R’n’S tanssitentti ohi

Syksyn Rock’n’Swing-tanssitenttimme oli tänään.  Meiltä kuulusteltiin parikymmentä vanhaa jazz-kuviota, joita käytetään yleisesti ryhmätansseissa kuten Shim Sham ja Jitterbug Stroll. Lisäksi piti tanssia Shim Sham ulkoa.

Tentti meni mielestäni yllättävän hyvin ottaen huomioon, kuinka paljon jännitin sitä, joten helpotuksen tunne on nyt päällimmäisenä.

Ballroom Dance -kurssimme sujuu tällä hetkellä jotenkin loistavan tuntuisesti.  Kehossa on edelleen todella ulottuva ja liikkuva tunne, ja omaksun uusia asioita pikavauhtia.  Kunpa kestäisi.

Tällä viikolla tanssimme paljon ballroomia, ja lisäksi suoritan Tanssitapahtumat-kurssin tekemällä juonnot kaikkiin OAMK:n tämän viikon Tanssia!-näytöksiin.  Kiirettä siis pitää – mutta perjantaina alkaa toivottu joulutauko!

Pikaoivalluksia lattariopetuksesta

Tanssipajan syksyn mittainen kurssimme päättyi tänään kertaustuntiin, jossa kävimme Leean kanssa läpi kaikki syksyn aikana tanssitut tanssit: Foksin, Tangon, Valssin, Fuskun, Buggin, Rumban ja Cha Chan.  Paitsi että oppilaat ovat selkeästi oppineet paljon syksyn aikana, on mukava huomata, että myös heidän omaksumiskykynsä on selkeästi kehittynyt.

Seuratessani miesten Rumbaa ja 41-askeleen kiiruhtamista edelle rytmistä sain intuition: miehen on selkeästi ensin siirrettävä jalkansa sivulle ojennettuna, ja vasta sitten lähdettävä siirtämään painoa tälle ojennetulle jalalle.  Jotenkin en ollut tullut ajatelleeksi, ettei tuo ole lainkaan itsestäänselvää oppilaille, vaikka näkisivät opettajien koko ajan tekevän niin.  Kun lantionkiertoa ei vielä juuri ole ja jos jalkaa ei ojenna, sille 41-askeleelle tulee ikään kuin ”hypähdettyä suoraan”, ja tanssi lähtee juoksemaan edelle rytmistä.  Tällä tarkennuksella miesten tanssi maadoittui ja sitä kautta rauhoittui huomattavasti ja tuli jotenkin ”rumbamaisemmaksi”.

Toinen, missä oppilaat todistivat kehittymiskykynsä, oli Check-kuvio, jossa melkein kaikki työnsivät lantiota ensin sille check-askeleelle. Kun tarkensimme, että lantiontyönnön sijaan veisivät ylävartalon kunnolla askeleelle, tuli Checkeistä heti kivemman näköisiä.

Mukava huomata, että se paljon puhuttu opettajuus alkaa kehittyä, tunnilla on oppinut seuraamaan liikettä ja keksimään näitä pikku oivalluksia, joilla tanssia voi parantaa.  Odotan keväältä paljon, kun pääsemme tämän ryhmän kanssa pureutumaan syvemmälle tanssitekniikkaan vähäisemmän lajivalikoiman vuoksi!

PS.  Jos kiinnostaa, muista lukijani katsoa ”teknisempää” tanssipäivitystä myös Ballroom Dance -kurssin oppimispäiväkirjasta, johon teen uusia merkintöjä joka tunnilta, eli jopa monta kertaa viikossa.

Opetusharjoittelu 1 suoritettu!

Tänään päättyivät syksyn MuKon seuratanssikurssit, ja samalla tulivat OAMK:n kakkosvuoden opetusharjoitteluun (Opetusharjoittelu 1) vaadittavat 67 opetustuntia täyteen.  On siis hienoinen juhlapäivä.

Mitä jäi käteen Mukon kursseista?  Hyviä, oppimishaluisia ja -kykyisiä suurehkoja (20-40 tanssijaa) ryhmiä, hyvä meininki, mutta omaan makuuni liian lyhyitä (5 kerran) kursseja, joillaa on vaikea päästä pureutumaan alkeis- ja alkeisjatkotasolla vielä oikein millään tasolla paritanssin ytimeen.  Tosin tänään sävelsin tanssilajien kertauksen lomaan ”lennosta” vienti-seuraamisharjoitteita, jotka onnistuivat tosi hyvin ja tuntuivat avaavan oppilaille (ja itsellenikin!) jotain visen olemuksesta.

Tänään kokeilin taas mennä kertaustunneille ilman minuutintarkkoja tuntisuunnitelmia, ja hyvin onnistui.  Eilen jo Leean kanssa Tanssipajan ryhmässä kokemus oli positiivinen – kun välillä menee saliin tyyliin ”lajin tiedämme, mutta emme oikeastaan vielä tarkkaan, miten opetamme”, tulee tunnista taatusti tuore, ja sitä kuuluisaa intuitiota tulee opettamisessa käytettyä tavallista enemmän.  Ja on myös jotenkin helpompi hylätä harjoitus, joka ei tunnu ”menevän oppilaiden kehoihin” ja ottaa käyttöön jotain ihan uutta (vaikka nyt Leean kanssa rumban ja cha chan perusrytmien hahmottamista taputtamalla).

Quickstepiä

Eilen alkoi laitoksemme johtajan Anssi Kirkonpellon pitämänä 100 kontaktitunnin laaja Ballroom Dance -opintojakso, jossa tulemme oppimaan lisää somaattisen ajattelun yhdistämisestä seura- ja kilpatanssiin.  Kurssi on samalla Anssin TEAK:in opinnäytetyö, ja sen lähtökohta kuulostaa mielenkiintoiselta.  Pelkän ulkoisen muodon sijaan kurssilla tulemme keskittymään enemmän siihen, miltä liike tuntuu omassa kehossa.  Tätä voisi kutsua vaikkapa liikkeen sisäistämiseksi.

Lähdimme kurssilla reippaasti liikkeelle Quickstepistä, ja Tanssijan neitsyys tämänkin tanssilajin suhteen on siis menetetty.  Tunnin loppu oli varsin hauska: teimme pitkähkön amalgamaation, jota tanssimme kummassakin roolissa.  Mukana oli kuvioita perustasolta C-tasolle, mm. Quarter Turn to Right/Left, Natural Spin Turn, Weave tanssittuna Step Hop askelluksella, Four Quick Run, Chasses to Right, Pendulum Points.

Kurssin aikana on määrä pitää taas oppimispäiväkirjaa, jota alan kirjata tänään.

Tanssioppilas äänestää jaloillaan

”Jaloillaan äänestäminen” käsitetään yleensä negatiiviseksi, mutta toimii se toisinkin päin.  Eilen huomasin MuKon jatkokursseilla, että sinne oli tullut kolme paria, jotka olivat viime kevään kursseillani, ja yksi pari sanoikin, että tulivat uudelleen kun tykkäsivät opetuksestani.

Nyt on sitten tämäkin ”neitsyys” menetetty – olen saanut muutaman ”palaavan” oppilaan.  Tämä on ehkä parasta palautetta, mitä tanssinopettaja voi saada.  Niin ja onhan tällainen positiivinen ”jaloillaan äänestäminen” loppujen lopuksi sitten myös se, millä se leipä tulee pöytään jos on tullakseen.

Jatkokurssi lähti sujumaan muutenkin kivasti jo eilen.  Lissulta sain hyviä vinkkejä ohi-ohi askelten (CBMP-SL) opettamiseen – ja lähtihän se homma aukeamaan monellakin oppilaalla, ja lopputunnista tanssivat jo oikein mukiinmenevää tangoa!

Intuitio jyllää

Tänään oli syksyn ensimmäisten MuKon viiden kerran ”pikatanssikurssien” viimeiset tunnit, ja aiheena opittujen tanssien kertaus.

