26.8. Wanhan tanssikellari, Korsuorkesteri

Seuraavana uutena tuttavuutena on Wanhan tanssikellari, joka alkaa olla maassamme niitä viimeisiä isoja tanssiravintoloita.  Katoavaa kansanperinnettä?  Tuntuu olevan ainakin tällä hetkellä.

Paikka itsessään on varsin viihtyisä – mutta herrimunjee, tanssitila on ehkä haastavin tähän asti vastaan tullut.  Pienehkö tila, jonka katkaisee epäilemättä tilan kiinteisiin rakenteisiin kuuluvat kaksi isoa pylvästä keskellä tanssilavaa, on vähintäänkin mielenkiintoinen.  Etummaisen pylvään ja bändilavan välistä foksaten pujottelu osoittautuukin illan aikana hauskaksi harrastukseksi, jolle oman leimansa lyövät äkkipysäykset, joita joutuu tekemään, kun edellä jonossa kulkeva pari päättää jäädä fiilistelemään paikalleen.  Yksisuuntaisella kadulla ei paljon ohitella, siispä perässätuleva jääköön fiilistelemään myös!

Tälle illalle annettu tehtävänämme oli lähinnä tarkkailla paikan meininkiä, mitä tansseja asiakkaat kuhunkin tanssirytmiin tanssivat jne.  Eihän tuota tarkkailua kuitenkaan paikaltaan malta koko iltaa tehdä, vaan pitäähän tuota haasteellista tanssitilaa ja sen vaikutusta tanssijoihin päästä makustelemaan omalla kehollaan.  Havaintoni onkin hiukan yllättävä: vaikea, ahdas tanssitila saa selkeästi aikaan sen positiivisen reaktion, että ihmiset tanssivat huomaavaisesti ja toisiaan varoen ja väistellen.  Ei puhettakaan siitä päälle rynnimisestä, jota isoilla lavoilla näkee!

Muutenkin jostain syystä tästä tanssipaikasta jäävät päällimmäiseksi mieleen ”sallivammat feng shuit” kuin Pavista konsanaan.  Ehkä paikan sijainti on sellainen, että täällä pistäydytään vierailemassa muiltakin paikkakunnilta, eikä tanssiklikkejä ole syntynyt?  Kuka tietää.

Ikäjakauma Wanhalla on selkeästi wanhempaa kuin Pavilla oli eilen, joten lavalla puhuu tanssikokemus.  Korsuorkesteri ei kuulu suosikkeihini (ja olenkin sanonut, että Raatteen tien ajaksi on poistuttava pikkulan puolelle, jottei otsasuoni katkea) mutta tällä kertaa päällimmäiseksi bändistä jää varsin mukava fiilis.  Pojat ovat hyvässä iskussa ja soittavat yksinkertaisen selkeää suomalaista tanssimusiikkia, jonka tanssilajeista ei voi mitenkään erehtyä.  Foksi on foksia, tango tangoa ja boleron tahtiinkin tekee mieli tanssia rumbaa eikä liihotella hitaita.  Pienenä hassuna yksityiskohtana tämänkin bändin fuskut ovat voittopuolisesti twistejä.

Tanssirytmeistä panen merkille ainakin kolmella eri ajoituksella tanssittavat cha chat ja rumbat.  Etelässä variaatiota näyttää löytyvän siis vielä enemmän kuin pohjoisessa, ja tanssinopettajilla on tässä kyllä vielä mielestäni työsarkaa kynnettävään.

Tanssitilan haasteellisuudesta huolimatta illan saldo jää vahvasti plussan puolelle.  Tänne tulen kyllä varmasti uudestaan, kun Helsingissä käyn.

25.8. Pavi, Anne Mattila & Mistral

Saimme Lissulta Seuratanssi Roadtrip -reissumme yhdeksi kirjalliseksi tehtäväksi vertailla käymiämme tanssipaikkoja järjestelyiden, kävijöiden, etiketin jne. suhteen. Tässäpä ensimmäinen raportti: Pavi.

– – –

Etelä-Suomen itselleni ennen tuntemattomista tanssipaikoista ensimmäisenä vuorossa on Pavi.  Tämän paikan kohdalla ei voi juuri luontoarvoja kehua; tanssilava sijaitsee keskellä rumaa teollisuusaluetta eli juurikin paikassa, mistä kukaan ei odottaisi suosittua tanssilavaa löytävänsä.

Lipunmyynnissä aiheutamme hämminkiä suurella opiskelijaryhmällämme, josta maksu pitäisi ottaa kerralla.  Kuitin kirjoittaminen koko revohkasta (tai ylipäätään – kumma asenne nykypäivänä) tuntuu lipunmyyjästä täysin ylivoimaiselta tehtävältä ja tuntuu, että asiakaspalvelu on jätetty kotoa lähtiessä eteisen hattuhyllylle.  Onneksi järkkärisedät komeine lakkeineen ovat sentään hyvin ystävällisiä ja kohteliaita.

Sisällä normaalit kuviot, takit narikkaan (narikkamaksu oli muistaakseni 2€), kenkien vaihto ja salin puolelle tarkastamaan meininkiä.  Pian hakurivikin paikantuu ison ja pienen salin välisen sisäänkäynnin huudeille ja lähden hakuhommiin.  Saan parikseni heti hyvin miellyttävän, ehkä itseni ikäisen naishenkilön, jonka kanssa on mukava nostella lämpöä miellyttävän letkeän foksin tahdeissa.

Heti ensimmäisellä kierroksella panen merkille ison salin aluejaon toimimattomuuden: fuskaajat eivät pysy keskialueella vaan valuvat oikeastaan ihan mihin nyt sattuvat kulloinkin askeleensa löytämään.  Mitään selkeää liikkuvien tanssijoiden salin seinustoja kiertävää aluetta ei oikeastaan ole, vaan reunoillakin joutuu luovimaan fuskaajia väistellen.

Lämmittelybändi (jonka nimeä en muista) on vauhdissa ja soittaa ihan mukiinmenevää musaa, korviinpistäväksi jää runsas twisti-biittisen ”fuskumusiikin” soittaminen ja lattareiden sekä yllättäen myös tangojen puute.  Tätä samaa ilmiötä olen ihmetellyt tänä kesänä pitkin Pohjois-Suomea, liekö uusi trendi vai sattumaa?

Anne Mattila & Mistral on esiintyjänä pieni pettymys.  Päällimmäiseksi heidän seteistään jää mieleen se, ettei Anne ihan pysy tahdissa, sekä se, että ”foksiksi” kutsutaan oikeastaan kaikkea slow foxista selkeään letkeään jiveen ja vielä hitaampaan swingiin.  Paasikon Lassen tanssirytmikursseille joutaisivat nämä(kin) muusikot.  Vaihtoehtoisesti voisivat ottaa mallia vaikka Sinitaivaan pojista.

Ettei mene ihan nipottamiseksi, niin sanottakoon kuitenkin, että tanssipartnereista saan voittopuolisesti positiiviset vibat.  Tanssitan ikäisiäni naisia ja jätän tällä kertaa ”nuorten puoleksikin” Pavilla kutsutun pikkupuolen alkuillasta  melkein kokonaan rauhaan.  Saan tanssipartnereilta ihanaa, suoraa palautetta ja hienoja tanssielämyksiä.  Näillä daameilla on tanssikilometrejä takana ja se tuntuu liikkeessä ihanana pehmeytenä ja herkkänä seuraamisena.  Yhteisen liikkeen löytäminen tuntuu helpolta.

Välillä käyn ulkona vilvoittelemassa ja jututtamassa tanssikumppaneita.  Saan kuulla Pavista mielenkiintoisia kommentteja: että täällä saattaa saada kyynärpäästä, ja tänne eivät osaamattomat tanssijat olisi tervetulleita.  Jätän kommentit mieleeni pienellä terveellä kysymysmerkillä varustettuna kuitenkin.

Loppuillasta intoudun pikkupuolellekin irroittelemaan lattareiden ja swingien tahtiin.  Ihan mukava tällainen erillinen tanssitila, ja selkeästi tarkoitettu ei-liikkuville tansseille.

Pienenä miinuksena vesilasi maksaa 20 senttiä, mikä ei pohjoisen lavoilla tulisi kuuloonkaan!  Toisaalta plussapuolella limsalasin saa jo eurolla.

Viivan alle jäävät mielikuvat Pavista ovat hieman ristiriitaiset ja hämmentävät: toisaalta täältä löytää varmasti hyviä tanssijoita, mutta toisaalta meiningistä jää aika sisäänpäinlämpiävän, jopa tylyn tuntuinen vaikutelma.  Uskon, että tanssia vielä kovin hyvin taitamattomalle, muualta tulleelle tämä voisi olla ”raaka peli rakennuksella” -tyylinen paikka.

Tanssinettiläisiä en ainakaan tietoisesti paikalta tällä kertaa bongannut.  Tanssikumppaneilleni sen sijaan näin blogissakin suuret kiitokset ihanista tanssihetkistä!

Seuratanssi Roadtrip

Kesäloma alkaa olla lopuillaan, ja toinen opiskeluvuotemme alkaa mielenkiintoisesti roadtripillä Helsingin seudulle 25.8. – 30.8.  Ohjelmastamme on suunniteltu sopivan tiukka ja treenipitoinen, koska suoritamme reissulla sekä päälajiopintoja että teemme tanssijan työtä, mutta aikaa lavoilla käymiseenkin on varattu kiitettävästi.  Jos hyvät lukijat haluatte siis tavata iloisia tulevia seuratanssinopettajia lavatanssien merkeissä, tervetuloa allaoleviin paikkoihin ko. iltoina!

Reissun ohjelma:

ti 24.8. yöjunalla Helsinkiin

ke 25.8. treenaamme koko päivän (10-18) seuratanssiproggista, jonka esitämme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa.  Iltatanssit Pavi (Anne Mattila & Mistral)

to 26.8. klo 10-16 vakiotanssiguru Harri Antikainen jakaa meille helmiään, eli tiedossa tanssinopetusta Alexander-menetelmällä.  Iltatanssit Wanhan tanssikellari (Korsuorkesteri)

pe 27.8. proggistreeniä sekä seuratanssin didaktiikan workshop.  Iltatanssit Kapakanmäki (Finlanders ja Taikakuu). Pääsemme myös tutustumaan tanssi-iltaan kokonaisuutena järjestäjien ja esiintyjien kannalta – seuraamme roudausta ja soundcheckiä ja juttelemme tanssijärjestäjän kanssa

la 28.8. proggistreeniä ja valmistautumista iltaa varten, illalla (klo 16->) esiintyminen Suomen Tanssinopettajain Liiton 70-vuotisjuhlagaalassa Vantaalla viihdekeskus Flamingossa

su 29.8. klo 11-15 bugg-opetusta TEAK:illa, illalla joko Oopperan pihalla BailaBailan salsabileet tai Pavi (La Strada).  Hikisinä yöjunaan ja takaisin Ouluun kouluun

Kaikenlaisia havainnointitehtäviäkin olemme saaneet jo etukäteen, mutta älkää huoliko, emme me ole tulossa tanssi-iltoina lavoille teitä aktiivitanssijoita ”kyttäämään”, saati arvostelemaan, vaan enemmänkin nauttimaan tanssista ja tunnelmasta ja siinä sivussa tekemään ehkä huomioita tanssi-iltojen sujuvuudesta.

Odotan reissua jo innokkaasti – ja toivon tapaavani joitakin teitä tuntemiani tai ennestään tuntemattomia aktiivitanssijoita!

OAMK:n pedagogiset opinnot suoritettu!

Nyt on Tanssijan pakko hiukan fiilistellä kesäisen lämpimässä maanantaiyössä valkoista hohtavan monitorin ääressä:

98 sivua ja 16958 sanaa esseitä.  Lukuisia kesäisiä aamuja, päiviä ja iltoja tietokoneen ääressä.  Lukuisia päiviä rannalla kasvatustiedessä käsittelevät kirjat kädessä.  Lu-ke-mat-to-mia kahvikuppeja, myös joitakin siidereitä (niitäkään ei lasketa).

Mitä se on?

No, OAMK:n kakkos- ja kolmosvuoden pedagogiset opinnot pitäisi nyt olla suoritettuna.  Arvatkaas, onko voittajafiilis?  Arvasitte oikein, kyllä vaan.  Jos nämä menevät läpi, tuli tälle kesälle Show SM -kisojen kanssa yhteensä 14 opintopisteen edestä opintoja.  Sanoisin, ettei mennyt huonosti lainkaan.  Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni.  Rannallakin kerkesin maata ja hankkia vankan rusketuksen, vaikka opintojen merkeissä kesäni kulkikin.

Kuten etukäteen arvelin, kuuden esseen ja yhteensä pyöreästi sadan sivun kirjoittaminen syvensi ajatuksiani opettajuudesta yleensä ja erityisesti tulevasta tanssinopettajan ammatistani.  Tulen luultavasti palaamaan kirjoittamaani materiaaliin vielä monta kertaa.  Pedagogisten suorittaminen tällä tavoin ja sitä myötä kontaktitunneilta vapautuminen vapauttanee tulevilta opiskeluvuosilta kipeästi kaipaamaani treeniaikaa.  Tiedostan olevani tanssitaidoiltani monia opiskelutovereitani jäljessä, mutta nyt minulle tarjoutuu mahdollisuus ottaa etumatkaa kiinni.

