Suomalainen tango, mitä se on?

Ensin koulu-uutiset: kolmas lukuvuosi käynnistyi heittäytymisellä, kävin nimittäin viime viikonloppuna FolkJam-ohjaajakoulutuksen. Olen siis tuore FolkJam-ohjaaja!  Ko. ryhmäliikuntalaji on koulussamme kehitetty, ja hirmu hauska! Hiki lentää ja mieli kevenee suomalaisen kansantanssin askelien tahtiin ja hyvän musan ryydittämänä. Toivottavasti pääsen opettamaan FolkJamia pian!

– – –

Rock’n’Swing-lajien opetuksesta vastaa tänä lukuvuonna Anni Heikkinen, joka on valmistunut koulustamme seuratanssin opettajaksi.  Anni on koulumme jälkeen opiskellut Tampereen yliopistossa tanssitutkimusta korkeakoulututkinnon verran, eli varsinainen tanssimaisteri on kyseessä.  Pro Gradussaan hän on tutkinut suomalaisen Tangon ilmiötä varsinkin tamperelaisessa seuratanssikulttuurissa.

Keskeisenä tutkimusongelmana Annin työssä oli suomalaisuuden esiin­tyminen lavatangossa. Kuinka suomalaisuus koetaan tangossa ja miten tämä kokemus on mahdollisesti rakennettu? Mikä lavatangossa kiehtoo suomalaisia tanssijoita?

Asiasta kiinnostuneita lukijoita suosittelen lämpimästi lukemaan Annin työn, sillä se avaa mielenkiintoisia, uusia näkökulmia suomalaisen lavatangon kulttuuriseen asemaan ja historiaan.  Poimin tähän gradusta tuntemattomaksi jäävän tamperelaisen herran kiteytyksen, joka mielestäni tietyllä tasolla kertoo tangosta kaiken:

Tangossa noin sekunnin aikana pääsee lähelle toista ihmistä. Suomalainen tuo tangoon oman jäyhän luonteensa, ei puhu eikä pussaa, vaan tanssii tangoa. Se on korva suussa menemistä. Hyvä olla vaan lähellä. Painetaan pitkin lattiaa ja huudetaan että väistä. Tango tuntuu tangolta silloin, kun mies kuulee naisen sydämenlyönnit ja nainen miehen. Silloin kun naisen sydän lyö kaksi kertaa lujempaa, niin tango on mennyt perille.

Tanssiko aina vain tanssia?

tanssi.net:issä sekä Suomi24:n tanssipalstalla yhtenä ikuisuusaiheena on vuodesta toiseen keikkunut aihe ”vain-tanssijat vs. myös-tanssijat”.  En ole keskusteluun liiemmälti itse osallistunut, koska olen ollut vakuuttunut siitä, että minulle tanssi on intiimistä perusluonteestaan huolimatta aina ”vain” tanssia.  Hiukan hämmästellen olen lukenut tanssijoiden kokemuksia siitä, että tanssihetki voisikin yhtäkkiä kasvaa hyvin intiimiksi, jopa eroottiseksi kokemukseksi.  Ei minulla vaan – upeita tanssihetkiä olen kokenut lukemattomia, mutta kun kappale loppuu, niin tarina loppuu myös ja haetaan seuraavaa tanssijaa uuteen tarinaan.

Tänä loppukesänä sen sitten piti tapahtua – tyhjästä tanssilattialla eteen tupsahti ennestään tuntematon nainen tanssiinhaun merkeissä.  Hämmennyin jo ensi kappaleessa: tanssista tuli jollain salatulla ja selittämättömällä tavalla yksityistä, vain meidän kahden juttu.  Kehossa oli jännän kipinöivä tunne, kuin toisen keho vastaisi niihin sanattomiin viesteihin, joita en taatusti tätä ennen usko edes lähettäneeni.  Kehoni tuli yhtäkkiä jotenkin ylenpalttisen tietoiseksi itsestään ja toisesta.

Tulimme tanssineeksi pareissa tansseissa ehkä kymmenkunta kappaletta, ja joka kerran kappaleen loppuessa toivoin, että se olisi taas alussa.  Kuin sitä yksityistä, kahdenkeskistä hetkeä ei haluaisi rikkoa lainkaan.  Ja kun tanssin muiden kanssa tai pidin taukoa, katseeni haki alati tuota tanssikumppania ja havahduin pohtivani, missä vaiheessa olisi soveliasta hakea häntä uudestaan.

