Näytetunnit ohi

Tällä viimeisellä varsinaisella ”pakollisella” kouluviikollamme vuorossa olivat päälajin koetokset – näytetunnit.

Maanantaina näytetunnit alkoivat Rock ’n’ Swing -osuudella, jossa heti kättelyssä lähdimme suorittamaan viejinä ja seuraajina Lindy Hopin tanssitehtäviä.  Timo oli etukäteen arponut parit, roolit ja suoritettavat kuviot.  Omalle kohdalleni osuneet tanssitehtävät olivat varsin haasteellisia – ulosheitto eight counttina sekä tuplaspin (myös eight counttina) tuottivat selviä vaikeuksia viennin suhteen.  Lisäksi tentaattorit (itselläni Kontturin Liisa sekä Koiviston Kati) tanssivat kanssamme Lindyä, jossa saimme olla omassa roolissamme.  Mielestäni en onnistunut tällä näytetunnilla parhaalla mahdollisella tavalla – tosin itse olin varsin tyytyväinen nopean Lindy Hopin (= ”potkufusku”) tehtävien suoritukseen.

Maanantai-iltapäivällä oli vuorossa seuratanssin osuus, joka sujuikin sitten paremmin.  Teimme yksin kävely- sekä humppadiagonaaleja eteen- ja taaksepäin ja tanssimme parin kanssa humppaa, hidasta valssia, tangoa, rumbaa, cha chata sekä fuskua molemmissa rooleissa.  Olo oli melko vapautunut, mikä varmaankin näkyi tekemisessä.

Maanantai päättyi tentaattoreiden suulliseen seuratanssiosuuden pika-arvioon.  Viime joulukuussa kirjasin ylös omia tavoitteitani keväälle 2010:

  • vahva keskustan (keskivartalon syvien lihasten) hallinta
  • selän pitkä linjaus
  • vartalo vie ennen jalkoja
  • jalkojen harotus pois ja vakioissa selkeästi jalat parallel
  • tanssin nousujen ja laskujen loiventaminen niin, etteivät nousut ole pystysuoria aksentteja

Oli aivan mahtavaa kuulla tentaattoreilta, että kaikissa näissä tavoitteissa on kevään aikana menty selkeä harppaus eteenpäin.  Lissun kommentti oli, että työtä on vielä, mutta tanssijuuteni on selvästi ”tulollaan”.  Anssimaisen moniselitteinen kommentti, että minulla ”palikat olivat oikein päällekkäin jo syksyllä, joten koko lajia ei kohdallani tarvinnut keksiä talven aikana uudestaan” lämmitti myös.  Kävelyissä taaksepäin sain kuulemma aikaiseksi koko porukan upeimmat kävelyt ja näissä näkyi erityisen hyvin vartalon (erityisesti selän) pitkä linjaus.  En ole koko talven aikana tottunut olemaan missään osa-alueessa porukan paras, joten totta kai tämä kommentti rohkaisi minua erityisen paljon.

Kehityskohteita silti riittää – ja tentaattoreiden ohje oli, että seuraavaksi minun pitää selkeästi keskittyä siihen, ettei ryhtini mene ”liian suoraksi” ja pallean ja alavatsan tuki unohdu, jolloin ylävartalo kaatuu hiukan taaksepäin ja rikkoo käsien ja vartalon yhteistoiminnan erityisesti kädenalitansseissa.  Eli aavistukseni, ettei Rock ’n’ Swing -osuus mennyt niin hyvin kuin odotin, lienee totta.

Kuka lukijoista on kuullut ”kineettisestä ketjusta”?  No, minun nykytilanteeni taitaa olla siitä malliesimerkki!

Tiistaina saimme sitten Rock ’n’ Swing -palautteen Timo Arstilalta, ja siinä tulikin sitten kylmä suihku niskaan.  Kuuluin ”pohjakolmannekseen”, eli ryhmään, joka on talven aikana edistynyt vähiten tässä lajissa.

Sulateltuani illan palautetta päätin tehdä asialle kesän aikana jotain.  Eli treeniä, treeniä, treeniä – ja myös vapaata kädenalitanssia, niin paljon kuin sielu sietää kesän aikana!  Rintakehän linjauksesta se kaikki lähtee, joten nyt lähdetään etsimään oikeaa linjausta ja sitä, miltä kehossa tuntuu, kun asiat tehdään oikein.  Onneksi Oulussa toimii varsin aktiivinen R’n’S-treenirinki, johon myös Arstilan Timppa osallistuu, joten palautetta on mahdollista kesän aikana saada.