Hetken maltan paistatella tämän fiiliksen lämmössä, mutta ehkä jo huomenna joudun palaamaan arkeen ja tosissani perehtymään tanssianalyysin kesätehtäväämme, joka on jo liian kauan muhinut ainoastaan korvieni välissä.  Ai niin, ja opetusharjoittelun ydinsuunnitelmakin on tekemättä.  No, onneksi en pelkää noita kirjallisia töitä!

Kesäloma ja kesäloma

Tanssijan kaksi viimeistä kouluviikkoa kuluivat lähinnä kurssipalautteiden ja valinnaisen koulutanssi-kurssin merkeissä.  Koulutanssi oli oikein tarpeellinen tiiviskurssi ensi syksyn opetusharjoitteluita varten.  Kävimme läpi tunti- ja kausisuunnitelmien tekemistä ja tanssimme/leikimme läpi paljon kaikenlaista mahdollista lastentanssituntimateriaalia.  Lisäksi saimme hyviä vinkkejä tanssituntimusiikeista lapsille.

Oma syksyn lapsiryhmäni on Teuvo Pakkalan koulun aloittavat 4-luokkalaiset, noin 15 lasta, joille eräs showtanssipuolen koulukaveri on viime vuoden jo pitänyt.  Lapsilla on siis motorista pohjaa ihan mukavasti, ja tanssitunnin periaatteet ovat hallussa.  Oman haasteeni odotan olevan kohti paritanssia siirtymisessä, lapset kun eivät ole tanssitunneilla tehneet vielä paritanssiharjoitteita.  Mielessä on jo kypsynyt ajatus siitä, että aloittaisin paritanssiprojektin lasten kanssa paso doblella – kyseisestä tanssista saa ihan näyttävää, rytmikästä harjoitusta aika vähällä vaivalla ja osaamisella.

Nyt on 1.6. ja kesäloma on kai virallisesti alkanut.  Tosin ei Tanssijan kesäloma – tällä hetkellä teen pikkuhommana (josta onneksi maksetaan) koko tanssinopettajakoulutuksen kuva- ja videokirjaston järjestelytyötä.  Homma on puisevahkoa, mutta toisaalta siinä tulee kahlattua läpi suuri määrä menneiden vuosien hienoja tanssiesityksiä.  Paljon on hyviä, taitavia tanssijoita tämän koulun läpi kahlanneet!

Aloittelen lisäksi kesäopintojani.  Aion suorittaa 2. ja 3. vuoden pedagogiset opinnot kesän aikana pois alta.  Niinpä kirjoituspöydälläni on seitsemän kasvatustieteen opusta, jotka pitäisi kahlata läpi.  Odotettavissa noin 50 sivua kirjoittamista kahden esseen muodossa ja vielä kaksi ”akvaariotenttiä”, jotka tarkoittavat lisää kirjoittamista.  No onneksi kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minun kompastuskiveni…

Kolmas homma tälle kesälle on ehkä mielenkiintoisin.  Viimeisillä viikoilla aloittelimme nimittäin myös Tanssianalyysin (sivumennen sanoen loistavaa) kurssia, ja siihen liittyen saimme kesän ajaksi työstettäväksemme kesätehtävän: meidän pitää miettiä jotain paritanssiin liittyvää itseämme kiinnostavaa pientä juttua ja ideoida kaikkea mahdollista sen tiimoilta.  Tehtävänä on työstää aiheesta motiivi, idealuonnos ja lisäksi luonnostella aiheen ympärille tanssiproduktiota.  Tehtävän on tarkoitus auttaa ensi vuoden taiteellisen koetoksen – tanssidueton tekemisessä.

Odotelkaa siis lähiaikoina pääsivun ylälaitaan uutta linkkiä, jonka taakse alan hahmotella ideoitani ja ajatuksiani liittyen tähän tanssiduettoon.  Tällä hetkellä minusta tuntuu, että tanssidueton aihe voisi liittyä jompaankumpaan seuraavista kysymyksistä:

Miten liike muuttuu kun (tanssi)tilaan tulee toinen tanssija?

Miten kahden ihmisen tanssitarina syntyy?

Tiedättekös kuulkaa mitä?  Taas kerran on edessä kesä, jolloin en malta odottaa koulun alkamista syksyllä.  Palaa ihan nuoruus mieleen!

Kesäterveisin,

Näytetunnit ohi

Tällä viimeisellä varsinaisella ”pakollisella” kouluviikollamme vuorossa olivat päälajin koetokset – näytetunnit.

Maanantaina näytetunnit alkoivat Rock ’n’ Swing -osuudella, jossa heti kättelyssä lähdimme suorittamaan viejinä ja seuraajina Lindy Hopin tanssitehtäviä.  Timo oli etukäteen arponut parit, roolit ja suoritettavat kuviot.  Omalle kohdalleni osuneet tanssitehtävät olivat varsin haasteellisia – ulosheitto eight counttina sekä tuplaspin (myös eight counttina) tuottivat selviä vaikeuksia viennin suhteen.  Lisäksi tentaattorit (itselläni Kontturin Liisa sekä Koiviston Kati) tanssivat kanssamme Lindyä, jossa saimme olla omassa roolissamme.  Mielestäni en onnistunut tällä näytetunnilla parhaalla mahdollisella tavalla – tosin itse olin varsin tyytyväinen nopean Lindy Hopin (= ”potkufusku”) tehtävien suoritukseen.

Maanantai-iltapäivällä oli vuorossa seuratanssin osuus, joka sujuikin sitten paremmin.  Teimme yksin kävely- sekä humppadiagonaaleja eteen- ja taaksepäin ja tanssimme parin kanssa humppaa, hidasta valssia, tangoa, rumbaa, cha chata sekä fuskua molemmissa rooleissa.  Olo oli melko vapautunut, mikä varmaankin näkyi tekemisessä.

Maanantai päättyi tentaattoreiden suulliseen seuratanssiosuuden pika-arvioon.  Viime joulukuussa kirjasin ylös omia tavoitteitani keväälle 2010:

  • vahva keskustan (keskivartalon syvien lihasten) hallinta
  • selän pitkä linjaus
  • vartalo vie ennen jalkoja
  • jalkojen harotus pois ja vakioissa selkeästi jalat parallel
  • tanssin nousujen ja laskujen loiventaminen niin, etteivät nousut ole pystysuoria aksentteja

Oli aivan mahtavaa kuulla tentaattoreilta, että kaikissa näissä tavoitteissa on kevään aikana menty selkeä harppaus eteenpäin.  Lissun kommentti oli, että työtä on vielä, mutta tanssijuuteni on selvästi ”tulollaan”.  Anssimaisen moniselitteinen kommentti, että minulla ”palikat olivat oikein päällekkäin jo syksyllä, joten koko lajia ei kohdallani tarvinnut keksiä talven aikana uudestaan” lämmitti myös.  Kävelyissä taaksepäin sain kuulemma aikaiseksi koko porukan upeimmat kävelyt ja näissä näkyi erityisen hyvin vartalon (erityisesti selän) pitkä linjaus.  En ole koko talven aikana tottunut olemaan missään osa-alueessa porukan paras, joten totta kai tämä kommentti rohkaisi minua erityisen paljon.

Kehityskohteita silti riittää – ja tentaattoreiden ohje oli, että seuraavaksi minun pitää selkeästi keskittyä siihen, ettei ryhtini mene ”liian suoraksi” ja pallean ja alavatsan tuki unohdu, jolloin ylävartalo kaatuu hiukan taaksepäin ja rikkoo käsien ja vartalon yhteistoiminnan erityisesti kädenalitansseissa.  Eli aavistukseni, ettei Rock ’n’ Swing -osuus mennyt niin hyvin kuin odotin, lienee totta.

Kuka lukijoista on kuullut ”kineettisestä ketjusta”?  No, minun nykytilanteeni taitaa olla siitä malliesimerkki!

Tiistaina saimme sitten Rock ’n’ Swing -palautteen Timo Arstilalta, ja siinä tulikin sitten kylmä suihku niskaan.  Kuuluin ”pohjakolmannekseen”, eli ryhmään, joka on talven aikana edistynyt vähiten tässä lajissa.

Sulateltuani illan palautetta päätin tehdä asialle kesän aikana jotain.  Eli treeniä, treeniä, treeniä – ja myös vapaata kädenalitanssia, niin paljon kuin sielu sietää kesän aikana!  Rintakehän linjauksesta se kaikki lähtee, joten nyt lähdetään etsimään oikeaa linjausta ja sitä, miltä kehossa tuntuu, kun asiat tehdään oikein.  Onneksi Oulussa toimii varsin aktiivinen R’n’S-treenirinki, johon myös Arstilan Timppa osallistuu, joten palautetta on mahdollista kesän aikana saada.

Tiistai-iltana olin siis varsin mietteliäällä mielellä – mutta keskiviikko pelasti tämän rankan viikon.  Saimme viimeviikkoisen baletin näytetunnin palautteet, ja oma palautteeni oli aivan odottamattoman positiivinen.  Tässä ryhmässä olen kuulemma tasoa VAHVA HYVÄ, olen pystynyt löytämään jalkojen toiminnallisen aukikierron ja teen sarjat loppuun asti ja täysillä.  Lissun kommentti, että tekemiseni ”erottuu kilometrin päähän” lämmittää erityisen paljon.

On mielenkiintoista huomata, miten yhden lajin palaute peilautuu muihin lajeihin.  Baletin palautteessa toisaalta sanottiin, että seisoin ryhdikkäästi ja olin hyvin ylösvedetty, ja hartiat olivat levollisesti alhaalla, mutta toisaalta huomautettiin mm. siitä, miten paikoin keskityn ryhdikkyyteen ja ylävartalon avonaisuuteen niin paljon, että yhteys palleaan ja lantionpohjaan putoaa ja jään hieman takakenoon.  Tämähän vertautuu täysin yksi yhteen kädenalitanssien palautteeseen, ja vahvistaa päätelmääni, että juuri tähän asiaan – ylävartalon linjaukseen – on jatkossa keskityttävä enemmän, jotta kehityn tanssijana.

Viikko oli siis omalla kohdallani oikea kouluesimerkki voileipäpalautteesta: positiiviset palautteet ulompana, kriittisempi makkarana leivän välissä.

Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan varsin voittajaolo.  Selvisin kuin selvisinkin ensimmäisestä opiskeluvuodesta hengissä ja vailla suurempia havereita.  Tästä tilanteesta on erinomainen lähtökohta ponnistaa uuteen lukuvuoteen ensi syksynä.  Kesän aion viettää mahdollisimman paljon tanssia harrastaen.  Rankka talvi merkitsi sitä, etten juuri ehtinyt kulkea lavoilla – kesällä on runsaasti aikaa korjata tilanne ja keskittyä nauttimaan lähinnä seuratanssin sosiaalisesta puolesta ja perustanssikunnon ylläpitämisestä.

Tällä hetkellä olen muuten 11 kg laihempi kuin syyskuun alussa.  Kuka vielä kehtaa väittää, ettei tanssi ole Oikeaa Liikuntaa?

Ensimmäisen vuoden sivulaji – baletti – läpi!

Tiistaina meillä oli baletin näytetunti/tentti, mikä sujui varsin kelvollisesti.  Tangolla annoin kaikkeni, minkä huomasin siitä, että jo kahden ensimmäisen harjoitteen jälkeen hiki valui noroina niskaan.  Tankoharjoitukset sujuivatkin mielestäni varsin kelvollisesti.

Myös keskilattiaharjoitteet onnistuivat, lukuunottamatta pieniä mokia Temps Lie :ssa.  Perusaskelikot (Pas de Chat, Pas de Basque, Valssi/Balance) sujuivat yllättävän hyvin siihen nähden, mitä vaikeuksia minulla oli aiemmin niiden kanssa.  Jopa Tour Glissade, jossa minulla oli vielä viime viikkoon asti suuria vaikeuksia tulla tasapainossa pyörähdyksestä ulos, onnistui näytetunnilla paremmin kuin koskaan aiemmin.

Hypyistä onnistuivat Sissonne/Chasse ja kauris, mutta sen sijaan Grand Assemblé :ssa epäonnistuin toisella diagonaalilla, kun yritin ottaa ”hyppykädet” mukaan.  Tein harjoituksen lopulta kädet vyötäröllä ja sain kuin sainkin sen menemään läpi, mutta ”pisteitä pudottaa” tietenkin tuo käsien käytön puute.

Lopun Adagio-koreografia meni niin hyvin kuin sitä jaksoi enää tehdä.  Tunnin jälkeen olin aivan puhki, ja vielä eilen koko vartalo oli kipeänä, mutta kuulimme iloisen uutisen, että ilmeisesti koko luokka on läpäissyt ensimmäisen vuoden baletin.  Jei!

Näytetuntien sisällöt hahmottuvat

Kaksi seuraavaa viikkoa ovat jännittävää aikaa: ensi viikon tiistaina on sivulaji kakkosen eli baletin näytetunti, ja seuraavan viikon maanantaina on vuorossa päälaji eli seuratanssi, jonka näytetunnit jakautuvat yleisiin seuratansseihin ja erikseen tentittäviin Rock ’n’ Swing -tansseihin.  Tässäpä esimakua tulevasta, eli näytetuntien sisällöt.  Toivottavasti saatte näistä vihiä siitä, mitä kaikkea meidän tulisi nyt ensimmäisen vuoden jälkeen osata!

