Kesälomakuulumisia

Long time, no see.  Tanssija ei suinkaan ole unohtanut blogiaan, hän on vain juossut (ja pyöräillyt ja tanssinut) kesälaitumillaan.  Mutta nyt on aika tilannepäivityksen.

Pedagogisten kesäopintojeni lättähattujuna puksuttaa hitaasti mutta varmasti eteenpäin.  Pian ovat kakkosvuoden opinnot kasassa, ja kolmosvuodestakin on liki puolet tehtynä.  Olen siis pysynyt suunnilleen aikataulussa.

Tanssin maailmassa syksy, talvi ja kevät olivat hikistä työtä ja puurtamista.  Tekniikkaa tekniikan päälle niin että välillä tuntui, ettei enää osaa kävellä.  Loppukeväästä palaset sitten loksahtivat onneksi näytetunneille sen verran kohdalleen, että sain päälajistani eli seuratanssista arvosanaksi sen 4/5, mikä haaveissani olikin.  Edistystä oli tapahtunut, mutta parantamisen varaa jäi, eli erinomainen tilanne.

Koulun vastapainoksi (ja tulevaa ammattiakin tukemaan) asetin tanssikesäni tavoitteekseni päästä taas täysillä mukaan seuratanssin pyörteisiin ja löytää lavoilta sen ilon ja vapauden, joka tälle lajille niin tunnusomaista on ja joka koulupuurtamisessa tahtoo usein jäädä taka-alalle.  Tässä tuntuu, että olen saanut ylitsevuotavaisen hienoja onnistumisen hetkiä.  Talven työ näkyy ja tuntuu omassa kehossa, tanssi on ollut helpon, varman ja lennokkaan tuntuista, vienti on selkiytynyt ja muuttunut loogisen kiinteäksi osaksi omaa tanssia, ja välillä tuntuu ihan siltä, että tanssilavojen mitatkaan eivät riitä siihen askeleen liitoon, mikä kehosta lähtisi.  Tanssipalaute on ollut myös yllättävänkin positiivista.

Kuviomateriaali jäi talven opetuksessa näin ensimmäisenä opiskeluvuonna ymmärrettävistä syistä varsin vähälle, mikä näkyy siinä, että kuviohässäköinnin sijaan tykkään mieluummin tanssia selkeän varmaa ja etenevää perustanssia.  Pelkäsin ensin, että tällainen tanssi varmasti pitkästyttää naiset uneen asti, mutta onnekseni olen saanut todeta olleeni ihan väärässä.  Asiasta keskusteltuamme sain erään parhaista kesän palautteista todella kokeneelta, ihanalta tanssiystävältäni: ”höpö höpö, sinun sylissäsi on hyvä tanssia, eikä silloin kuvioiden määrällä ole turkasenkaan merkitystä”.  Onneksi siis naiset seuraajina tuntuvat kokevan tämän asian samalla tavoin kuin oma tuleva opetusfilosofiani on: ”mieluummin hyvää perustanssia hyvällä tekniikalla kuin liikaa kuvioita huonolla tekniikalla”.  Summa summarum: on hienoa tuntea kehossaan, miten talven puurtaminen, ajoittainen turhautuminen  ja harjoittelun (myös sen baletin!) kautta vastusten voittaminen tuottavat nyt kesällä hedelmää…

Ennen kaikkea olen mielestäni löytänyt tiukkojen sääntöjen sijaan improvisoinnin, vapauden ja leikittelevän tulkinnan – sanalla sanoen seuratanssiin olennaisena osana kuuluvan tanssi-ilon.  Ennen niin kauhulla odottamani tangot ja hitaat ovat yhtäkkiä tulleet aivan lempitansseikseni!

Tällainen kesä jos mikä antaa voimaa tulevan syksyn haasteisiin.

Mutta nyt Tanssija lähtee pikku päiväunille, jotta jaksaa lähteä parhaassa seurassa Iisalmen Kyllikinrantaan sunnuntaitansseihin.  Ne taitavatkin olla tämän viikon kolmannet jo.  Hyvää kesänjatkoa edelleen kaikille lukijoilleni.  Helteet jatkukoon!