Rock’n’swing maistui

Tänään Arstilan Timo piti meille tosi hyvän Rock’n’swing-iltapäivän.  Tuplatunnin ensimmäisen tunnin kertasimme Boogie Woogien perusaskelluksen tekniikkaa (minulla on vielä työtä saada polvia kunnolla näkymään 3- ja 5-askeleissa eli Triple Steppien ekoissa, vaikka motorinen ”lämpeneminen” askelta pehmensikin) ja tanssitenttiin tulevaa kuviomateriaalia. Aika monipuolinen setti kuvioitahan meillä pankissa jo on!

BW on oikeastaan aika mukava tanssi lajissaan.  Tytön linjassa liikkuminen, kuminauhamainen vientivaste  ja erilaiset paikanvaihtokuviot muodostavat sen perusteet, ja ne oppii kohtuullisen nopeasti.  Lisäksi BW:n kuviomatsku on osittain samankaltainen kuin Lindy Hopinkin, ja niitä voi soveltaa Fuskuunkin.

Toisella tunnilla Timo yllätti meidät Fuskulla!  Kävimme fuskujouston kimppuun uusin ajatuksin ja tanssimme ”vanhaa Fuskua”, jossa molempien jatkuvan myötäliikkeen ansiosta syntyvä eräänlainen heiluriliike synnytti heilahtavat käännökset, ja tällä tyylillä kädenalikäännöksiin tarvittava vastavienti syntyi kuin itsestään. Tällä tyylillä oli todella helppoa tanssia myös seuraajana, sillä viennit eivät oikeastaan tuntuneet enää vienneiltä, vaan syntyivät viejän oikeanlaisesta heiluriliikkeestä.  Aika paljon samaa siis kuin Anssin opettamassa Jive-tekniikassa.

Timo kuuntelutti meillä myös tyypillistä ”single bounce” -fuskumusaa, jossa rytmin ”puolikkuus” syntyy rumpalin, basistin ja laulajan yhteistyöstä, jossa soitetaan ja lauletaan ikään kuin tahdin puolikkaissa (eli tahdista syntyy kaksi iskualaa, 12 34).  Tällaiseen musaan alkaa tehdä single bouncea kuin itsestään. Erona tyypillisimpään foksimusaan on mm. se, että foksibiiseissä lauletaan yleensä pidempiä, legatomaisia fraaseja.

Hienoa, että Timo avasi meille myös tuota musapuolta. Itselleni se antoi ainakin uusia ajatuksia oman opetusbiisikirjaston järjestelyyn. Ehkäpä kuuntelen foksi- ja fuskubiisini läpi ajatuksen kanssa ja lajittelen niitä tarkemmin fokseihin, single bounce -fuskuihin ja tuplabaunssifuskuihin.