Jänskättää

Viime viikon keskityimme aika paljon proggiksen valmistamiseen ja harjoitteluun.  Valoharjoitus on onnellisesti tehty ja valot valmiit, puvustus on hanskassa ja nyt pitää vain viimeistellä esitys kuntoon.  Esitykset ovat tiistaina ja keskiviikkona (kenraalin kanssa yhteensä neljä esitystä), ja allekirjoittanutta jänskättää jo jonkin verran!

Baletissa videoimme viime tunnin, jotta kaikki saavat halutessaan kerrata videoilta varsinaisen näytetunnin sisällön.  Tämä on hyvä juttu, sillä minulla on vaikeuksia muistaa ulkoa varsinkin hitaita tankosarjoja.  Yleensä heti kun siirrymme keskilattialle ja alamme tehdä jotain, jonka miellän ”varsinaiseksi tanssiksi”, muistaminen helpottuu…

Lattarikurssi jatkoi Anssin loistavan aloituksen jälkeen Lissun osuudella, ja Lissu käy kanssamme läpi lattareiden tiedollista puolta, joka on kehollisen puolen lisäksi tietenkin myös tärkeä.  Muuten aikamme kuluukin lähinnä seuratanssin didaktiikan ja improvisaation parissa.  Improssa käsittelimme viimeksi aihetta funktionaalinen ja ekspressiivinen liike, eli arkiliike ja esittävä liike.  Teimme hauskoja harjoituksia, mm. pariharjoituksen, jossa lähdimme arkiliikkeen kuvaamisesta ja toimme mukaan vähitellen tanssillisuutta.  Saimme viikonlopuksi tehtävän valmistella parin kanssa arkiliikkeestä liikkeelle lähtenyt, mutta täysin abstraktiin suuntaan edennyt tanssi.  Saa nähdä, millainen häröily omasta Jättiläisen kodissa lakanapyykillä -esityksestämme kehkeytyy!

Mainokset

Produktion koreografia valmistuu

Pässiäisen vietto alkaa olla kiihkeimmillään, mutta on aika lyhyen tilannepäivityksen: ensimmäisen opiskeluvuotemme pääproduktio alkaa olla koreografioiden osalta valmis.  Päätimme yhteistuumin jazztanssin opettajamme Outi Martikaisen kanssa pudottaa siitä pois improvisaatio-osuuden.  Syynä on ajanpuute: esitykset ovat jo vajaan kahden viikon päästä, ja ensi viikolla ovat jo valoharjoitukset, joten emme kerta kaikkiaan ehdi treenata tuota osuutta kuntoon.

Niinpä proggiksestamme tulee noin 15 minuutin mittainen ja se tulee sisältämään jivea, jazztanssia, sambaa, rumbaa, erilaisia tangovariaatioita (mm. argentiinalaista tangoa miesvoimin…), fuskua ja vapaampaa sähellystä.  Melkoinen sillisalaatti siis, mutta toivottavasti yleisö tykkää.  Olemme osallistuneet varsin paljon itse koreografioiden ideoimiseen, ja siksi teos tuntuu omalta.  Huumoriakaan siinä ei ole unohdettu!

Ensi viikolla valmistamme esiintymisasut ja trimmaamme teoksen lopulliseen kuntoonsa.  Näytökset ovat osa seuraavaa Tanssia!-näytöstä ja ne pidetään OAMK:n Taikahuiluproduktion (joka varaa oman esiintymissalimme koko loppukevääksi) vuoksi poikkeuksellisesti kulttuuritalo Valveella.  Jos blogiani lukee joku oululainen, tervetuloa katsomaan, mitä olemme ekan vuoden aikana oppineet!

Uusi vuosi, uudet kujeet

No niin, joululomat on lusittu, syksystä selvittiin hengissä ja Tanssijan on aika aloittaa vuoden 2010 haasteet.

Keväästä tuleekin mielenkiintoinen: vuoden pääproduktio eli jazztanssirykäys alkoi alkuviikosta vauhdikkaasti koreografioiden ideoinnilla opettajamme Martikaisen Outin johdolla.  Teoksesta tulee ns. kokoillan teos eli vajaa 30 minuutin mittainen itsenäinen teos, aiheena seuratanssien maailma tavalla tai toisella.  Tarinaa aiomme kertoa, huumorin säestyksellä, seuratanssimaailman klisheitäkään unohtamatta!

Baletissa aloitimme tällä viikolla lattiatankoharjoitteet, jotka tuovat ihan uutta näkemystä baletin perusasioihin.  Lattialla maatessa on paljon helpompaa isoloida liikkeitä ja keskittyä juuri niihin lihaksiin, jotka vahvistusta tarvitsevat (lähinnä keskivartalon ydintuki, jalkojen aukikiertäjälihakset sekä lähentäjät ja loitontajat).

