Pettymysten viikko

Kulunut viikko päättyi väliaikaiseen pettymykseen – jazztanssinopettajamme, jonka kanssa olemme viimeiset hektiset viikot valmistelleet vuoden pääproduktiotamme eli jazztanssi-seuratanssi-proggista, sairastui niin kovasti, että joutui jäämään viikoksi sairaslomalle.  Tämä valitettavasti tuhosi proggiksemme aikataulun siten, ettemme esitäkään koko teosta ensi viikon Tanssia!-näytöksissä, vaan esitämme teoksesta vain yhden pienen swing-tanssikappaleen.  Koko proggiksen esitys siirtyi myöhäisempään ajankohtaan: loppukeväälle, tai ehkä jopa ensi syksyyn.

Pettymys on sikäli kova, että olemme tehneet proggista täysillä ja aika isot osat koreografioista ehtivät jo melkein valmiiksi asti.  Tällainen viivästys tietysti hiukan latistaa tunnelmaa ja vaikeuttaa proggiksen harjoittelua: lukujärjestyksessä on ensi viikosta lähtien jotain aivan muuta, eli joudumme raivaamaan esityspäivän lähestyessä lukujärjestykseemme tilaa proggiksen treenaukselle.  No, ei auta kuin sopeutua ja tehdä ensi viikolla täysillä se pieni osa, jonka teoksesta esitäme.

Nami nami!

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella hektisiä, ja liikkuminen alkaa todella tuntua Tanssijan ikääntyvässä kehossa.  Olemme jatkaneet improvisaatio ja kompositio -kurssiamme lukuisilla todella mielenkiintoisilla harjoituksilla, jotka ovat avanneet minulle jälleen aivan uusia näkökulmia omaan liikkeeseen ja suhteeseen omaan kehooni.  Harjoitus harjoitukselta olen saanut huomata, että kehosta löytyy liikesarjoja, joita en tiennyt siellä syvällä olevankaan.

Seuratanssi-jazztanssiproduktiomme on vienyt kuitenkin suurimman osan ajastamme.  Siitä tulee sekalainen sillisalaatti erilaisia tanssilajeja (ainakin fuskua, sambaa ja tangoa) ja semivapaata kontakti-improvisaatiota, ja näistä aineksista kehräämme kokoon parikymmenminuuttisen tanssitarinan.  Päivämme ovat kuluneet jopa kahdeksantuntisissa produktioharjoituksissa, ja samaa on luvassa vielä ensi viikollakin.  Esitykset ovat 3. ja 4. maaliskuuta, eli lähenee jo!

Minusta näissä viime viikoissa on ollut mukava tekemisen meininki: teoriaa on ollut tosi vähän ja käytännön työtä (eli tanssia) paljon.  Kropassa on ollut iltaisin hiukan hakattu olo, mutta venyttelyllä ja unella siitä selviää.  Mutta tämä tuleva viikonloppu tulee kyllä todelliseen tarpeeseen.

Produktiota tehdessämme olen joutunut sen tuskallisen havainnon eteen, että toistakymmentä vuotta IT-alalla tietokoneen ääressä on tehnyt tehtävänsä ja kaularangan ja pään asennossani on paljonkin korjattavaa.  Tämä projekti alkaa heti – oikeat asennot on saatava lihasmuistiin ja aion yrittää korjata sen mitä korjattavissa on jo esityksiin (enemmän tässä on kyse siitä, että muistan pitää pään ja niskan oikeassa asennossa…lihakset toimivat kyllä, kun muistan käskeä niitä).  Onneksi olen saanut todella hyviä neuvoja luokkamme kilteiltä ja avuliailta kilpatanssitytöiltä.

Raskas tanssiviikkomme huipentui tänään iki-ihanan energiapakkaus Marco Bjurströmin pitämiin tanssitunteihin.  Marco oli nyt enemmän omana itsenään ja omassa tanssinopettajan työssään, ei missään nami nami hali hali -roolissa, mutta se loputon energia ja hyvä mieli välittyivät silti.  Päivän teema oli ”muotivillitystanssit” eli englanniksi fad dances.  Aamu aloitettiin hand jivella, mistä siirryttiin Marcon pienten historiapläjäysten säestyksellä twistaamaan.

