Labania ja didaktiikkaa

Tanssiviikkomme ei kulunut pelkästään esiintyessä, vaan loppuviikosta paneuduimme myös sekä seuratanssin didaktiikkaan että improvisaatioon.

Didaktiikan tunneilla käsittelimme erilaisia eri tanssien opetukseen käytettäviä oppilaiden ryhmittelyvaihtoehtoja ja löysimme yhdessä seuraavia hyviä perusperiaatteita:

Ryhmittelyt paikallaan pysyvien tanssien perusopetukseen

1. Avorivi: opettaja edessä

  • sopii mm. lattareihin ja valssineliöharjoitukseen
  • plussana mallioppiminen, kaikki näkevät samaan suuntaan ja pystyvät ottamaan mallia opettajasta
  • haasteena vuorovaikutus, mikäli opettaja tanssii selin eikä peiliä ole.  Opettajan on pystyttävä tarpeen tullen kääntymään yleisöön päin ja muuttamaan oman askelluksensa peilikuvaksi, jotta oppilaat pystyvät edelleen katsomaan mallia
  • takarivi ei näe yhtä hyvin kuin eturivi, joten rivejä on syytä vaihtaa aika ajoin

2. Avorivit: miehet ja naiset omissa riveissään vastakkaisilla puolilla salia

  • sopii erityisesti tansseihin, joissa miehen ja naisen perusaskeleet ovat peilikuvia: fusku, jive ym.
  • myös kädenalituksia voidaan ”kuivaharjoitella” tässä muodostelmassa
  • haasteena opettajan sijoittuminen, mikäli opettaa yksin: esim. vuoronperään miesten ja naisten rivistön edessä

3. Piiri

  • sopii oikeastaan vain eteen / taakse (piirin keskustaan / keskustasta pois) liikkuvien tanssien ja kuvioiden opetukseen

Ryhmittelyt liikkuvien tanssien perusopetukseen

  • jos vähän oppilaita -> tanssisalin poikki liikkuva avorivistö, opettaja tanssii edessä.
  • yleensä ottaen piiri on tähän paras ryhmittely
  • parin kanssa harjoitellessa paras rymittely on liikkuva avorivistö siten, että mies on kääntyneenä opettajaan päin ja nainen opettajaan selin -> opettaa naisille heti alkuun oikeanlaista seuraamista kun ei voi ”aavistella” miehen askelia katsomalla opettajasta

Liikkuvien tanssien käännösten opettaminen

  • perusryhmittely: avorivi, koska jos sijoitutaan piiriin, osa oppilaista näkee opettajan esimerkin aina peilikuvana tai muuten ”väärästä suunnasta”, mikä tuottaa ongelmia
  • käännösten opettaminen on haasteellista varsinkin silloin, kun opettaa yksin, koska opettajan sijoittuminen suhteessa ryhmään ei ole simppeli asia
  • usein opetetaan niin, että vaikka valssin käännöksestä käydään ensin läpi ensimmäinen puolikäännös, opettajan tanssiessa oppilaiden edessä, sitten opettaja juoksee oppilaiden ”taakse” ja käännös jatketaan loppuun
  • itselleni uusi hieno idea tähän tuli Lissulta: käytetään salin poikki etenevää avorivistöä mutta niin, että jos opetetaan vasenta käännöstä, opettaja sijoittuukin avorivin etenemissuuntaan nähden vasemmalle puolelle ja hiukan etuviistoon, ja jos kyseessä on oikea käännös, niin vastaavasti oikealle puolelle
  • tässä ryhmittelyssä on se etu, että oppilaat näkevät opettajan tanssivan sivullaan käännöksen jokaisessa vaiheessa ja näin koko käännös pystytään tanssimaan niin, että oppilas voi ottaa mallia opettajasta

Kädenalikuviot parin kanssa

  • piirissä, miesten rintamasuunta tanssisuuntaan -> ”tyttö kädenali keskustaan ja tyttö takaisin”.  Tässä ei haittaa se, että osa pareista näkee opettajan esimerkin väärästä suunnasta, koska ääneen ohjeistus ilmaisee käännösten ja kädenalitusten suunnat selkeästi ja yksikäsitteisesti
  • avorivistössä opettajan takana – tässä haasteena se, että naiset eivät näe mallia
  • avorivistössä mutta niin, että näyttöpari tanssii rivin sivustassa -> myös naiset näkevät mallin koko ajan