Baletin näytetunti

Tankoharjoitteet:

Plié
Tendu
Rond de jambe
Frappé
Fondu
Grand battement

Keskilattiaharjoitteet:

Temps lie
Saute
Pas de chat
Pas de basque
Tour glissade
Valssi/Balance

Hypyt:

Sissonne ja Chasse
Grand assemble
Kauris

Sommitelma/koreografia:

Adagio


Yleisten seuratanssien näytetunti

Tavoitteet:

  • vartalon ja raajojen pituuden ja kannatellun rentouden säilyttäminen kaikissa harjoituksissa
  • luonnollisen, hengittävän vartalonliikkeen löytäminen eri harjoituksiin
  • painopisteen ymmärtäminen peruskävelyissä
  • lajinomaisen liikkeen tuottaminen näytetunnilla tanssituissa  tanssilajeissa
  • sujuva paritanssi ensisijaisesti omassa roolissa

Sisältö:

  • kävelydiagonaalit eteen- ja taaksepäin
  • foksi parin kanssa, arvioitsijat mukana tanssimassa ja arvioimassa oppilaita omassa roolissaan
  • humppadiagonaalit: kävelyhumppa eteen/taakse, perushumppa eteen/taakse erilaisilla joustoilla, 2 humppaa + 4 kävelyä eteen/taakse, kävelyt pistoina oikealle ja vasemmalle
  • humppa, valssi, foksi parin kanssa, opiskelijat keskenään
  • rumbadiagonaalit: kävelyt eteen, 4 tahtia kävelyä + 4 tahtia Cucaracha, kävelyt + Spiral
  • rumban ryhmäkoreografia
  • rumbakoreografia parin kanssa molemmissa rooleissa tanssittuna: Open Hip Twist (Fan ending), Hockey Stick, Alemana, Closed Hip Twist, 2 x Check from PP, Hand to Hand (to Spiral, to Shadow Position), 2 Fwd Walks in Shadow Position, Fwd Walks to Open Hold
  • tanssia parin kanssa, tanssilajit: tango, hidas valssi, cha cha, fusku

Rock ’n’ Swing näytetunti

Näytä tanssimalla luvun mukaan

  • single time 6 count basic -askellus
  • double time 6 count basic, paino parillisilla -askellus
  • jne.

Näytä tanssimalla luvun mukaan seuraavien tanssien perusaskel:

  • Charleston
  • Fusku
  • Boogie-Woogie
  • Rock’n’Roll
  • Jive
  • Bugg
  • Balboa
  • Disco-Swing: perusaskel kolmeen ja neljään
  • Shag
  • Big Band Swing
  • Hip Hop Lindy

Tanssi Lindy Hopia sekä viejänä että seuraajana siten, että opettaja antaa tehtäväksi sisällyttää tanssiin tiettyjä kuvioita Lindy Hop First 45 -listasta annetussa järjestyksessä.

Lisäksi Rock ’n’ Swingistä pidetään teoriakoe.

Improvisaation demotunti

Kevätlukukausi lähenee loppuaan, ja vuorossa ovat näytetunteina tehtävät vuoden ”lopputentit”.  Aloitimme tänään kevyestä sarjasta eli Improvisaatio ja kompositio -kurssin demotunnista.  Valmistimme noin 25 minuutin mittaisen improvisaatioesityksen, joka sisälsi tiivistettynä yleistä poukkoilua ahtaassa tilassa, tutkielmaa siitä, kun jotain kehonosaa vetää ympäriinsä näkymätön lanka, kalaparveilua, elävän ison ihmispatsaan (kaksiulotteisen ”freskon”), diagonaaleilla ryhmissä tehtävää kontakti-improvisaatiota, demon labiilista liikkeestä (hyvä Antti!) sekä lopuksi jamiringinomaisen huipentuman, jossa käytimme erilaisia Labanin liiketekijöitä (voima, aika, tila, virtaus) sekä liikemuotoja (jatkuva, swing, impulssi, impact ja rebound).  Demo meni mielestäni hyvin, ja saimme siitä katsojilta myös mukavaa palautetta.

Mitä improkurssista jäi käteen?

Olen oppinut mielestäni ennen kaikkea valtavasti lisää liikkeeseen heittäytymistä.  Liikemateriaalini on ainakin jonkin verran monipuolistunut, ja joissakin harjoituksissa (kuten myös loppudemossa) huomasin, että myös kehonhallintani ja isolaatiotekniikkani on lähtenyt kehittymään hyvään suuntaan.  Joissakin kurssin aikana tehdyissä harjoitteissa huomasin tuottavani kehostani liikettä, jota en tiennyt siellä olevankaan!  Myös tiedollinen puoli on tärkeä, ja olen oppinut paljon liikemuodoista, liiketekijöistä, suhteesta tilaan ja omaan kinesfääriin.

Aion soveltaa oppimaani tulevaisuudessa sekä ensi vuonna oman sooloteoksen tekemisessä että varmasti myös ensi vuoden kouluharjoittelussa – kun olen itse tehnyt harjoitukset, on niitä helpompi soveltaa nelosluokkalaisten tasolle.  Mielestäni pystyin pitämään sitoutumiseni kurssiin hyvänä, joskin ajoittain tekemisessäni oli ”laskuja”.  Aina ei tuntunut kehosta löytyvän liikettä, ja myös ihan blankoja hetkiä oli.  Kadehdin tavallaan niitä, jotka kykenevät aina saamaan kropasta irti jotain mielenkiintoista liikettä.  Toisaalta ajattelin kurssin aikana, että ainakaan maneereita ei välttämättä ole ehtinyt syntyä, kun en koskaan ole yksintanssia missään muodossa harrastanut…

Jotkin harjoitteet jäivät minulle vaikean tuntuisiksi eikä niiden ydin auennut.  Parissa harjoitteessa koin lisäksi melko voimakkaan ahdistavan tunteen.  Olen miettinyt näitä hetkiä ja nyt jälkeenpäin päätynyt antamaan itselleni luvan myös negatiivisten tunteiden nousta pintaan tällaisessa tanssissa.  Luulen sen olevan luonnollista.

Edessä ovat ensi viikolla vielä baletin sekä päälajimme eli seuratanssin näytetunnit.  Tekemistä siis riittää vielä.

One down, two to go.

Labania ja didaktiikkaa

Tanssiviikkomme ei kulunut pelkästään esiintyessä, vaan loppuviikosta paneuduimme myös sekä seuratanssin didaktiikkaan että improvisaatioon.

Didaktiikan tunneilla käsittelimme erilaisia eri tanssien opetukseen käytettäviä oppilaiden ryhmittelyvaihtoehtoja ja löysimme yhdessä seuraavia hyviä perusperiaatteita:

Ryhmittelyt paikallaan pysyvien tanssien perusopetukseen

1. Avorivi: opettaja edessä

  • sopii mm. lattareihin ja valssineliöharjoitukseen
  • plussana mallioppiminen, kaikki näkevät samaan suuntaan ja pystyvät ottamaan mallia opettajasta
  • haasteena vuorovaikutus, mikäli opettaja tanssii selin eikä peiliä ole.  Opettajan on pystyttävä tarpeen tullen kääntymään yleisöön päin ja muuttamaan oman askelluksensa peilikuvaksi, jotta oppilaat pystyvät edelleen katsomaan mallia
  • takarivi ei näe yhtä hyvin kuin eturivi, joten rivejä on syytä vaihtaa aika ajoin

2. Avorivit: miehet ja naiset omissa riveissään vastakkaisilla puolilla salia

  • sopii erityisesti tansseihin, joissa miehen ja naisen perusaskeleet ovat peilikuvia: fusku, jive ym.
  • myös kädenalituksia voidaan ”kuivaharjoitella” tässä muodostelmassa
  • haasteena opettajan sijoittuminen, mikäli opettaa yksin: esim. vuoronperään miesten ja naisten rivistön edessä

3. Piiri

  • sopii oikeastaan vain eteen / taakse (piirin keskustaan / keskustasta pois) liikkuvien tanssien ja kuvioiden opetukseen

Ryhmittelyt liikkuvien tanssien perusopetukseen

  • jos vähän oppilaita -> tanssisalin poikki liikkuva avorivistö, opettaja tanssii edessä.
  • yleensä ottaen piiri on tähän paras ryhmittely
  • parin kanssa harjoitellessa paras rymittely on liikkuva avorivistö siten, että mies on kääntyneenä opettajaan päin ja nainen opettajaan selin -> opettaa naisille heti alkuun oikeanlaista seuraamista kun ei voi ”aavistella” miehen askelia katsomalla opettajasta

Liikkuvien tanssien käännösten opettaminen

  • perusryhmittely: avorivi, koska jos sijoitutaan piiriin, osa oppilaista näkee opettajan esimerkin aina peilikuvana tai muuten ”väärästä suunnasta”, mikä tuottaa ongelmia
  • käännösten opettaminen on haasteellista varsinkin silloin, kun opettaa yksin, koska opettajan sijoittuminen suhteessa ryhmään ei ole simppeli asia
  • usein opetetaan niin, että vaikka valssin käännöksestä käydään ensin läpi ensimmäinen puolikäännös, opettajan tanssiessa oppilaiden edessä, sitten opettaja juoksee oppilaiden ”taakse” ja käännös jatketaan loppuun
  • itselleni uusi hieno idea tähän tuli Lissulta: käytetään salin poikki etenevää avorivistöä mutta niin, että jos opetetaan vasenta käännöstä, opettaja sijoittuukin avorivin etenemissuuntaan nähden vasemmalle puolelle ja hiukan etuviistoon, ja jos kyseessä on oikea käännös, niin vastaavasti oikealle puolelle
  • tässä ryhmittelyssä on se etu, että oppilaat näkevät opettajan tanssivan sivullaan käännöksen jokaisessa vaiheessa ja näin koko käännös pystytään tanssimaan niin, että oppilas voi ottaa mallia opettajasta

Kädenalikuviot parin kanssa

  • piirissä, miesten rintamasuunta tanssisuuntaan -> ”tyttö kädenali keskustaan ja tyttö takaisin”.  Tässä ei haittaa se, että osa pareista näkee opettajan esimerkin väärästä suunnasta, koska ääneen ohjeistus ilmaisee käännösten ja kädenalitusten suunnat selkeästi ja yksikäsitteisesti
  • avorivistössä opettajan takana – tässä haasteena se, että naiset eivät näe mallia
  • avorivistössä mutta niin, että näyttöpari tanssii rivin sivustassa -> myös naiset näkevät mallin koko ajan

Perusperiaatteita suljetun otteen kuvioiden opetukseen

  • yleensä ottaen kannattaa opettaa ensin miesten askeleet kaikille ja sitten vienti-seuraamisen kautta opettaa naisten osuus.  Näin naisille voidaan opettaa heti oikeanlaista tanssiperiaatetta: nainen tanssii miehen viennin mukaan, ei ennakoiden
  • jos tulee ongelmia, opettajan täytyy kyetä nopeasti mukautumaan myös naisten askelien opettamiseen

Avoimen otteen kuviot

  • kuvioiden yleinen muoto on hyvä käydä ensin ”kipikipi”-askelin läpi, jolloin oppilaille syntyy kuva kuvion pääpiirteisistä etenemis- ja pyörähdyssuunnista
  • opeta ensin sekä miehen että naisen perusaskel -> sen jälkeen naisille tärkeä periaate: nainen tanssii perusaskelta kääntäen sitä miehen viennin mukaan eri suuntiin
  • tällä periaatteella suurin osa peruskuvioista (kaikki, joissa perusaskeleen rytmiä ei rikota) pystytään opettamaan selkeästi – ja sitten vähitellen siirtymään kuvioihin, joissa perusaskeleen rytmi rikotaan

Parin vaihto

  • etenevät tanssit piirissä: ”seuraa selkää”, naiset siirtyvät tanssisuunnassa eteenpäin seuraavalle miehelle.  Tässä on omat ongelmansa, mutta olen nähnyt periaatteen toimivan myös suurilla ”massakursseilla”
  • bussipysäkkivaihto voi olla hyvä kokeilla myös
  • paikallaan pysyvät tanssit avorivistössä: naiset siirtyvät riveissä eteenpäin seuraavalle ja kiertävät rivistön ”siksakkina” koko salin poikki -> ensimmäisen rivin kulmasta siirrytään takaisin takarivin kulmaan

Lopuksi saimme kotitehtäväksi suunnitella erilaisten tanssien perusopetukseen opetustuokioita.  Minulle ja parilleni osui foksi, joten opettanemme porukalle ensi viikolla jonkin foksikäännöksen ryhmittelyineen ja parinvaihtoineen.