Sitten tuli todellinen Tanssijan nostalgiapläjäys: tanssimme alkuperäisen Night Fever -tanssin Saturday Night Fever -leffasta, ja heti perään bus stop -tanssin Boney M:n By The River of Babylon -biisin tahtiin.  Voitteko lukijat kuulkaa kuvitella, miten silmiini kihosivat nostalgian kyyneleet?  Palasin nimittäin ajassa yli 30 vuotta taaksepäin elämäni ensimmäisiin kotihippoihin, joissa opettelimme innokkaasti juuri samaista Night Fever -tanssia ja joissa sain elämäni ensimmäisen suudelman Hanna-nimiseltä luokkakaveriltani tuon samaisen Boney M:n biisin soidessa!  Kerroin tämän Marcolle tunnilla ääneen, ja muukin porukka melkein liikuttui.  Marco kertoi tämä olevan hieno esimerkki siitä, miten tanssi yhdistää ja kantaa jopa yli vuosikymmenten ja sukupolvien.  Amen to that.  Olen asiasta vielä näin illallakin aika liikuttunut ja olenkin liikkunut tänään aika paljon nuoruuteni muistoissa…

Iltapäivällä palasimme 60-luvulle ja teimme pari frug-tanssia, välipalana hulluttelimme porukalla tiputanssia ympäri salia ja päätimme loistavan hyvän mielen tanssipäivämme kunnon discopläjäykseen Village Peoplen You Can’t Stop The Music -biisin tahtiin.  Marco on kyllä aika harvinaislaatuinen ihminen; hän osaa levittää hyvää mieltä, mihin kulkeekin.  Näissä nostalgisissa, hiukan haikeissa mutta lämpimissä tunnelmissa on hyvä rauhoittua viikonlopun viettoon ja ja lepuuttaa kehoa ja mieltä.

Boogie woogieta Nicolaksen ja Matleenan tahtiin

Tänään boogie woogien maailman huiput Nicolas Deniau ja Matleena Kortesalmi kävivät koulullamme antamassa meille hienon boogie woogie -iltapäivän.  Matleenahan on valmistunut OAMK:sta tanssiopettajaksi ja on hieno esimerkki siitä, mihin tanssi-innostus voi viedä: hän ei kouluun tullessaan ollut lainkaan tanssinut seuratansseja, mutta innostui koulussa varsinkin rock’n’swing-lajeista ja oli vuonna 2009 silloisen parinsa Masi Saurenin kanssa boogie woogien MM-kolmonen.  Hyvää mainosta koulullemme siis!

Tässä muistiinpanoni tunnilta.

Bouncessa tärkeintä

  • vain jaloissa, ei vartalossa
  • tanssitaan hiukan alhaalla
  • jokaiselle iskulle bounce alas
  • jalan kimmoisuus –> painottoman jalan tap-askeleessa heti jalka ylös

Basic Step

Kick (heel) ball change (kbc) + 2 x Triple Step (Tr). Kbc liikkuu miehellä oikealle, ensimmäinen Tr vasemmalle, toinen Tr paikallaan.

  • jalan selkeä nosto joka askeleella
  • ei ääntä jaloista eli pehmeä askellus
  • jalat tanssivat, vartalo on rauhallinen ja hengittävä
  • ollaan päkiöillä koko ajan
  • lantio liikkuu ylävartalon mukana koko pakettina, ei siis minkäänlaista swingiä lantiosta

Tanssiasento, B-ote

  • ollaan vastakkain koko ajan (sivuliikkeissäkin)
  • iso etäisyys (vientikäsi lähes suora)
  • ylävartalo melko pystyssä

Basic pareittain

  • yhteinen bounce
  • ylävartalo ja käsi rauhallinen (käsi ei baunssaa)
  • liike vain sivusuunnassa, 2 ja 4 iskuilla
  • kädessä ei vetoa mutta tuntuma

