erityisen hyvin harjoituksessa, jossa kokeilimme ensin paikallaan kiertymistä niin, että kehon etupuoli tanssi, ja sitten niin, että ajattelimme selkäpuolten keskustelevan keskenään. Mikä ero! Ei tosin sopine ihan aloittelijatasolle, sillä kehossa pitää ensin olla tietyt edellytykset, jotta voit tuntea selkäpuolesi
- tytön tulee olla seuraajanakin aktiivinen! Eli ei seurata vain passiivisesti, mitä mies tekee, vaan saa tanssia itsekin! Tähänkin löysimme suuria eroja, kun kokeilimme molempia tyylejä
Ja tärkein: miten paljon energiaa tanssissa tuhlaamme siihen, että teemme lihastyöllä tanssia vastaan, sen sijaan, että annamme vain liikkeen viedä.
Harjoituksia
- Näkökulman laajentaminen: aseta kädet, etusormet koholla, silmäkulmiisi. Ojenna kädet eteesi ja siirrä sivuille niin kauas, kuin eteesi katsomalla ne vielä näet. Tässä yleensä tapahtuu se, että tanssijan olemus ja varsinkin ryhti huomaamatta kohenee! Tätä täytyy ehdottomasti testata talven opetusryhmillä
- Kävele päin toista: ensin kehon pidennys, sitten: seuraaja on paikallaan, viejä lähtee kävelemään kohti seuraajaa ja ”kehojen törmätessä” vain jatkaa kävelyään, ilman epäröintiä. Seuraaja yleensä pääsee yhteiseen kävelyliikkeeseen mukaan ihan vain tarkkailemalla viejän kävelyä, jolloin lähtöjalkakin on ilmeinen. Tällä päästiin tosi helppoon yhteiseen kävelyliikkeeseen, jossa ei tapahtunut ”heijaamista” parikontaktissa
Foxtrot
Inhokkilajini Foxtrot koki renessanssin: kun tajusin virittää itseni mielenlaatuun, että Foxtrotkin on ”vain sunnuntaikävelyä rennon swing-musiikin tahtiin”, rentoutui keho kerralla, ja tanssista tuli yhtäkkiä juuri sitä sitkeää, jatkuvaa liikettä, jota tältä lajilta vaaditaan. Epäilemättä tässä mielentilassa AS-KEL -periaate toteutui!
Quickstep
- Käsi haaruksiin -harjoitus: EI ALOITTELIJARYHMILLE! Laita oikea käsi nivuksiin ja ikään kuin nosta lantiota sieltä käsin. Tällä harjoituksella vältetään täysin askeleelle ”romahtaminen”, ja tanssi alkaa yhtäkkiä kasvaa pituutta!
- eli älä ”romahda” askeleelle, vaikka sillä tullaan alas, vaan ”pysy ylhäällä”!
Tango
- olemme edenneet kuulemma huimasti vuoden aikana tässäkin lajissa. No, pakko kai oli sanoa tämä
- fraasit: älä tanssi koko ajan rytmilleen, vaan fraasit saavat elää. Jos kuvio on SQQS, niin ei ole tarkoitus, että jokainen askel on ”iskulleen”. Tangossa pitää olla kiihdytyksiä ja hidastuksia, kunhan kuvio päättyy ajallaan. Eli TANSSI, ELÄ
- promenaadiin avaus: edeltävä muoto aina sisältää jo kierron, siis ”avaus” ei oikeastaan ole avaus ollenkaan, vaan sitä edeltävän tanssin jännitteen purku
- esimerkkinä walk on LF – walk on RF – Link: (1) walk on LF, CBMP; (2) walk on RF, open; (3) walk on LF, CBMP; -> tästä promenadiin avaus tapahtuu ”kuin itsestään”
- promenadiin avaus ei myöskään miehen kannalta ole lainkaan avaus, vaan sulku: ”katsokaa kaikki, tämä on minun naiseni!”
Hidas valssi
- näytti kuulemma tänään ihanan helpolta! Harri oli vaikuttunut siitä, miten hyvää liikettä valssissa kaikilla oli
- valssin käännökset: lähtö sisältää jo kierron, ellei, se muuttuu konemaiseksi ja raskaaksi
- tässä, kuten tangossakin, tärkeää on se tila, joka parin tanssiasennon väliin jää