Päälajissamme aloitimme tällä viikolla seuratanssin didaktiikan, joka tuo kaikille tarpeellista perustietoa seuristen opettamisesta.  Tänään keskityimme foksin perusteisiin ja niiden opettamiseen.  Pääsin tänään illalla kokeilemaan useita tunnilla tulleita oivalluksia, kun oma opetus alkoi taas seuratanssien sekä parilattareiden alkeiskurssien opetuksella.  Aika kivasti sain sovellettua koulussa oivaltamiani juttuja tunnilla ja hämmästyttävää oli, että havainnot kurssilaisista olivat juuri sensuuntaisia kuin koulussa päivällä pohdiskelinkin.

Rock’n’swing pääsi myös tällä viikolla hyvään vauhtiin: jatkoimme ennen joulua aloittamaamme isoa aihekokonaisuutta, vienti-seuraamista R&S-tansseissa.  Tällä viikolla aiheena ovat olleet joustot ja suunnanvaihtoharjoitukset (eli Timo Arstilan mukaan: Y-harjoitukset).  Tässä vielä pikaiset muistiinpanot Timon tunneilta.

Joustot

0 = ei joustoa, kävely -> paino parittomilla iskuilla
1 = puolikas (single) jousto, ”fusku” -> paino parittomilla
2 = tuplajousto, ”groove, swing” -> paino parittomilla
3 = hyppyjousto, ”jenkka” -> paino parillisilla iskuilla

Eteen-taa-suunnanvaihtoharjoitukset eli Y-harjoitukset

  • kävely S-askelin (eteen/taakse)
  • suunnanvaihto QQ-askelin
  • välikävelyjä:
    • 0 = vain suunnanvaihtoja, 4c (four count)
    • 1 = jalka vaihtuu, 8c
    • 2 = suunnanvaihtojalka pysyy, 6c
    • 3 = jalka vaihtuu, 8c+8c

Käännökset Y-harjoituksiin

QQ (suunnanvaihto) – SS (ennen käännöstä) – SS (käännös) – SS (käännöksen jälkeen) = 14c

QQ SS = 6c, fusku

Tärkeä variaatio: QQ (suunnanvaihto) – SS (käännös) – SS (peruutus)

Käännöksiä treenasimme siis sekä oikealle että vasemmalle, ja nämä Y-harjoitteet toivat kivaa lisämateriaalia mm. fuskun jatkotason opetukseen ja opettivat tärkeitä periaatteita R&S-tansseihin.

Tärkeänä huomiona vasemmassa käännöksessä näissä harjoitteissa pitää muistaa käyttää hyväksi tytön ”massan hitautta” käännöksessä!

Tanssin iloa ja pieniä oivalluksia

Viime perjantain jazztanssitunti oli ”perinteinen” jumppatunti.  Otimme hiet pintaan kunnon alkulämpällä, sitten teimme lyhyttä koreografiaa ja jazzneliöharjoituksia.  Tunnin loppupuolella siirryimme erilaisiin spin- ja piruettiharjoituksiin.  Oli aivan upeaa todeta yllättäen kaksi asiaa:

  1. Oikea jalkani alkaa olla täysin toipunut ja kestää niin täydet päkiällenousut kuin piruetitkin.
  2. Jostain syystä kroppani oli kypsytellyt piruettien ja spinien ajatusta ja harjoitukset alkoivat sujua!

Varmaan olette myös joskus kokeneet tämän, miten tuskailette jonkin asian kanssa, joka ei tahdo millään mennä kaaliin, sitten odottelette ja teette muita asioita jonkin aikaa.  Ja kun palaatte takaisin tämän hankalan asian pariin, ei se enää tunnukaan hankalalta.  Oli sanoinkuvaamattoman upea fiilis tehdä yksöis-spinejä helposti ja ”laiskalla fiiliksellä” ja huomata, miten hitaaksi katseen spottaustekniikka spinit tekee.  Ja kun vaikeutimme harjoitusta vaihtamalla joka toisen spinin tuplaksi, tuli niissäkin monta onnistunutta suoritusta.

Totesimmekin pukuhuoneessa opiskelukaverin kanssa yhteen ääneen, että olemme edenneet molemmat jo jonkin matkaa niistä ekoista jazztreeneistä, joissa olimme ihan pihalla piruettiharjoituksissa.  Perjantain mieltä nostattavan tanssitunnin jälkeen totesin, että jazztanssista on tullut uusi lemmikkini.  Se kehittää erittäin monipuolisesti motoriikkaa ja koordinaatiokykyä sekä vartalon isolaatiotekniikoita – eli on myös seuratanssiin mitä oivallisin tukilaji.  Onneksi saamme tätä tarpeellista treeniä lisää viikottain koko pitkän talven.

