Motorinen oppiminen etenee salakavalasti

Uskokaa tai älkää, vielä kolme viikkoa sitten Tanssija ei ollut eläissään tehnyt yhtään kärrynpyörää.  Nii-i!  Vaikka lapsuuteni oli urheilullisesti varsin aktiivinen, tuo taito jäi syystä tai toisesta tyystin oppimatta.

Muutama viikko sitten treenasimme seuratanssiproduktiotamme, ja joku luokkatoveri teki joutessaan kärrynpyörän.  Kummempia ajattelematta lähdin tekemään mallin mukaan ja kas!  Sieltähän pyörähti siisti, tasapainoinen kärrynpyörä, josta sain pikku hiomisella varsin mallikelpoisen suorituksen!

Tänään oli vuorossa sitten neitsyyden menetys balettipirueteille.  Eilisellä Niinan balettitunnilla (keskiviikkoaamu, daa-a) keho oli vielä täysin unessa, ja piqué-piruettiharjoitus meni täysin plörinäksi, enkä tuntunut pysyvän minkäänlaisessa tasapainossa yhden jalan relevéssä, hyvä kun kahden.

Tänään Päivin aikuisbalettitunnilla kahden jalan relevét olivat kuin kivestä veistetyt, tasapainoiset ja vahvan tuntuiset. Kun siirryimme piqué-harjoitukseen, lähtivät tasapainot kehittymään kivasti, ja kun Päivi ehdotti pyörimisen lisäämistä harjoitukseen, kaikki halusivat kokeilla.  Ja mitä hiittä: nehän alkoivat pyörähdellä! Tosta vaan!  Voitte uskoa, että Tanssijan olo on tällä hetkellä kuin Voittajalla.

Motorinen oppiminen voi olla joskus salakavalaa.  Onhan se selvää, että kun tanssia tulee monipuolisesti viikossa 20-30 tuntia, niin kehittymistä tietenkin tapahtuu, mutta tämä kehitys tuntuu itselläni etenevän kaikkea muuta kuin tasaisesti – jonkin aikaa tuntuu siltä, että mikään ei kehity, sitten muutaman viikon sisään sisäistää kehollaan yhtäkkiä hirmu monta uutta asiaa.  Luulisin, että myös motorinen oppiminen etenee ainakin minulla ”ylenevinä tasanteina”.  Oppiminen ei siis ole lineaarista, vaan välillä tuntuu, että ei kehity, ja sitten yhtäkkiä tulee jokin iso hyppäys.

Kunpa osaisin kuvailla, millainen olo on ihmisellä, joka vasta nyt tiedostaa oman kehonsa piilevän potentiaalin ja josta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että alkaa olla sinut kehonsa kanssa.  Nykyään tuntuu aivan kuin kehoni keskustelisi kanssani ja kertoisi, millainen olo sillä milloinkin on ja mitä sillä voisi tänään lähteä tekemään.

Keho on kaveri!

Puhu vähemmän, teetä enemmän

Tiistain Tanssipajan foksitunti alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantui ja auditiivis-visuaalisena oppijana aloin puhua liikaa.  Tämän huomasi parini Leea ja tuntia seuraamassa ollut Lissukin, ja tässä piileekin haasteeni opettamiselle: teetä enemmän, puhu vähemmän.

Tänään kävimme oikein hyvän keskustelun ohjaajani Lissun kanssa, ja Lissu totesi, ettei minun kannata ruveta tanssitunnilla tuppisuuksi, koska huomioni ovat kuitenkin ”täyttä asiaa” – pitää vain keskittyä enemmän siihen, miten voin tehdä/näyttää/teettää oppilailla enemmän samalla kun selitän jotain asiaa.  Otin tiistaina jo onkeeni, ja kun kävin myöhemmin illalla opettamassa pari tuntia foksia Lavantautisille, puhuin varmaan kolmasosan siitä mitä aiemmin. Tulos: oppilaat oppivat tunnissa saman kuin aiemmin puolessatoista.

Eiliset MuKon tanssitunnit menivätkin jo tosi hyvin, kun keskityin täysillä siihen, miten yritän pysyä ja pitää oppilaat liikkeessä samalla kun selitän asioita.  Juttutuokiot olivat tosi lyhyitä tietoiskuja ja pian lähdettiin taas liikkeelle.  Motorinen oppiminen tapahtuu kuitenkin pääosin tekemisen kautta, tämä on hyvä tiedostaa opetustilanteissa.

