Ensin koulu-uutiset: kolmas lukuvuosi käynnistyi heittäytymisellä, kävin nimittäin viime viikonloppuna FolkJam-ohjaajakoulutuksen. Olen siis tuore FolkJam-ohjaaja! Ko. ryhmäliikuntalaji on koulussamme kehitetty, ja hirmu hauska! Hiki lentää ja mieli kevenee suomalaisen kansantanssin askelien tahtiin ja hyvän musan ryydittämänä. Toivottavasti pääsen opettamaan FolkJamia pian!
– – –
Rock’n’Swing-lajien opetuksesta vastaa tänä lukuvuonna Anni Heikkinen, joka on valmistunut koulustamme seuratanssin opettajaksi. Anni on koulumme jälkeen opiskellut Tampereen yliopistossa tanssitutkimusta korkeakoulututkinnon verran, eli varsinainen tanssimaisteri on kyseessä. Pro Gradussaan hän on tutkinut suomalaisen Tangon ilmiötä varsinkin tamperelaisessa seuratanssikulttuurissa.
Keskeisenä tutkimusongelmana Annin työssä oli suomalaisuuden esiintyminen lavatangossa. Kuinka suomalaisuus koetaan tangossa ja miten tämä kokemus on mahdollisesti rakennettu? Mikä lavatangossa kiehtoo suomalaisia tanssijoita?
Asiasta kiinnostuneita lukijoita suosittelen lämpimästi lukemaan Annin työn, sillä se avaa mielenkiintoisia, uusia näkökulmia suomalaisen lavatangon kulttuuriseen asemaan ja historiaan. Poimin tähän gradusta tuntemattomaksi jäävän tamperelaisen herran kiteytyksen, joka mielestäni tietyllä tasolla kertoo tangosta kaiken:
Tangossa noin sekunnin aikana pääsee lähelle toista ihmistä. Suomalainen tuo tangoon oman jäyhän luonteensa, ei puhu eikä pussaa, vaan tanssii tangoa. Se on korva suussa menemistä. Hyvä olla vaan lähellä. Painetaan pitkin lattiaa ja huudetaan että väistä. Tango tuntuu tangolta silloin, kun mies kuulee naisen sydämenlyönnit ja nainen miehen. Silloin kun naisen sydän lyö kaksi kertaa lujempaa, niin tango on mennyt perille.