Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja

…todistaa stadilainen ravintolatanssi toimittajalle ja jatkaa: ”kun Vanhan Kellari viime keväänä lopetti viimeisenä Helsingin keskustan tanssiravintolana tanssien pitämisen, hetken luulin, että tämä oli nyt tässä.  Mutta onneksi on vielä ihmisiä, jotka uskovat minuun ja haluavat pitää minut osana pääkaupunkimme elävää kulttuuria.  Tämä ilta herätti minut uudelleen henkiin!

Toden totta, 13.1.2016 tehtiin Helsingissä arvokkaita kulttuuritekoja, kun 10tanssin ideoima Hurmio-klubi aloitti keskiviikkotanssinsa Virgin Oilin tiloissa Mannerheimintie 5:ssä.  Puolisen vuotta pääkaupungissamme ehdittiinkin elää puutoksen aikaa: ravintolatansseja ei enää Kellarin tanssien lopettamisen jälkeen missään päässyt kokemaan.  Muutos 1980-90 -lukujen tienoille on huima: parhaimmillaan Helsingissä oli toiminnassa toistakymmentä aktiivista tanssiravintolaa.

Hurmio-klubin takana on 10tanssin tekijätiimi, etunenässä tanssin monivaikuttaja ja Suomen Tanssinopettajain Liiton puheenjohtaja Helena Ahti-Hallberg.  Primus motorina ja kevään esiintyjäkalenterin laatineena – ja ne esiintyjät hankkineena! – on toiminut Kirsi Uskali, joka myös täyttää koko kevään ajan bänditauot valitsemallaan tanssimusiikilla.  Kysyttäessä Helena myöntää, että luonnollisesti taloudellinen ponnistus on ollut mittava, puhutaanhan nyt ravintolatanssien järjestämisestä maamme pääkaupungin ydinkeskustassa.  Mutta rakkaus tanssiin ja halu pitää yllä elävää seuratanssikulttuuria myös kaupunkiympäristössä on kantanut, ja hyvä niin.

Olinhan siellä minäkin – ja vaikutuin.  Avajaisiltana paikalle saapui kuutisensataa tanssin ystävää, eli mökki oli niinsanotusti täynnä iloisia ihmisiä, jotka tanssivat, katselivat muiden tanssia, seurustelivat, fiilistelivät Kyösti Mäkimattilan ja Varjokuvan loistavaa musisointia ja sanalla sanoen viihtyivät.  Usean ihmisen suusta kuulin illan aikana, että tunnelma paikan päällä oli lämmin ja viihtyisä.  Erityisesti oli pantu merkille, että joistakin ennakkoarveluista huolimatta (”siitä tulee nuorten paikka”) paikallaolijoiden ikähaitari oli ilahduttavan laaja.  Lattialla jorasivat niin nuoret kuin varttuneemmat – niin kuin pitääkin, jos haluamme tanssikulttuurimme pysyvän hengissä ajan hektisissä haasteissa.

Kun paikalla on niinkin sankka tanssijajoukko, niin olihan siellä lattialla ahdasta.  Mutta mitäs sitten – tämä oli itselleni vähän erilainen ilta, sellainen, jonka aikana kokeneempikin tanssija oppii paljon sellaista paritanssia, jota ei normi-illassa tule harrastaneeksi.  Huomasin nimittäin, että hitaiden biisien aikana taisin yhden lavakierroksen aikana keksiä luomumenetelmällä ruotsalaisten rakastaman dirty foxin!  Kun tilaa ei ole etenemiseen, niin sitten pitää keksiä jotain ihanaa tekemistä paikallaan.  Ja tungoksesta huolimatta minusta tuntui siltä, että kyllä sinne sekaan vaan mahtui, muut huomioiden.

Kyöstistä ja Varjokuvasta täytyy vielä sanoa, että tuskin missään muussa ympäristössä koskaan on tämän poppoon habitus pukuineen ja ”rasvaletteineen” toiminut niin hyvin kuin Hurmio-klubin avajaisissa.  Kun tanssi-iltani oli lisäksi kuorrutettu sekä aivan kerrassaan ihanilla tanssijattarilla että mukavilla tanssiaiheisilla keskusteluilla, niin täytyy todeta loppukaneettina, että taitavat tämän kiireisen tanssinopen ainoat työviikon vapaaillat jatkossakin suuntautua kohti Hurmio-klubia.  Siellä siis nähdään!  Toivon sydämestäni, että Hurmio-klubin kevät saa tanssijat liikkeelle sankoin joukoin stadista ja kauempaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s