Kouluopetus meni tänään putkeen, meillä oli hyvä tanssitunti ja lapset olivat innolla mukana melkein kaikessa – jopa parin kanssa tanssimisessa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tanssinopettajan arkipäivää

Viime viikolla alkoivat kaikki loputkin opetusharjoitteluryhmäni, ja keskiviikkoiltana sain kokea tanssinopettajan arkea karuimmillaan: parilattareiden alkeiskurssille oli ilmoittautunut kyllä tasaparit, mutta paikan päällä olikin 5 miestä ja 12 naista.  Lisäksi suurempi osa oppilaista oli vaihto-opiskelijoita.

Niinpä aloin parittaa naisia keskenään, mikä onneksi sujui ihan mukiinmenevästi, kun vaihdoin viejän ja seuraajan roolia ahkerasti – mutta eihän tämä ideaalitilanne ole opetusharjoitteluunkaan…lisäksi vaihdoin lennosta opetuskieleni englanniksi ja onnittelin mielessäni itseäni siitä, että Lairdia on tankattu, nimittäin Cha Chan kuvioiden englanninkieliset nimet tulivat onneksi kuin apteekin hyllyltä.

Lisäksi tein hauskan havainnon, että useimpia peruskuvioista on mukava opettaa englanniksi, kun kuvion nimellä rytmittyvät kätevästi myös askeleet. ”Time Step – cha cha cha – Time Step – cha cha cha ”, ”2, 3, cha cha cha, Spot Turn, cha cha cha” jne.  On se britti ollut viisas!

”Selviänkö hengissä perjantaihin” -viikko

Niin ja hiukan yleisempää päivitystä noiden opetusharjoitteluun keskittyvien vastapainoksi:

Tämä viikko, joka onneksi on jo tiistaissa, on melko kamala: kolme uutta opetusryhmää alkaa tällä viikolla ja lisäksi esitämme seuratanssiproduktiotamme, tai osaa siitä, kolmessa eri näytöksessä.  Maanantai-illan esitys on onneksi jo ohi, esiinnyimme OAMK:n avajaisissa.  Huomenna ja torstaina esiinnymme Tanssia tyrkyllä -festareilla.

Kun päivät ovat täynnä koulujuttuja ja illat omaa opetusta tai esiintymistä, voinen ensi perjantaina, jos sinne asti hengissä selviän, hyvillä mielin hiukan hengähtää ja rentoutua ystävien parissa.  Voinhan?  Kiitos luvastanne, lukijat, niin aionkin!

Tanssipajassa käveltiin

Tanssipajan seuratanssin alkeet alkoivat tänään, opettajina allekirjoittanut ja koulutoverini Leea.  Eka tunti meni varsin hyvin putkeen ja Leean ja minun opetuskemiat näyttivät kohtaavan kiitettävällä tavalla.  Tosi mukavaa vaihtelua opettaa välillä toisen kanssa – viime talven ja suuren osan tätä alkavaakin kun saan kyntää sitä seuratanssinopettajan tavanomaista sarkaa, yksin opettamista.

Kuten olimme suunnitelleet, lähdimme liikkeelle kävelystä, tuosta yllättävän haastavasta motorisesta suorituksesta, joka paljastaa nopeasti melkein kaikki oppilaiden keholliset puutteet ja ongelmat: vastaliikkeen (ristiveto, kontralateraalinen liike: rakkaalla lapsella on monta nimeä) puutteen tai muuttumisen myötäliikkeeksi, painopisteen puutteellisen liikkeen, takakenoisuuden, jalkojen viemisen ennen kehoa jne.  Jokaisen tanssia harrastavan olisi tosi terveellistä palata aina vähän väliä peruskävelyyn!

Etenimme kävelystä yksin ja parin kanssa ilman otetta erilaisiin vienti-seuraamisharjoitteisiin, jotka hoksauttivat kivasti oppilaille paritanssin perusperiaatteita.  Näiden kautta siirryimme luontevasti parin kanssa hitain (S-)askelin tanssittavaan ”askeltanssiin”, ja loppuajan ekan tunnin oppilaamme saivatkin kokea jo ihan tanssivansa!

Tuntisuunnitelma näytti pitävän hämmästyttävän hyvin paikkansa, joitakin juttuja muutimme lennosta, mutta tunti soljui luontevasti ja (ainakin meistä tuntui siltä) johdonmukaisesti eteenpäin aina peruskävelystä kohti motorisesti haastavampia harjoitteita.  Oppilailla tuntui olevan kivaa, mutta niin oli opettajillakin!

Tästä tämä opetussyksy pyörähtää vauhtiin.  Huomenna alkaa kaksi uutta aikuisten kurssia, toinen suljetun otteen tanssien peruskurssi ja toinen lattareiden peruskurssi.