Perusperiaatteita suljetun otteen kuvioiden opetukseen

  • yleensä ottaen kannattaa opettaa ensin miesten askeleet kaikille ja sitten vienti-seuraamisen kautta opettaa naisten osuus.  Näin naisille voidaan opettaa heti oikeanlaista tanssiperiaatetta: nainen tanssii miehen viennin mukaan, ei ennakoiden
  • jos tulee ongelmia, opettajan täytyy kyetä nopeasti mukautumaan myös naisten askelien opettamiseen

Avoimen otteen kuviot

  • kuvioiden yleinen muoto on hyvä käydä ensin ”kipikipi”-askelin läpi, jolloin oppilaille syntyy kuva kuvion pääpiirteisistä etenemis- ja pyörähdyssuunnista
  • opeta ensin sekä miehen että naisen perusaskel -> sen jälkeen naisille tärkeä periaate: nainen tanssii perusaskelta kääntäen sitä miehen viennin mukaan eri suuntiin
  • tällä periaatteella suurin osa peruskuvioista (kaikki, joissa perusaskeleen rytmiä ei rikota) pystytään opettamaan selkeästi – ja sitten vähitellen siirtymään kuvioihin, joissa perusaskeleen rytmi rikotaan

Parin vaihto

  • etenevät tanssit piirissä: ”seuraa selkää”, naiset siirtyvät tanssisuunnassa eteenpäin seuraavalle miehelle.  Tässä on omat ongelmansa, mutta olen nähnyt periaatteen toimivan myös suurilla ”massakursseilla”
  • bussipysäkkivaihto voi olla hyvä kokeilla myös
  • paikallaan pysyvät tanssit avorivistössä: naiset siirtyvät riveissä eteenpäin seuraavalle ja kiertävät rivistön ”siksakkina” koko salin poikki -> ensimmäisen rivin kulmasta siirrytään takaisin takarivin kulmaan

Lopuksi saimme kotitehtäväksi suunnitella erilaisten tanssien perusopetukseen opetustuokioita.  Minulle ja parilleni osui foksi, joten opettanemme porukalle ensi viikolla jonkin foksikäännöksen ryhmittelyineen ja parinvaihtoineen.

* * *

Improvisaatiokurssilla olemme kuluneella viikolla käsitelleet lokomotorisia (tilassa liikkuvia) ja non-lokomotorisia (omassa kinesfäärissä liikkuvia) liikkeitä.  Teimme hauskan harjoituksen, jossa parin kanssa ensin etsimme Suomen kielestä mahdollisimman erilaisia lokomotorista ja non-lokomotorista liikettä kuvaavia liikeverbejä, joissa on mukana selkeä tunnetila.  Näistä verbeistä koostimme parin kanssa pienen tanssipätkän.  Omaksi tanssipätkäksemme valitsimme seuraavanlaisen osittain uutta Suomen kieltäkin opettavan sommitelman:

töksähdellä, töksähdellä, töksähdellä
römähtää
hoiperrella, hoiperrella
nököttää, nököttää, nököttää

Eikös vaan tullutkin hieno nykyruno?  Harjoituksen lopuksi koostimme näistä tansseista pienen esityksen, joissa yksi aloitti oman sommitelmansa, toinen jatkoi siitä, ja näin synnytimme pieniä hauskoja tanssitarinoita.

Lisäksi käsittelimme Rudolph Labanin terminologiaa.  Tutuksi tulivat Labanin liiketekijät: voima, aika, tila ja virtaus, ja liikemuodot: jatkuva, swing, impulssi, impact ja rebound.  Teimme erilaisia harjoitteita, joissa pyrimme muuntelemaan liiketekijöitä ja -muotoja.  Koimme harjoitukset melko haastaviksi, ja varmasti raskaan tanssiviikon päätteeksi olimme jo melko väsyneitä, emmekä ehkä saaneet harjoituksista kaikkea sitä irti, mitä olisimme voineet saada.

Jatkanemme Labanin parissa vielä ensi viikolla, ja alamme myös pikkuhiljaa koostaa ”improvisaatioshowta”, jonka esitämme muutaman viikon päästä koululla muille oppilaille.

We Know Something You Don’t

Aloitimme seuratanssin ensimmäisen vuoden pääproduktion tekemisen hiukan ennen joulua ideoimalla sitä yhdessä Outin kanssa.  Kuuntelimme myös erilaisia biisejä ja haimme jonkinlaista konsensusta siitä, millaista musiikkia teokseen tulisi.  Alkuvuodesta Outi käynnisti sitten oman koreografisen prosessinsa, jossa hän soitti teokseen valitsemiaan erilaisia biisejä, tanssitti meitä vapaasti ja lähti sommittelemaan tanssimistamme aiheista ja kuvioista koreografiaa.  Outi opetti heti alkuun meille myös erilaisia jazztanssisommitelmia, jotka tulisivat mukaan teokseen.

