Intuitio jyllää

Tänään oli syksyn ensimmäisten MuKon viiden kerran ”pikatanssikurssien” viimeiset tunnit, ja aiheena opittujen tanssien kertaus.

Paritanssikurssilla olimme tanssineet foksia, valssia ja fuskua ja nyt kertasimme noita tansseja.  Oppilaat tanssivat paljon ja ilokseni sain nähdä, että oppimista oli näinkin kurssin aikana tapahtunut oikein mukavasti.  Tanssi alkoi jo sujua!  Mieleeni juolahti käyttää tunnin lopusta tovi ”askeltanssiin”, eli soitin hitaita, kauniita biisejä ja opetin oppilaille ”bluesin” perusaskeleen (askel-tap, askel-tap, askel, askel, askel, askel).  Tämän jälkeen oppilaat saivat tanssia vapaalla askelluksella käännöksiä sekä tuota bluesin perusaskelta.  Tunnilla tuntui olevan tässä vaiheessa jo oikein kiva tunnelma.  Lopussa kerroin, että ”ympyrä sulkeutui”, eli aloitimme kurssin askeltanssilla ja nyt kun he ovat oppineet muutaman tanssilajin askelia, he voivat soveltaa oppimaansa tällä tavoin ja tanssia vapaasti musiikkiin.  Kerroin, että paritanssi on lopultakin pohjimmiltaan kävelemistä ja askelia vapaisiin suuntiin miehen viemänä.  Tämä oli mielestäni kurssille onnistunut päätös, ja muutama oppilas tuli oikein kädestä pitäen kiittämään.  Tuli hyvä mieli.

Parilattarikurssilla olimme tanssineet cha chata, rumbaa, salsaa ja sambaa, ja tunnin rakenne oli samanlainen – paljon kertausta.  Tämän porukan kanssa oli tunne, että eteneminen ja oivaltaminen ei ollut ihan niin hyvää, ja niinpä intuitio toi mieleeni tehdä loppuun mukava loppukevennys, jossa kaikki varmasti osaavat tanssia.  Mukanani sattui olemaan paso doble -musaa, ja niinpä opetin kymmenessä minuutissa saman piiritanssin, jota olen lapsille opettanut: paripiirissä promenadiasennossa 8 askelta eteen, 8 taakse, tytön lasso ja tytöt seuraavalle pojalle.  Porukalla oli silminnähden hauskaa ja hurttia huumoria riitti, kun pojat ottivat ”härkätaistelijan” asentoja.

Että tällainen intuitioiden ilta tänään.  Joskus on hauskaa päästää irti tuntisuunnitelmasta ja tehdä tunnilla jotain ennalta suunnittelematonta.