Paikanvaihto

  • 6c kuvio, tyttö liikkuu linjassa, vienti 1:llä (jolloin naisen kbc liikkuu eteenpäin)
  • pieni ”pressure” 3:lla kun kämmenet vastakkain
  • variaatio: 3:lla mies pysäyttää naisen jammailemaan paikallaan ennen kuin paikanvaihto tehdään loppuun, poika päättää milloin jatketaan mutta perusrytmin 5a6:lla on hyvä jatkaa –> seuraava kbc osuu musiikin 1-iskulle

Basic Step liikkuvana

  • tapahtuu kummallakin esimerkiksi paikanvaihtokuviossa
  • 1-2 joko kbc tai vasta-askel
  • 1-2 liikkuu, myös kbc (huom! koko pakettina, ei jalka edellä!)
  • bounce pysyy samana koko ajan (myös eteen liikkuvassa kbc:ssä)

Tytön spin

  • tekniikka lähes sama kuin jiven American Spinissä
  • kuviot pysyvät paikallaan; alkaa D-otteesta (hyvää päivää -ote) johon mies vaihtaa B-otteesta paikanvaihdon aikana
  • 1-2 kääntyvä taka-askel, mies vie oikealla kädellään naiselle (miehen vartalo pysyy paikallaan koko ajan)
  • 3 käsi nousee ja vaste alkaa
  • 4 käännös alkaa, valmis 6:lle (otteessa)

Tytön vastaspin

  • helppo tanssia esim. heti Spinin jälkeen
  • 1 kääntyvä taka-askel, 2 käännös vasemmalle alkaa (irti otteesta), valmis 4a:lla
  • yhteys pariin säilyy pyörimisenkin aikana
  • pyörähdyksessä naisen kädet paketin mukana (”raamissa”)

Vierelle ja ulosheitto

  • kuvio kääntyy 3/4 siten että nainen viedään miehen vasemmalta puolelta miehen editse ja oikeall4 puolelle (suorakulman muotoinen kuvio)
  • 3-4 miehen oikea käsi naisen selkään ja vaste siihen naisen liikkeestä
  • 5-6 liike sivulle ristilinjaan (miehellä oikea jalka, naisella vasen 5a6)
  • tästä ulosheitto: rytmi 12 3a4 5a6, 1-2 nainen työnnetään molemmilla käsillä taakse-eteen (ei kääntyen)
  • 3 –> ulosheitto, jossa heti tuntuma miehen vasemmassa kädessä (ei kallisteluja), mies tanssii paikallaan

Improa ja tuomarointia

Normiviikko – yksi laji loppuu ja toinen alkaa.  Nimittäin tämän ekan lukuvuoden parisalsa loppui (mikä oli itselleni joltisenkinlainen helpotus, kun laji ei oikein ole minulle kolahtanut) pikaiseen kuviokertaukseen – mutta samalla alkoi itselleni täysin uusi kokemus, nimittäin improvisaatio, opettajanaan sama Maria, joka parisalsaakin meille opetti.

Etukäteen hiukan arastelin uutta lajia ja epäilin, miten homma mahtaa minulta onnistua.  Olen toki tullut kehoni kanssa tutuksi jo paritanssin maailmankin kautta, mutta improvisaatio vaatii kokonaan toisenlaista heittäytymistä oman kehonsa vietäväksi.  Lisäksi osallistumme kurssille yhdessä baletinopettajaopiskelijoiden kanssa ja tiedän, että heistä monet ovat jo kokeneita improajia.  Ensimmäisen tunnin aluksi jaoimme keskenämme odotuksiamme ja pelkojamme kurssista ja helpotuksekseni huomasin, että moni muukin odotti kurssia lievän pelonsekaisella uteliaisuudella – en siis ollut ainut!