Biisilistaksi teokseen tuli

Helena Siltala: Ranskalaiset korot (tähän tanssimme perusjiveä ja jazztanssia)
Timo Lassy: Backyard Puma (tästä tuli hauskaa kilpasambavaikutteista ”häröilyä”)
Gotan Project: Mi Confesión (intensiivinen ja tunnekylläinen rumban ja erilaisten tangotyylien sekoitus)
The Baseballs: Umbrella (hauska fusku-jive-revittely aerobic-tempolla – tässä tuli hiki!)

Ideoimme ja treenasimme tässä vaiheessa myös pienimuotoista improvisaatiopätkää, jonka oli tarkoitus tulla ennen Gotanin biisiä, mutta loppujen lopuksi jouduimme valitettavasti ajanpuutteen vuoksi jättämään tämän pätkän teoksesta pois.

Projektin alun villeistä ideoista alkoi teoksen lopullinen muoto pikkuhiljaa kehkeytyä ja harjoittelimme sitä tiiviisti maaliskuussa, tavoitteenamme esittää teos jo maaliskuun Tanssia!-näytöksissä – mutta kohtalo päätti toisin.  Outi sairastui esitysten alusviikolla, emmekä ehtineet saada teosta valmiiksi maaliskuuksi, joten päätimme esittää vain teoksen viimeisen Umbrella-biisin näytösten ”loppukevennyksenä”.  Suunnitelmanmuutokset tietenkin harmittivat ja tuskastuttivat porukkaa, mutta huhtikuun alussa purimme hammasta ja lähdimme uudella innolla tekemään teosta valmiiksi.

Ja syntyihän se, viime tingassa kuten tällaiset teokset yleensä.  Teoksen nimeksi tuli allekirjoittaneen ideoima We Know Something You Don’t.  Nimi kuvastaa omassa mielessäni sitä, mistä seuratanssissa oikeastaan on kyse: siitä, että tanssijoilla on keskenään jokin ”oma juttu”, johon ulkopuolinen katsoja ei välttämättä noin vain pääse sisälle.  Seuratanssi ei siis varsinaisesti ole esittävää tanssia, ja vaikka siitä sellaista tekisi, jää siihen aina jokin intiimiyden tunne ja katsojalle voi tulla jopa tirkistelyfiilis.  Toisaalta varsinkin Mi Confesión -biisissä läsnä oli selkeästi miesten ja naisten vastakkainasettelu: naiset tietävät elämästä jotain, jota me miehet emme, heillä on keskenään aina salaisuuksia, joita he eivät jaa kanssamme.

Teos esiteltiin yleisölle vapaasti referoituna näin:

”Seuratanssia on yleensä totuttu näkemään hiukan toisenlaisilla lavoilla – Oulussa esimerkiksi Hietasaaressa.  Seuratanssin suuntautumisvaihtoehdon ensimmäisen vuoden opiskelijat lähtivät kokeilemaan, miten tällaista tanssia voisi tuoda näyttämölle.  Produktion valmistaminen ei suinkaan ollut olemisen sietämätöntä keveyttä, vaan pikemminkin vastoinkäymisten ja muutosten sietämistä.”

Esityksiä oli kolme ja ne sujuivat loppua kohden aina vain paremmin – tanssiteos siis kypsyi silminnähden vielä esitysprosessin aikanakin.  Itselläni fiilis varsinkin viimeisessä näytöksessä oli huima: oivalsin pystyväni nauttimaan täysin palkein lavallaolosta, esiintymisestä ja jopa häpeämättömästä yleisön kosiskelusta!  Teos on otettu vastaan erittäin positiivisesti, ja sitä on pidetty piristävänä, hauskana, paikoin intensiivisenäkin.  Katsojat myös selvästi elivät esityksen mukana huudahduksineen ja vihellyksineen.  ”Sillisalaattimaisuuskaan” ei ole liiemmin katsojia häirinnyt, ja kommenttien perusteella yleisö myös tykkäsi siitä, että perinteisesti intiimiä seuratanssia avattiin katsojille ottamalla heihin kontaktia.  Nyt tuntuu siltä, että onnistuimme tavoitteissamme hienosti.  Saimme kehuja myös Outilta, mikä oli tietenkin tärkeintä meille itsellemme.

Kaiken kaikkiaan mieleen jäi tunne, että tämän teoksen olisi voinut esittää useammankin kerran.  Nälkää siis jäi!