Tästä viikosta on tulossa taas laiskempi, ”vain” 18 tuntia tanssia…tosin tänään pääsin ottamaan pienet hiet ergometritestissä.  Alustavan arvion mukaan aerobinen kuntoni ei ole ihan surkea!

Odottelen jo kuumeisesti Howardin vakiotanssikirjojen saapumista. Englannista se lähti jo viikko sitten, mutta paketti on iso, 14 kirjaa, joten sen saapuminen kestänee vielä pari päivää.  Kokonaan toinen kysymys on, miten ihmeessä saan sen kuskattua tuohon koululle polkupyörällä.

Rutiinit kehkeytyvät

Viime viikolla (viikko 37) koulun käymisestä alkoi pikkuhiljaa tulla rutiinia.  Aamulla ylös, aamupalaa huiviin ja koululle noin puoli tuntia ennen ekan tunnin alkua.  Tanssitunneille on syytä mennä valmistautuneena – lämppä on melko lailla omalla vastuulla, ja henkisessä mielessäkin on hyvä olla virittäytynyt kyseisen tunnin aiheeseen.  Tämä sopii minulle.

Baletissa olemme näillä ensimmäisillä tunneilla tehneet lähinnä alkeisharjoituksia, ja tutuksi ovat tulleet demi-plié (”semijousto”), relevé (hallittu nousu ylös päkiöille), saute (hyppy josta alas molemmille päkiöille), tendu (jalkojen ojennusharjoitukset puomilla tehtynä), työjalan ja tukijalan käsitteet.  Oikeanlaisen = vahvan mutta luonnollisen jalkojen aukikierron tärkeyttä on painotettu ja meille on annettu itseharjoituksia, joilla vahvistaa jalkojen aukikiertoon osallistuvia lihaksia.  Lisäksi olemme etsineet keskivartalon vahvaa tukea, joka vaatii syvien vartalonlihasten hallintaa ja joka on oikeastaan kaiken tanssin perusta.  Näin baletti tukee erinomaisesti myös päälajiamme, seuratanssia.  Kaikessa tanssissa kun periaatteet ovat ihan samat, ja ilman keskivartalon vahvaa hallintaa (tukea) ei tanssi voi olla kovin hyvää – eikä mukavaa.

Jazztanssissa olemme tehneet myös joitain alkeisharjoituksia ja tanssineet muodostelmissa sekä diagonaaleilla erilaisia liikesarjoja (amalgamaatioita).  Matalan jazzkävelyn (kuten muitakin jazztanssin) perusteita on treenattu kovasti, ja opettajamme Martikaisen Outi on ansiokkaasti venyttelyttänyt meitä ja teettänyt meillä myös syviä lihaksia vahvistavia lihaskuntoharjoituksia.  Itselläni on venyvyyden kanssa haasteita yllin kyllin, joten iltaisin olen maannut lattialla peppu seinää vasten ja pitänyt jalkoja haara-asennossa seinää vasten, jotta reisien sisäsyrjien lihakset venyisivät.

Tällä viikolla aloitimme jazztanssissa sitten piruettien treenauksen – ja voi pojat, että siinä on kyllä tekemistä, ennen kuin Tanssija saa ne pyörimään kunnolla!  Kaikkihan lähtee piruetissakin keskivartalon hallinnasta, ja siinä se minun haasteenikin piilee.  Lisäksi oikea jalkani vaivaa vielä hiukan ja estää täysipainoisen päkiällenousun, joten piruettitreenaus on pakostakin hiukan toispuoleista.  Mutta olen vakuuttunut siitä, että nämä esteet voitetaan ja ne pirtsat saadaan vielä pyörimään!

Teoriapuolella olemme aloittaneet anatomian, didaktiikan ja yleisen pedagogiikan opiskelun.

Myös suomalaiset seuratanssit aloitimme viime viikolla Koiviston Katin johdolla foksilla ja fuskulla.  Jotkut kilpatanssitaustaiset luokkakaverini hiukan vierastivat alkuun foksia (meininki siinä kun on aika lailla ”epä-vakiotanssimainen”), mutta fusku kuulemma maistui, siinä kun saa vapaasti soveltaa jiven kuvioita.

Niin että täydessä vauhdissa ollaan!

Saimme tehtäväksemme pitää oppimispäiväkirjaa suomalaisten seuratanssien kurssista, joten koetan järjestää tämän oppimispäiväkirjan erilliseksi dokumentiksi ja eriyttää sen näistä yleisistä blogipostauksista, jotten sotke blogin rakennetta liikaa.