Piilo-opintosuunnitelmat ja tanssinopetus

Ari Antikaisen (Antikainen, Rinne, Koski: Kasvatussosiologia, 2000) mukaan ne tiedot, joita moderneissa yhteiskunnissa pidetään välttämättömän tärkeinä opettaa uusille sukupolville ja tuleville kansalaisille, kirjataan kaikilla koulutusjärjestelmän asteilla opetussuunnitelmiin.  Opetussuunnitelmat ovat hallinnollisia asiakirjoja, joissa järjestelmällisesti esitetään

  • opetuksen tavoitteet;
  • opetettavat tieto- ja taitosisällöt;
  • opetustavat;
  • opetukseen ja oppimiseen käytettävä aika; sekä
  • opiskelijalta vaadittava toiminta ja toiminnan arvioinnin perusteet.

Opetussuunnitelmissa esitetään se, minkälaisin tavoin ja muodoin tietoa välitetään (opetusmenetelmät, didaktiikka), minkälaisina yksilöiden psykologisia ja yhteisöllisiä ominaisuuksia pidetään tiedon omaksumisen kannalta (pedagogiikka) sekä minkälaisia tietoja ja taitoja katsotaan sekä tämänhetkisessä että opetetussa tulevassa yhteiskuntatilanteessa tarvittavan.

Opetussuunnitelmista on huomattava, että niihin valikoidaan kaikista mahdollisista tiedoista kulloinkin yhteiskunnallisesti tärkeimpinä pidetyt, ja näin ollen ne ovat aina ympäröivien yhteiskunnallisten olojen kulttuurisia heijastumia.  Kärjistetysti ilmaistuna julkisin varoin ylläpidettyjen oppilaitosten opetussuunnitelmat sisältävät sosialisaation viralliset pyrkimykset ja yleisemmin: opetussuunnitelma on sekä sosialisaation että sosiaalisen valikoinnin ja kontrolloinnin väline, jonka avulla luodaan kasvatuksen symbolista kuvastoa ja moraalista ajattelua.

Piilo-opetussuunnitelman käsitteellä viitataan yleisesti siihen, että opetuksen arkipäiväisessä todellisuudessa oppilaat ja opettajat oppivat systemaattisesti hyvin paljon sellaista, mitä ei varsinaisesti ole asetettu kouluopetuksen ja –oppimisen tavoitteeksi.  Yksinkertaistaen voidaan siis sanoa, että piilo-opetussuunnitelma kattaa ne opittavat asiat ja asenteet, joita ei ole mihinkään julkisesti kirjattu ja jotka eivät ole opettajien aktiivisen, tietoisen toiminnan kohteena, mutta joita kouluopetus käytännöillään kuitenkin välittää oppilailleen.

Piilo-opetussuunnitelman useimmat elementit kietoutuvat yksilönvapauden ytimen ympärille: toisin kuin julkiset opetussuunnitelmat haluavat ilmaista, kouluinstituution tarkoituksena ei olekaan tehdä ihmisistä luovia ja kriittisiä tai kehittää jokaisen persoonallisuutta monipuolisesti, vaan pikemminkin ohjata oppilaat sisälle vallan- ja työnjaon yhteiskunnallisiin hierarkioihin – kolme avainsanaa koulun ymmärtämiseksi ovat joukot, valta ja palkitseminen.

Mitä tulee yhteiskunnassa vallitseviin normaaliuden käsitteisiin ja sukupuolirooleihin, koulut toimivat näissäkin saman logiikan mukaan.  Vaikka koulutuksen yksi tärkeä julkilausuttu tavoite on sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen, tytöt ja pojat sosiaalistetaan siitä huolimatta kasvatuksen kuluessa sukupuolirooleihin, jotka kiinnittyvät sekä perinteiseen miesten ja naisten väliseen työnjakoon perheessä ja työmarkkinoilla että stereotyyppisiin oletuksiin sukupuolten mukaan jakautuvista yksilön persoonallisuuden piirteistä.

