Selvittiinhän syksystäkin

Olen näemmä ollut kiireinen (lue: sekä sitä että laiska) ja edellisestä statuspäivityksestä on jo kaksi kuukautta aikaa. No, nyt kun kolmannen vuoden syyslukukautta on yksi puolikas koulupäivä jäljellä, on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa syksyn tapahtumista.

Syksymme on päälajin osalta ollut jonkin verran rikkonainen, ja treeni on jopa keskittynyt välillä yksilölajeihin (baletti, show-jazz).  Pahaa se ei ole toki tehnyt: toissapäivänä meillä oli päälajin kuvaustunti, tanssimme Buggia, Lindyä, Foksia ja Tangoa ja viimeksimainittua lukuunottamatta olo kehossa oli aivan hyvä, ja Lissulta tuli ilostuttava kommentti, että varsinkin avoimen otteen lajeissa olen löytänyt keskustani.

Olen varma siitä, että tähän on kaksi syytä: laihtuminen – olen yksinkertaisesti ehtinyt syödä vähemmän, kun päivät menevät koulussa ja illat opetuksissa; sekä yksilölajeihin liittyvä keskivartalojumppa, jonka seurauksena syvät vatsalihakset ovat vahvistuneet.  Keskustan hallinnan tunne varsinkin Buggissa tekee erityisesti seuraamisen aivan uskomattoman paljon helpommaksi ja mukavammaksi!

Omat opetukset ovat edenneet siihen tahtiin, että 100 tuntia eli yli puolet pakollisesta työharjoittelusta on jo suoritettu. Ottaen huomioon, että minulla on ensi keväänä yksi opetusryhmä enemmän kuin syksyllä, saanen typöharjoittelun plakkariin jo kevään aikana (se kuuluisi tehdä vasta ensi syksynä).

STOL:in seuratanssinopettajan perustutkinto tentitään maaliskuussa, ja olemme alkaneet käydä materiaalia siihen läpi. Tentti ei hirveästi jännitä, sen verran yksinkertainen kuviomateriaali siihen kilpatansseista kuuluu, mutta toki siinä on paljon yksinopiskelulla harjoiteltavaa asiaa (kuvioiden näytöt, jalkatyö, suunnat, laskut jne.).

Mutta suurin positiivinen yllättäjä tänä syksynä on ollut kurssi ”Seuratanssin koreografiat”.  Opettajallamme, showtanssin suuntautumisvaihtoehtovastaava Outi Martikaisella kun on myös paritanssitausta, niin hän on ollut aivan ideaalinen opettaja tälle kurssille. Kurssiin kuului ensin muutamia luentoja, ja sitten lähdimme parityönä tekemään koreografiointiharjoituksia. Lähdimme parin kanssa liikkeelle niin pienestä kuin kolmesta itselleen hyvän tuntuisesta, lajinomaisesta (tai ei) liikkeestä, ja siitä se homma alkoi.

Helpon tuntuisilla harjoitteilla, joissa meidän ei annettu nostaa itse ”ei noin kai voi tehdä” -pylväitä eteemme tanssisaliin paiskimme varsin pian noin 20 minuutin tanssiteoksen kasaan, ja kurssin toisessa vaiheessa olemme nyt opettaneet tätä koreografiaa showtanssin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijoille.

Sekä itse koreografian tekeminen että sen opettaminen ovat ennen kaikkea nostaneet omaa ”tanssi-itsetuntoani”.   Tähän asti on mieleen aina ollut hiipimässä ajatus, että me seuratanssin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat olemme koulussa ikään kuin ”ylimääräisinä”, ja oikeat tanssijat ovat show- tai balettitanssijoita. Nyt ymmärrän kirkkaasti, että omaan lajiimme sisältyy paljon sellaista kehollista tietoa ja osaamista, jota ei yksilölajeista saa.

Opetusvaiheessa olen tiedostanut monesti, että vaikkapa käsitteet ”painonanto, painonotto, yhteinen liike, vienti, seuraaminen”, jotka itselläni ovat kehollisesti sisäistettyjä, eivät sitä olekaan yksilölajien harrastajalla, vaan ne pitää erikseen avata hänelle. Oivallusilmeitä ja oppimisen riemua on ollut tunneilla paljon näkyvissä. Monet ”vitsi tää on siistiä” -kommentit olemme saaneet showtanssijoilta palautteina, mikä lämmittää.

Teos esitetään kokonaisuudessaan koulullamme erillisessä matineassa 13.1.  Laitan kellonajankin tähän, jahka löydän sen jostain. Tulehan katsomaan, miten seuratanssija lyö kättä showtanssin kanssa!

2 thoughts on “Selvittiinhän syksystäkin

  1. Muistaakseni matinea on klo 11. Joka tapauksessa aamupäivällä. Suosittelen lämpimästi kaikille, tulukee kattomaan!!!

    -Leea

  2. Kirjotit: ”Sekä itse koreografian tekeminen että sen opettaminen ovat ennen kaikkea nostaneet omaa “tanssi-itsetuntoani”. Tähän asti on mieleen aina ollut hiipimässä ajatus, että me seuratanssin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat olemme koulussa ikään kuin “ylimääräisinä”, ja oikeat tanssijat ovat show- tai balettitanssijoita”

    Hienoa Jyrki, että otat esille tanssi-itsetunnon seuratanssissa. Olen jo pitkään miettinyt sitä miten seuratanssilla on lajina huono itsetunto. Jos nyt noin voi sanoa ;). Tämä ajatus tulee siitä, että seuratanssijat eivät itse läheskään aina arvosta omaa lajiaan. He puhuvat esim.kilpatanssista ylevästi ja vähättelevät omaa lajiaan. Seurantanssijat hakevat jopa sitä kadonnutta tanssi-itsetuntoa juuri kilpatanssista tai muista tanssilajeista.

    Mielestäni seuratanssi on tosi mahtava laji, josta me kaikki tanssijat voimme olla ylpeitä. Se on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Niin suomalainen. Sillä on laaja-alaista kansaterveydellistäkin merkitykstä niin sosiaalisuutensa kuin liikunnallisuutensakin vuoksi.

    Kaikkea hyvää opintoihisi ja pidetään seuratanssin lippua korkealla.

    terveisin

    Ilona

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s