Improvisaation demotunti

Kevätlukukausi lähenee loppuaan, ja vuorossa ovat näytetunteina tehtävät vuoden ”lopputentit”.  Aloitimme tänään kevyestä sarjasta eli Improvisaatio ja kompositio -kurssin demotunnista.  Valmistimme noin 25 minuutin mittaisen improvisaatioesityksen, joka sisälsi tiivistettynä yleistä poukkoilua ahtaassa tilassa, tutkielmaa siitä, kun jotain kehonosaa vetää ympäriinsä näkymätön lanka, kalaparveilua, elävän ison ihmispatsaan (kaksiulotteisen ”freskon”), diagonaaleilla ryhmissä tehtävää kontakti-improvisaatiota, demon labiilista liikkeestä (hyvä Antti!) sekä lopuksi jamiringinomaisen huipentuman, jossa käytimme erilaisia Labanin liiketekijöitä (voima, aika, tila, virtaus) sekä liikemuotoja (jatkuva, swing, impulssi, impact ja rebound).  Demo meni mielestäni hyvin, ja saimme siitä katsojilta myös mukavaa palautetta.

Mitä improkurssista jäi käteen?

Olen oppinut mielestäni ennen kaikkea valtavasti lisää liikkeeseen heittäytymistä.  Liikemateriaalini on ainakin jonkin verran monipuolistunut, ja joissakin harjoituksissa (kuten myös loppudemossa) huomasin, että myös kehonhallintani ja isolaatiotekniikkani on lähtenyt kehittymään hyvään suuntaan.  Joissakin kurssin aikana tehdyissä harjoitteissa huomasin tuottavani kehostani liikettä, jota en tiennyt siellä olevankaan!  Myös tiedollinen puoli on tärkeä, ja olen oppinut paljon liikemuodoista, liiketekijöistä, suhteesta tilaan ja omaan kinesfääriin.

Aion soveltaa oppimaani tulevaisuudessa sekä ensi vuonna oman sooloteoksen tekemisessä että varmasti myös ensi vuoden kouluharjoittelussa – kun olen itse tehnyt harjoitukset, on niitä helpompi soveltaa nelosluokkalaisten tasolle.  Mielestäni pystyin pitämään sitoutumiseni kurssiin hyvänä, joskin ajoittain tekemisessäni oli ”laskuja”.  Aina ei tuntunut kehosta löytyvän liikettä, ja myös ihan blankoja hetkiä oli.  Kadehdin tavallaan niitä, jotka kykenevät aina saamaan kropasta irti jotain mielenkiintoista liikettä.  Toisaalta ajattelin kurssin aikana, että ainakaan maneereita ei välttämättä ole ehtinyt syntyä, kun en koskaan ole yksintanssia missään muodossa harrastanut…

Jotkin harjoitteet jäivät minulle vaikean tuntuisiksi eikä niiden ydin auennut.  Parissa harjoitteessa koin lisäksi melko voimakkaan ahdistavan tunteen.  Olen miettinyt näitä hetkiä ja nyt jälkeenpäin päätynyt antamaan itselleni luvan myös negatiivisten tunteiden nousta pintaan tällaisessa tanssissa.  Luulen sen olevan luonnollista.

Edessä ovat ensi viikolla vielä baletin sekä päälajimme eli seuratanssin näytetunnit.  Tekemistä siis riittää vielä.

One down, two to go.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s