Tiistai-iltana olin siis varsin mietteliäällä mielellä – mutta keskiviikko pelasti tämän rankan viikon.  Saimme viimeviikkoisen baletin näytetunnin palautteet, ja oma palautteeni oli aivan odottamattoman positiivinen.  Tässä ryhmässä olen kuulemma tasoa VAHVA HYVÄ, olen pystynyt löytämään jalkojen toiminnallisen aukikierron ja teen sarjat loppuun asti ja täysillä.  Lissun kommentti, että tekemiseni ”erottuu kilometrin päähän” lämmittää erityisen paljon.

On mielenkiintoista huomata, miten yhden lajin palaute peilautuu muihin lajeihin.  Baletin palautteessa toisaalta sanottiin, että seisoin ryhdikkäästi ja olin hyvin ylösvedetty, ja hartiat olivat levollisesti alhaalla, mutta toisaalta huomautettiin mm. siitä, miten paikoin keskityn ryhdikkyyteen ja ylävartalon avonaisuuteen niin paljon, että yhteys palleaan ja lantionpohjaan putoaa ja jään hieman takakenoon.  Tämähän vertautuu täysin yksi yhteen kädenalitanssien palautteeseen, ja vahvistaa päätelmääni, että juuri tähän asiaan – ylävartalon linjaukseen – on jatkossa keskityttävä enemmän, jotta kehityn tanssijana.

Viikko oli siis omalla kohdallani oikea kouluesimerkki voileipäpalautteesta: positiiviset palautteet ulompana, kriittisempi makkarana leivän välissä.

Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan varsin voittajaolo.  Selvisin kuin selvisinkin ensimmäisestä opiskeluvuodesta hengissä ja vailla suurempia havereita.  Tästä tilanteesta on erinomainen lähtökohta ponnistaa uuteen lukuvuoteen ensi syksynä.  Kesän aion viettää mahdollisimman paljon tanssia harrastaen.  Rankka talvi merkitsi sitä, etten juuri ehtinyt kulkea lavoilla – kesällä on runsaasti aikaa korjata tilanne ja keskittyä nauttimaan lähinnä seuratanssin sosiaalisesta puolesta ja perustanssikunnon ylläpitämisestä.

Tällä hetkellä olen muuten 11 kg laihempi kuin syyskuun alussa.  Kuka vielä kehtaa väittää, ettei tanssi ole Oikeaa Liikuntaa?

Ensimmäisen vuoden sivulaji – baletti – läpi!

Tiistaina meillä oli baletin näytetunti/tentti, mikä sujui varsin kelvollisesti.  Tangolla annoin kaikkeni, minkä huomasin siitä, että jo kahden ensimmäisen harjoitteen jälkeen hiki valui noroina niskaan.  Tankoharjoitukset sujuivatkin mielestäni varsin kelvollisesti.

Myös keskilattiaharjoitteet onnistuivat, lukuunottamatta pieniä mokia Temps Lie :ssa.  Perusaskelikot (Pas de Chat, Pas de Basque, Valssi/Balance) sujuivat yllättävän hyvin siihen nähden, mitä vaikeuksia minulla oli aiemmin niiden kanssa.  Jopa Tour Glissade, jossa minulla oli vielä viime viikkoon asti suuria vaikeuksia tulla tasapainossa pyörähdyksestä ulos, onnistui näytetunnilla paremmin kuin koskaan aiemmin.

Hypyistä onnistuivat Sissonne/Chasse ja kauris, mutta sen sijaan Grand Assemblé :ssa epäonnistuin toisella diagonaalilla, kun yritin ottaa ”hyppykädet” mukaan.  Tein harjoituksen lopulta kädet vyötäröllä ja sain kuin sainkin sen menemään läpi, mutta ”pisteitä pudottaa” tietenkin tuo käsien käytön puute.

Lopun Adagio-koreografia meni niin hyvin kuin sitä jaksoi enää tehdä.  Tunnin jälkeen olin aivan puhki, ja vielä eilen koko vartalo oli kipeänä, mutta kuulimme iloisen uutisen, että ilmeisesti koko luokka on läpäissyt ensimmäisen vuoden baletin.  Jei!