Tavoitteet täsmentyvät

Olen kirjannut ylös tavoitteita, joita haluaisin viedä eteenpäin kouluharjoitteluluokalleni tälle lukuvuodelle. Näistä lähtien toivottavasti saan aikaiseksi jonkinlaisen jaksosuunnitelman syksylle ja keväälle.

  1. Oma keho: oma kinesfääri, oma keho, isolaatiot, lihaskunto, lantion toiminta, kehon kannatus ja tuki. Yhdessä Jennin kanssa näimme, että tästä tavoitteesta lasten kanssa olisi hyvä aloittaa, ja tätä tavoitetta voisi todentaa alkulämmittelyharjoituksilla, jotka voivat muodostaa pitkähkönkin osan 45 minuutin tanssitunnista.
  2. Tanssitekniikka: valitsemiini tanssilajeihin (Cha Cha, Jive, Paso Doble / Kävelyhumppa / Bugg) tarvittavat motoriset alarutiinit, joita herjoitellaan erilaisten askelikkojen avulla: musiikkiin kävelyt ja suunnanvaihdot (Bugg, Paso, Kävelyhumppa), chasset (1&2) eteen, sivulle, taakse (Cha Cha), laukka-askeleesta 1a2 askelkehitelmät (Jive)
  3. Yhteistoiminnallisuus: tavoitteena edetä kohti luontevaa (tyttö-poika) parin kanssa toimimista tanssitunnilla.  Tämä on mielestäni melko haasteellinen tavoite, ja sitä täytynee ”ujuttaa” tietoisen piilo-opetussuunnitelman tavoin harjoitteisiin.
  4. Ilmaisu ja kehon kommunikointi: tanssi-ilmaisu ja kommunikointi parin kanssa kehojen välityksellä.  Tähän liittyvät myös erilaiset vise (vienti-seuraamis) harjoitteet.  Tämä on myös haastava tavoite, ja tätäkin täytynee ujuttaa opetukseen ”salaa” silloin tällöin.  Mikäli ryhmä selkeästi avautuu ja rentoutuu toiminnassaan talven mittaan, voidaan näitä harjoitteita kevättä kohden lisätä.
  5. Tanssilajit: talven mittaan oppilaat etenevät taidoissaan kohti valitsemiani tanssilajeja, joista tulisi kevään loppuun mennessä hallita ainakin perusaskel ja joitakin peruskuvioita (1-2 / laji). Näistä voisi koostaa myös esityksen. Luonteva tapa olisi aloittaa jonkinlaisella Paso / Kävelyhumppa -piiritanssilla.

Perjantaina oli hyvä suunnitteluhetki ohjaajani Jenni Jokikokon kanssa, ja laitoimme näitä tavoitteita jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen.  Minulle alkoi hahmottua selkeähkö kolmen jakson jaksosuunnitelma tälle syksylle.  Jakson sisällä on 3-4 tanssituntia, jotka pysyvät rakenteeltaan melko samanlaisina, ja jaksojen välissä vaihtuu aina jokin tavoite/painotus.

Tunnin rakenne alkaa myös hahmottua, ja tällä hetkellä se näyttäisi seuraavanlaiselta:

1. Aloitus

2. Alkulämppä (oma keho)

3. Tanssitekniikka (askelikot, motoriset alarutiinit)

4. Luova osuus / tanssiesityksen kehittely (tanssilajit, ilmaisu)

5. Lopetus

Ja koko tunnin punaisena lankana pitäisin yhteistoiminnallisuuden aina, kun se luontevalta tuntuu.

Kouluharjoittelu alkoi

Kouluharjoitteluluokkanani on Teuvo Pakkalan koulun 4. luokka (15 oppilasta: 6 poikaa, 9 tyttöä), joka on tanssinut viime vuodenkin OAMK:n tanssinopettajaopiskelijan ohjauksessa.  Kävin moikkaamassa lapsia jo keväällä, ja nyt oli aika aloittaa tanssiminen heidän kanssaan.

Eka tuntimme meni tutustuessa ja suunnitellessa yhdessä tanssitunnin sääntöjä ja käytäntöjä.  Ryhmä tuntuu oikein kiltiltä ja positiiviselta, ja moni harrastaa tanssia – joukossa on showtanssin harrastajia ja ainakin yksi poika, joka kertoi ylpeänä tanssivansa myös balettia!  Mahdollisuudet tämän ryhmän kanssa ovat siis vaikka mihin.  Tunti sujui oikein juohevasti, ja lapsilla on joitain perustaitoja erilaisiin askelikkoihin jo.  Nyt pitää kovasti ruveta miettimään heille lukuvuoden välitavoitteita.  Tällä hetkellä elättelen haavetta, että he oppisivat ja uskaltaisivat tanssia ainakin muutamaa helppoa paritanssia kevääseen mennessä.

