Jänskättää

Viime viikon keskityimme aika paljon proggiksen valmistamiseen ja harjoitteluun.  Valoharjoitus on onnellisesti tehty ja valot valmiit, puvustus on hanskassa ja nyt pitää vain viimeistellä esitys kuntoon.  Esitykset ovat tiistaina ja keskiviikkona (kenraalin kanssa yhteensä neljä esitystä), ja allekirjoittanutta jänskättää jo jonkin verran!

Baletissa videoimme viime tunnin, jotta kaikki saavat halutessaan kerrata videoilta varsinaisen näytetunnin sisällön.  Tämä on hyvä juttu, sillä minulla on vaikeuksia muistaa ulkoa varsinkin hitaita tankosarjoja.  Yleensä heti kun siirrymme keskilattialle ja alamme tehdä jotain, jonka miellän ”varsinaiseksi tanssiksi”, muistaminen helpottuu…

Lattarikurssi jatkoi Anssin loistavan aloituksen jälkeen Lissun osuudella, ja Lissu käy kanssamme läpi lattareiden tiedollista puolta, joka on kehollisen puolen lisäksi tietenkin myös tärkeä.  Muuten aikamme kuluukin lähinnä seuratanssin didaktiikan ja improvisaation parissa.  Improssa käsittelimme viimeksi aihetta funktionaalinen ja ekspressiivinen liike, eli arkiliike ja esittävä liike.  Teimme hauskoja harjoituksia, mm. pariharjoituksen, jossa lähdimme arkiliikkeen kuvaamisesta ja toimme mukaan vähitellen tanssillisuutta.  Saimme viikonlopuksi tehtävän valmistella parin kanssa arkiliikkeestä liikkeelle lähtenyt, mutta täysin abstraktiin suuntaan edennyt tanssi.  Saa nähdä, millainen häröily omasta Jättiläisen kodissa lakanapyykillä -esityksestämme kehkeytyy!

2 thoughts on “Jänskättää

  1. Hei!

    Mainintasi ” funktionaalinen ja ekspressiivinen liike, eli arkiliike ja esittävä liike” kolahtivat minua pitkään askaruttaneeseen, omakohtaisesti koettuun havaintoon, että kilpatanssitreeneistä on, paitsi monella tavalla apua, myös ”selvää haittaa” lavatanssijalle. Yksinkertaistaen voitaneen sanoa, että (Ballroom-) kilpatanssi korostaa ekspressivisyyttä siinä määrin, että tanssista tulee (kaikessa tyylikkyydessäänkin) lavatanssimisen näkökulmasta ”luonnottoman näköistä”. Ikään kuin henkilö puhuisi tuttavallen arkiasioista teatraalisen suurieleisesti. Ongelmaksi muodostuu, miten osata ”loiventaa” harjoittelemaansa kilpatanssimaista vaikkapa Cha Cha –askellusta arkisempaan lava-versioon – ilman että siitä tulee ”liian lököä”. Mielenkiintoista on, että jotkin amerikkalaiset vakioidut lattaritanssit, n.s. kansainväliseen (englantilaiseen) verrattuna, ovat yleisesti ”vähemmän yliekspresiivisiä”. Niinpä Amrikkalainen kilparumba eli neilörumba ohjastetaan tanssimaan ”pehmein polvin” – ei siis k.s. kilpatanssin mukaisesti ”napsahtaen suoristuvin” polvin.

  2. Hieno havainto, Christer! Näkisin yhdeksi kilpatanssin ”ongelmista” myös juuri tuon yliekspressiivisyyden: otetaan jokin kilpatanssin ”mauste”, tehdään siitä melkeinpä itsetarkoitus ja viedään sen esittäminen täysin yli, lähes naurettavuuteen asti. Esimerkkinä vaikkapa rumban habanera-rytmitys, josta Laird itse sanoo näin:

    Of course, there has been a tendency to to over-do its use, to misunderstand its purpose…Therefore, care should be taken to apply the Habanera Rhytm sparingly.

    Kun katsoo kilparumbaa huipputasolla, ei muunlaista askellusta kuin tuota ”tupla-synkopoitua” Habaneraa enää juuri näe. On siis otettu tanssin mauste ja viety sen käyttö niin pitkälle, että siitä on tullut itsetarkoitus. Tällainen rumba ei enää ole kovin pehmeää, vaan pahimmillaan sikanopeaa juoksemista jokaiselle askeleelle. Kun jokainen askel aksentoidaan, menettää aksentti oikeastaan merkityksensä. (Onneksi Habanera-askellusta ei lavoilla rumbassa sentään juuri näe, koska sen vieminen naiselle on aika ongelmallista.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s