Paritanssikurssilla olimme tanssineet foksia, valssia ja fuskua ja nyt kertasimme noita tansseja.  Oppilaat tanssivat paljon ja ilokseni sain nähdä, että oppimista oli näinkin kurssin aikana tapahtunut oikein mukavasti.  Tanssi alkoi jo sujua!  Mieleeni juolahti käyttää tunnin lopusta tovi ”askeltanssiin”, eli soitin hitaita, kauniita biisejä ja opetin oppilaille ”bluesin” perusaskeleen (askel-tap, askel-tap, askel, askel, askel, askel).  Tämän jälkeen oppilaat saivat tanssia vapaalla askelluksella käännöksiä sekä tuota bluesin perusaskelta.  Tunnilla tuntui olevan tässä vaiheessa jo oikein kiva tunnelma.  Lopussa kerroin, että ”ympyrä sulkeutui”, eli aloitimme kurssin askeltanssilla ja nyt kun he ovat oppineet muutaman tanssilajin askelia, he voivat soveltaa oppimaansa tällä tavoin ja tanssia vapaasti musiikkiin.  Kerroin, että paritanssi on lopultakin pohjimmiltaan kävelemistä ja askelia vapaisiin suuntiin miehen viemänä.  Tämä oli mielestäni kurssille onnistunut päätös, ja muutama oppilas tuli oikein kädestä pitäen kiittämään.  Tuli hyvä mieli.

Parilattarikurssilla olimme tanssineet cha chata, rumbaa, salsaa ja sambaa, ja tunnin rakenne oli samanlainen – paljon kertausta.  Tämän porukan kanssa oli tunne, että eteneminen ja oivaltaminen ei ollut ihan niin hyvää, ja niinpä intuitio toi mieleeni tehdä loppuun mukava loppukevennys, jossa kaikki varmasti osaavat tanssia.  Mukanani sattui olemaan paso doble -musaa, ja niinpä opetin kymmenessä minuutissa saman piiritanssin, jota olen lapsille opettanut: paripiirissä promenadiasennossa 8 askelta eteen, 8 taakse, tytön lasso ja tytöt seuraavalle pojalle.  Porukalla oli silminnähden hauskaa ja hurttia huumoria riitti, kun pojat ottivat ”härkätaistelijan” asentoja.

Että tällainen intuitioiden ilta tänään.  Joskus on hauskaa päästää irti tuntisuunnitelmasta ja tehdä tunnilla jotain ennalta suunnittelematonta.

Kouluopetuksen elämyksiä

Tämänpäiväinen koulutanssituntini oli sellainen kokemus, jolla totisesti jaksaa pitkään näiden lasten kanssa.

Sain viime viikolla ohjaajaltani Jokikokon Jenniltä tarpeellista palautetta siitä, että pidän ryhmän kyllä tiukasti ja mallikkaasti hallinnassani, mutta nyt voisin kokeilla tämän ryhmän kanssa jo hiukan enemmän ”pehmeyttä” ja molemminpuolista kommunikointia.  Otin palautteen kiitollisuudella vastaan ja ideoin tuntisuunnitelman, josta tuli seuraavanlainen:

TS

Tuntisuunnitelman kantavana ideana oli luovuus, parityöskentely, yleinen vienti-seuraaminen ja erityisesti Cha Chan perusaskel.  Lähdimme tunnille kotoisasti tanssipiirissä istumalla ja leppoisesti jutustellen, mukana jutuissa oli open ”kotitonttu Koistinen” (se on tyttäreni pieni tonttunukke).  Tästä siirryimme Vesimies-hippaan, joka on lasten suosikki – se on Lissun idea ja sillä voi aivan loistavasti piilo-opettaa Cha Chan perusrytmiä ja Time Stepiä.

Kun lapset olivat saaneet tarpeekseen riehua Vesimies-hipan parissa, siirsin heidät paririviin niin, että pojat ovat toisessa rivissä ja tytöt toisessa.  Tästä lähdimme tekemään Peili-harjoitusta, jossa ”viejä” liikkuu käsillään ja kehollaan (jalat pysyvät lattiassa) ja ”peili” kopioi liikkeen.

Kun asiaankuuluvasta alkuhihittelystä ja poikien pelleilystä päästiin eteenpäin, lähtivät lapset varsin keskittyneesti mukaan harjoitukseen ja ryhmästä löytyi yllättäen osaajia, jotka aiemmilla tunneilla ovat olleet enemmän syrjässä.  Oli hienoa nähdä, miten näistä ”tarkkailijoista” löytyi uutta liikettä ja miten hienosti ja keskittyneesti he onnistuivat kopioimaan viejien liikettä.  Oli kiva päästä oikein nimeltä kehaisemaan muutamia vähemmän aktiivisia oppilaita.

Peilistä teimme luontevan siirtymän chasseaskelien vienti-seuraamisharjoitukseen, ja itseäni hämmästytti se, miten paljon Peili-harjoitus oli vaikuttanut oppilaisiin: oli aivan silmiinpistävää, miten toisen liikkeeseen mukaanmeno loi luottamuksen ”viejien ja seuraajien” (eli pääosin tyttöjen ja poikien rivin) välille.  Nimittäin nyt kukaan ei enää nurkunut sitä, että tytöt ja pojat ”joutuvat” työskentelemään pareissa!

Chasse-harjoitus tehtiin todella hitaaseen Cha Cha -treenimusaan (Piernas Rapidas levyltä Feel The Latin Rhythm – aivan erinomainen perusbiisi perusrytmin hahmottamiseen) ja se meni jo niin hyvin ja keskittyneesti välillä rooleja vaihtaen, että teetin harjoituksen lopuksi niin, että ”peilit” etenivät silmät kiinni ja viejät veivät heitä kahden käden otteessa chasseaskelin vaihtuvin suunnin taitavasti ja varmasti.  Olisipa Jenni ollut seuraamassa tätä harjoitusta – keskittyminen ja tekemisen meininki oli aivan käsinkosketeltavaa.  Tähän on todettava, että kyseinen harjoitus ei usein aikuisiltakaan suju näin hyvin.  ”Peilien” kommentit olivat myös hellyttäviä – siinä missä aikuisten ryhmissä seuraajat lähinnä kommentoivat, että hiukan pelotti, niin minun lapseni tokaisivat vain, että oli jännää kulkea silmät kiinni 🙂

Tiesin tehneeni melko haastavan tuntisuunnitelman 45 minuutin tanssitunnille, joten en odottanut etukäteen ehtiväni varsinaiseen Time Step -harjoitukseen, mutta lapset yllättivät minut ahkeruudellaan ja ehdimme kuin ehdimmekin tehdä vielä pariharjoituksena ko. harjoituksen loruttamalla (”olen villi VESIMIES, otan kiinni KUKATIES”, isolla kirjoitettujen sanojen aikana tanssitaan Cha Cha chasset).

Tunnin lopuksi rauhoituimme ja kiitin lapsia sydämestäni siitä, miten ahkerasti ja hienosti he olivat mukana kaikessa tekemisessä.  Nyt näen, että ryhmäni on varsin taitava, ja siitä voi tämän opetusharjoittelutalven aikana irrota vielä vaikka mitä…kuten myös minusta opettajana, joka suhtautui koko kouluharjoitteluun etukäteen hiukan skeptisellä pelokkuudella…

Tanssii paperin kanssa – visuaalinen oppija tanssitunnilla

Roger Fisherin tutkimuksen mukaan visuaalisia (näköaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita on väestöstä 60%, auditiivisia (kuuloaistia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 15% ja kinesteettisiä (liikkumista ja sisäisiä tuntemuksia primäärisesti käyttäviä) oppijoita 25%.  Voisi kuvitella, että tanssitunnilla käyvät ovat enimmäkseen kinesteettisiä oppijoita, mutta tämä lienee väärä kuvitelma, kun visuaalisia on niinkin iso osa väestöstä.  Tanssista voivat tykätä kaikenlaiset oppijat – mutta tanssitunti tukee perinteisesti lähinnä kinesteettisiä ja auditiivisia oppijoita (”matkijoita” ja ”laskujen kuuntelijoita”).

Tanssipajan tiistain valssitunnilla päätimme harjoittelijatoverini Leean kanssa kokeilla pientä älypähkinää ja jaoimme oppilaille käteen tämän paperin:

valssineliö

Emme edes ensin kertoneet, mistä tanssilajista mahdollisesti puhutaan, vaan pyysimme oppilaita pareissa pähkäilemään, mistä ihmeestä paperissa on kyse.  Annoimme tehtävään aikaa 10 minuuttia, mutta sekin osoittautui liian pitkäksi ajaksi, sillä parit ratkaisivat tehtävän neljässä minuutissa.  Pyysimme oppilaita esittämään ratkaisunsa, ja lähes kaikki olivat päätyneet tanssilajiin nimeltä valssi ja osasivat tanssia paperin avulla valssineliön!