Toinen kouluvuosi on alkanut

Toinen kouluvuotemme pyörähti käyntiin jo viime viikon Seuratanssi Roadtripin merkeissä – reissumme Helsinkiin oli uuvuttava mutta sitäkin hauskempi.  Saimme tanssiopetusta, treenasimme ja esitimme proggiksemme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa (jossa paikalla näytti olevan koko Tanssii tähtien kanssa -väki 🙂 ) ja iltaisin nautimme lavatanssimeiningistä.

Tämä viikko pyörähti käyntiin kansantanssin ja opetusharjoitteluseminaarin merkeissä, ja tänään sain käydä pitämässä elämäni ensimmäisen lasten tanssitunnin.  Koska meidän on määrä pitää harjoittelustamme päiväkirjaa, ajattelin, että voin aivan hyvin kirjoittaa sitä tänne, ja niinpä päätin perustaa opetusharjoitteluni mietintöjä varten ihka uuden blogikategorian – nimeltään Opetusharjoittelu 1 (joka sisältää tämän toisen opiskeluvuotemme opetusharjoittelun).  Saatte siis lueskella jatkossa myös noita kirjoituksia tässä blogissa.

Ensi lauantaina menenkin tuomaroimaan IsoO:n 7-vuotissynttäreiden kunniaksi järjestettävään leikkimieliseen lattarikisaan ja tietenkin jään illaksi paikalle bilehtimään.  Tanssin merkeissä siis sujunee viikonloppunikin.

27.8. Kapakanmäki, Finlanders & Taikakuu

Kolmas tanssi-iltamme kohde, Tuuloksen Kapakanmäki on perustettu jo vuonna 1966 ja se sijaitsi aiemmin Valtatie 12 varrella.  Uutta paikkaa on remontoitu ja lisärakennettu muutama vuosi sitten, ja se onkin puitteiltaan varsin komea ja toimiva.  Saimme illan aluksi kuulla paikan toiselta omistajalta, Kari Lehtoselta seikkaperäisen ja mielenkiintoisen selostuksen paikan historiasta ja tanssilavayrityksen pyörittämisestä.

Kapakanmäki on vahvasti perheyritys, ja Kari itse on kasvanut siihen jo 31 vuoden ajan.  Isäpappakin häärii yrityksessä vielä kovasti apuna, neuvottelee bändien kanssa jne.  Nykyisellään sesongin aikana Kapakanmäellä pidetään kahdetkymmenet perjantaitanssit, mutta toimintaa on laajennettu ja laajennetaan edelleen myös mm. cateringin ja rockbändien keikkojen suuntaan.  Onpa täällä ennakkoluulottomasti kokeiltu muun muassa Yön ja Sykkeen yhteiskeikkaa, joka sujui ennakkoaavistuksista huolimatta kuulemma loistavasti.  Myös live-zumbakursseista on haaveiltu, ja Sinitaivaan pojat olisivat kokeiluun lähteneetkin, mutta valitettavasti idea ei taipunut rekisteröidyn tanssiformaatin tiukkoihin musiikkivaatimuksiin.

Tyypillinen tanssi-ilta Kapakanmäellä työllistää noin 15 henkilöä, joista osa on palkollisia, osa eri urheiluseurojen puolivapaaehtoistyöntekijöitä.  Yllättäen taannoinen anniskelun aloittaminen ei Kapakanmäellä ole juurikaan lieveilmiöitä aiheuttanut – tanssikansa kun taitaa täälläkin päin tallata veden, kahvin ja suolaisen voimalla.

Karin mukaan suurin haaste tanssilavojen pitäjille on ehdottomasti tanssibändien keikkajärjestelyt: kun sama suosittu bändi esiintyy tyypillisesti saman seudun eri lavoilla usean viikon ajan, syö tällainen järjestely luonnollisesti yksittäisen paikan suosiota ja sitä kautta liikevaihtoa.  Karin mielestä ratkaisu tähän olisi rockbändien maailmasta tuttu, osittain provisiomuotoinen keikkapalkkio, joka saisi myös tanssibändien ohjelmatoimistot käyttämään mielikuvitustaan ja suunnittelemaan myymiensä bändien keikkakiertueista ”kiertävämpiä”.  Nykyisellään ei Kapakanmäkikään valitettavasti tuota sentään niin paljoa, että sen omistajat voisivat heittää päivätyönsä.

