Somaattinen koskettaminen tanssiopetuksessa

”Somaattinen koskettaminen” kuulostaa taikuudelta – ja sitä se itse asiassa onkin. Tanssinopettaja voi käyttää somaattista koskettamista herkistämään oppilaan sensomotorista järjestelmää tietyssä kehonosassa. Pienellä, kevyellä oikea-aikaisella kosketuksella voi saada ihmeitä aikaiseksi. Kosketusta voi käyttää ainakin kolmella tapaa:

  1. opettaja painaa kevyesti oppilaan kehossa jotain kohtaa (vaikka sivulta lantiota), kun haluaa oppilaan ”väistävän” kosketusta ja liikuttavan kyseistä kehonosaa painalluksen suuntaan;
  2. opettaja asettaa kämmenensä jotain kehonosaa vasten ja pyytää oppilasta tanssimaan kehollaan ”kosketusta vastaan”; tai
  3. opettaja sivelee kämmenillään vaikkapa oppilaan selästä eri suuntiin, kun hän haluaa oppilaan pidentävän ko. kehonosaa liikkeen suuntiin (esim. lattareissa paljon tarvittavan ristilateraalisen liikkeen vahvistaminen selän alueella)

MuKolla viime viikolla alkaneen lattareiden jatkokurssin kahdella ensimmäisellä tunnilla olemme tanssineet Rumbaa, ja olen halunnut keskittyä oppilaiden kanssa oikea-aikaiseen ja -suuntaiseen lantiokiertoon. Usein vielä verrattain kokemattomien tanssijoiden ongelmana Rumbassa on lantion ”lumpsauttaminen väärinpäin” eli lantion työntäminen askeleen kanssa samalle puolen, kun lajinomaisessa liikkeessä lantion rotaation on oltava sellainen, että lantio viipyy pitkään ikään kuin ”toisella puolella” kuin mihin askel ja painonsiirto ovat edenneet.

Olen käyttänyt molemmilla kerroilla somaattista koskettamista siten, että olen auttanut oppilaita kohdan 1 mukaisesti painamalla kevyesti lantiota sivulta tanssin tahtiin suoliluun harjuista, kun olen halunnut lantion liikkuvan ko. hetkellä tiettyyn suuntaan.  Tulokset varsinkin eilen olivat suorastaan hämmästyttävät: useat oppilaat löysivät oikean lantionkierron, tai jos olivat sen jo löytäneet, kierto vahvistui hyvin kevyellä kosketuksella voimakkaasti.  Lisäksi seurauksena oli, että kun toinen parista alkoi tehdä oikeaa lantionkiertoa, liike siirtyi suljetun kineettisen ketjun kautta oppilaan selkään, ja suljetun tanssiotteen välityksellä parin selkään ja sieltä taas lantioon. Tulos: tunnin lopussa melkein puolet kurssin miehistä olivat löytäneet lattarilantionsa!

Aukikiertäjät rumbassa

Tanssija oli eilen todella loistavalla rumbatunnilla, jossa tehtiin aluksi piiiiitkä harjoitus, jolla aktivoitiin Rumbassa tarvittavia lihaksia. Teimme paljon kävelyitä, Cucarachoja ym.  Lissu puhui paljon lonkan aukikiertäjien merkityksestä lattareissa, ja tuntui, että tämä asia aukesi ihan uudella tavalla.

Lonkan aukikiertäjät koostuvat kuudesta pikkulihaksesta, jotka sijaitsevat ”pepun alla”.  Aukikiertäjistä puhutaan yleensä baletin yhteydessä, mutta niiden aktiivinen käyttö myös lattareissa parantaa huomasti lajinomaista kävelytyyliä.  Jokainen voi kokeilla aukikiertäjien aktivoimista seuraavalla tavalla: seiso lantioiden levyisessä haara-asennossa, jalat parallel. Ajattele kiertäväsi jalkoja auki ”ankka-asentoon”, mutta niin, ettet jännitä gluteus maximusta (pinnallinen pakaralihas), vaan ”alempaa”.  Harjoituksen myötä huomaat, että pystyt aktivoimaan syvemmällä sijaitsevia lihaksia niin, että pakaran pinnalliset lihakset säilyvät melko rentoina.

Kun olen saanut tämän jotenkuten toimimaan jo baletissa, otin tunteen eilen käyttöön rumbakävelyissä – ja ero oli huima!  Nimittäin yleinen virhe rumbakävelyissä on se, että etujalan aukikierto vaihtuu helposti sisäkierroksi.  Aukikiertäjien ajatteleminen piti etujalan myös aina aukikierrossa, ja kävelystä tuli lajinomaisempaa.