Nyt kun muutama päivä on vierähtänyt viime lauantain seuratanssin ProAm -kisoista, jotka pidettiin Hotelli Vantaan Tulisuudelma-tanssiravintolassa, ja kehokin alkaa olla palautunut illan ponnistuksista, on aika summata kokemuksiani opettajan eli sen ammattilaisen (”Pro”) näkökulmasta.
Lähdin 10Tanssi Oy:n pyynnöstä mukaan projektiin kuluvan vuoden helmikuussa. Aikaa valmistautumiseen jäi siis pari kuukautta, ja enemmänkin olisi voinut projektin eteen tehdä, jos vain muilta töiltä olisi ehtinyt. Mutta prosessi oli hauska – toivottavasti sekä itselleni että varsinkin amatöörioppilailleni!
Minulla oli lopulta viisi oppilasta ja melko pian kävi selväksi, että kaikki kaksitoista lajia tulee tanssittua kisoissa. Yksäreitä pidettiin, ja niiden fokus olikin hieman erilainen kuin normiyksäreiden: sen lisäksi, että kiinnitimme huomiota ja paransimme oppilaiden kehon kannatusta sekä perusliikkumistaitoja, piti myös tanssia paljon, totutella toisiimme ja käydä läpi ”juttuja, joita Jyrki saattaa viedä siinä ja siinä lajissa”.
ProAm on konsepti, jossa amatööri ”ostaa” itselleen ammattiopettajan, jonka kanssa lähtee kisaan. Koska kisassa ei arvostella suoraan opettajia, jää meidän ammattilaisten vastuulle saada oppilaat näyttämään mahdollisimman hyvältä tanssissa – ja tämä vastuu luonnollisesti sisältää sekä ennakkoon valmentautumisen että itse kisatilanteessa toimimisen. Itse otin sen strategian, että yritän olla viennissäni mahdollisimman rauhallinen ja luotettava, samalla kuitenkin vähän riehaantuenkin ja siten houkutellen oppilaita mukaan tanssi-iloitteluun.
Strategiani tuntui toimivan, koska oppilaani intoutuivat ihan huimaan meininkiin ja tosi hienoihin suorituksiin itse kisassa! Mitalisijoja ropisi yli odotusten, ja eniten jäivät itseäni lämmittämään buggin pronssiluokan voitto ja kultaluokan hopeasija (hyvä Sari ja Reetta!). Vaan sijoituksista viis – päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin paikan päällä hyvä, rento kisatunnelma ja ne lukuisat mukavat hetket treenisalilla.
Mielestäni seuratanssi ProAm on hieno tilaisuus meille opettajille ottaa vastaan uutta opetushaastetta ja samalla osoittaa ammattitaitoamme. Hyvät opekollegat, älkää ihmeessä jääkö pitämään kynttilää vakan alla, vaan lähtekää tekin mukaan tähän hienoon uuteen kisakonseptiin! Voin kertoa, että kokemus oli niin palkitseva, että varmasti itse lähden tähän uudelleen.
Parannusehdotuksena koko konseptille: mielestäni jatkossa olisi hyvä luoda jotain yleisiä tuomarointikriteerejä eri lajeille.
Paritanssipäiväkirja 
Minusta toinen kehittämisen paikka on tehdä ainakin pronssitasolla luokat erikseen viejille ja seuraajille. Viejän rooli on aloittelevilla tanssijoilla paljon vaativampi ja etenkin kisatilanteessa (rytmivaihtelut ja muut kikkailut) tekee epäreilun eron arviointiin. Vähän aikaa tanssinut viejä ei kykene samanlaiseen mainitsemaasi ”iloitteluun” seuraajansa kanssa ja ns. ”kuviopankki” on myöskin paljon suppeampi.
Minä olen aivan samaa mieltä, tarvitsisimme miesten ja naisten sarjat. Tuomarina ajattelin, että lähtökohta on epäreilu. Toisaalta organisaattorina joudun vetämään rajoja. Jos kilpailevia pareja mies luokassa on vain yksi tai kaksi, ei sitä oikein kilpailuksi voi kutsua. Jos saamme enemmän pareja mukaan tämä epäkohta tottakai korjataan.
Lopputuloksena oli kuitenkin superviihdyttävä ilta, upeita, yllättävän taitavia oppilaita ja todella iloinen tunnelma. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä eteenpäin.
Helena