Karin toiveikas viesti meille tuleville seuratanssinopettajille oli selkeä: opettakaa tanssikursseillanne mahdollisimman suurta suvaitsevaisuutta, sillä tanssimaailmassa ja sen kansassa löytyy ihan riittävästi  ”muulla tavoin tanssivien” kyräilyä ja kadehtimista.  Suomen lavat – myös ehdottomasti Kapakanmäki – ovat riittävän suuria viihdyttämään kaikenlaisia tanssijoita.  Eri tyylien pitäisi olla rikkaus, ei kirous.

Illan musiikillisesta annista vastaavat Finlanders ja Taikakuu yhdessä.  Koska olemme paikalla hyvissä ajoin, pääsemme seurailemaan myös molempien bändien roudausta ja soundcheckiä.  Näyttääpä ihan tutulta meiningiltä letkeine bändien välillä lentävine letkautuksineen.  Illan aloittaa Finlanders, ja musiikin alkaessa rynnistämme porukalla lavalle lämmittelemään kehojamme valssien tahtiin.  Kapakanmäen suurella tanssilattialla on vielä runsaasti tilaa liihotella, mutta melko pian väkeä alkaa olla paikalla omiksi tarpeiksi.  Karikin käy meitä opiskelijoita aina välillä ystävällisesti moikkaamassa ja eräässä vaiheessa kertoo päivän lukemat: 700 tanssijaa.  Olipa tainnut tulla luvanneeksi bändeille konjakkipullot, jos 600 menee rikki, niin että kalliiksi tuli Karille tämä ilta!

Käyn hakemassa pääasiassa itselleni tuntemattomia naisia, ja oikeinkin hyviä tanssitettavia kohdalle sattuu.  Nautinnolliset rumbat, hitaat valssit ja tangot jäävät illasta erityisesti mieleen.  Paikan tunnelma on varsin leppoinen ja suvaitseva.  Kaikille on tilaa, ja mikä parasta: jos törmäys tulee, tulee yleensä heti myös anteeksipyyntö ja iloinen hymy.  Puolin ja toisin.  Tällainen voi lavatanssi-ilta parhaimmillaan olla.

Molemmat bändit ovat hyvässä iskussa, ja välillä käymme pöytään tekemään Lissun meille antamaa lisätehtävää: Finkkujen toisesta setistä pitää analysoida ja kirjoittaa ylös tanssirytmit.  Ovatpa tainneet Lissu ja Lasse yhdessä juonitella sellaisen setin, joka ei ihan heti avaudukaan, mutta tässä (HOX! Lissu) nyt kuitenkin oma ehdotelmani:

1. kappalepari: (beat) foksi / (3-muunteinen) foksi

2. kappalepari: hidas beat / hidas beat

3. kappalepari: beat / suora rock

4. kappalepari: (beat-henkinen) cha cha (Marleena) / cha cha

5. kappalepari: tango / (argentiinalainen) tango

Loppuillasta pääsemme vielä vierailemaan Finkuille varta vasten tilauksesta valmistetussa keikkabussissa.  Hieno ja tarkoituksenmukainen ajoneuvo kerrassaan makuualkoveineen, telkkareineen päivineen, mitä nyt odottaa sopiikin bändiltä, joka tekee tätä työtä päätoimisesti ja reissaa 150 päivää vuodesta.

Kapakanmäellä panen kaikessa havainnoimassani merkille rakkauden tähän paikkaan: perheyritys on perheyritys, sitä pidetään pystyssä ja kehitetään sydämellä, ei niinkään rahankiilto silmissä.  Kaikki täällä on mietittyä, tanssijoiden vesipistettä ja pihoille levitettyä, tuoksuvaa puuhaketta (on muuten kivempi hilpasta tanssikengissä parkkipaikalta sisään, kun ei hiekat tai ravat tuki tanssikenkien pohjia!) myöten.  Minusta tuntuu, että tämä huolenpito heijastuu myös kaikkeen meininkiin tanssilattialla: rentous, iloisuus ja suvaitsevaisuus jäävät päällimmäisiksi illasta mieleen.

Kari tulee lähtiessämme meidät vielä kättelemään ja hyvästelemään, ja hyvillä mielin voin tokaista hänelle, että tänne haluan tulla uudestaan ja aion suositella paikkaa kaikille tällä seuduin liikkuville tanssiystävillenikin.  Kapakanmäestä jäi kolmesta hyvin erilaisesta käymästämme paikasta ehdottomasti paras fiilis!