Nyt olo on ehkä hiukan klapilla päähän lyöty – hämmentynyt, mutta hyvällä, lämpimällä tavalla.  Ilmeisesti minun on tunnustettava itselleni, että tanssissakin voi kokea jotain erityistä intiimiyttä, vaikka ventovieraan kanssa, kun oikeanlainen tanssikumppani kohdalle sattuu. Tanssin kauttakin ilmeisesti voi siis ihastua.

Näin tanssikesä 2011 antoi Tanssijalle tärkeän ja tarpeellisen opetuksen!

Lantion paikka

Tällä viimeisellä kesälomaviikolla kilpparitreeneissä vuorossa olivat Jive ja Samba, ja treenihuomiot keskittyvät eniten lantion toimintaan lattareissa.

Jive

• tanssiasennon on oltava tarpeeksi etupainoinen, jotta triple-stepien lopussa (3a4 5a6) lantio pääsee kiertymään kunnolla tukijalan puolella myös taakse. Vrt. Cha Chassa tanssiasento on pystympi, jolloin voimakasta taakse kiertoa ei tapahdu.  Jivessa etupainoinen tanssiasento tekee luontevasti lantiolle tilaa kiertyä taakse
• tanssissa sekä miehellä että naisella keho vaihtelee koko ajan kahden muodon välillä: lantioswing vasemmalle tai lantioswing oikealle. Oikeastaan välimuotoja ei juuri ole, ja Jivea tulisikin harjoitella niin, että kaikissa kuvioissa selkeästi selventää itselleen, kumman muodon on oltava kehossa missäkin kuvion vaiheessa
• Esimerkki: American Spin naisena: 1 (swing oik) – 2 (swing vas) – 3a4 (swing pysyy vas 3a, vaihtuu napakasti oik askeleella 4) – 5a6 (swing pysyy oik)
• tanssissa oltava diagonaalisuunnat mukana vahvasti koko ajan. Itselläni tämä koskee erityisesti yläselkää: lantioswing toimii, mutta ylävartalo tahtoo olla hiukan jäykkä, jolloin selän ristilateraaliset suunnat jäävät vaatimattomiksi Jiven nopeissa tempoissa
• kaikessa tanssissa on pyrittävä rentouteen, vartalon liike Jivessa ei saa näyttää puserretulta

Samba

• huiskuissa lantion on kierryttävä ikään kuin ”tulojalan suuntaan”, niin että näyttää kuin lantio haluaisi pysyä huiskuissa suuntautuneena ”keskustaan”. Tämä kierto aiheuttaa myös ”tulojalassa”voimakkaan aukikierron
• voltassa on paljon treenattavaa vielä:
• painon pysyttävä melkein kokonaan etujalalla
• älä siirrä etujalkaa liikaa eteenpäin niin, että se menee voimakkaasti ”ristiin” takajalan kanssa
• etujalassa ei juuri aukikiertoa
• sambamainen tukijalalle (etu) kohoaminen tekee tilaa takajalalle siirtyä eteenpäin (sama kuin huiskuissa)
• pidä sisäreidet aktiivisempina, jotta etujalka pysyy suorana eikä lähde ”länkisääreksi”

 

Vakiot edistyvät

Tänään meillä oli kilpatanssiparini Annan kanssa ”valmentajamme”, Kirkonpellon Anssin johdolla oikea oivallusten iltatreeni.  Saimme Valssiin ja Tangoon upeasti lisää vapautunutta liikettä.  Muutamia huomioita:

Valssissa hartialinja ei saa jäykistyä staattiseksi, vaakatasoon, vaan vartalon vastaliikkeen (CBM, Counter Body Movement), nousujen ja laskujen ja swayn avulla tanssista tulee ”kiemurtelevaa”, miehen muodon vaihtuessa alati ja naisen vastatessa seuraamisen kautta näihin muotojen vaihteluihin.  Esimerkkinä jälleen oikean käännöksen (miehen) kolme ensimmäistä askelta:

0. Lähtö: polvista alas, ja vartalon on lähdettävä liikkeelle ennen vasenta jalkaa, vartalossa jo ajatus 1. askeleella seuraavasta voimakkaasta vastaliikkeestä.

1. askel, RF fwd: vartalossa heti voimakas vastaliike, suunta suoraan eteenpäin, ikään kuin naisen ”läpi” tai ”ohi”.  Vartalon vastaliike valmistaa käännökseen askeleen loppupuolella.

2. askel, LF to side: lantio kiertyy oikealle, vasen kylkilinja venyy pitkäksi ja sway oikealle -> nämä kaikki ikään kuin heittävät vasemman jalan sivulle. Eli askeleen suunta seuraa vartalosta, eikä päinvastoin.

3. askel, RF closes to LF: sway jatkuu ja puretaan askeleen loppupuolella samalla kun tapahtuu lasku alas.