Samoin oppilas oppii koulun käytännöissä (eli piilo-opetussuunnitelman muokkaaman toiminnan kautta) oman paikkansa suhteessa koululuokan normaalijakaumiin ja samalla koulun vaatimaan ”normaaliuteen”.  Koulun toiminnan perusta on kouluinstituution kehysten ja käytäntöjen ehdoilla määrittyvä normaalius – ja oppilaat luokitellaan normaalioppilaiksi silloin, kun he ovat vastaanottavaisia annetulle opetukselle ja sen moraalisille ohjeille.  Piilo-opetus­suun­ni­tel­mal­li­sessa tarkastelussa voidaankin päätyä siihen, että koko kouluelämän keskiössä on ihmisten normaaliuden ja poikkeavuuden luokittelu, nimeäminen ja tuottaminen.

* * *

1800-luvun kulttuurisesta, sukupuoliroolittuneesta ympäristöstä siinneenä ilmiönä seuratanssi kantaa edelleen mukanaan – osittain taakkanaan – syntyaikojensa arvoja, käytäntöjä ja arvostuksia.  Seuratanssin ytimeen kuuluu varsin vahva tanssietiketti, joka sääntelee ennen kaikkea tanssivien osapuolten sukupuolirooleja ja –odotuksia, kuten mies vie ja nainen seuraa; miesten ei ole soveliasta tanssia keskenään; naisen ei ole soveliasta kieltäytyä miehen tanssiinkutsusta; tanssiin hakemisessa on noudatettava tanssipaikan varsin tiukkoja hakukäytäntöjä; paritanssi on lähtökohtaisesti sukupuolista toimintaa, mutta tästä sukupuolisuudesta ei ole soveliasta puhua.

Tällainen harrastuksen harvinaisen luja arvopohja on otollinen alusta sukupuolirooleihin liittyville piilo-opetussuunnitelmille.  Tanssinopettaja voi omalla tiedostamattomalla toiminnallaan vahvistaa seuratanssin perinteisiä sukupuolirooleja ja näin omalta osaltaan varmistaa sen, että tämä arvopohja siirtyy muuttumattomana tuleville tanssiville sukupolville.

Toisaalta tilanne voisi olla myös toisenlainen.  Itse tahtoisin lanseerata ikään kuin julkisen opetussuunnitelman ja piilo-opetussuunnitelman ”väliin” kolmannen käsitteen, jota kutsun paremman termin puutteessa tietoiseksi piilo-opetus­suun­ni­telmaksi.  Tällä termillä tarkoitan sellaista tietojen ja taitojen, arvojen ja asenteiden kokoelmaa, jota opettaja ei jostain perustellusta syystä näe tarpeelliseksi julkistaa oppilailleen mutta jota hän kuitenkin tietoisesti ja tarkoituksellisesti opettaa.  Toisin kuin piilo-opetussuunnitelma usein esitetään, näkisin tällaisen tietoisen piilo-opetussuunnitelman pääosin positiivisena asiana.

Oma tietoinen piilo-opetussuunnitelmani tanssinopetukselle voisi olla vaikkapa tämä:

  • huolimatta seuratanssin vanhakantaisesta etiketistä haluan välittää kaikessa opetuk­ses­sani omaa ehdottomaan sukupuolten tasa-arvoon pohjautuvaa ihmiskäsitystäni;
  • seuratanssi opettaa ihmisille luonnollisen sosiaalisuuden, läheisyyden ja yhdessä liikkumisen nautintoa vailla väistämätöntä sukupuolisuuden taakkaa;
  • sukupuolisuus ilmiönä on kuitenkin aina liitetty seuratanssiin, joten tästäkin harrastuksen mukana kulkevasta ”lieveilmiöstä” on tärkeää ja sallittua puhua, sitä kuitenkaan ylikorostamatta;
  • tanssi harrastuksena tarjoaa onnistumisen elämyksiä, jotka johtavat parempaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon sekä –tuntemukseen, joiden kehittymistä haluan omilla tanssitunneillani edistää; sekä
  • erilaisilla fyysisillä harjoitteilla on positiivinen vaikutus liikkumiseemme ja kinesteettisen palautteen välityksellä myös koko olemukseemme.