Saimme tehtävästämme mukavaa palautetta muutamalta oppilaalta, ja kaikki pyysivät paperin itselleen muistoksi ja tulevaksi referenssiksi.  Merkillepantavaa oli lisäksi se, että pikku pähkinällämme halusimme estää ”siksak-valssin” itse harjoittelussa – ja onnistuimme siinä!  Ehkä visuaaliset oppijat jopa pystyivät kuvittelemaan mielessään tanssiessaan A4-paperien jonon, jota ”kiertävät”.  Onnistuimme hienosti saamaan valssin vaihtoaskeleen ykkösaskeleet suuntautumaan suoraan eteenpäin eikä etuviistoon (josta ”siksak-valssi” syntyisi).

Joillekin asiat painuvat parhaiten mieleen katsomalla ja he reagoivat herkimmin visuaalisiin viesteihin.  Kuvat, värit, kuviot, kaaviot, kirjoitettu teksti, kalvot ja diaesitykset tukevat oppimista.  Havainnointi on nopeaa, koska kuva hahmotetaan kokonaisuutena.  Muistiin palauttaminen tapahtuu myös nopeasti, sillä asiat palautetaan mieleen kuvina.  Myös tanssiessaan visuaalinen oppija hakee tarvittavan tiedon katsomalla mielikuvissaan esimerkiksi kaaviota (askelkartta tms.) jossa asia on selvitetty.  Visuaaliset oppijat ovat nopeita reagoimaan.  Se, miltä asiat näyttävät, on heille tärkeää.

Eipä siis unohdeta tanssitunnillakaan visuaalisia oppijoita, sillä heitä on sentään suurin osa väestöstä!

Motorinen oppiminen etenee salakavalasti

Uskokaa tai älkää, vielä kolme viikkoa sitten Tanssija ei ollut eläissään tehnyt yhtään kärrynpyörää.  Nii-i!  Vaikka lapsuuteni oli urheilullisesti varsin aktiivinen, tuo taito jäi syystä tai toisesta tyystin oppimatta.

Muutama viikko sitten treenasimme seuratanssiproduktiotamme, ja joku luokkatoveri teki joutessaan kärrynpyörän.  Kummempia ajattelematta lähdin tekemään mallin mukaan ja kas!  Sieltähän pyörähti siisti, tasapainoinen kärrynpyörä, josta sain pikku hiomisella varsin mallikelpoisen suorituksen!

Tänään oli vuorossa sitten neitsyyden menetys balettipirueteille.  Eilisellä Niinan balettitunnilla (keskiviikkoaamu, daa-a) keho oli vielä täysin unessa, ja piqué-piruettiharjoitus meni täysin plörinäksi, enkä tuntunut pysyvän minkäänlaisessa tasapainossa yhden jalan relevéssä, hyvä kun kahden.

Tänään Päivin aikuisbalettitunnilla kahden jalan relevét olivat kuin kivestä veistetyt, tasapainoiset ja vahvan tuntuiset. Kun siirryimme piqué-harjoitukseen, lähtivät tasapainot kehittymään kivasti, ja kun Päivi ehdotti pyörimisen lisäämistä harjoitukseen, kaikki halusivat kokeilla.  Ja mitä hiittä: nehän alkoivat pyörähdellä! Tosta vaan!  Voitte uskoa, että Tanssijan olo on tällä hetkellä kuin Voittajalla.

Motorinen oppiminen voi olla joskus salakavalaa.  Onhan se selvää, että kun tanssia tulee monipuolisesti viikossa 20-30 tuntia, niin kehittymistä tietenkin tapahtuu, mutta tämä kehitys tuntuu itselläni etenevän kaikkea muuta kuin tasaisesti – jonkin aikaa tuntuu siltä, että mikään ei kehity, sitten muutaman viikon sisään sisäistää kehollaan yhtäkkiä hirmu monta uutta asiaa.  Luulisin, että myös motorinen oppiminen etenee ainakin minulla ”ylenevinä tasanteina”.  Oppiminen ei siis ole lineaarista, vaan välillä tuntuu, että ei kehity, ja sitten yhtäkkiä tulee jokin iso hyppäys.

Kunpa osaisin kuvailla, millainen olo on ihmisellä, joka vasta nyt tiedostaa oman kehonsa piilevän potentiaalin ja josta tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä, että alkaa olla sinut kehonsa kanssa.  Nykyään tuntuu aivan kuin kehoni keskustelisi kanssani ja kertoisi, millainen olo sillä milloinkin on ja mitä sillä voisi tänään lähteä tekemään.

Keho on kaveri!

Puhu vähemmän, teetä enemmän

Tiistain Tanssipajan foksitunti alkoi hyvin, mutta jossain vaiheessa keskittymiseni herpaantui ja auditiivis-visuaalisena oppijana aloin puhua liikaa.  Tämän huomasi parini Leea ja tuntia seuraamassa ollut Lissukin, ja tässä piileekin haasteeni opettamiselle: teetä enemmän, puhu vähemmän.

Tänään kävimme oikein hyvän keskustelun ohjaajani Lissun kanssa, ja Lissu totesi, ettei minun kannata ruveta tanssitunnilla tuppisuuksi, koska huomioni ovat kuitenkin ”täyttä asiaa” – pitää vain keskittyä enemmän siihen, miten voin tehdä/näyttää/teettää oppilailla enemmän samalla kun selitän jotain asiaa.  Otin tiistaina jo onkeeni, ja kun kävin myöhemmin illalla opettamassa pari tuntia foksia Lavantautisille, puhuin varmaan kolmasosan siitä mitä aiemmin. Tulos: oppilaat oppivat tunnissa saman kuin aiemmin puolessatoista.

Eiliset MuKon tanssitunnit menivätkin jo tosi hyvin, kun keskityin täysillä siihen, miten yritän pysyä ja pitää oppilaat liikkeessä samalla kun selitän asioita.  Juttutuokiot olivat tosi lyhyitä tietoiskuja ja pian lähdettiin taas liikkeelle.  Motorinen oppiminen tapahtuu kuitenkin pääosin tekemisen kautta, tämä on hyvä tiedostaa opetustilanteissa.

Kouluopetus meni tänään putkeen, meillä oli hyvä tanssitunti ja lapset olivat innolla mukana melkein kaikessa – jopa parin kanssa tanssimisessa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tanssinopettajan arkipäivää

Viime viikolla alkoivat kaikki loputkin opetusharjoitteluryhmäni, ja keskiviikkoiltana sain kokea tanssinopettajan arkea karuimmillaan: parilattareiden alkeiskurssille oli ilmoittautunut kyllä tasaparit, mutta paikan päällä olikin 5 miestä ja 12 naista.  Lisäksi suurempi osa oppilaista oli vaihto-opiskelijoita.

Niinpä aloin parittaa naisia keskenään, mikä onneksi sujui ihan mukiinmenevästi, kun vaihdoin viejän ja seuraajan roolia ahkerasti – mutta eihän tämä ideaalitilanne ole opetusharjoitteluunkaan…lisäksi vaihdoin lennosta opetuskieleni englanniksi ja onnittelin mielessäni itseäni siitä, että Lairdia on tankattu, nimittäin Cha Chan kuvioiden englanninkieliset nimet tulivat onneksi kuin apteekin hyllyltä.

Lisäksi tein hauskan havainnon, että useimpia peruskuvioista on mukava opettaa englanniksi, kun kuvion nimellä rytmittyvät kätevästi myös askeleet. ”Time Step – cha cha cha – Time Step – cha cha cha ”, ”2, 3, cha cha cha, Spot Turn, cha cha cha” jne.  On se britti ollut viisas!

”Selviänkö hengissä perjantaihin” -viikko

Niin ja hiukan yleisempää päivitystä noiden opetusharjoitteluun keskittyvien vastapainoksi:

Tämä viikko, joka onneksi on jo tiistaissa, on melko kamala: kolme uutta opetusryhmää alkaa tällä viikolla ja lisäksi esitämme seuratanssiproduktiotamme, tai osaa siitä, kolmessa eri näytöksessä.  Maanantai-illan esitys on onneksi jo ohi, esiinnyimme OAMK:n avajaisissa.  Huomenna ja torstaina esiinnymme Tanssia tyrkyllä -festareilla.

Kun päivät ovat täynnä koulujuttuja ja illat omaa opetusta tai esiintymistä, voinen ensi perjantaina, jos sinne asti hengissä selviän, hyvillä mielin hiukan hengähtää ja rentoutua ystävien parissa.  Voinhan?  Kiitos luvastanne, lukijat, niin aionkin!