* * *

Improvisaatiokurssilla olemme kuluneella viikolla käsitelleet lokomotorisia (tilassa liikkuvia) ja non-lokomotorisia (omassa kinesfäärissä liikkuvia) liikkeitä.  Teimme hauskan harjoituksen, jossa parin kanssa ensin etsimme Suomen kielestä mahdollisimman erilaisia lokomotorista ja non-lokomotorista liikettä kuvaavia liikeverbejä, joissa on mukana selkeä tunnetila.  Näistä verbeistä koostimme parin kanssa pienen tanssipätkän.  Omaksi tanssipätkäksemme valitsimme seuraavanlaisen osittain uutta Suomen kieltäkin opettavan sommitelman:

töksähdellä, töksähdellä, töksähdellä
römähtää
hoiperrella, hoiperrella
nököttää, nököttää, nököttää

Eikös vaan tullutkin hieno nykyruno?  Harjoituksen lopuksi koostimme näistä tansseista pienen esityksen, joissa yksi aloitti oman sommitelmansa, toinen jatkoi siitä, ja näin synnytimme pieniä hauskoja tanssitarinoita.

Lisäksi käsittelimme Rudolph Labanin terminologiaa.  Tutuksi tulivat Labanin liiketekijät: voima, aika, tila ja virtaus, ja liikemuodot: jatkuva, swing, impulssi, impact ja rebound.  Teimme erilaisia harjoitteita, joissa pyrimme muuntelemaan liiketekijöitä ja -muotoja.  Koimme harjoitukset melko haastaviksi, ja varmasti raskaan tanssiviikon päätteeksi olimme jo melko väsyneitä, emmekä ehkä saaneet harjoituksista kaikkea sitä irti, mitä olisimme voineet saada.

Jatkanemme Labanin parissa vielä ensi viikolla, ja alamme myös pikkuhiljaa koostaa ”improvisaatioshowta”, jonka esitämme muutaman viikon päästä koululla muille oppilaille.

We Know Something You Don’t

Aloitimme seuratanssin ensimmäisen vuoden pääproduktion tekemisen hiukan ennen joulua ideoimalla sitä yhdessä Outin kanssa.  Kuuntelimme myös erilaisia biisejä ja haimme jonkinlaista konsensusta siitä, millaista musiikkia teokseen tulisi.  Alkuvuodesta Outi käynnisti sitten oman koreografisen prosessinsa, jossa hän soitti teokseen valitsemiaan erilaisia biisejä, tanssitti meitä vapaasti ja lähti sommittelemaan tanssimistamme aiheista ja kuvioista koreografiaa.  Outi opetti heti alkuun meille myös erilaisia jazztanssisommitelmia, jotka tulisivat mukaan teokseen.

Biisilistaksi teokseen tuli

Helena Siltala: Ranskalaiset korot (tähän tanssimme perusjiveä ja jazztanssia)
Timo Lassy: Backyard Puma (tästä tuli hauskaa kilpasambavaikutteista ”häröilyä”)
Gotan Project: Mi Confesión (intensiivinen ja tunnekylläinen rumban ja erilaisten tangotyylien sekoitus)
The Baseballs: Umbrella (hauska fusku-jive-revittely aerobic-tempolla – tässä tuli hiki!)

Ideoimme ja treenasimme tässä vaiheessa myös pienimuotoista improvisaatiopätkää, jonka oli tarkoitus tulla ennen Gotanin biisiä, mutta loppujen lopuksi jouduimme valitettavasti ajanpuutteen vuoksi jättämään tämän pätkän teoksesta pois.

Projektin alun villeistä ideoista alkoi teoksen lopullinen muoto pikkuhiljaa kehkeytyä ja harjoittelimme sitä tiiviisti maaliskuussa, tavoitteenamme esittää teos jo maaliskuun Tanssia!-näytöksissä – mutta kohtalo päätti toisin.  Outi sairastui esitysten alusviikolla, emmekä ehtineet saada teosta valmiiksi maaliskuuksi, joten päätimme esittää vain teoksen viimeisen Umbrella-biisin näytösten ”loppukevennyksenä”.  Suunnitelmanmuutokset tietenkin harmittivat ja tuskastuttivat porukkaa, mutta huhtikuun alussa purimme hammasta ja lähdimme uudella innolla tekemään teosta valmiiksi.

Ja syntyihän se, viime tingassa kuten tällaiset teokset yleensä.  Teoksen nimeksi tuli allekirjoittaneen ideoima We Know Something You Don’t.  Nimi kuvastaa omassa mielessäni sitä, mistä seuratanssissa oikeastaan on kyse: siitä, että tanssijoilla on keskenään jokin ”oma juttu”, johon ulkopuolinen katsoja ei välttämättä noin vain pääse sisälle.  Seuratanssi ei siis varsinaisesti ole esittävää tanssia, ja vaikka siitä sellaista tekisi, jää siihen aina jokin intiimiyden tunne ja katsojalle voi tulla jopa tirkistelyfiilis.  Toisaalta varsinkin Mi Confesión -biisissä läsnä oli selkeästi miesten ja naisten vastakkainasettelu: naiset tietävät elämästä jotain, jota me miehet emme, heillä on keskenään aina salaisuuksia, joita he eivät jaa kanssamme.

Teos esiteltiin yleisölle vapaasti referoituna näin:

”Seuratanssia on yleensä totuttu näkemään hiukan toisenlaisilla lavoilla – Oulussa esimerkiksi Hietasaaressa.  Seuratanssin suuntautumisvaihtoehdon ensimmäisen vuoden opiskelijat lähtivät kokeilemaan, miten tällaista tanssia voisi tuoda näyttämölle.  Produktion valmistaminen ei suinkaan ollut olemisen sietämätöntä keveyttä, vaan pikemminkin vastoinkäymisten ja muutosten sietämistä.”

Esityksiä oli kolme ja ne sujuivat loppua kohden aina vain paremmin – tanssiteos siis kypsyi silminnähden vielä esitysprosessin aikanakin.  Itselläni fiilis varsinkin viimeisessä näytöksessä oli huima: oivalsin pystyväni nauttimaan täysin palkein lavallaolosta, esiintymisestä ja jopa häpeämättömästä yleisön kosiskelusta!  Teos on otettu vastaan erittäin positiivisesti, ja sitä on pidetty piristävänä, hauskana, paikoin intensiivisenäkin.  Katsojat myös selvästi elivät esityksen mukana huudahduksineen ja vihellyksineen.  ”Sillisalaattimaisuuskaan” ei ole liiemmin katsojia häirinnyt, ja kommenttien perusteella yleisö myös tykkäsi siitä, että perinteisesti intiimiä seuratanssia avattiin katsojille ottamalla heihin kontaktia.  Nyt tuntuu siltä, että onnistuimme tavoitteissamme hienosti.  Saimme kehuja myös Outilta, mikä oli tietenkin tärkeintä meille itsellemme.

Kaiken kaikkiaan mieleen jäi tunne, että tämän teoksen olisi voinut esittää useammankin kerran.  Nälkää siis jäi!

Jänskättää

Viime viikon keskityimme aika paljon proggiksen valmistamiseen ja harjoitteluun.  Valoharjoitus on onnellisesti tehty ja valot valmiit, puvustus on hanskassa ja nyt pitää vain viimeistellä esitys kuntoon.  Esitykset ovat tiistaina ja keskiviikkona (kenraalin kanssa yhteensä neljä esitystä), ja allekirjoittanutta jänskättää jo jonkin verran!

Baletissa videoimme viime tunnin, jotta kaikki saavat halutessaan kerrata videoilta varsinaisen näytetunnin sisällön.  Tämä on hyvä juttu, sillä minulla on vaikeuksia muistaa ulkoa varsinkin hitaita tankosarjoja.  Yleensä heti kun siirrymme keskilattialle ja alamme tehdä jotain, jonka miellän ”varsinaiseksi tanssiksi”, muistaminen helpottuu…

Lattarikurssi jatkoi Anssin loistavan aloituksen jälkeen Lissun osuudella, ja Lissu käy kanssamme läpi lattareiden tiedollista puolta, joka on kehollisen puolen lisäksi tietenkin myös tärkeä.  Muuten aikamme kuluukin lähinnä seuratanssin didaktiikan ja improvisaation parissa.  Improssa käsittelimme viimeksi aihetta funktionaalinen ja ekspressiivinen liike, eli arkiliike ja esittävä liike.  Teimme hauskoja harjoituksia, mm. pariharjoituksen, jossa lähdimme arkiliikkeen kuvaamisesta ja toimme mukaan vähitellen tanssillisuutta.  Saimme viikonlopuksi tehtävän valmistella parin kanssa arkiliikkeestä liikkeelle lähtenyt, mutta täysin abstraktiin suuntaan edennyt tanssi.  Saa nähdä, millainen häröily omasta Jättiläisen kodissa lakanapyykillä -esityksestämme kehkeytyy!

Produktion koreografia valmistuu

Pässiäisen vietto alkaa olla kiihkeimmillään, mutta on aika lyhyen tilannepäivityksen: ensimmäisen opiskeluvuotemme pääproduktio alkaa olla koreografioiden osalta valmis.  Päätimme yhteistuumin jazztanssin opettajamme Outi Martikaisen kanssa pudottaa siitä pois improvisaatio-osuuden.  Syynä on ajanpuute: esitykset ovat jo vajaan kahden viikon päästä, ja ensi viikolla ovat jo valoharjoitukset, joten emme kerta kaikkiaan ehdi treenata tuota osuutta kuntoon.

Niinpä proggiksestamme tulee noin 15 minuutin mittainen ja se tulee sisältämään jivea, jazztanssia, sambaa, rumbaa, erilaisia tangovariaatioita (mm. argentiinalaista tangoa miesvoimin…), fuskua ja vapaampaa sähellystä.  Melkoinen sillisalaatti siis, mutta toivottavasti yleisö tykkää.  Olemme osallistuneet varsin paljon itse koreografioiden ideoimiseen, ja siksi teos tuntuu omalta.  Huumoriakaan siinä ei ole unohdettu!

Ensi viikolla valmistamme esiintymisasut ja trimmaamme teoksen lopulliseen kuntoonsa.  Näytökset ovat osa seuraavaa Tanssia!-näytöstä ja ne pidetään OAMK:n Taikahuiluproduktion (joka varaa oman esiintymissalimme koko loppukevääksi) vuoksi poikkeuksellisesti kulttuuritalo Valveella.  Jos blogiani lukee joku oululainen, tervetuloa katsomaan, mitä olemme ekan vuoden aikana oppineet!

Mitä jäi käteen lattarikurssista?

Anssin pitämä pikakurssi lattareista on ohi, ja on aika tiivistää tähän, mitä ovat tärkeimmät kurssista mieleen jääneet asiat.

Yleiset huomiot

  • kaikissa tansseissa liikkeen tulee lähteä vartalosta – eri kuvioiden askeleet eivät milloinkaan ole itsetarkoitus, vaan ne syntyvät kuin luonnostaan oikeasta vartalon liikkeestä, joka lattareissa välittyy erityisesti lantioon ja sitä kautta jalkoihin
  • myös vienti skaalautuu automaattisesti sekä oikeansuuruiseksi että oikea-aikaiseksi, jos miehen vartalossa on oikea, kyseiselle tanssille luonteenomainen liike
  • summa summarum: vartalon oikea, lajinomainen liike välittää oikean liikkeen sekä lantioon, jalkoihin että käsien kautta miehen vientiin ja miehen ja naisen välille syntyy suljettu kineettinen ketju -> syntyy helposti seurattava, johdonmukainen vienti ja tanssista tulee yhdessä liikkumista
  • lattareita voi, ja pitäisi, opettaa somaattisesti, eli oman kehollisen tuntemuksen kautta!

Rumba

  • oikea lantionkierto syntyy siitä, että viemme painon vahvasti jalalle ja laskeudumme sen päälle, jolloin lonkkanivelen anatomiasta johtuen lantio kiertyy painollisen jalan puolelta luonnollista tietä taakse
  • tanssi ”raskaasti”, lattiaa kohti jokaisella askeleella
  • rumbakävelyissä askel pysäytetään siirtämällä paino vahvasti sen päälle, ja kanta laskeutuu napakasti lattiaan
  • tanssiessa tulee olla koko ajan taaksepäin tanssimisen tunne, joka syntyy hyvästä lantionkierrosta
  • selässä on oltava myös eloa

Cha Cha

  • napakat, aksenttimaiset askeleet ovat tälle tanssille luonteenomainen piirre
  • lantiokasikin on olemassa, mutta tanssin nopeudesta johtuen sitä ei ehdi tehdä niin isona kuin rumbassa
  • Cha Cha chassén tyyli ei ole merenquemainen: siinä lantion paino siirtyy askel askeleelta kohti chassén viimeistä askelta.  Oikean suoritustekniikan löytää, kun ponnistaa chassén toisella askeleella vahvasti kohti viimeistä askelta

Samba

  • samba bouncen ei tule syntyä pelkästä vatsalihasten kontraktiosta, vaan pikemminkin selkäpuolen pidennyksestä, joka tekee vatsapuolelle tilaa tehdä oikeanlaista kontraktiota
  • samba bouncessa polvet tanssivat ”eteenpäin”, ei alas, ja oikeanlaisessa bouncessa ei pää oikeastaan liiku ylös-alas juuri lainkaan, koska oikea-aikaiset lantionkierrot neutraloivat polvien jouston vaikutuksen kehossa
  • kaiken kaikkiaan oikea lantionkierto on myös tässä tanssissa hyvin tärkeä

Jive

  • tanssissa koko ajan tapahtuva kahden vartalomuodon (toisessa lantio keinahtanut voimakkaasti vasemmalle, toisessa oikealle) vahva käyttö synnyttää tälle tanssille luonteenomaisen liikkeen
  • muotojen oikea-aikainen vaihto synnyttää miehelle automaattisesti oikean suuruisen ja -aikaisen viennin
  • spineissä (esim. American Spin) muodon vaihdosta syntyvä voimakas lantionkierto nopeuttaa pyörähdystä huomattavasti

Arktista rock’n’swingiä

Kuluneella viikolla palasimme pitkähkön tauon jälkeen rock’n’swingin maailmaan, eikä totisesti millään helpolla harjoitteella.  Timo teetti meillä kuviosommitelmaharjoituksen, jossa materiaalina oli 18 ensimmäistä kuviota Lindy Hopin First 45 -kuviolistasta.  Useimmat näistä kahdeksastatoista kuviosta olemme talven mittaan tanssineet, mutta suuri osa on kyllä suoraan sanottuna hataralla pohjalla, koska olemme keskittyneet kurssilla niin paljon R’n’S:n viseen kuvioiden ja perustanssin sijasta.

