Millainen on Suuri Tanssija?

Me seuratanssin opettajaopiskelijat haluamme uudistaa seuratanssien opetusta Suomessa – mutta ensin on hiukan mietittävä päämääräämme.  Millaisia taitoja haluaisimme oppilaille välittää?  Millainen oikeastaan on, ei vaan hyvä, vaan loistava seuratanssija?

Täytyy todeta, että helppo kysyä, mutta vaikeampi vastata.  Lähdimme liikkeelle Suuren Tanssijan määritelmästä ja löysimme tälle herralle/rouvalle/neidille X seuraavia luonnehdintoja:

Keholliset valmiudet.  Suurella Tanssijalla on kehossaan valmiudet tanssia.  Tämä tarkoittaa suuresti yksinkertaistettuna sitä, että hän tuntee oman kehonsa valmiudet ja mahdollisuudet.  Hiukan avattuna: tanssija hahmottaa oman kehonsa liikkeet sekä yksin että suhteessa tilaan (ja pariin!).  Tulen avaamaan tätä varmaan jatkossa enemmän, mutta en viitsisi rasittaa lukijoita tässä vaiheessa sellaisilla sanoilla kuin sensomotorinen järjestelmä, kineettinen ketju tai kinesfääri.

Musiikki.  Seuratanssissa musiikki on oleellinen osa tanssielämystä.  Silti Suuren Tanssijan ei suinkaan tarvitse olla mikään absoluuttisella sävel- ja rytmikorvalla varustettu musikaalinen ihmelapsi.  Riittää, että hän kykenee hahmottamaan jollain tavoin musiikin rytmiikkaa, harmonioita, melodioita ja tunnelmia.  ”Hahmottaminen” tarkoittaa tässä sitä, että tanssija osaa asettaa oman ja parinsa kehon liikkeet johonkin molempia miellyttävään vuorovaikutukseen suhteessa musiikkiin.  Tanssi on tarina, jota kerrotaan musiikin ja liikkeen kautta.

Läsnäolo.  Seuratanssi on oleellisesti sosiaalista vuorovaikutusta, joka vaatii läsnäoloa ja toisen huomioimista.  Vuorovaikutusta tarvitaan sekä yksin (vuorovaikutetaan ympäristön kanssa), parin kanssa (vuorovaikutetaan parin kanssa) että ryhmässä (vuorovaikutetaan isommassa joukossa).  Suuri Tanssija on varustettu sopivalla määrällä itseluottamusta, josta kaikki positiivinen vuorovaikuttaminen lähtee.  Kaikelle tälle sopivin yksittäinen kuvaava sana on tuo yksinkertainen ”läsnäolo”.  Olen nyt tässä, teen tämän pienen tanssitarinan tämän parin kanssa tai tässä ryhmässä.  En haluaisi juuri nyt olla missään muualla, enkä mieti huomisen kauppalistaa.

Tanssitekniikka.  Suuri Tanssija hahmottaa ja hallitsee liikkumisensa tanssitekniset perusteet: kävelyt, painonsiirrot, rytmiikan vaihtelut, erilaiset tanssikohtaiset askelikot, jalkaterän ja käsien artikulaation, vartalon kierrot, kallistukset ja vastaliikkeet, vienti-seuraamisen periaatteet ja erityiset tanssilajikohtaiset tekniikat.

Tähän loppuun varoituksen ja toivottavasti myös helpotuksen sana:  Suurta Tanssijaa ei ole olemassakaan.  Hän on laboratorioverrokki, ajatuskokeen tulos, johon voidaan viitata mutta jolla ei ole nimeä eikä asuinpaikkaa.  Suuri Tanssija on henkilö, joka ei enää tarvitse tanssinopetusta – siis ei myöskään nykyinen eikä tuleva asiakkaamme.

Kukaan tanssilavoilla käyvistä konkareistakaan ei ole Suuri Tanssija, emmekä me opiskelijatkaan ole heitä.  Suuria Tanssijoita ei itse asiassa edes tarvita, vaan usein käy niin, että jonkin yllämainitun osa-alueen puutteet korvautuvat ylenpalttisesti muiden alueiden osaamisella.

Suuri Tanssija on pelkkä ideaali, kulta-aarre tanssisateenkaaren päässä.  Sitä ei voi oikeasti saavuttaa, mutta meidän tulevien tanssinopettajien pitää silti tulevassa ammatissamme pyrkiä sitä kohti.  Joka päivä.

Mitä on seuratanssi?

Tällä viikolla olemme sukeltaneet Lissun kanssa seuratanssin didaktiikassa kerrassaan syviin ja osittain kylmiinkin vesiin.  Ensimmäinen pohtimamme kysymys on blogipostauksen otsikon mukainen – yksinkertaisen kuuloinen mutta yllättävän monitahoinen, kun sitä syventyy miettimään.  Usealla kurssitoverillani on kokemuksia siitä, että kun kertoo opiskelevansa seuratanssin opettajaksi niin ensimmäinen kysymys, joka läsähtää silmille, on: ”mitä se seuratanssi oikein on?”.

Wikipediasta löytyy hakusanalla ”seuratanssi” tällä hetkellä yhteensä 8 riviä tekstiä.  Mielestäni tämä ei riitä, vaan tarvitaan hiukan lisätyötä, jotta termin pystyisi määrittelemään monipuolisemmin ja kattavammin.  Niinpä lähdimme pohtimaan ryhmissä omia määritelmiämme seuratanssille.  Tässä oman ryhmäni (ei suinkaan täydellinen) määritelmä, johon päädyimme parinkymmenen minuutin pohdinnalla:

Seuratanssi eli sosiaalitanssi on sosiaalisesta syystä ja/tai sosiaalisessa kontekstissa tanssittavaa yksin-, pari- tai ryhmätanssia, johon luonteenomaisena kuuluvat vapaa vienti selkein viejä-seuraajasuhtein (useimmiten mies vie) sekä vapaa askellus.  Siihen kuuluu lukuisia eri tanssilajeja, joita on myös mahdollisuus luovasti sekoittaa keskenään.

Suomalaisen seuratanssin tärkeimpiä areenoita ovat tanssilavat ja niihin liittyvä lavatanssikulttuuri ja -etiketti ovat olennainen osa seuratanssia ilmiönä.  Muita tärkeitä sosiaalitanssin areenoita ovat erilaiset mm. salsaan, kansantanssiin ja swingtansseihin kuuluvat tanssitapahtumat kuten jamit, bileet ja iltamat.

Suomalainen seuratanssikulttuuri keskittyy paritanssiin, jossa nimenomaan parin kanssa ja parille tanssiminen on korostunut – mutta kaikki paritanssi ei kuitenkaan ole seuratanssia (vrt. kilpatanssi).

Seuratanssissa musiikkisidonnaisuus on melko voimakasta ja seuratanssimusiikki onkin olennainen osa tanssikulttuuria.

Kuten sanoin, määritelmä ei suinkaan ole täydellinen ja kaipaa tarkennuksia.  Muilta ryhmiltä tuli loistavia ehdotuksia, ja ehkäpä saamme niistä koostettua yhteisen määritelmän, jota voisimme tarjota vaikka Wikipediaan.  Lissu lämpeni idealle, joten saanette nähdä työmme tulokset piakkoin.  Pysykää kanavalla.