Turhaa kekkalointia Lintsillä

Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Kuulin, että olisi tanssit Lintsillä ja joku Taikakuu soittamassa. Teryleenipaita päälle, kravatti liian kireälle ja kaapista rippipuvun takki. Menneniä laitoin kainaloon ja kalsareihin. Kirveli.

Poljin paikalle vaarivainaan munamankelilla. Kettinkirasva sotki housunlahkeen. Kirosin ja puuskutin. Lintsille piti kiivetä loputonta ylämäkeä, ja kun lopulta pääsin portista sisälle, niin paikkahan oli täynnä ihmisiä venkuloimassa ja keekoilemassa turhan päiten kaiken maailman kieputtimissa. Aivan ilmanaikuista hommaa. Pitääkin muistaa laittaa Hesarin tekstaripalstalle pari valittua sanaa koko paikasta.

Tanssipaikalla järkytyin ja pahoitin mieleni: ei lipunmyyntiä! Ei järkkäreitä heittämässä humalaisia (joita ei ollut) tanssipaikan putkaan! Ei hakuvuoroja eikä muitakaan sääntöjä – eikä edes hakuriviä! Miten ihmeessä tällaisessa paikassa voi kunnon ihminen edes kävelyttää ketään?

Menin istumaan takariviin, mutta eivät antaneet naiset edes siellä rauhassa murjottaa, vaan heti oltiin hakemassa ketkuttamaan. Bändi soitti jotain kummallisen rytmikästä kappaletta ja kaikki veivasivat ja suorittivat. Tanssin ilo oikein loisti poissaolollaan. Kasvoilla joku kummallinen virnistys, suupielet silleen korkealla ja silmät härskisti sirrillään jokaikisellä.

Yritin selittää, etten voi tuollaiselle lähteä, kun ei ole sääntöjä eikä perusaskeleita. Daami ei uskonut, vaan veti lattialle. Koetin vetää yrmyn ilmeen naamalle ja lähdin suorittamaan. Vaan ketuiks meni sekin, musiikki meni jotenkin kummasti jalan alle ja pappa-Tunturi lähti lapasesta. Rippipuvun takin jouduin riisumaan jo ekojen pelien jälkeen. Hikoilin, ketkutin, kieputin enkä taatusti nauttinut tipan tippaa. Jokin kumma elohiiri vaan nyki kasvolihaksia, suupielet nousivat ylöspäin. Sekin harmitti.

Jouduin tanssimaan melkein joka pelin siinä säännöttömässä sekamelskassa, jossa kukaan ei nauttinut yhtään siitä musiikista, joka meni väkisin kroppaan ja jalkoihin. Niinpä otinkin takkini ja lähdin jo melkein heti encorejen jälkeen kesken pois. Kotimatka oli onneksi melkein alamäkeä.

Kotona pesin hampaat ja menin sänkyyn. Hyräilin jotain Taikakuun kappaletta, sitten tajusin hyräileväni ja pahoitin mieleni uudelleen. Hartiat nytkähdellen vaivuin uneen. Olipa kerrassaan paska tanssi-ilta.

Julkaisin kirjoitukseni 13.8.2015 Facebook-ryhmässä ”tanssiporukka”.  Laitoinpa sen sitten tännekin talteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s