Harjoitus palautti kyllä tehokkaasti kuviomateriaalin mieleen. Lisäksi opimme muutaman tanssinopettajalle tärkeän jutun swing-musasta:

  • useimmat swing-biisit noudattavat ns. swing-kaavaa: 4 x 8 -> (88) (88)
  • joissakin biiseissä on selkeä blues-kaava: 6 x 8 -> (88) (88) (88)

Timo oli tehnyt ison työn ja etsinyt sekä blues- että swing-kaavaa noudattavia biisejä, joihin meidän tuli sommitella ryhmissä 4×8 ja 6×8 harjoituskoreografioita, jotka sopisivat alkeis-jatkokursseille.  Ryhmät saivat lisäksi tehtävää vaikeuttavia rajoitteita tyyliin: ”koreografian on lähdettävä suljetusta otteesta (A-ote) ja myös päätyä siihen, mukana täytyy olla kuviot 4, 6+7 ja 8, ei muita six count -kuvioita, ei potkuja”.

Voitte kuvitella, ettei tehtävä ollut helppo, ja onnistuimme siinä myös vaihtelevasti.  Kukaan ei juurikaan ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, miten kuviot istuvat musiikkiin, ja siinä tulikin monia mokia, mutta tehtävänä tämä mielestäni havainnollisti hyvin tanssinopettajan arkea: tätähän se on, sommitelmien tekoa, harjoitusten suunnittelua, musiikin etsimistä!

Ehkä tärkeimmät mieleen jääneet asiat tästä harjoitteesta olivat:

  • jos käytät 6c kuvioita, niin suunnittele niitä aina neljä kappaletta peräkkäin ja liitä eteen tai perään 8c kuvio, jolloin saat kivasti swing-kaavaan sopivan rytmityksen: (6+6+6+6) + 8 = 32 = 4 x 8
  • älä suunnittele harjoituskoreografioita, jotka rikkovat swing- tai blues-kaavan, sillä niiden tanssiminen on varsinkin musikaalisille oppilaille haastavaa, kun pitää tanssia ”musiikista pois” eikä musiikkiin.  Älä siis käytä sommitelmia, jotka loppuvat esim. musiikin kasiparin keskelle!

Kävimme läpi toistemme sommitelmat niin, että sommitelmien tekijät opettivat sarjat muille, ja lopuksi Timo esitteli omat sarjansa ja niiden tekoperiaatteet.  Harjoitus oli loppujen lopuksi ihan hyvä ja havainnollinen, vaikka pitkän R’n’S-tauon jälkeen angstia meissä aiheuttikin.

Torstaina jatkoimme sitten visen parissa, ja tässä tunnista lyhyet muistiinpanot:

Y-harjoitus triple stepillä (Tr)

  • vartalovienti myötäliikkeellä (!), kyljen (lantion) puolenvaihdot
  • ”hidas” lantio, tuntuu koko suunnanvaihdon ajan
  • F- ja B-ote
  • suunnanvaihtoaskeleet (rock, check): oikea jalka taakse, vasen jalka taakse; oje, vje
    • ajoitus: QQ
  • Tr:t suunnanvaihtojen väliin: 0-3 kpl
  • kävelyt suunnanvaihtojen / Tr:n väliin: parillinen lkm
  • stoppi suunnanvaihtoon, painonvaihdot jatkuvat QQ, mutta jalat paikallaan

Huiskuharjoitus Tr:llä, C- ja B-ote

  • puhdas Tr-huisku tai puhdas QQ-huisku
  • sekoitettu, esim. rock-rock, Tr, Tr, QQQQ, Tr, Tr, Tr, rock-rock

Kuvioista lähtö

  • sarja: KA + PV + V (B-C)
  • eli: kädenali + paikanvaihto + vierelle (B-otteesta C-otteeseen).  Ylläoleva ”yhtälö” on ”Arstilaa”! 🙂
  • näiden väliin voi tanssia triple stepejä tai QQ-kävelyitä

* * *

Viikonloppumme kuluikin sitten Arktiset Askeleet -lastentanssitapahtuman merkeissä.  Itse olin tehnyt tunteja sisään toimistohommilla jo etukäteen, joten osuuteni jäi esiintymislavan roudaamiseen ja satunnaisiin yleismies jantusen hommiin, mutta siltikin viikonloppu oli hektinen.  Tapahtuma onnistui mielestäni hienosti, kaikki asiat sujuivat ja ihmisillä, niin osallistujilla kuin järjestäjilläkin oli hieno asenne.

Tyttäreni istui lasten ”Pupuraadissa” arvioimassa varsinaisen raadin lisäksi esityksiä, ja kovan urakan hän suorittikin: katsoi ja arvosteli runsaat 40 tanssiteosta.  Liikenevät ajat tyttö toimi isänsä apurina puuhastelemassa ympäri Pohjankartanoa ja totesi tänään vielä tilaisuuden loputtua, että ”oli kiva viikonloppu”.  Siinäpä tarpeellista vastuuta kohta 10-vuotiaalle – jospa hän sai tästä toivomaani tanssikipinää ja vakuuttui, että on olemassa muutakin kivaa tanssia kuin pelkkää balettia.  Lauantai-iltana minun piti pitää hänelle vielä jive-tanssituntikin ennen nukkumaanmenoa ja tänään hän pääsi tanssimaan workshopissa elämänsä ensimmäiset parisambat, niin että eiköhän tanssin siemen ole kylvetty…!

* * *

Alkavalla viikolla palaammekin sitten pariksi päiväksi vuoden pääproduktiomme pariin: kahtena ekana päivänä on tiedossa 12 tuntia seuratanssiproggiksen tekemistä.  Toivottavasti saamme produktion pikku hiljaa esityskuntoon, sillä esitykset ovat jo huhtikuun puolivälissä.

Ristiriitaisuuksien viikko

Viime viikko oli Tanssijalle varsinainen myllerrysten kouluviikko.

Lattarikurssilla olemme saaneet Anssilta upeita oivalluksia toisensa jälkeen: somaattisen ajattelun ja harjoittelun ulottaminen lattareiden opiskeluun on mielestäni kantava, vahva idea, ja loppumuotojen sijaan keskittyminen prosessiin, jolla muotoon päästään on erittäin motivoivaa.  Olemme saaneet huomata eri lattaritansseissa liikkeiden saavan luonnolliset, keholliset selityksensä.  Oikea lantionkierto on kaiken A ja O, ja useimmissa tapauksissa tanssin virheet lähtevät tämän puuttumisesta.  Toisaalta oikea, vaivaton lantionkierto tekee useimpien kuvioiden suorittamisen (vaikkapa Open Hip Twist rumbassa tai Promenade Walks jivessa) ällistyttävän tarkaksi ja nopeaksi.

Voisin hyvin kuvitella jatkavani Anssin viitoittamalla tiellä omalla tulevaisuudessa häämöttävällä opettajan urallani, ja tällä hetkellä kiinnostaisi hurjasti jopa joskus kirjoittaa kirja seuratanssin somatiikasta – sellaista kun ei vielä ole kirjoitettu.  Vinkkinä lukijoilleni, seuratkaa ihmeessä lattarikurssin oppimispäiväkirjaa!

Lattarikurssi siis on tuottanut positiivisia hetkiä toisensa jälkeen.  Sen sijaan improkurssimme tuottaa toisenlaisiakin.  Perjantaina jouduin eräässä ryhmäharjoituksessa, jossa liikuimme todella lähekkäin, ”lihamerenä”, äkillisen voimakkaan ahdistavan tunteen valtaan, ja jouduin lopulta keskeyttämään harjoituksen.  Olen analysoinut syntyjä syviä viikonlopun ja luulen tietäväni, mikä ahdistuksen aiheutti, ja tämä on tietenkin helpotus.

Toisaalta ajattelen, että improvisaatio on tehokasta, kun se ylipäätään tuottaa jonkinlaisia aistimuksia, eivätkä nämä välttämättä ole aina positiivisia.  Tästä harjoituksesta kohosi pintaan jotain syvältä psyykestä, ja olen antanut itselleni luvan hyväksyä tällaisetkin aistimukset.  Suhtautumiseni improvisaatioon on valitettavasti pakostakin jatkossa hiukan varautuneempi.  Toisaalta lohduttaa tieto, etten ole tunteideni kanssa ainut; joiltakin muiltakin kurssilaisilta olen kuullut samankaltaisista tuntemuksista.

Tällä viikolla jatkamme lattareiden ja vanhan ystävämme Rock´n´swingin parissa ja loppuviikko on rauhoitettu Arktisten Askeleiden järjestelytöille, joissa meillä opiskelijoilla on suuri rooli.  Ja tyttäreni on ilmeisesti tulossa Pupuraatiin yhdeksi lapsijäseneksi arvioimaan lasten tanssiteoksia.  How cool is that?

Hiihtoloma

Viime viikko kului melko lailla tulevan seuratanssiproggiksen yhden pienen osan valmistamisessa esityskuntoon.  Teimme proggiksesta siis pienen kolmen ja puolen minuutin pätkän ja koko proggiksen pitäisi olla esityskunnossa huhtikuun näytöksessä.  Kyseessä oli kyllä varsinainen fusku-aerobic – pulssi nousi noinkin lyhyessä esityksessä varmaan yli 160:n.  Itse ainakin sain esityksiin ihan kivasti energiaa, niitä oli mukava tehdä (kolme eri näytöstä, joissa esiinnyimme) ja hommasta jäi sen verran hyvä mieli, että odotan innolla koko produktion valmistumista ja esitystä huhtikuussa.

Muu tanssi onkin ollut nyt vähemmällä, kun käytimme niin paljon viimeisen kuukauden aikana aikaa tuohon produktioon.  No, nyt nautitaan hiihtolomasta ja ensi viikolla pyörähtääkin sitten tanssirumba (pun intended) täysillä päälle: lattarikurssi alkaa, improt jatkuvat ja vakiotanssien kertauskurssikin taitaa olla luvassa.  Balettiakin peräti tuplatunteja peräkkäisinä päivinä, niin että kroppa saa taas loman jälkeen ansaitsemaansa kyytiä.

Mutta nyt levätään!

Pettymysten viikko

Kulunut viikko päättyi väliaikaiseen pettymykseen – jazztanssinopettajamme, jonka kanssa olemme viimeiset hektiset viikot valmistelleet vuoden pääproduktiotamme eli jazztanssi-seuratanssi-proggista, sairastui niin kovasti, että joutui jäämään viikoksi sairaslomalle.  Tämä valitettavasti tuhosi proggiksemme aikataulun siten, ettemme esitäkään koko teosta ensi viikon Tanssia!-näytöksissä, vaan esitämme teoksesta vain yhden pienen swing-tanssikappaleen.  Koko proggiksen esitys siirtyi myöhäisempään ajankohtaan: loppukeväälle, tai ehkä jopa ensi syksyyn.

Pettymys on sikäli kova, että olemme tehneet proggista täysillä ja aika isot osat koreografioista ehtivät jo melkein valmiiksi asti.  Tällainen viivästys tietysti hiukan latistaa tunnelmaa ja vaikeuttaa proggiksen harjoittelua: lukujärjestyksessä on ensi viikosta lähtien jotain aivan muuta, eli joudumme raivaamaan esityspäivän lähestyessä lukujärjestykseemme tilaa proggiksen treenaukselle.  No, ei auta kuin sopeutua ja tehdä ensi viikolla täysillä se pieni osa, jonka teoksesta esitäme.

Nami nami!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella hektisiä, ja liikkuminen alkaa todella tuntua Tanssijan ikääntyvässä kehossa.  Olemme jatkaneet improvisaatio ja kompositio -kurssiamme lukuisilla todella mielenkiintoisilla harjoituksilla, jotka ovat avanneet minulle jälleen aivan uusia näkökulmia omaan liikkeeseen ja suhteeseen omaan kehooni.  Harjoitus harjoitukselta olen saanut huomata, että kehosta löytyy liikesarjoja, joita en tiennyt siellä syvällä olevankaan.

Seuratanssi-jazztanssiproduktiomme on vienyt kuitenkin suurimman osan ajastamme.  Siitä tulee sekalainen sillisalaatti erilaisia tanssilajeja (ainakin fuskua, sambaa ja tangoa) ja semivapaata kontakti-improvisaatiota, ja näistä aineksista kehräämme kokoon parikymmenminuuttisen tanssitarinan.  Päivämme ovat kuluneet jopa kahdeksantuntisissa produktioharjoituksissa, ja samaa on luvassa vielä ensi viikollakin.  Esitykset ovat 3. ja 4. maaliskuuta, eli lähenee jo!

