26.8. Wanhan tanssikellari, Korsuorkesteri

Seuraavana uutena tuttavuutena on Wanhan tanssikellari, joka alkaa olla maassamme niitä viimeisiä isoja tanssiravintoloita.  Katoavaa kansanperinnettä?  Tuntuu olevan ainakin tällä hetkellä.

Paikka itsessään on varsin viihtyisä – mutta herrimunjee, tanssitila on ehkä haastavin tähän asti vastaan tullut.  Pienehkö tila, jonka katkaisee epäilemättä tilan kiinteisiin rakenteisiin kuuluvat kaksi isoa pylvästä keskellä tanssilavaa, on vähintäänkin mielenkiintoinen.  Etummaisen pylvään ja bändilavan välistä foksaten pujottelu osoittautuukin illan aikana hauskaksi harrastukseksi, jolle oman leimansa lyövät äkkipysäykset, joita joutuu tekemään, kun edellä jonossa kulkeva pari päättää jäädä fiilistelemään paikalleen.  Yksisuuntaisella kadulla ei paljon ohitella, siispä perässätuleva jääköön fiilistelemään myös!

Tälle illalle annettu tehtävänämme oli lähinnä tarkkailla paikan meininkiä, mitä tansseja asiakkaat kuhunkin tanssirytmiin tanssivat jne.  Eihän tuota tarkkailua kuitenkaan paikaltaan malta koko iltaa tehdä, vaan pitäähän tuota haasteellista tanssitilaa ja sen vaikutusta tanssijoihin päästä makustelemaan omalla kehollaan.  Havaintoni onkin hiukan yllättävä: vaikea, ahdas tanssitila saa selkeästi aikaan sen positiivisen reaktion, että ihmiset tanssivat huomaavaisesti ja toisiaan varoen ja väistellen.  Ei puhettakaan siitä päälle rynnimisestä, jota isoilla lavoilla näkee!

Muutenkin jostain syystä tästä tanssipaikasta jäävät päällimmäiseksi mieleen ”sallivammat feng shuit” kuin Pavista konsanaan.  Ehkä paikan sijainti on sellainen, että täällä pistäydytään vierailemassa muiltakin paikkakunnilta, eikä tanssiklikkejä ole syntynyt?  Kuka tietää.

Ikäjakauma Wanhalla on selkeästi wanhempaa kuin Pavilla oli eilen, joten lavalla puhuu tanssikokemus.  Korsuorkesteri ei kuulu suosikkeihini (ja olenkin sanonut, että Raatteen tien ajaksi on poistuttava pikkulan puolelle, jottei otsasuoni katkea) mutta tällä kertaa päällimmäiseksi bändistä jää varsin mukava fiilis.  Pojat ovat hyvässä iskussa ja soittavat yksinkertaisen selkeää suomalaista tanssimusiikkia, jonka tanssilajeista ei voi mitenkään erehtyä.  Foksi on foksia, tango tangoa ja boleron tahtiinkin tekee mieli tanssia rumbaa eikä liihotella hitaita.  Pienenä hassuna yksityiskohtana tämänkin bändin fuskut ovat voittopuolisesti twistejä.

Tanssirytmeistä panen merkille ainakin kolmella eri ajoituksella tanssittavat cha chat ja rumbat.  Etelässä variaatiota näyttää löytyvän siis vielä enemmän kuin pohjoisessa, ja tanssinopettajilla on tässä kyllä vielä mielestäni työsarkaa kynnettävään.

Tanssitilan haasteellisuudesta huolimatta illan saldo jää vahvasti plussan puolelle.  Tänne tulen kyllä varmasti uudestaan, kun Helsingissä käyn.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s