Ristiriitaisuuksien viikko

Viime viikko oli Tanssijalle varsinainen myllerrysten kouluviikko.

Lattarikurssilla olemme saaneet Anssilta upeita oivalluksia toisensa jälkeen: somaattisen ajattelun ja harjoittelun ulottaminen lattareiden opiskeluun on mielestäni kantava, vahva idea, ja loppumuotojen sijaan keskittyminen prosessiin, jolla muotoon päästään on erittäin motivoivaa.  Olemme saaneet huomata eri lattaritansseissa liikkeiden saavan luonnolliset, keholliset selityksensä.  Oikea lantionkierto on kaiken A ja O, ja useimmissa tapauksissa tanssin virheet lähtevät tämän puuttumisesta.  Toisaalta oikea, vaivaton lantionkierto tekee useimpien kuvioiden suorittamisen (vaikkapa Open Hip Twist rumbassa tai Promenade Walks jivessa) ällistyttävän tarkaksi ja nopeaksi.

Voisin hyvin kuvitella jatkavani Anssin viitoittamalla tiellä omalla tulevaisuudessa häämöttävällä opettajan urallani, ja tällä hetkellä kiinnostaisi hurjasti jopa joskus kirjoittaa kirja seuratanssin somatiikasta – sellaista kun ei vielä ole kirjoitettu.  Vinkkinä lukijoilleni, seuratkaa ihmeessä lattarikurssin oppimispäiväkirjaa!

Lattarikurssi siis on tuottanut positiivisia hetkiä toisensa jälkeen.  Sen sijaan improkurssimme tuottaa toisenlaisiakin.  Perjantaina jouduin eräässä ryhmäharjoituksessa, jossa liikuimme todella lähekkäin, ”lihamerenä”, äkillisen voimakkaan ahdistavan tunteen valtaan, ja jouduin lopulta keskeyttämään harjoituksen.  Olen analysoinut syntyjä syviä viikonlopun ja luulen tietäväni, mikä ahdistuksen aiheutti, ja tämä on tietenkin helpotus.

Toisaalta ajattelen, että improvisaatio on tehokasta, kun se ylipäätään tuottaa jonkinlaisia aistimuksia, eivätkä nämä välttämättä ole aina positiivisia.  Tästä harjoituksesta kohosi pintaan jotain syvältä psyykestä, ja olen antanut itselleni luvan hyväksyä tällaisetkin aistimukset.  Suhtautumiseni improvisaatioon on valitettavasti pakostakin jatkossa hiukan varautuneempi.  Toisaalta lohduttaa tieto, etten ole tunteideni kanssa ainut; joiltakin muiltakin kurssilaisilta olen kuullut samankaltaisista tuntemuksista.

Tällä viikolla jatkamme lattareiden ja vanhan ystävämme Rock´n´swingin parissa ja loppuviikko on rauhoitettu Arktisten Askeleiden järjestelytöille, joissa meillä opiskelijoilla on suuri rooli.  Ja tyttäreni on ilmeisesti tulossa Pupuraatiin yhdeksi lapsijäseneksi arvioimaan lasten tanssiteoksia.  How cool is that?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s