Luomua, luomua!

Yleensä ottaen alalla kuin alalla opettajan ammattitaitoa ja osaamista, johon kuuluu vankan asiantuntijuuden ja siihen kuuluvan tietotaidon hankkiminen, arvostetaan.  Myöskin yleensä ottaen ihminen osaa arvostaa elinikäistä oppimista minkä tahansa taidon kohdalla.  Kun lähden opettelemaan uutta taitoa, on se sitten motorista toimintaa tai vaikka uuden kielen opiskelua, lähden ensin itse kokeilemaan ja hankkimaan tarvittaessa lisää tietoa aiheesta.  Jossain vaiheessa yleensä oma osaaminen loppuu ja turvaudun ”ammattiapuun” eli lähden kurssille, jossa minua auttavat eteenpäin opettamisen ammattilaiset – eli opettajat.  Kurssilla uuden oppiminen tuottaa iloa ja lisää onnistumisen kokemuksia.  Koen kehittyväni tässä uudessa taidossani ja se motivoi minua harjoittamaan, harjoittelemaan ja opiskelemaan sitä lisää.

Näin minulle kävi aikanaan myös uuden löytämäni harrastuksen, paritanssin kanssa.  Kuljin tansseissa askelia ja tyylejä hapuillen ja ihmetellen, miten toiset ”vaan osaavat”.  Sitten ystäväni suositteli minulle viikonloppukursseja, joille lähdin.  Ensimmäisestä tanssitunnista lähtien opettaja kykeni avaamaan asiat minulle aivan uudella tavalla ja huomasin oppivani oikeanlaisessa ohjauksessa nopeasti.  Päädyin ”ahmimaan tanssikursseja” ympäri Pohjois-Pohjanmaata ja länsirannikkoa.  Aina uuden taidon opittuani heräsi halu oppia lisää.  Yksi asia johti toiseen, ja päädyin opiskelemaan Oulun seudun ammattikorkeakoulussa tanssinopettajaksi.  Nyt olen melko lailla toisenlaisella tiellä kuin millä ensimmäiset hapuilevat tanssiaskeleeni otin, opettajan ja samalla oppijan roolissa.  Katselen tanssia, tanssin itse – aina kun työltäni ehdin – ja opetan tanssia, aina jotain uutta itsekin oppien.

Ammattiopettajan työkalupakki sisältää monenlaisia välineitä, eikä kenenkään opettajan välineistö ole aivan samanlainen kuin kollegalla.  Omia työkalujani ovat oppimiselle suotuisan kurssitilanteen luominen ja sen ylläpitäminen, ryhmän hallinta, ilon ja onnistumisen kautta oppimaan kannustaminen, mutta myös vahva anatominen, fysiologinen ja kinesiologinen tietämys ihmiskehon tarkoituksenmukaisesta toiminnasta.

Tanssi on kehon liikettä, ja jokaisen tanssijan liike tapahtuu lihasten ja tukirakenteiden luomassa toimintaympäristössä ja niiden ohjaamana.  Useimmiten tanssija ei tanssiessaan tätä tiedosta eikä tarvitsekaan, mutta erityisesti silloin, kun ”jokin tökkii”, voi kehotietoisuuden lisääminen tuoda ongelmaan ratkaisun.  Toisinaan tämä ratkaisu saattaa tulla tanssijalle itselleen yllätyksenä, kun vika ei löydykään sieltä, missä oire ilmenee.  Voi myös käydä niin, että tanssija ei itse kykene ongelmaansa ratkaisemaan, vaan siihen tarvitaan tanssinopettajaa, joka on eräänlainen ”liikkeen ammattilainen”.  Omakohtaisia kokemuksia tällaisista opetustilanteista on itselleni kertynyt runsain mitoin, ja oppijan hämmästys ja ilo siitä, että jokin pitkään vaivannut kehollinen ongelma löytääkin ratkaisunsa, on paras palkinto tehdystä työstä.

Aina välillä paritanssin kotimaisella kentällä törmää hieman hämmentävään ja erikoiseen asenteeseen, jonka mukaan tanssikursseilla käyminen tappaa tanssin ilon tai vähintäänkin opettaa vääränlaisia tapoja.  Yleensä samassa asiayhteydessä muistetaan mainita se, että tanssimisesta tai yleensäkään kehon toiminnasta ei voi eikä pidä hankkia mitään tietoa, koska muuten harrastus menee kovin monimutkaiseksi – mikä taas tappaa tanssin ilon.  Sanalla sanoen: pitää olla ja pysyä luomutanssijana.

Tällaisen asenteen itselleen hankkineille esittäisin muutaman havainnollistavan kysymyksen:

  1. Tappaako se autolla ajamisen ilosi, jos hankit perustiedot (mitä polttoainetta se syö, mistä täytetään pissapoika, mikä on öljynvaihtoväli) peltilehmäsi konepellin alla hyrräävästä moottorista?
  2. Entä tuleeko ajamisesta ilotonta ja tylsää, jos vieläpä käytät autoasi ammatti-ihmisellä huollossa säännöllisin väliajoin?
  3. Jos selkäsi kipeytyy pahasti, hoidatko sitä itse luomumenetelmin, vai turvaudutko mieluummin koulutetun asiantuntijan (esim. fysioterapeutti, lääkäri) apuun?

On totta, että ”tieto lisää tuskaa” ja tunnetta omasta rajallisuudesta, mutta se myös tuottaa uutta tietoa ja osaamista ja sitä kautta uuden oppimisen aitoa hämmästystä ja iloa.  Olen onnellinen, että saan olla opettajana tuottamassa tanssijoille tätä iloa ja uusia onnistumisen ja kehittymisen kokemuksia.  Emme milloinkaan ole ”liian hyviä” oppimaan ja opiskelemaan uutta.

Näissä merkeissä toivotan kaikille paritanssiin hurahtaneille – sekä ”luomuille” että ”kurssitetuille” – mukavaa tanssikevättä ja tulevaa kesää.  Ja jos kirjoitukseni kirvoitti halun käydä kokeilemassa tanssikurssia, niin ainakin omille tunneilleni ovat tervetulleita aivan kaikki, joilla on aito halu oppia jotain uutta tanssista ja sitä kautta itsestään.

One thought on “Luomua, luomua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s