Samanlaiset muodon vaihtelut jatkuvat läpi tanssin, esimerkkinä Progressive Chasse to R, jossa 1. askeleella jälleen voimakas vastaliike, joka aiheuttaa luonnollisen kiertymisen vastapäivään, sen jälkeen vartalon muoto pysyy loppukuvion ajan suunnilleen samana.

Samaten korjausta ja suurta parannusta tuli Outside Changen etenevyyteen, jossa avainasiana on, että askeleet 1 ja 2 suuntautuvat miehellä taaksepäin ja kääntyminen vasempaan alkaa vasta 2. askeleen loppupuolella. Tällä saatiin tähänkin kuvioon huima tilallinen etenevyys – jopa siinä määrin, että tanssisalin pitkä sivu kävi pieneksi koreografiallemme!

Valssin yhteenveto tältä päivältä: voimakkaat ja johdonmukaiset vastaliikkeet sekä niistä ja nousuista syntyvä sway tekee Valssista Valssin.

Anssin kommentti lopussa oli ihanan kannustava: tämä ei ollut enää likikään E-sarjan tanssia…no, E:stä joudumme kuitenkin aloittamaan, sille ei voi mitään. Oppia ikä kaikki.

Tangossakin oli nähtävissä Anssin mukaan huomattavaa parannusta kaikilta osin. Hänen mukaansa olemme löytämässä myös tässä lajissa tietyn lajinomaisen rentouden.  Illan oivallukset voisi Tangossa tiivistää tähän: jalan on oltava polvinivelen alapuolelta täysin rentona, ja polvinivelen myös elastisen. Tällä saadaan aikaan rento, napakka, poimiva askel, jossa tanssija ei turhaan rajoita liikkuvuuttaan jalkojen lihaksilla.  Tango voi näyttää energiseltä ja tuliselta, mutta sitä ei pitäisi yrittää saavuttaa lihasvoimalla, vaan päinvastoin kehon rentoudella.

Anssin opetusfilosofian ydin käy minun mielenlaatuuni erinomaisesti; että myös kilpatanssissa, kuten muissakin lajeissa, tulisi pyrkiä mahdollisimman yksinkertaiseen ja rentoon suorittamiseen, eli taloudelliseen tanssiin.  Kilppismaneerit ovat sitten asia erikseen, mutta tässä vaiheessa niistä ei onneksi tarvitse huolta kantaa.

Odotan innolla ensi viikonloppuna pidettävää Telemarkin kilppisleiriä, jossa opettajina oululaista osaamista: Sanna Hirvaskari, Jouni Uosukainen, Marko Keränen – ja iki-ihana oma Lissumme!

Hidasta valssia, to-del-la hi-das-ta

Tanssiseura Telemark järjesti Oulussa 8-9.8. vakitanssileirin, opettajanaan virolainen kilpatanssija ja tuomari Peep Vardja.  Eilen ED-aikuisten tunnilla oli aiheena Hidas Valssi. Lähdimme liikkeelle, kuten ammattilaisetkin, perusasiasta, eli Natural Spin Turnista.  Oivalluksiakin tunnilla syntyi, tässä niistä muutamia:

Ensinnäkin, Valssin käännöksissä tärkeää on, että mies tanssii askeleet 1-2 ikään kuin naisen ”läpi” eikä yritä mitenkään ”kiertää” naista – eli kilpatanssissa on tarkoituksena, että käännöksetkin etenevät kunnolla eivätkä pyöri paikallaan. Mitäpä tähän sanoo Howard?

1. RF fwd, start to turn R on 1
2. LF to side, turn 1/4 between 1 and 2
3. RF closes to LF, turn 1/8 between 2 and 3

Mielestäni Howardin teksti tukee tätä ajatusta käännöksen etenevyydestä. Vardjan pointti oli, että kun mies etenee, nainen ikään kuin vastaanottaa/kerää liikkeellään miehen energian – ja päinvastoin, käännöksen jälkipuoliskolla kun nainen etenee paljon, mies vastaanottaa naisen liike-energian kehollaan. Tässä vuorottaisessa etenevyydessä ja liikkeen vastaanottamisessa Sway (kallistus) on tärkeä, koska muuten käännökset menevät ”yli”, pois tasapainosta.

Teimme Vardjan johdolla yksinkertaisen pitkän sivun amalgamaation, joka sattumalta on ihan sama kuin minun ja parini kisakoreografia!