Ensimmäiseksi tehtäväksemme saimme tutustua tanssitilaan ja etsiä siitä uusia näkökulmia ja jatkotehtävänä lähteä kopioimaan tilasta löytyviä geometrisia kuvioita omalla kehollamme.  Sitten siirryimme etsimään kehostamme pikkuhiljaa jalkapohjista ylöspäin päähän asti uusia tapoja liikkua – teimme siis kehostamme eräänlaista liiketutkielmaa.  Ilokseni löysin kehostani heti monia uudenlaisia tapoja yhdistää lihasten liikkeitä.  Liikkumisen fyysinen takaisinkytkentä mieleen oli erittäin positiivinen kokemus.

Tunnin lopuksi teimme noin kymmenen minuutin paritehtävän, jossa kumpikin osapuoli teki liikkeellään vuoropuhelua toisen kanssa.  Oman parini kanssa vuoropuhelusta syntyi spontaanisti hauska pieni tarina.  Palautteessa kuulin, että parini oli myös yllättynyt siitä, miten helposti liikettä, kontakti ja tiettyä läheisyyden tuntua harjoituksessa syntyi.  Tunnin jälkeen suhtautumiseni tähän uuteen lajiin oli jopa varovaisen innostunut – enkä ihmettele lainkaan, miksi vapaa improvisaatio esim. tanssiterapiassa toimii!

Rock’n’swingissä lopettelimme kädenalitanssien visen periaatteiden opiskelua ja teimme erilaisia perusharjoitteita, joilla alkeiskurssilla voi viseä opettaa: käsi kädessä liikkumista, avokäsivientiä, tanssiasennon/otteen/aseman viritystä ja vaihtoaskelten viemistä.  Lisäksi keskustelimme R&S-tanssien opetuksen nykytilasta ja open/closed leadingistä.  Open lead -tyyliin kuuluu tietty viennin hengitys, tanssin vuoropuhelu ja tilan anto seuraajalle.  Kaikki nämä tuntuvat olevan kovasti vallalla ainakin modernin buggin opetuksessa, mutta tilanne muiden R&S-tanssien parissa ei näytä olevan ihan yhtä yksioikoinen – toiset alan gurut vannovat open leadingin nimeen, mutta toiset kannattavat edelleen tiukkaa closed leadingiä.

Ensi viikon päätteeksi meitä tulee koululle opettamaan pari ”lindygurua”, ja tähän valmistautuaksemme kertasimme pikaisesti Lindy Hopin tähän asti oppimamme kuviot: 8c (eight count) perusaskeleen, Circlen, Swing Outin, Lindy Turnin, Lindy Circlen, sekä 6c (six count) -kuvioista kääntyvän perusaskeleen, kädenalikäännöksen, paikanvaihdon, heittopaikanvaihdon, ulosheiton ja vierelletuonnin.  Lopuksi irrottelimme hiukan hikeä pintaan erilaisilla charleston-askelluksilla: charleston vierellä, ristikäsi-charleston vastakkain ja hand to hand charleston vastakkain.

Eilen me opiskelijat pääsimme kivan tanssiviikon päätteeksi tuomaroimaan tanssiseura IsoO:n järjestämiä avoimia foksi- ja fuskukisoja.  Homma oli mielekästä ja mielenkiintoista, eikä ainakaan itselleni tuottanut suuria vaikeuksia laittaa kilpailevia pareja järjestykseen.  Kisoissa näkyi paljon läsnäoloa, tanssin iloa, musiikintulkintaa ja jopa loistavaa tanssitekniikkaa – eli juuri niitä elementtejä, joista paritanssi parhaimmillaan koostuukin.  Illalla olikin sitten vielä tanssibileet, ja oli hienoa tavata kaikki vanhat tutut ja jorata heidän kanssaan.  Hieno päivä kerrassaan.

* * *

Ensi viikko kuluukin sitten tiiviisti impron ja kohta edessä olevan vuoden pääproduktion (seurisproduktio) parissa.  Eli luvassa heittäytymistä ja koreografista prosessia.

Ai niin, Marco Bjurström taitaa vierailla koulullamme muutaman viikon päästä opettamassa jotain ihan uutta.  Nami nami, pusi pusi ja hali hali!