Tanssipajassa käveltiin

Tanssipajan seuratanssin alkeet alkoivat tänään, opettajina allekirjoittanut ja koulutoverini Leea.  Eka tunti meni varsin hyvin putkeen ja Leean ja minun opetuskemiat näyttivät kohtaavan kiitettävällä tavalla.  Tosi mukavaa vaihtelua opettaa välillä toisen kanssa – viime talven ja suuren osan tätä alkavaakin kun saan kyntää sitä seuratanssinopettajan tavanomaista sarkaa, yksin opettamista.

Kuten olimme suunnitelleet, lähdimme liikkeelle kävelystä, tuosta yllättävän haastavasta motorisesta suorituksesta, joka paljastaa nopeasti melkein kaikki oppilaiden keholliset puutteet ja ongelmat: vastaliikkeen (ristiveto, kontralateraalinen liike: rakkaalla lapsella on monta nimeä) puutteen tai muuttumisen myötäliikkeeksi, painopisteen puutteellisen liikkeen, takakenoisuuden, jalkojen viemisen ennen kehoa jne.  Jokaisen tanssia harrastavan olisi tosi terveellistä palata aina vähän väliä peruskävelyyn!

Etenimme kävelystä yksin ja parin kanssa ilman otetta erilaisiin vienti-seuraamisharjoitteisiin, jotka hoksauttivat kivasti oppilaille paritanssin perusperiaatteita.  Näiden kautta siirryimme luontevasti parin kanssa hitain (S-)askelin tanssittavaan ”askeltanssiin”, ja loppuajan ekan tunnin oppilaamme saivatkin kokea jo ihan tanssivansa!

Tuntisuunnitelma näytti pitävän hämmästyttävän hyvin paikkansa, joitakin juttuja muutimme lennosta, mutta tunti soljui luontevasti ja (ainakin meistä tuntui siltä) johdonmukaisesti eteenpäin aina peruskävelystä kohti motorisesti haastavampia harjoitteita.  Oppilailla tuntui olevan kivaa, mutta niin oli opettajillakin!

Tästä tämä opetussyksy pyörähtää vauhtiin.  Huomenna alkaa kaksi uutta aikuisten kurssia, toinen suljetun otteen tanssien peruskurssi ja toinen lattareiden peruskurssi.

Tavoitteet täsmentyvät

Olen kirjannut ylös tavoitteita, joita haluaisin viedä eteenpäin kouluharjoitteluluokalleni tälle lukuvuodelle. Näistä lähtien toivottavasti saan aikaiseksi jonkinlaisen jaksosuunnitelman syksylle ja keväälle.

  1. Oma keho: oma kinesfääri, oma keho, isolaatiot, lihaskunto, lantion toiminta, kehon kannatus ja tuki. Yhdessä Jennin kanssa näimme, että tästä tavoitteesta lasten kanssa olisi hyvä aloittaa, ja tätä tavoitetta voisi todentaa alkulämmittelyharjoituksilla, jotka voivat muodostaa pitkähkönkin osan 45 minuutin tanssitunnista.
  2. Tanssitekniikka: valitsemiini tanssilajeihin (Cha Cha, Jive, Paso Doble / Kävelyhumppa / Bugg) tarvittavat motoriset alarutiinit, joita herjoitellaan erilaisten askelikkojen avulla: musiikkiin kävelyt ja suunnanvaihdot (Bugg, Paso, Kävelyhumppa), chasset (1&2) eteen, sivulle, taakse (Cha Cha), laukka-askeleesta 1a2 askelkehitelmät (Jive)
  3. Yhteistoiminnallisuus: tavoitteena edetä kohti luontevaa (tyttö-poika) parin kanssa toimimista tanssitunnilla.  Tämä on mielestäni melko haasteellinen tavoite, ja sitä täytynee ”ujuttaa” tietoisen piilo-opetussuunnitelman tavoin harjoitteisiin.
  4. Ilmaisu ja kehon kommunikointi: tanssi-ilmaisu ja kommunikointi parin kanssa kehojen välityksellä.  Tähän liittyvät myös erilaiset vise (vienti-seuraamis) harjoitteet.  Tämä on myös haastava tavoite, ja tätäkin täytynee ujuttaa opetukseen ”salaa” silloin tällöin.  Mikäli ryhmä selkeästi avautuu ja rentoutuu toiminnassaan talven mittaan, voidaan näitä harjoitteita kevättä kohden lisätä.
  5. Tanssilajit: talven mittaan oppilaat etenevät taidoissaan kohti valitsemiani tanssilajeja, joista tulisi kevään loppuun mennessä hallita ainakin perusaskel ja joitakin peruskuvioita (1-2 / laji). Näistä voisi koostaa myös esityksen. Luonteva tapa olisi aloittaa jonkinlaisella Paso / Kävelyhumppa -piiritanssilla.

Perjantaina oli hyvä suunnitteluhetki ohjaajani Jenni Jokikokon kanssa, ja laitoimme näitä tavoitteita jonkinlaiseen loogiseen järjestykseen.  Minulle alkoi hahmottua selkeähkö kolmen jakson jaksosuunnitelma tälle syksylle.  Jakson sisällä on 3-4 tanssituntia, jotka pysyvät rakenteeltaan melko samanlaisina, ja jaksojen välissä vaihtuu aina jokin tavoite/painotus.

Tunnin rakenne alkaa myös hahmottua, ja tällä hetkellä se näyttäisi seuraavanlaiselta:

1. Aloitus

2. Alkulämppä (oma keho)

3. Tanssitekniikka (askelikot, motoriset alarutiinit)

4. Luova osuus / tanssiesityksen kehittely (tanssilajit, ilmaisu)

5. Lopetus

Ja koko tunnin punaisena lankana pitäisin yhteistoiminnallisuuden aina, kun se luontevalta tuntuu.

Kouluharjoittelu alkoi

Kouluharjoitteluluokkanani on Teuvo Pakkalan koulun 4. luokka (15 oppilasta: 6 poikaa, 9 tyttöä), joka on tanssinut viime vuodenkin OAMK:n tanssinopettajaopiskelijan ohjauksessa.  Kävin moikkaamassa lapsia jo keväällä, ja nyt oli aika aloittaa tanssiminen heidän kanssaan.

Eka tuntimme meni tutustuessa ja suunnitellessa yhdessä tanssitunnin sääntöjä ja käytäntöjä.  Ryhmä tuntuu oikein kiltiltä ja positiiviselta, ja moni harrastaa tanssia – joukossa on showtanssin harrastajia ja ainakin yksi poika, joka kertoi ylpeänä tanssivansa myös balettia!  Mahdollisuudet tämän ryhmän kanssa ovat siis vaikka mihin.  Tunti sujui oikein juohevasti, ja lapsilla on joitain perustaitoja erilaisiin askelikkoihin jo.  Nyt pitää kovasti ruveta miettimään heille lukuvuoden välitavoitteita.  Tällä hetkellä elättelen haavetta, että he oppisivat ja uskaltaisivat tanssia ainakin muutamaa helppoa paritanssia kevääseen mennessä.

Toinen kouluvuosi on alkanut

Toinen kouluvuotemme pyörähti käyntiin jo viime viikon Seuratanssi Roadtripin merkeissä – reissumme Helsinkiin oli uuvuttava mutta sitäkin hauskempi.  Saimme tanssiopetusta, treenasimme ja esitimme proggiksemme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa (jossa paikalla näytti olevan koko Tanssii tähtien kanssa -väki 🙂 ) ja iltaisin nautimme lavatanssimeiningistä.

Tämä viikko pyörähti käyntiin kansantanssin ja opetusharjoitteluseminaarin merkeissä, ja tänään sain käydä pitämässä elämäni ensimmäisen lasten tanssitunnin.  Koska meidän on määrä pitää harjoittelustamme päiväkirjaa, ajattelin, että voin aivan hyvin kirjoittaa sitä tänne, ja niinpä päätin perustaa opetusharjoitteluni mietintöjä varten ihka uuden blogikategorian – nimeltään Opetusharjoittelu 1 (joka sisältää tämän toisen opiskeluvuotemme opetusharjoittelun).  Saatte siis lueskella jatkossa myös noita kirjoituksia tässä blogissa.