Minusta näissä viime viikoissa on ollut mukava tekemisen meininki: teoriaa on ollut tosi vähän ja käytännön työtä (eli tanssia) paljon.  Kropassa on ollut iltaisin hiukan hakattu olo, mutta venyttelyllä ja unella siitä selviää.  Mutta tämä tuleva viikonloppu tulee kyllä todelliseen tarpeeseen.

Produktiota tehdessämme olen joutunut sen tuskallisen havainnon eteen, että toistakymmentä vuotta IT-alalla tietokoneen ääressä on tehnyt tehtävänsä ja kaularangan ja pään asennossani on paljonkin korjattavaa.  Tämä projekti alkaa heti – oikeat asennot on saatava lihasmuistiin ja aion yrittää korjata sen mitä korjattavissa on jo esityksiin (enemmän tässä on kyse siitä, että muistan pitää pään ja niskan oikeassa asennossa…lihakset toimivat kyllä, kun muistan käskeä niitä).  Onneksi olen saanut todella hyviä neuvoja luokkamme kilteiltä ja avuliailta kilpatanssitytöiltä.

Raskas tanssiviikkomme huipentui tänään iki-ihanan energiapakkaus Marco Bjurströmin pitämiin tanssitunteihin.  Marco oli nyt enemmän omana itsenään ja omassa tanssinopettajan työssään, ei missään nami nami hali hali -roolissa, mutta se loputon energia ja hyvä mieli välittyivät silti.  Päivän teema oli ”muotivillitystanssit” eli englanniksi fad dances.  Aamu aloitettiin hand jivella, mistä siirryttiin Marcon pienten historiapläjäysten säestyksellä twistaamaan.

Sitten tuli todellinen Tanssijan nostalgiapläjäys: tanssimme alkuperäisen Night Fever -tanssin Saturday Night Fever -leffasta, ja heti perään bus stop -tanssin Boney M:n By The River of Babylon -biisin tahtiin.  Voitteko lukijat kuulkaa kuvitella, miten silmiini kihosivat nostalgian kyyneleet?  Palasin nimittäin ajassa yli 30 vuotta taaksepäin elämäni ensimmäisiin kotihippoihin, joissa opettelimme innokkaasti juuri samaista Night Fever -tanssia ja joissa sain elämäni ensimmäisen suudelman Hanna-nimiseltä luokkakaveriltani tuon samaisen Boney M:n biisin soidessa!  Kerroin tämän Marcolle tunnilla ääneen, ja muukin porukka melkein liikuttui.  Marco kertoi tämä olevan hieno esimerkki siitä, miten tanssi yhdistää ja kantaa jopa yli vuosikymmenten ja sukupolvien.  Amen to that.  Olen asiasta vielä näin illallakin aika liikuttunut ja olenkin liikkunut tänään aika paljon nuoruuteni muistoissa…

Iltapäivällä palasimme 60-luvulle ja teimme pari frug-tanssia, välipalana hulluttelimme porukalla tiputanssia ympäri salia ja päätimme loistavan hyvän mielen tanssipäivämme kunnon discopläjäykseen Village Peoplen You Can’t Stop The Music -biisin tahtiin.  Marco on kyllä aika harvinaislaatuinen ihminen; hän osaa levittää hyvää mieltä, mihin kulkeekin.  Näissä nostalgisissa, hiukan haikeissa mutta lämpimissä tunnelmissa on hyvä rauhoittua viikonlopun viettoon ja ja lepuuttaa kehoa ja mieltä.

Boogie woogieta Nicolaksen ja Matleenan tahtiin

Tänään boogie woogien maailman huiput Nicolas Deniau ja Matleena Kortesalmi kävivät koulullamme antamassa meille hienon boogie woogie -iltapäivän.  Matleenahan on valmistunut OAMK:sta tanssiopettajaksi ja on hieno esimerkki siitä, mihin tanssi-innostus voi viedä: hän ei kouluun tullessaan ollut lainkaan tanssinut seuratansseja, mutta innostui koulussa varsinkin rock’n’swing-lajeista ja oli vuonna 2009 silloisen parinsa Masi Saurenin kanssa boogie woogien MM-kolmonen.  Hyvää mainosta koulullemme siis!

Tässä muistiinpanoni tunnilta.

Bouncessa tärkeintä

  • vain jaloissa, ei vartalossa
  • tanssitaan hiukan alhaalla
  • jokaiselle iskulle bounce alas
  • jalan kimmoisuus –> painottoman jalan tap-askeleessa heti jalka ylös

Basic Step

Kick (heel) ball change (kbc) + 2 x Triple Step (Tr). Kbc liikkuu miehellä oikealle, ensimmäinen Tr vasemmalle, toinen Tr paikallaan.

  • jalan selkeä nosto joka askeleella
  • ei ääntä jaloista eli pehmeä askellus
  • jalat tanssivat, vartalo on rauhallinen ja hengittävä
  • ollaan päkiöillä koko ajan
  • lantio liikkuu ylävartalon mukana koko pakettina, ei siis minkäänlaista swingiä lantiosta

Tanssiasento, B-ote

  • ollaan vastakkain koko ajan (sivuliikkeissäkin)
  • iso etäisyys (vientikäsi lähes suora)
  • ylävartalo melko pystyssä

Basic pareittain

  • yhteinen bounce
  • ylävartalo ja käsi rauhallinen (käsi ei baunssaa)
  • liike vain sivusuunnassa, 2 ja 4 iskuilla
  • kädessä ei vetoa mutta tuntuma

Paikanvaihto

  • 6c kuvio, tyttö liikkuu linjassa, vienti 1:llä (jolloin naisen kbc liikkuu eteenpäin)
  • pieni ”pressure” 3:lla kun kämmenet vastakkain
  • variaatio: 3:lla mies pysäyttää naisen jammailemaan paikallaan ennen kuin paikanvaihto tehdään loppuun, poika päättää milloin jatketaan mutta perusrytmin 5a6:lla on hyvä jatkaa –> seuraava kbc osuu musiikin 1-iskulle

Basic Step liikkuvana

  • tapahtuu kummallakin esimerkiksi paikanvaihtokuviossa
  • 1-2 joko kbc tai vasta-askel
  • 1-2 liikkuu, myös kbc (huom! koko pakettina, ei jalka edellä!)
  • bounce pysyy samana koko ajan (myös eteen liikkuvassa kbc:ssä)

Tytön spin

  • tekniikka lähes sama kuin jiven American Spinissä
  • kuviot pysyvät paikallaan; alkaa D-otteesta (hyvää päivää -ote) johon mies vaihtaa B-otteesta paikanvaihdon aikana
  • 1-2 kääntyvä taka-askel, mies vie oikealla kädellään naiselle (miehen vartalo pysyy paikallaan koko ajan)
  • 3 käsi nousee ja vaste alkaa
  • 4 käännös alkaa, valmis 6:lle (otteessa)

Tytön vastaspin

  • helppo tanssia esim. heti Spinin jälkeen
  • 1 kääntyvä taka-askel, 2 käännös vasemmalle alkaa (irti otteesta), valmis 4a:lla
  • yhteys pariin säilyy pyörimisenkin aikana
  • pyörähdyksessä naisen kädet paketin mukana (”raamissa”)

Vierelle ja ulosheitto

  • kuvio kääntyy 3/4 siten että nainen viedään miehen vasemmalta puolelta miehen editse ja oikeall4 puolelle (suorakulman muotoinen kuvio)
  • 3-4 miehen oikea käsi naisen selkään ja vaste siihen naisen liikkeestä
  • 5-6 liike sivulle ristilinjaan (miehellä oikea jalka, naisella vasen 5a6)
  • tästä ulosheitto: rytmi 12 3a4 5a6, 1-2 nainen työnnetään molemmilla käsillä taakse-eteen (ei kääntyen)
  • 3 –> ulosheitto, jossa heti tuntuma miehen vasemmassa kädessä (ei kallisteluja), mies tanssii paikallaan

Improa ja tuomarointia

Normiviikko – yksi laji loppuu ja toinen alkaa.  Nimittäin tämän ekan lukuvuoden parisalsa loppui (mikä oli itselleni joltisenkinlainen helpotus, kun laji ei oikein ole minulle kolahtanut) pikaiseen kuviokertaukseen – mutta samalla alkoi itselleni täysin uusi kokemus, nimittäin improvisaatio, opettajanaan sama Maria, joka parisalsaakin meille opetti.

Etukäteen hiukan arastelin uutta lajia ja epäilin, miten homma mahtaa minulta onnistua.  Olen toki tullut kehoni kanssa tutuksi jo paritanssin maailmankin kautta, mutta improvisaatio vaatii kokonaan toisenlaista heittäytymistä oman kehonsa vietäväksi.  Lisäksi osallistumme kurssille yhdessä baletinopettajaopiskelijoiden kanssa ja tiedän, että heistä monet ovat jo kokeneita improajia.  Ensimmäisen tunnin aluksi jaoimme keskenämme odotuksiamme ja pelkojamme kurssista ja helpotuksekseni huomasin, että moni muukin odotti kurssia lievän pelonsekaisella uteliaisuudella – en siis ollut ainut!

Ensimmäiseksi tehtäväksemme saimme tutustua tanssitilaan ja etsiä siitä uusia näkökulmia ja jatkotehtävänä lähteä kopioimaan tilasta löytyviä geometrisia kuvioita omalla kehollamme.  Sitten siirryimme etsimään kehostamme pikkuhiljaa jalkapohjista ylöspäin päähän asti uusia tapoja liikkua – teimme siis kehostamme eräänlaista liiketutkielmaa.  Ilokseni löysin kehostani heti monia uudenlaisia tapoja yhdistää lihasten liikkeitä.  Liikkumisen fyysinen takaisinkytkentä mieleen oli erittäin positiivinen kokemus.

Tunnin lopuksi teimme noin kymmenen minuutin paritehtävän, jossa kumpikin osapuoli teki liikkeellään vuoropuhelua toisen kanssa.  Oman parini kanssa vuoropuhelusta syntyi spontaanisti hauska pieni tarina.  Palautteessa kuulin, että parini oli myös yllättynyt siitä, miten helposti liikettä, kontakti ja tiettyä läheisyyden tuntua harjoituksessa syntyi.  Tunnin jälkeen suhtautumiseni tähän uuteen lajiin oli jopa varovaisen innostunut – enkä ihmettele lainkaan, miksi vapaa improvisaatio esim. tanssiterapiassa toimii!

Rock’n’swingissä lopettelimme kädenalitanssien visen periaatteiden opiskelua ja teimme erilaisia perusharjoitteita, joilla alkeiskurssilla voi viseä opettaa: käsi kädessä liikkumista, avokäsivientiä, tanssiasennon/otteen/aseman viritystä ja vaihtoaskelten viemistä.  Lisäksi keskustelimme R&S-tanssien opetuksen nykytilasta ja open/closed leadingistä.  Open lead -tyyliin kuuluu tietty viennin hengitys, tanssin vuoropuhelu ja tilan anto seuraajalle.  Kaikki nämä tuntuvat olevan kovasti vallalla ainakin modernin buggin opetuksessa, mutta tilanne muiden R&S-tanssien parissa ei näytä olevan ihan yhtä yksioikoinen – toiset alan gurut vannovat open leadingin nimeen, mutta toiset kannattavat edelleen tiukkaa closed leadingiä.

Ensi viikon päätteeksi meitä tulee koululle opettamaan pari ”lindygurua”, ja tähän valmistautuaksemme kertasimme pikaisesti Lindy Hopin tähän asti oppimamme kuviot: 8c (eight count) perusaskeleen, Circlen, Swing Outin, Lindy Turnin, Lindy Circlen, sekä 6c (six count) -kuvioista kääntyvän perusaskeleen, kädenalikäännöksen, paikanvaihdon, heittopaikanvaihdon, ulosheiton ja vierelletuonnin.  Lopuksi irrottelimme hiukan hikeä pintaan erilaisilla charleston-askelluksilla: charleston vierellä, ristikäsi-charleston vastakkain ja hand to hand charleston vastakkain.

Eilen me opiskelijat pääsimme kivan tanssiviikon päätteeksi tuomaroimaan tanssiseura IsoO:n järjestämiä avoimia foksi- ja fuskukisoja.  Homma oli mielekästä ja mielenkiintoista, eikä ainakaan itselleni tuottanut suuria vaikeuksia laittaa kilpailevia pareja järjestykseen.  Kisoissa näkyi paljon läsnäoloa, tanssin iloa, musiikintulkintaa ja jopa loistavaa tanssitekniikkaa – eli juuri niitä elementtejä, joista paritanssi parhaimmillaan koostuukin.  Illalla olikin sitten vielä tanssibileet, ja oli hienoa tavata kaikki vanhat tutut ja jorata heidän kanssaan.  Hieno päivä kerrassaan.

* * *

Ensi viikko kuluukin sitten tiiviisti impron ja kohta edessä olevan vuoden pääproduktion (seurisproduktio) parissa.  Eli luvassa heittäytymistä ja koreografista prosessia.

Ai niin, Marco Bjurström taitaa vierailla koulullamme muutaman viikon päästä opettamassa jotain ihan uutta.  Nami nami, pusi pusi ja hali hali!