Natural Spin Turn
4-6 Reverse Turn
Progressive Chasse to R
Outside Change
Progressive Chasse to L
1-3 Natural Turn
Hesitation Change

Tässä yksinkertaisessa amalgamaatiossa on useita kohtia, joissa tuota tanssin etenevyyttä pääsee harjoittamaan. Vaikkapa Natural Spin Turnin askeleet 4-6: seuratanssija tanssii ne yleensä melko lailla paikallaan pyörivänä pivot-käännöksenä, mutta kilpatanssissa näidenkin askelien tulisi edetä tanssitilassa, mitä enemmän, sen parempi. Niinpä näissä askelissa käännöksiä tulisi aina viivästyttää ajallisesti vasta ihan askelten loppuun, jolloin koko kuuden askeleen käännös saadaan etenemään huimasti enemmän tanssitilassa.

Hyvä oivallus Vardjalta oli korostaa reisien takaosan lihasten jatkuvaa aktiivisuutta Valssissa (varmasti muissakin vakioissa, erityisesti Foxtrotissa): kun askeleella 3 jalat kerätään yhteen ja tapahtuu lasku päkiöiltä alas, eivät jalat saa ”jäädä miettimään jatkoa”, vaan lasku tapahtuu jatkuvana polven koukistuessa niin, että reiden takaosat aktivoituvat heti, jolloin painoton jalka on valmiina ottamaan jälleen ulottuvan askeleen. Vardjan mukaan juuri reiden takaosan lihakset ovat vastuussa tanssin etenevyydestä, kun taas etuosan lihasten (nelipäinen reisilihas suurimpana) tulisi olla suhteellisen rennot.

Tanssillisesti tunti antoi paljon oivalluksia, mutta pedagogisesti ei ehkä niinkään. Tanssinopettajaksi opiskelevaa häiritsi erityisesti Vardjan tapa tanssittaa paljon ilman musiikkia ja niin, että hänen laskunsa olivat pääosin 2-3 kertaa hitaampia kuin Valssin tempojen tulisi olla. Minusta hänen laskuihinsa olisi itse asiassa ollut varsin mahdotonta tanssia ”oikeasti”, koska keho ei mitenkään voi pysyä tasapainoisesti mukana Valssin nousuissa ja laskuissa noin hitaalla tempolla.  Huomasin, että muutkin parit päätyivät jättämään huomiotta Vardjan hitaat, venytetyt laskut ja tanssimaan amalgamaatiot suunnilleen Valssin oikeisiin tempoihin.

Tästä huolimatta 10 eurolla ihan loistava kilppistunti!

Pitkä aika, ei näe

No huhhuh, huomasin juuri, että viimeisesti blogipäivityksestäni on yli 3 kk. Eihän sellainen peli vetele – niinpä tässä tuleekin Tanssijan statuspäivitys tiivistettynä.

Toinen lukuvuotemme päättyi lopputentteihin, joista selvisin odotuksien mukaan, joiltakin osin jopa yläkanttiin. Päälajista sain, kuten ekana vuonnakin, 4/5, mutta mikä mukavinta, Rock’n’Swingin numero oli noussut kolmosesta neloseen. Minusta itsestänikin tuntui, että viimetalvinen Boogie Woogie tarttui jotenkin paremmin kehoon kuin ekan vuoden Lindy Hop, ja oli mukava huomata, että Arstilan Timon päätelmät olivat samansuuntaiset.

Ensi syksynähän meillä puhaltavatkin R’n’S-puolella uudet tuulet, kun Heikkisen Anni tulee ko. lajin opettajaksi. Henkilökohtaisesti toivon paljon Buggia…se kun tässä koulussa on jäänyt hävyttömän vähälle opetukselle.

Kesä onkin sitten kulunut ”taitoa ylläpitävissä” merkeissä – eli olen kiertänyt Pohjois-Pohjanmaan lavoja ja nauttinut lavatanssimeiningistä, ”tavan tanssijana”.  Hienoja hetkiä olen saanut kokea moniaita, upeita hetkiä Rumban, Cha Chan, Tangon jne. parissa.  On ollut (kuten viime kesänäkin) hienoa huomata, että koulussa hankittuja taitoja on pystynyt soveltamaan vapaasti vietyyn paritanssiin. Erityisen hienolta on tuntunut heittää aivot narikkaan ja heittäytyä vain tanssimaan, vapain askelin ja tyylein, vapaasti musiikkiin.

Myös kilpatanssiprojektimme on jatkunut kesän aikana, ja tällä hetkellä meillä on parini kanssa kasassa kaikkien kuuden S1E:ssä tanssittavien lajien koreografiat. Nyt tarvitaan enää rutkasti treeniä, treeniä ja treeniä. Syyskuussa olisi ilmeisesti ensimmäiset kisat, joissa taidot mitataan.

Kaiken kaikkiaan – tuskin maltan odottaa kolmannen opiskeluvuotemme alkamista!