Ensi lauantaina menenkin tuomaroimaan IsoO:n 7-vuotissynttäreiden kunniaksi järjestettävään leikkimieliseen lattarikisaan ja tietenkin jään illaksi paikalle bilehtimään.  Tanssin merkeissä siis sujunee viikonloppunikin.

27.8. Kapakanmäki, Finlanders & Taikakuu

Kolmas tanssi-iltamme kohde, Tuuloksen Kapakanmäki on perustettu jo vuonna 1966 ja se sijaitsi aiemmin Valtatie 12 varrella.  Uutta paikkaa on remontoitu ja lisärakennettu muutama vuosi sitten, ja se onkin puitteiltaan varsin komea ja toimiva.  Saimme illan aluksi kuulla paikan toiselta omistajalta, Kari Lehtoselta seikkaperäisen ja mielenkiintoisen selostuksen paikan historiasta ja tanssilavayrityksen pyörittämisestä.

Kapakanmäki on vahvasti perheyritys, ja Kari itse on kasvanut siihen jo 31 vuoden ajan.  Isäpappakin häärii yrityksessä vielä kovasti apuna, neuvottelee bändien kanssa jne.  Nykyisellään sesongin aikana Kapakanmäellä pidetään kahdetkymmenet perjantaitanssit, mutta toimintaa on laajennettu ja laajennetaan edelleen myös mm. cateringin ja rockbändien keikkojen suuntaan.  Onpa täällä ennakkoluulottomasti kokeiltu muun muassa Yön ja Sykkeen yhteiskeikkaa, joka sujui ennakkoaavistuksista huolimatta kuulemma loistavasti.  Myös live-zumbakursseista on haaveiltu, ja Sinitaivaan pojat olisivat kokeiluun lähteneetkin, mutta valitettavasti idea ei taipunut rekisteröidyn tanssiformaatin tiukkoihin musiikkivaatimuksiin.

Tyypillinen tanssi-ilta Kapakanmäellä työllistää noin 15 henkilöä, joista osa on palkollisia, osa eri urheiluseurojen puolivapaaehtoistyöntekijöitä.  Yllättäen taannoinen anniskelun aloittaminen ei Kapakanmäellä ole juurikaan lieveilmiöitä aiheuttanut – tanssikansa kun taitaa täälläkin päin tallata veden, kahvin ja suolaisen voimalla.

Karin mukaan suurin haaste tanssilavojen pitäjille on ehdottomasti tanssibändien keikkajärjestelyt: kun sama suosittu bändi esiintyy tyypillisesti saman seudun eri lavoilla usean viikon ajan, syö tällainen järjestely luonnollisesti yksittäisen paikan suosiota ja sitä kautta liikevaihtoa.  Karin mielestä ratkaisu tähän olisi rockbändien maailmasta tuttu, osittain provisiomuotoinen keikkapalkkio, joka saisi myös tanssibändien ohjelmatoimistot käyttämään mielikuvitustaan ja suunnittelemaan myymiensä bändien keikkakiertueista ”kiertävämpiä”.  Nykyisellään ei Kapakanmäkikään valitettavasti tuota sentään niin paljoa, että sen omistajat voisivat heittää päivätyönsä.

Karin toiveikas viesti meille tuleville seuratanssinopettajille oli selkeä: opettakaa tanssikursseillanne mahdollisimman suurta suvaitsevaisuutta, sillä tanssimaailmassa ja sen kansassa löytyy ihan riittävästi  ”muulla tavoin tanssivien” kyräilyä ja kadehtimista.  Suomen lavat – myös ehdottomasti Kapakanmäki – ovat riittävän suuria viihdyttämään kaikenlaisia tanssijoita.  Eri tyylien pitäisi olla rikkaus, ei kirous.

Illan musiikillisesta annista vastaavat Finlanders ja Taikakuu yhdessä.  Koska olemme paikalla hyvissä ajoin, pääsemme seurailemaan myös molempien bändien roudausta ja soundcheckiä.  Näyttääpä ihan tutulta meiningiltä letkeine bändien välillä lentävine letkautuksineen.  Illan aloittaa Finlanders, ja musiikin alkaessa rynnistämme porukalla lavalle lämmittelemään kehojamme valssien tahtiin.  Kapakanmäen suurella tanssilattialla on vielä runsaasti tilaa liihotella, mutta melko pian väkeä alkaa olla paikalla omiksi tarpeiksi.  Karikin käy meitä opiskelijoita aina välillä ystävällisesti moikkaamassa ja eräässä vaiheessa kertoo päivän lukemat: 700 tanssijaa.  Olipa tainnut tulla luvanneeksi bändeille konjakkipullot, jos 600 menee rikki, niin että kalliiksi tuli Karille tämä ilta!

Käyn hakemassa pääasiassa itselleni tuntemattomia naisia, ja oikeinkin hyviä tanssitettavia kohdalle sattuu.  Nautinnolliset rumbat, hitaat valssit ja tangot jäävät illasta erityisesti mieleen.  Paikan tunnelma on varsin leppoinen ja suvaitseva.  Kaikille on tilaa, ja mikä parasta: jos törmäys tulee, tulee yleensä heti myös anteeksipyyntö ja iloinen hymy.  Puolin ja toisin.  Tällainen voi lavatanssi-ilta parhaimmillaan olla.

Molemmat bändit ovat hyvässä iskussa, ja välillä käymme pöytään tekemään Lissun meille antamaa lisätehtävää: Finkkujen toisesta setistä pitää analysoida ja kirjoittaa ylös tanssirytmit.  Ovatpa tainneet Lissu ja Lasse yhdessä juonitella sellaisen setin, joka ei ihan heti avaudukaan, mutta tässä (HOX! Lissu) nyt kuitenkin oma ehdotelmani:

1. kappalepari: (beat) foksi / (3-muunteinen) foksi

2. kappalepari: hidas beat / hidas beat

3. kappalepari: beat / suora rock

4. kappalepari: (beat-henkinen) cha cha (Marleena) / cha cha

5. kappalepari: tango / (argentiinalainen) tango

Loppuillasta pääsemme vielä vierailemaan Finkuille varta vasten tilauksesta valmistetussa keikkabussissa.  Hieno ja tarkoituksenmukainen ajoneuvo kerrassaan makuualkoveineen, telkkareineen päivineen, mitä nyt odottaa sopiikin bändiltä, joka tekee tätä työtä päätoimisesti ja reissaa 150 päivää vuodesta.

Kapakanmäellä panen kaikessa havainnoimassani merkille rakkauden tähän paikkaan: perheyritys on perheyritys, sitä pidetään pystyssä ja kehitetään sydämellä, ei niinkään rahankiilto silmissä.  Kaikki täällä on mietittyä, tanssijoiden vesipistettä ja pihoille levitettyä, tuoksuvaa puuhaketta (on muuten kivempi hilpasta tanssikengissä parkkipaikalta sisään, kun ei hiekat tai ravat tuki tanssikenkien pohjia!) myöten.  Minusta tuntuu, että tämä huolenpito heijastuu myös kaikkeen meininkiin tanssilattialla: rentous, iloisuus ja suvaitsevaisuus jäävät päällimmäisiksi illasta mieleen.

Kari tulee lähtiessämme meidät vielä kättelemään ja hyvästelemään, ja hyvillä mielin voin tokaista hänelle, että tänne haluan tulla uudestaan ja aion suositella paikkaa kaikille tällä seuduin liikkuville tanssiystävillenikin.  Kapakanmäestä jäi kolmesta hyvin erilaisesta käymästämme paikasta ehdottomasti paras fiilis!

26.8. Wanhan tanssikellari, Korsuorkesteri

Seuraavana uutena tuttavuutena on Wanhan tanssikellari, joka alkaa olla maassamme niitä viimeisiä isoja tanssiravintoloita.  Katoavaa kansanperinnettä?  Tuntuu olevan ainakin tällä hetkellä.

Paikka itsessään on varsin viihtyisä – mutta herrimunjee, tanssitila on ehkä haastavin tähän asti vastaan tullut.  Pienehkö tila, jonka katkaisee epäilemättä tilan kiinteisiin rakenteisiin kuuluvat kaksi isoa pylvästä keskellä tanssilavaa, on vähintäänkin mielenkiintoinen.  Etummaisen pylvään ja bändilavan välistä foksaten pujottelu osoittautuukin illan aikana hauskaksi harrastukseksi, jolle oman leimansa lyövät äkkipysäykset, joita joutuu tekemään, kun edellä jonossa kulkeva pari päättää jäädä fiilistelemään paikalleen.  Yksisuuntaisella kadulla ei paljon ohitella, siispä perässätuleva jääköön fiilistelemään myös!

