Kyllä vain on mukavaa olla tanssinopettaja

Kohta alkaa olla Kuopiossa Suomen Tanssistudiot Oy :llä tanssinopettajan ja ”yleismies jantusen” vakanssia puoli vuotta takanapäin.  Jussi ja Maija Kuosmanen ovat aivan ihania työnantajia: joviaaleja, iloisia ja elämänmyönteisiä.  Heidän kanssaan opetus- ja muutkin asiat ovat lutviutuneet kuin itsestään.  On ollut olo, että kaikesta voi neuvotella ja minua ja ehdotuksiani kuunnellaan.  Tämä on näkynyt erityisesti vapautena suunnitella ja rakentaa tunnit ja lajit ihan itse.  Lisäksi tällainen ”tuoreempi tapaus” on saanut imeä itseensä arvokasta pitkän linjan tanssinopettajien opetus- ja elämänkokemusta.

Totta kai aluksi jännitti hieman, ”ostavatko” savolaiset minun opetustyylini, joka saattaa joillekin tuntua perinteitä rikkovalta.  Olen silti lähtenyt rohkeasti rakentamaan itseni näköisiä tanssitunteja ja -kursseja.  Olen jaksanut uskoa vakaasti siihen, että kuviolähtöisyydestä pois pyrkiminen ja oikeanlaisen kehollisen olemisen ja elämisen tuominen mukaan tanssitunnille maksaa vaivan.  Olen halunnut pitää kiinni siitä, että tulen aina tunnille jokin pieni punainen tanssillinen langanpätkä mukanani.

Kaikki tämä on kannattanut, mistä sain tänään elävän todisteen.  Vuorossa buggin alkeet, ja päätin kokeilla uutta lähtökohtaa: miehiltä kielsin ”tasatahtiin tallaavat” askeleet kokonaan, ja yhdessä harjoittelimme sille helppoja vaihtoehtoja: askel-tap, pelkkä tuplabaunssi paikallaan jne.  Daamit harjoittelivat sitä, etteivät menisi sekaisin miesten ”kikkailusta” ja askelkokeiluista, vaan pitäisivät perusrytmin (askel/isku) sitkeästi jaloissaan .

Treenasimme sitä, miten tällä ”musiikissa jammailulla” ja sillä, että mies antaa kehollaan daamille ikään kuin suuntia edetä tai pyörähtää, syntyy aivan uudenlaisesti sykkivä, rokkaava ja musiikissa elävä tanssi.  Kuvioita ei montaa tarvittu: pyörivä perusaskel, puolenvaihto linjassa, oikea ja vasen käännös riittivät enemmän kuin hyvin tunnin materiaaliksi.

Voi pojat, miltä syksyn buggia treenanneiden tanssi näytti tunnin lopussa: aivan kuin uutta liikettä!  Paras palaute on minulle aina kehollinen, ja ryhmän tanssillinen palaute oli enemmän kuin riittävää, mutta kieltämättä mieltä lämmitti ekstrana myös savolaisen napakasti tokaistu välitön asiakaspalaute: ”kyllä sinä olet sitten hyvä tanssinopettaja, kun sait minutkin päästämään irti siitä tallaamisesta!”

Mikä oli tämänkertaisen tunnin punainen lanka?  Halusin kokeilla, miten saisin tunnin kulun muuttumaan lähtemällä liikkeelle heti kättelyssä täysin uudella tavalla.  Ja se kyllä kannatti.

Tällaisten kokemusten äärellä voi vain nöyränä tokaista ääneen kirjoituksen otsikon verran.

Kokousta ja kollegoita

Viime lauantaina osallistuin Vantaalla ensimmäiseen Suomen Tanssinopettajain Liiton (STOL) kokoukseeni.  Mehän liityimme luokan voimin STOL:iin vasta kuluvan vuoden keväällä, kun saimme viimein tehtyä STOL:in tanssinopettajan perustutkinnon.  Kokouksessa oli vähänlaisesti porukkaa, mutta jo tuttuja oli paikalla, ja onneksi myös uusia, kivoja tuttavuuksia.  Tanssinopettajan työ on valtaosin yksinäistä puurtamista, ja kollegiaalinen yhteistyö on tervetullutta ja tarpeellista.  Tulipa siinä koulutuspäivässä omaksuttua mukava uusi tanssikin, Night Club Two Step, joka sopii erinomaisesti ”hitaiden” eli hitaan beatin tanssimiseen.  Aion tuoda NCTS:n ilosanoman Kuopionkin tanssinharrastajien keskuuteen!

Kollegiaalisuuden nimessä lähdimme OAMK:sta aiemmalta vuosikurssilta valmistuneen, Helsingissä opettavan Matleena Kortesalmen kanssa ulos tuulettumaan ja vaihtamaan kuulumisia.  Olipa voimaannuttava kokemus pitkästä aikaa käydä ammattikeskustelua toisen alalla vasta jonkin aikaa toimineen kanssa.  Siinä menivät keskustellen mallilleen niin rumban etu- ja taka-askeleet, neliörumba kuin valssineliötkin.  Tällaista kaipaisi omaan ammattielämään enemmänkin.  Puhuimme siitä, että STOL voisi itse asiassa panna pystyyn jäsenfoorumin, jossa opettamiseen liittyvistä asioista voitaisiin keskustella edes tekstuaalisella tasolla.  Sekin on parempi kuin ei mitään.

Koulustatuspäivitys: viimeisen vuoden kontaktiopinnot tuli kuitattua eHOPS:illa, ja jäljellä varsinaisista opinnoista on enää opinnäytetyöni loppuun saattaminen (puolessavälissä ollaan) ja kahden viikon salsamatka Kuubaan ensi tammi-helmikuun vaihteessa.  Eli kyllähän tuo elämäni kolmannen tutkinnon valmistuminen oikeasti huhtikuussa häämöttää.