Millainen on Suuri Tanssija?

Me seuratanssin opettajaopiskelijat haluamme uudistaa seuratanssien opetusta Suomessa – mutta ensin on hiukan mietittävä päämääräämme.  Millaisia taitoja haluaisimme oppilaille välittää?  Millainen oikeastaan on, ei vaan hyvä, vaan loistava seuratanssija?

Täytyy todeta, että helppo kysyä, mutta vaikeampi vastata.  Lähdimme liikkeelle Suuren Tanssijan määritelmästä ja löysimme tälle herralle/rouvalle/neidille X seuraavia luonnehdintoja:

Keholliset valmiudet.  Suurella Tanssijalla on kehossaan valmiudet tanssia.  Tämä tarkoittaa suuresti yksinkertaistettuna sitä, että hän tuntee oman kehonsa valmiudet ja mahdollisuudet.  Hiukan avattuna: tanssija hahmottaa oman kehonsa liikkeet sekä yksin että suhteessa tilaan (ja pariin!).  Tulen avaamaan tätä varmaan jatkossa enemmän, mutta en viitsisi rasittaa lukijoita tässä vaiheessa sellaisilla sanoilla kuin sensomotorinen järjestelmä, kineettinen ketju tai kinesfääri.

Musiikki.  Seuratanssissa musiikki on oleellinen osa tanssielämystä.  Silti Suuren Tanssijan ei suinkaan tarvitse olla mikään absoluuttisella sävel- ja rytmikorvalla varustettu musikaalinen ihmelapsi.  Riittää, että hän kykenee hahmottamaan jollain tavoin musiikin rytmiikkaa, harmonioita, melodioita ja tunnelmia.  ”Hahmottaminen” tarkoittaa tässä sitä, että tanssija osaa asettaa oman ja parinsa kehon liikkeet johonkin molempia miellyttävään vuorovaikutukseen suhteessa musiikkiin.  Tanssi on tarina, jota kerrotaan musiikin ja liikkeen kautta.

Läsnäolo.  Seuratanssi on oleellisesti sosiaalista vuorovaikutusta, joka vaatii läsnäoloa ja toisen huomioimista.  Vuorovaikutusta tarvitaan sekä yksin (vuorovaikutetaan ympäristön kanssa), parin kanssa (vuorovaikutetaan parin kanssa) että ryhmässä (vuorovaikutetaan isommassa joukossa).  Suuri Tanssija on varustettu sopivalla määrällä itseluottamusta, josta kaikki positiivinen vuorovaikuttaminen lähtee.  Kaikelle tälle sopivin yksittäinen kuvaava sana on tuo yksinkertainen ”läsnäolo”.  Olen nyt tässä, teen tämän pienen tanssitarinan tämän parin kanssa tai tässä ryhmässä.  En haluaisi juuri nyt olla missään muualla, enkä mieti huomisen kauppalistaa.

Tanssitekniikka.  Suuri Tanssija hahmottaa ja hallitsee liikkumisensa tanssitekniset perusteet: kävelyt, painonsiirrot, rytmiikan vaihtelut, erilaiset tanssikohtaiset askelikot, jalkaterän ja käsien artikulaation, vartalon kierrot, kallistukset ja vastaliikkeet, vienti-seuraamisen periaatteet ja erityiset tanssilajikohtaiset tekniikat.

Tähän loppuun varoituksen ja toivottavasti myös helpotuksen sana:  Suurta Tanssijaa ei ole olemassakaan.  Hän on laboratorioverrokki, ajatuskokeen tulos, johon voidaan viitata mutta jolla ei ole nimeä eikä asuinpaikkaa.  Suuri Tanssija on henkilö, joka ei enää tarvitse tanssinopetusta – siis ei myöskään nykyinen eikä tuleva asiakkaamme.

Kukaan tanssilavoilla käyvistä konkareistakaan ei ole Suuri Tanssija, emmekä me opiskelijatkaan ole heitä.  Suuria Tanssijoita ei itse asiassa edes tarvita, vaan usein käy niin, että jonkin yllämainitun osa-alueen puutteet korvautuvat ylenpalttisesti muiden alueiden osaamisella.

Suuri Tanssija on pelkkä ideaali, kulta-aarre tanssisateenkaaren päässä.  Sitä ei voi oikeasti saavuttaa, mutta meidän tulevien tanssinopettajien pitää silti tulevassa ammatissamme pyrkiä sitä kohti.  Joka päivä.

Mitä on seuratanssi?

Tällä viikolla olemme sukeltaneet Lissun kanssa seuratanssin didaktiikassa kerrassaan syviin ja osittain kylmiinkin vesiin.  Ensimmäinen pohtimamme kysymys on blogipostauksen otsikon mukainen – yksinkertaisen kuuloinen mutta yllättävän monitahoinen, kun sitä syventyy miettimään.  Usealla kurssitoverillani on kokemuksia siitä, että kun kertoo opiskelevansa seuratanssin opettajaksi niin ensimmäinen kysymys, joka läsähtää silmille, on: ”mitä se seuratanssi oikein on?”.

Wikipediasta löytyy hakusanalla ”seuratanssi” tällä hetkellä yhteensä 8 riviä tekstiä.  Mielestäni tämä ei riitä, vaan tarvitaan hiukan lisätyötä, jotta termin pystyisi määrittelemään monipuolisemmin ja kattavammin.  Niinpä lähdimme pohtimaan ryhmissä omia määritelmiämme seuratanssille.  Tässä oman ryhmäni (ei suinkaan täydellinen) määritelmä, johon päädyimme parinkymmenen minuutin pohdinnalla:

Seuratanssi eli sosiaalitanssi on sosiaalisesta syystä ja/tai sosiaalisessa kontekstissa tanssittavaa yksin-, pari- tai ryhmätanssia, johon luonteenomaisena kuuluvat vapaa vienti selkein viejä-seuraajasuhtein (useimmiten mies vie) sekä vapaa askellus.  Siihen kuuluu lukuisia eri tanssilajeja, joita on myös mahdollisuus luovasti sekoittaa keskenään.

Suomalaisen seuratanssin tärkeimpiä areenoita ovat tanssilavat ja niihin liittyvä lavatanssikulttuuri ja -etiketti ovat olennainen osa seuratanssia ilmiönä.  Muita tärkeitä sosiaalitanssin areenoita ovat erilaiset mm. salsaan, kansantanssiin ja swingtansseihin kuuluvat tanssitapahtumat kuten jamit, bileet ja iltamat.

Suomalainen seuratanssikulttuuri keskittyy paritanssiin, jossa nimenomaan parin kanssa ja parille tanssiminen on korostunut – mutta kaikki paritanssi ei kuitenkaan ole seuratanssia (vrt. kilpatanssi).

Seuratanssissa musiikkisidonnaisuus on melko voimakasta ja seuratanssimusiikki onkin olennainen osa tanssikulttuuria.

Kuten sanoin, määritelmä ei suinkaan ole täydellinen ja kaipaa tarkennuksia.  Muilta ryhmiltä tuli loistavia ehdotuksia, ja ehkäpä saamme niistä koostettua yhteisen määritelmän, jota voisimme tarjota vaikka Wikipediaan.  Lissu lämpeni idealle, joten saanette nähdä työmme tulokset piakkoin.  Pysykää kanavalla.

Esiraatihommia

Viime viikosta kului puolet auditoriossa tanssiesitysten katsomispuuhissa.  OAMK:n tanssinopettajaopiskelijat toimivat nimittäin varsinaisten tuomarien apuna Arktiset Askeleet 2010 -lastentanssikatselmuksen esiraadissa.  Tulipa nähtyä aika monta kymmentä tanssiesitystä, laidasta laitaan, baletista flamencoon.  Esitysten perusteella jäi sellainen kuva, että tanssinopetus on Suomessa hyvissä kantimissa: jo alle 10-vuotiaista löytyy yllättävän taitavia yksilöitä ja ryhmiä.  Tulee olemaan kiintoisaa nähdä katselmukseen valittuja parhaita esityksiä paikan päällä (toimimme myös katselmusviikonloppuna tapahtuman järjestäjinä).

Rock’n’swingin puolella jatkoimme vienti-seuraamisharjoituksia teemalla ”vastakkain”.  Aluksi teimme buggin perusaskeleeseen erilaisia kävelytysharjoitteita F-otteessa:

”VA0” – paikallaan askeltaen, ei veto-työntövastetta
”VA4” – mies paikallaan (paras), eri suuntaiset askeleet (molemmilla taka-askel, samansuuntaiset askeleet (m vas jalka et, n oik jalka taakse)
”VA6” – käännepisteet iskuilla 1, 4
”VA2” – ”nylkytys” (mikä termi!), tätä harjoiteltiin ensin yksin seinää vasten

Y-harjoitus vastakkain

  1. Suunnanvaihdot (vekslaus) F- ja B-otteissa
    – askeleet ensin eri suuntiin (saadaan oikea vastetuntuma)
    – askeleet samaan suuntaan (kävelyiden suunnanvaihdot)
  2. Lisätään välikävelyt 0-3 kpl
    Y-rinnan -> työntövaste ulkokädessä P-otteessa ja
    Y-vastakkain -> työntövaste B-otteessa käännellessä

Y-harjoituksia yhdisteltiin myös huiskuihin.

Fuskuaskel-harjoituksia

Y-rinnan / Y-vastakkain – tytön kääntö eteen – OK/VK Y-harjoitukseen / Pitkä, lyhyt huisku

Huiskuharjoitus 8c-perustalla:

  1. Huisku vastakkain (-> OK8, VK8, HUOM! Liikuta naisen tukijalkaa voimakkaasti niin kuvio pyörii hyvin)
  2. Naisen edessä käyttö
  3. Charleston vierellä
  4. Charleston vastakkain
  5. Huisku vierellä

Uusi vuosi, uudet kujeet

No niin, joululomat on lusittu, syksystä selvittiin hengissä ja Tanssijan on aika aloittaa vuoden 2010 haasteet.

Keväästä tuleekin mielenkiintoinen: vuoden pääproduktio eli jazztanssirykäys alkoi alkuviikosta vauhdikkaasti koreografioiden ideoinnilla opettajamme Martikaisen Outin johdolla.  Teoksesta tulee ns. kokoillan teos eli vajaa 30 minuutin mittainen itsenäinen teos, aiheena seuratanssien maailma tavalla tai toisella.  Tarinaa aiomme kertoa, huumorin säestyksellä, seuratanssimaailman klisheitäkään unohtamatta!

Baletissa aloitimme tällä viikolla lattiatankoharjoitteet, jotka tuovat ihan uutta näkemystä baletin perusasioihin.  Lattialla maatessa on paljon helpompaa isoloida liikkeitä ja keskittyä juuri niihin lihaksiin, jotka vahvistusta tarvitsevat (lähinnä keskivartalon ydintuki, jalkojen aukikiertäjälihakset sekä lähentäjät ja loitontajat).

Päälajissamme aloitimme tällä viikolla seuratanssin didaktiikan, joka tuo kaikille tarpeellista perustietoa seuristen opettamisesta.  Tänään keskityimme foksin perusteisiin ja niiden opettamiseen.  Pääsin tänään illalla kokeilemaan useita tunnilla tulleita oivalluksia, kun oma opetus alkoi taas seuratanssien sekä parilattareiden alkeiskurssien opetuksella.  Aika kivasti sain sovellettua koulussa oivaltamiani juttuja tunnilla ja hämmästyttävää oli, että havainnot kurssilaisista olivat juuri sensuuntaisia kuin koulussa päivällä pohdiskelinkin.

Rock’n’swing pääsi myös tällä viikolla hyvään vauhtiin: jatkoimme ennen joulua aloittamaamme isoa aihekokonaisuutta, vienti-seuraamista R&S-tansseissa.  Tällä viikolla aiheena ovat olleet joustot ja suunnanvaihtoharjoitukset (eli Timo Arstilan mukaan: Y-harjoitukset).  Tässä vielä pikaiset muistiinpanot Timon tunneilta.

Joustot

0 = ei joustoa, kävely -> paino parittomilla iskuilla
1 = puolikas (single) jousto, ”fusku” -> paino parittomilla
2 = tuplajousto, ”groove, swing” -> paino parittomilla
3 = hyppyjousto, ”jenkka” -> paino parillisilla iskuilla

Eteen-taa-suunnanvaihtoharjoitukset eli Y-harjoitukset

  • kävely S-askelin (eteen/taakse)
  • suunnanvaihto QQ-askelin
  • välikävelyjä:
    • 0 = vain suunnanvaihtoja, 4c (four count)
    • 1 = jalka vaihtuu, 8c
    • 2 = suunnanvaihtojalka pysyy, 6c
    • 3 = jalka vaihtuu, 8c+8c

Käännökset Y-harjoituksiin

QQ (suunnanvaihto) – SS (ennen käännöstä) – SS (käännös) – SS (käännöksen jälkeen) = 14c

QQ SS = 6c, fusku

Tärkeä variaatio: QQ (suunnanvaihto) – SS (käännös) – SS (peruutus)

Käännöksiä treenasimme siis sekä oikealle että vasemmalle, ja nämä Y-harjoitteet toivat kivaa lisämateriaalia mm. fuskun jatkotason opetukseen ja opettivat tärkeitä periaatteita R&S-tansseihin.