Tälle illalle annettu tehtävänämme oli lähinnä tarkkailla paikan meininkiä, mitä tansseja asiakkaat kuhunkin tanssirytmiin tanssivat jne.  Eihän tuota tarkkailua kuitenkaan paikaltaan malta koko iltaa tehdä, vaan pitäähän tuota haasteellista tanssitilaa ja sen vaikutusta tanssijoihin päästä makustelemaan omalla kehollaan.  Havaintoni onkin hiukan yllättävä: vaikea, ahdas tanssitila saa selkeästi aikaan sen positiivisen reaktion, että ihmiset tanssivat huomaavaisesti ja toisiaan varoen ja väistellen.  Ei puhettakaan siitä päälle rynnimisestä, jota isoilla lavoilla näkee!

Muutenkin jostain syystä tästä tanssipaikasta jäävät päällimmäiseksi mieleen ”sallivammat feng shuit” kuin Pavista konsanaan.  Ehkä paikan sijainti on sellainen, että täällä pistäydytään vierailemassa muiltakin paikkakunnilta, eikä tanssiklikkejä ole syntynyt?  Kuka tietää.

Ikäjakauma Wanhalla on selkeästi wanhempaa kuin Pavilla oli eilen, joten lavalla puhuu tanssikokemus.  Korsuorkesteri ei kuulu suosikkeihini (ja olenkin sanonut, että Raatteen tien ajaksi on poistuttava pikkulan puolelle, jottei otsasuoni katkea) mutta tällä kertaa päällimmäiseksi bändistä jää varsin mukava fiilis.  Pojat ovat hyvässä iskussa ja soittavat yksinkertaisen selkeää suomalaista tanssimusiikkia, jonka tanssilajeista ei voi mitenkään erehtyä.  Foksi on foksia, tango tangoa ja boleron tahtiinkin tekee mieli tanssia rumbaa eikä liihotella hitaita.  Pienenä hassuna yksityiskohtana tämänkin bändin fuskut ovat voittopuolisesti twistejä.

Tanssirytmeistä panen merkille ainakin kolmella eri ajoituksella tanssittavat cha chat ja rumbat.  Etelässä variaatiota näyttää löytyvän siis vielä enemmän kuin pohjoisessa, ja tanssinopettajilla on tässä kyllä vielä mielestäni työsarkaa kynnettävään.

Tanssitilan haasteellisuudesta huolimatta illan saldo jää vahvasti plussan puolelle.  Tänne tulen kyllä varmasti uudestaan, kun Helsingissä käyn.

25.8. Pavi, Anne Mattila & Mistral

Saimme Lissulta Seuratanssi Roadtrip -reissumme yhdeksi kirjalliseksi tehtäväksi vertailla käymiämme tanssipaikkoja järjestelyiden, kävijöiden, etiketin jne. suhteen. Tässäpä ensimmäinen raportti: Pavi.

– – –

Etelä-Suomen itselleni ennen tuntemattomista tanssipaikoista ensimmäisenä vuorossa on Pavi.  Tämän paikan kohdalla ei voi juuri luontoarvoja kehua; tanssilava sijaitsee keskellä rumaa teollisuusaluetta eli juurikin paikassa, mistä kukaan ei odottaisi suosittua tanssilavaa löytävänsä.

Lipunmyynnissä aiheutamme hämminkiä suurella opiskelijaryhmällämme, josta maksu pitäisi ottaa kerralla.  Kuitin kirjoittaminen koko revohkasta (tai ylipäätään – kumma asenne nykypäivänä) tuntuu lipunmyyjästä täysin ylivoimaiselta tehtävältä ja tuntuu, että asiakaspalvelu on jätetty kotoa lähtiessä eteisen hattuhyllylle.  Onneksi järkkärisedät komeine lakkeineen ovat sentään hyvin ystävällisiä ja kohteliaita.

Sisällä normaalit kuviot, takit narikkaan (narikkamaksu oli muistaakseni 2€), kenkien vaihto ja salin puolelle tarkastamaan meininkiä.  Pian hakurivikin paikantuu ison ja pienen salin välisen sisäänkäynnin huudeille ja lähden hakuhommiin.  Saan parikseni heti hyvin miellyttävän, ehkä itseni ikäisen naishenkilön, jonka kanssa on mukava nostella lämpöä miellyttävän letkeän foksin tahdeissa.

Heti ensimmäisellä kierroksella panen merkille ison salin aluejaon toimimattomuuden: fuskaajat eivät pysy keskialueella vaan valuvat oikeastaan ihan mihin nyt sattuvat kulloinkin askeleensa löytämään.  Mitään selkeää liikkuvien tanssijoiden salin seinustoja kiertävää aluetta ei oikeastaan ole, vaan reunoillakin joutuu luovimaan fuskaajia väistellen.

Lämmittelybändi (jonka nimeä en muista) on vauhdissa ja soittaa ihan mukiinmenevää musaa, korviinpistäväksi jää runsas twisti-biittisen ”fuskumusiikin” soittaminen ja lattareiden sekä yllättäen myös tangojen puute.  Tätä samaa ilmiötä olen ihmetellyt tänä kesänä pitkin Pohjois-Suomea, liekö uusi trendi vai sattumaa?

Anne Mattila & Mistral on esiintyjänä pieni pettymys.  Päällimmäiseksi heidän seteistään jää mieleen se, ettei Anne ihan pysy tahdissa, sekä se, että ”foksiksi” kutsutaan oikeastaan kaikkea slow foxista selkeään letkeään jiveen ja vielä hitaampaan swingiin.  Paasikon Lassen tanssirytmikursseille joutaisivat nämä(kin) muusikot.  Vaihtoehtoisesti voisivat ottaa mallia vaikka Sinitaivaan pojista.

Ettei mene ihan nipottamiseksi, niin sanottakoon kuitenkin, että tanssipartnereista saan voittopuolisesti positiiviset vibat.  Tanssitan ikäisiäni naisia ja jätän tällä kertaa ”nuorten puoleksikin” Pavilla kutsutun pikkupuolen alkuillasta  melkein kokonaan rauhaan.  Saan tanssipartnereilta ihanaa, suoraa palautetta ja hienoja tanssielämyksiä.  Näillä daameilla on tanssikilometrejä takana ja se tuntuu liikkeessä ihanana pehmeytenä ja herkkänä seuraamisena.  Yhteisen liikkeen löytäminen tuntuu helpolta.

Välillä käyn ulkona vilvoittelemassa ja jututtamassa tanssikumppaneita.  Saan kuulla Pavista mielenkiintoisia kommentteja: että täällä saattaa saada kyynärpäästä, ja tänne eivät osaamattomat tanssijat olisi tervetulleita.  Jätän kommentit mieleeni pienellä terveellä kysymysmerkillä varustettuna kuitenkin.

Loppuillasta intoudun pikkupuolellekin irroittelemaan lattareiden ja swingien tahtiin.  Ihan mukava tällainen erillinen tanssitila, ja selkeästi tarkoitettu ei-liikkuville tansseille.

Pienenä miinuksena vesilasi maksaa 20 senttiä, mikä ei pohjoisen lavoilla tulisi kuuloonkaan!  Toisaalta plussapuolella limsalasin saa jo eurolla.

Viivan alle jäävät mielikuvat Pavista ovat hieman ristiriitaiset ja hämmentävät: toisaalta täältä löytää varmasti hyviä tanssijoita, mutta toisaalta meiningistä jää aika sisäänpäinlämpiävän, jopa tylyn tuntuinen vaikutelma.  Uskon, että tanssia vielä kovin hyvin taitamattomalle, muualta tulleelle tämä voisi olla ”raaka peli rakennuksella” -tyylinen paikka.

Tanssinettiläisiä en ainakaan tietoisesti paikalta tällä kertaa bongannut.  Tanssikumppaneilleni sen sijaan näin blogissakin suuret kiitokset ihanista tanssihetkistä!

Seuratanssi Roadtrip

Kesäloma alkaa olla lopuillaan, ja toinen opiskeluvuotemme alkaa mielenkiintoisesti roadtripillä Helsingin seudulle 25.8. – 30.8.  Ohjelmastamme on suunniteltu sopivan tiukka ja treenipitoinen, koska suoritamme reissulla sekä päälajiopintoja että teemme tanssijan työtä, mutta aikaa lavoilla käymiseenkin on varattu kiitettävästi.  Jos hyvät lukijat haluatte siis tavata iloisia tulevia seuratanssinopettajia lavatanssien merkeissä, tervetuloa allaoleviin paikkoihin ko. iltoina!

Reissun ohjelma:

ti 24.8. yöjunalla Helsinkiin

ke 25.8. treenaamme koko päivän (10-18) seuratanssiproggista, jonka esitämme STOL:in 70-vuotisjuhlagaalassa.  Iltatanssit Pavi (Anne Mattila & Mistral)

to 26.8. klo 10-16 vakiotanssiguru Harri Antikainen jakaa meille helmiään, eli tiedossa tanssinopetusta Alexander-menetelmällä.  Iltatanssit Wanhan tanssikellari (Korsuorkesteri)

pe 27.8. proggistreeniä sekä seuratanssin didaktiikan workshop.  Iltatanssit Kapakanmäki (Finlanders ja Taikakuu). Pääsemme myös tutustumaan tanssi-iltaan kokonaisuutena järjestäjien ja esiintyjien kannalta – seuraamme roudausta ja soundcheckiä ja juttelemme tanssijärjestäjän kanssa

la 28.8. proggistreeniä ja valmistautumista iltaa varten, illalla (klo 16->) esiintyminen Suomen Tanssinopettajain Liiton 70-vuotisjuhlagaalassa Vantaalla viihdekeskus Flamingossa

su 29.8. klo 11-15 bugg-opetusta TEAK:illa, illalla joko Oopperan pihalla BailaBailan salsabileet tai Pavi (La Strada).  Hikisinä yöjunaan ja takaisin Ouluun kouluun

Kaikenlaisia havainnointitehtäviäkin olemme saaneet jo etukäteen, mutta älkää huoliko, emme me ole tulossa tanssi-iltoina lavoille teitä aktiivitanssijoita ”kyttäämään”, saati arvostelemaan, vaan enemmänkin nauttimaan tanssista ja tunnelmasta ja siinä sivussa tekemään ehkä huomioita tanssi-iltojen sujuvuudesta.

Odotan reissua jo innokkaasti – ja toivon tapaavani joitakin teitä tuntemiani tai ennestään tuntemattomia aktiivitanssijoita!

OAMK:n pedagogiset opinnot suoritettu!

Nyt on Tanssijan pakko hiukan fiilistellä kesäisen lämpimässä maanantaiyössä valkoista hohtavan monitorin ääressä:

98 sivua ja 16958 sanaa esseitä.  Lukuisia kesäisiä aamuja, päiviä ja iltoja tietokoneen ääressä.  Lukuisia päiviä rannalla kasvatustiedessä käsittelevät kirjat kädessä.  Lu-ke-mat-to-mia kahvikuppeja, myös joitakin siidereitä (niitäkään ei lasketa).

Mitä se on?

No, OAMK:n kakkos- ja kolmosvuoden pedagogiset opinnot pitäisi nyt olla suoritettuna.  Arvatkaas, onko voittajafiilis?  Arvasitte oikein, kyllä vaan.  Jos nämä menevät läpi, tuli tälle kesälle Show SM -kisojen kanssa yhteensä 14 opintopisteen edestä opintoja.  Sanoisin, ettei mennyt huonosti lainkaan.  Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni.  Rannallakin kerkesin maata ja hankkia vankan rusketuksen, vaikka opintojen merkeissä kesäni kulkikin.

Kuten etukäteen arvelin, kuuden esseen ja yhteensä pyöreästi sadan sivun kirjoittaminen syvensi ajatuksiani opettajuudesta yleensä ja erityisesti tulevasta tanssinopettajan ammatistani.  Tulen luultavasti palaamaan kirjoittamaani materiaaliin vielä monta kertaa.  Pedagogisten suorittaminen tällä tavoin ja sitä myötä kontaktitunneilta vapautuminen vapauttanee tulevilta opiskeluvuosilta kipeästi kaipaamaani treeniaikaa.  Tiedostan olevani tanssitaidoiltani monia opiskelutovereitani jäljessä, mutta nyt minulle tarjoutuu mahdollisuus ottaa etumatkaa kiinni.

Hetken maltan paistatella tämän fiiliksen lämmössä, mutta ehkä jo huomenna joudun palaamaan arkeen ja tosissani perehtymään tanssianalyysin kesätehtäväämme, joka on jo liian kauan muhinut ainoastaan korvieni välissä.  Ai niin, ja opetusharjoittelun ydinsuunnitelmakin on tekemättä.  No, onneksi en pelkää noita kirjallisia töitä!

Kesälomakuulumisia

Long time, no see.  Tanssija ei suinkaan ole unohtanut blogiaan, hän on vain juossut (ja pyöräillyt ja tanssinut) kesälaitumillaan.  Mutta nyt on aika tilannepäivityksen.

Pedagogisten kesäopintojeni lättähattujuna puksuttaa hitaasti mutta varmasti eteenpäin.  Pian ovat kakkosvuoden opinnot kasassa, ja kolmosvuodestakin on liki puolet tehtynä.  Olen siis pysynyt suunnilleen aikataulussa.

Tanssin maailmassa syksy, talvi ja kevät olivat hikistä työtä ja puurtamista.  Tekniikkaa tekniikan päälle niin että välillä tuntui, ettei enää osaa kävellä.  Loppukeväästä palaset sitten loksahtivat onneksi näytetunneille sen verran kohdalleen, että sain päälajistani eli seuratanssista arvosanaksi sen 4/5, mikä haaveissani olikin.  Edistystä oli tapahtunut, mutta parantamisen varaa jäi, eli erinomainen tilanne.

Koulun vastapainoksi (ja tulevaa ammattiakin tukemaan) asetin tanssikesäni tavoitteekseni päästä taas täysillä mukaan seuratanssin pyörteisiin ja löytää lavoilta sen ilon ja vapauden, joka tälle lajille niin tunnusomaista on ja joka koulupuurtamisessa tahtoo usein jäädä taka-alalle.  Tässä tuntuu, että olen saanut ylitsevuotavaisen hienoja onnistumisen hetkiä.  Talven työ näkyy ja tuntuu omassa kehossa, tanssi on ollut helpon, varman ja lennokkaan tuntuista, vienti on selkiytynyt ja muuttunut loogisen kiinteäksi osaksi omaa tanssia, ja välillä tuntuu ihan siltä, että tanssilavojen mitatkaan eivät riitä siihen askeleen liitoon, mikä kehosta lähtisi.  Tanssipalaute on ollut myös yllättävänkin positiivista.

Kuviomateriaali jäi talven opetuksessa näin ensimmäisenä opiskeluvuonna ymmärrettävistä syistä varsin vähälle, mikä näkyy siinä, että kuviohässäköinnin sijaan tykkään mieluummin tanssia selkeän varmaa ja etenevää perustanssia.  Pelkäsin ensin, että tällainen tanssi varmasti pitkästyttää naiset uneen asti, mutta onnekseni olen saanut todeta olleeni ihan väärässä.  Asiasta keskusteltuamme sain erään parhaista kesän palautteista todella kokeneelta, ihanalta tanssiystävältäni: ”höpö höpö, sinun sylissäsi on hyvä tanssia, eikä silloin kuvioiden määrällä ole turkasenkaan merkitystä”.  Onneksi siis naiset seuraajina tuntuvat kokevan tämän asian samalla tavoin kuin oma tuleva opetusfilosofiani on: ”mieluummin hyvää perustanssia hyvällä tekniikalla kuin liikaa kuvioita huonolla tekniikalla”.  Summa summarum: on hienoa tuntea kehossaan, miten talven puurtaminen, ajoittainen turhautuminen  ja harjoittelun (myös sen baletin!) kautta vastusten voittaminen tuottavat nyt kesällä hedelmää…

Ennen kaikkea olen mielestäni löytänyt tiukkojen sääntöjen sijaan improvisoinnin, vapauden ja leikittelevän tulkinnan – sanalla sanoen seuratanssiin olennaisena osana kuuluvan tanssi-ilon.  Ennen niin kauhulla odottamani tangot ja hitaat ovat yhtäkkiä tulleet aivan lempitansseikseni!

Tällainen kesä jos mikä antaa voimaa tulevan syksyn haasteisiin.