Tärkeänä huomiona vasemmassa käännöksessä näissä harjoitteissa pitää muistaa käyttää hyväksi tytön ”massan hitautta” käännöksessä!

Joululoma

Syksyn päätteeksi tuntuu hyvältä todeta, että OAMK on ollut Tanssijalle kaikkea sitä, mitä odotinkin.  Hengissä on selvitty ekasta lukukaudesta ja odotan malttamattomana seuraavaa.  ”Hankalia” paikkoja ei ollut koko syksynä kuin ehkä pari, ja niistäkin selvittiin hurtilla huumorilla ja yrittämisellä.  Nyt tanssivideoita analysoituani alkaa myös hahmottua, mihin kaikkeen täytyy omassa tanssissani keväällä alkaa panostaa.  Sarkaa riittää, mutta niin riittää intoakin – uskon sen olevan ihan hyvän yhtälön.

Keväästä tulee mielenkiintoinen: uusina mukaan tulevat lattarit ja improvisaatio, pohjalla jatkuvat seurikset sekä tukilajit baletti ja jazztanssi (josta lukuvuoden pääproduktiokin tehdään helmikuussa).  Saapa nähdä, millaista liikemateriaalia tästä kropasta alkaa irrotakaan, kun vähän sheikkaa!

Uuden elämäni ensimmäinen syksy on takanapäin, ja nyt on aika rauhoittua joulunviettoon ystävien kanssa.  Huomenna Tanssija matkustaa Helsinkiin viideksi päiväksi viihtymään; takaisin sitten Tapanintansseihin…toivotan kaikille blogini lukijoille rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta.  Palaamme asiaan viimeistään tammikuussa!

Viseä ja renessanssiruhtinaita

Viimeinen kouluviikkomme lähestyy loppuaan.

Historiallisten tanssien kurssiin liittyen teimme tällä viikolla siis koulumme 10-vuotisjuhlaan pienimuotoisen tanssiesityksen, jossa tanssimme pari renessanssiajan seuratanssia: ensin arvokkaan pavanen ja heti perään siihen niveltyen vauhdikkaan gagliardan.  Gagliarda on hauska tanssi, joka tanssitaan 6/8-musiikin tahtiin ja jonka perusaskeleeseen kuuluu hauska ”laukkamainen” hypähtävä vaihtoaskel.  Kuten kuvista näkyy, puvutkin olivat tyylin mukaiset ja lisäsivät mukavasti fiilistä esitykseen.  Käytimme livemusiikkia (lähinnä laulua, tamburiini ja nokkahuilu), joka elävöitti hommaa entisestään.

Oli hassua saada niin paljon positiivisia kommentteja esityksestämme.  Tanssit itsessään ovat kovin yksinkertaisia, eikä tanssiessa tullut ollenkaan sellaista tunnetta, että ne olisivat olleet yleisön kannalta näyttäviä.  Mutta niiden voima piilleekin liikkeiden, päkiänousujen, askelten ja geometristen kuvioiden yhdenaikaisuudessa ja täsmällisyydessä.  Ja näyttihän se ihan komealta videolta katsottuna.

Muuten tämä viikko on kulunut Hist. tanssien kurssilla lähinnä balettivideoita katsellessa (tuntuu, että olen nyt nähnyt hetkeksi aikaa tarpeeksi balettia DVD:ltä…) ja Rock ’n’ Swing -tunneilla kädenalitanssien vientiin ja seuraamiseen syventyessä.  R&S tunnit ovat olleet todella mielenkiintoisia; olemme sukeltaneet hyvin syvälle visen syviin vesiin Arstilan Timon erinomaisessa ohjauksessa.  Viennin ja seuraamisen ytimessä olemme purkaneet koko tapahtuman tarkkaan eri vaiheisiin:

vaste – vienti – saatto – liuku – jarru – vaste

Näistä vientivaiheessa vienti tapahtuu ikään kuin selällä ja vaste pysyy kiinteänä.  Saattovaiheessa vartalolla ja kädellä tehdään saattoliike, joka purkaa vasteen, ja tässä käsien elastisuus nousee tärkeään rooliin.  Liukuvaiheessa ei ole vientivastetta, vaan seuraaja liikkuu ”itsestään” tuntuman pariin säilyttäen, kunnes saa seuraavan vientisignaalin, joka on jarruvaihe ja jossa vaste jälleen rakentuu.  Tästä edetään jälleen takaisin vientivaiheeseen.

Kuulostaako monimutkaiselta ja ylianalyyttiseltä?  Niin se varmasti tavalliselle seuratanssijalle onkin, mutta meidän pitää tulevina opettajina oppia pilkkomaan näitä asioita pieniin osiin, jotta opimme myös havainnoimaan ja neuvomaan tulevia oppilaitamme.  Minusta on myös jotenkin lohduttavaa oivaltaa, ettei vise suinkaan ole mitään mystiikkaa eikä korkeampaa hengen lentoa, vaan sitä pystyy halutessaan ja tarvitessaan analysoimaan osissa aivan kuin mitä tahansa muitakin tanssiin liittyviä asioita.  Toinen oivallus näiltä tunneilta on ollut myös se, että tietenkin suurin osa taitavista tanssijoista tekee viseen liittyvät asiat ”kehon muistista”, miettimättä ja aivan oikein.  Mutta visen purkaminen osiin on auttanut meitä kaikkia R&S tunneilla myös tarkemmin analysoimaan ja korjaamaan toinen toisiamme.

Visen ”osiin purun” lisäksi olemme treenanneet erilaisin harjoituksin työntö- ja vetovasteen vuorottelua (lähinnä buggin ja lindy hopin askelin), four countin / six countin / eight countin vaihtelua sekä chasse- ja rock-askelien vuorottelua lindyn peruskuvioissa.  Tänään pureuduimme teoriatasolla ja toisiamme harjoituksissa analysoiden erityisesti visen eri vaiheiden aikatekijöihin ja vasteen ja liikkeen laatutekijöihin.  Vasteen laatutekijöistä keskityimme erityisesti näihin kolmeen: kovuus (aloittelijalla vaste yleensä kova, tanssin kehittyessä muuttuu pehmeämmäksi), voima (tilanteen mukaan), nopeus (tanssin kehittyessä vaste kehittyy nopeammaksi).  Liikkeen laatutekijöistä keskityimme vuorostaan akseleihin nopea-hidas ja edellä-jäljessä.

Mielestäni Timo osasi myös erinomaisesti liittää nämä kaksi laatutekijää toisiinsa ja kuvailla esimerkein, miten ne sekoittuvat.  Esimerkki: jos nainen lähtee kuvioihin liian hitaasti, mies alkaa käyttää enemmän voimaa viennissään, mutta tässä tulee pian raja vastaan.  Jos taas nainen on ”liian nopea”, katoaa vientivaste äkkiä ja viennistä tulee ongelmallista.

Teimme harjoitteita molemmissa rooleissa ja annoimme toisillemme palautetta tyyliin ”liikkeesi on hiukan nopeampaa kuin edellisellä” tai ”viennissäsi tuntuu enemmän kovuutta kuin edellisellä ja saattovaihe on lyhyt, sen vuoksi vaste katoaa nopeammin”.  Harjoitukset olivat erittäin valaisevia ja teimme niitä hyvässä hengessä toisiamme kommentoiden.

Päivän ehdottomiin oivalluksiin kuului se, miten hip twist -tyylisiin liikkeisiin vieminen poikkeaa normaalista paikanvaihdosta.  Normaalissa paikanvaihdossa annetaan naisen liukua ilman vientivastetta aika pitkälle, jolloin jarrutusvaiheesta tulee suhteellisen lyhyt ja napakka.  Tämä taas antaa naiselle selkeän signaalin siitä, että liikkeen (eli swingin) ”ääripäästä” tulee lähteä tanssimaan kohti miestä (ja mahdollisesti kohti toista ääripäätä).  Jos taas mies haluaa viedä naiselle paikanvaihdon jälkeen liikkeen, jossa nainen ei lähde tanssimaan takaisin kohti miestä (kuten esimerkiksi hip twist yhden käden viennissä), on paikanvaihdon jälkeen jarrutus aloitettava heti kun nainen on ohittanut miehen.  Tätä harjoitellessa seuraajana tein heti havainnon, että pitkä, pehmeä jarrutus aikaansaa sen, että seuraaja jää ikään kuin odottamaan seuraavaa vientiä, eikä hänelle tule halua lähteä swingaamaan takaisin kohti miestä.  Itse muodostin mieleeni kaksi kuvaa: toisessa tehdään kesäkuivalla asvaltilla lukkojarrutus ja toisessa pysähdytään pehmeästi ABS-jarruilla.

Kuten rivien välistä ehkä pystytte lukemaan, on kulunut viikko ollut R&S tanssien kannalta ehdottomasti syksyn mielenkiintoisin!

Syksyn viimeinen viikko

Syyslukukauden viimeinen viikko lähtee käyntiin kohta Historiallisten tanssien kaksoistunnilla, jossa varmaan treenaamme huomista koulun 10-vuotisjuhlaa varten tekemäämme tanssiesitystä.  Esitys ei ole mikään kovin kummoinen, pieni katkelma hovitansseja vain, mutta saanpahan olla itse herttua, heh heh.

Viime viikolla teimme videointitunnit sekä seuratanssin perustekniikasta (yksintanssittuna) että perusparitanssista.  Ihan hyvin tunnit sujuivat, ja alustavan analyysin mukaan ei se omakaan meneminen nyt niin kamalalta näyttänyt…paikoin ihan hyvääkin menoa mukana.  Täytyy paneutua videoihin tarkemmin vielä joulutauolla, sillä saimme tehtäväksi kirjoittaa videoiden pohjalta itsearvion, joka toimii pohjana kevään kehityssuunnitelmalle.

No, nyt villahousua jalkaan (ulkona on kuulemma 20 astetta pakkasta) ja koululle.  Iltapäivä meneekin kivasti balettitrikoissa!

Millaista oli olla mukana tanssiproduktiossa?

Tatsia ja janssia -viikko on ohi ja on aika tarkastella, mitä jäi käteen.

Produktion alku reilu kuukausi sitten oli sanalla sanoen kaoottinen.  Homman alkaessa emme oikein tienneet, mitä pitää tehdä ja millä aikataululla.  Lisäksi tuli tunne, että vaatimus on aika kova: ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden on tehtävä koreografioita kokoillan teokseen.  Tuntui, etteivät paukut itsellä riitä.

Mutta kun pääsimme omasta toivomuksestamme kehittelemään juttuja hiukan isommilla porukoilla, niin aukenihan se.  Risto Järvenpään biisit ovat inspiroivia, ja kun päätin vain heittäytyä mukaan, niin alkoihan sitä koreografiaakin syntyä.  Totesimme omassa porukassamme, että meidän on turha ruveta tekemään ”taidetanssia”, parempi tehdä tanssista ihan omannäköistä.  Saman olivat ilmeisesti todenneet muutkin ryhmät, ja lopputulos oli mielestäni siksi monipuolinen: mukana oli nykäriosioita, todellista lastentanssia, kansantanssivaikutteista menoa, balettia ja mitä vielä.  Pidin erityisesti teoksen intro-osuudesta, jonka kaikki tanssivat yhdessä, ja toivon, että ko. osuutta voisi käyttää jossain myöhemminkin.

Oikeastaan vasta sitten, kun pääsimme näyttämölle treenaamaan valojen ja rekvisiitan kanssa ja tekemään taustamusiikkia teoksen jälkipuoliskoon, alkoi teoksen muoto hahmottua ja rupesin nauttimaan mukanaolosta tosissani.  Tällaisissa produktioissa on aina hienoa nähdä, miten monenlaisia rooleja ja monenlaista työtä hommaan kuuluu.  Tekniikan pojat tekivät mahtavaa työtä valojen, taustavideon ja ääniroudauksen kanssa – todella ammattilaisia kaikki.  Knuutilankankaan ala-asteen kolmasluokkalaiset, jotka tanssivat yhden oman tanssin ja avustivat joissakin muissa osissa, olivat mahtavan energistä porukkaa.  Pojatkin tanssivat ihan innolla mukana, ja kuulimmepa hellyttävän kommentinkin yhdeltä pojista: ”tää OAMK on ihan mahtava paikka, mä tulen tänne opiskelemaan tanssinopettajaksi isona”!

Esityksissä oli sitten ylimääräinen vaihde silmässä jo, ja itse heittäydyin ihan täysillä viihdyttämään pikkulapsia ja aikuisiakin, jotka olivat tulleet niitä katsomaan.  Eläydyin peikkorooliini yhdessä tanssissa niin, että loppukarjaisu kirvoitti yleisön joukosta kiljahduksia ja naurua.  Enpä olisi tähänkään rooliin itseäni osannut vielä vuosi sitten sijoittaa…

Oikeastaan esitysten loppumisesta tuli ihan haikea olo, niin kuin hyvin menneistä produktioista kai kuuluukin tulla.  Tämä oli itselleni heittäytymisharjoitus parhaasta päästä ja antoi uskoa siihen, että tulen viihtymään tulevissakin proggiksissa.  Toivottavasti kuvamateriaali, mitä esityksistä nauhoitettiin, on sen verran laadukasta, että voin laittaa sitä tänne piakkoin.