Mutta nyt Tanssija lähtee pikku päiväunille, jotta jaksaa lähteä parhaassa seurassa Iisalmen Kyllikinrantaan sunnuntaitansseihin.  Ne taitavatkin olla tämän viikon kolmannet jo.  Hyvää kesänjatkoa edelleen kaikille lukijoilleni.  Helteet jatkukoon!

Tanssinopetuksen eettinen työkalupakkini

Tanssija on jatkanut tällä viikolla ahkerasti kesäopintojaan kakkos- ja kolmosvuoden pedagogisiin opintoihin kuuluvilla kirjoitelmilla.  Tällä kerralla piti pohtia oman opettajuuden eettisiä perusteita ja suureksi onneksenne (heh), hyvät lukijani, päätin jakaa ajatukseni kanssanne:

* * *

Martikaisen kirjassaan Inhimillinen tekijä. Opettaja eettisenä ajattelijana ja toimijana esittelemässä tutkimuksessa selvitettiin kyselylomakkeella muun muassa tutkimukseen osallistuneiden 457 peruskoulun opettajan eettisiä periaatteita.  Näiden periaatteiden kirjo oli varsin laaja, ja kymmenen eniten painottunutta periaatetta olivat suosituimmuusjärjestyksessä

  1. Kasvatusvastuu
  2. Yksilön kunnioittaminen
  3. Huolenpito
  4. Rehellisyys
  5. Suvaitsevaisuus
  6. Yhteisvastuu
  7. Normien ylläpito
  8. Rajojen asettaminen
  9. Tarpeenmukaisuus
  10. Neuvottelu

On selvää, että koska minusta tulee lähinnä täysi-ikäisten oppilaiden vapaa-ajan harrastuksen opettaja, omat eettiset periaatteeni ja niiden keskinäinen järjestys ovat tästä listasta varsin poikkeavat.  Tällä hetkellä pidän omaa eettisten periaatteiden kokoelmaani seuraavanlaisena (en pysty ainakaan tällä hetkellä asettamaan niitä minkäänlaiseen tärkeysjärjestykseen):

  • Asiantuntijuus: tanssinopettajana tulen olemaan oman alani asiantuntija ja minulla tulee olla kaikki tarpeellinen ammatillinen tietämys ja osaaminen sekä pyrkimys toimia oman ja kollegoideni asiantuntijuuden mukaisesti.
  • Tasa-arvo, tasapuolisuus ja tarpeenmukaisuus: työssäni pyrin noudattamaan tasa-arvon ja tasapuolisuuden periaatteita  mutta niin, että pyrin opettamaan myös, milloin mahdollista, tarpeenmukaisesti – jakaen opetusresurssejani enemmän niille, jotka niitä eniten tarvitsevat sekä toisaalta niille, jotka niistä eniten hyötyvät.
  • Rehellisyys ja perusteltavuus: pyrin olemaan kaikessa palautteessani rehellinen.  Lisäksi pyrin opettaessani perustelemaan asioita sekä kehollisesti, tiedollisesti että tanssietiketin kannalta.
  • Rohkaiseminen: tanssi on kehollisena (taiteen)lajina varsin haastava ja vaatii usein oppilailta oman mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymistä ja luovuuden ja itseilmaisun hakemista.  Opettajana koen, että minulla on tähän toimintaan rohkaisemisessa ja kannustamisessa tärkeä rooli.
  • Intuitiivisuus: olen itse varsin intuitiivinen (mutta myös analyyttinen) ajattelija ja koen runsaan intuition käytön opetustilanteissa itselleni hyvin luonteenomaiseksi tyyliksi.
  • Suvaitsevaisuus ja yksilön kunnioittaminen: oma ihmiskäsitykseni on ehdottoman humanistinen ja opettajana koen, että minulla voi myös tanssitunnilla olla erityisen tärkeä rooli suvaitsevaisuuskasvattajana.  Seuratanssikulttuuri sisältää muutamia itselleni vastenmielisiä uskomuksia ja ennakkoluuloja, joista tahdon opettajana taistella irti.  Haluan antaa tilaa yksilöllisyydelle ja välittää toisen kunnioittamisen ja arvostuksen periaatteita.
  • Inhimillisyys ja kasvatusvastuu: tanssinopetus on myös mitä suurimmassa määrin kasvattamista ihmisyyteen, sosiaalisuuteen ja luonnolliseen lähelläoloon ja fyysisyyteen.  Ihmisyyteen kuuluu monimutkaisuus ja ihmisenä olemisen perusaineksia ovat ilot, surut, vahvuudet ja heikkoudet.  Haluan tanssinopettajana välittää oppilailleni ymmärrystä siitä, että vahvuuksien kautta löydämme itsekunnioituksen ja heikkouksien kautta nöyryyden.

Mitäpä olette mieltä – tulisitteko sellaisen opettajan tanssitunneille, joka kaikessa opetuksessaan, mutta myös kaikessa inhimillisessä vajavaisuudessaan, pyrkisi mahdollisuuksiensa mukaan käyttämään ylläolevaa eettistä työkalupakkia?

Ydintuki – tarpeellinen työkalu kaikkeen liikkumiseen

Tanssija katseli eilen paremman tekemisen puutteessa MM-jalkapalloa – Englannin jäyhien ja jotenkin kömpelöiden ja hitaan oloisten titaanien ja ketterän Algerian pelaamista.  Algerian joukkueessa katseeni kiinnittyi erityisellä mielenkiinnolla Karim Zianiin.

Se, mikä huomioni kiinnitti, oli miten loistavan helposti, ketterästi ja vaivattomasti pienikokoinen Ziani liikkui koko ajan tasapainopisteensä päällä.  Näki, että mies on sisäistänyt liikkumisessaan ydintuen käsitteen ja keskeisen merkityksen.  Ylävartalo pysyi ryhdikkään suorana eikä kaatuillut mihinkään suuntaan, ja vahvan ydintuen seurauksena mies vaihteli äkisti suuntaansa, pysähteli ja kiihdytteli vaivattoman oloisesti ja piti välillä Englannin puolustajia aivan pilkkanaan.  Huomasin, että Zianin liikkeestä tuli mieleen loistavasti tasapainossa liikkuva, ydintukensa tiedostava tanssija!

* * *

Mikä ihmeen ydintuki?

Lyhyesti ilmaistuna kyseessä on keskivartalon alueella sijaitseva, Pilates-termein ”power houseksi” nimetty lihaskokonaisuus, jonka katon muodostaa pallea, lattian lantionpohjan lihakset, julkisivun syvä poikittainen vatsalihas ja vinot vatsalihakset, takasivun erector spinaehen kuuluvat lihakset ja johon kineettisen ketjun kautta (lantionpohjan lihasten välityksellä) vaikuttavat lisäksi lonkkanivelen aukikiertäjät sekä lonkan adduktorit.

Ydintuen löytäminen, tiedostaminen ja aktiivinen käyttäminen stabiloi alarankaamme ja mahdollistaa kaikki vartalon ja alaraajojen lihasten hallitut suuret liikkeet.  Ei siis mikään vähäpätöinen asia.  Itsellänikin ydintuki on ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen vasta löytymässä ja joskus tahtoo tanssiessa vieläkin jäädä aktivoimatta.  Mutta muutaman kerran keväällä  huomasin, että on se siellä ”pinnassa” valmiina astumaan esiin nopeastakin kutsusta – onnistuin kevätliukkailla näet pahoillakin keleillä olemaan kaatumatta.

Ydintuki liittyy ihan kaikkeen liikkumiseemme – ja on aivan keskeinen kehollinen asia tanssissa.  Sen puuttumisen huomaa tanssijassa valitettavan helposti.  Suosittelen siis kaikille tanssijoille, jotka haluavat tähdätä helpompaan, vahvempaan ja hallitumpaan liikkumiseen, kahta lajia: pilates-harjoitteita ja balettia.  Ne ovat ydintuen kannalta parhaita tietämiäni harjoitusmuotoja!

Piilo-opintosuunnitelmat ja tanssinopetus

Ari Antikaisen (Antikainen, Rinne, Koski: Kasvatussosiologia, 2000) mukaan ne tiedot, joita moderneissa yhteiskunnissa pidetään välttämättömän tärkeinä opettaa uusille sukupolville ja tuleville kansalaisille, kirjataan kaikilla koulutusjärjestelmän asteilla opetussuunnitelmiin.  Opetussuunnitelmat ovat hallinnollisia asiakirjoja, joissa järjestelmällisesti esitetään

  • opetuksen tavoitteet;
  • opetettavat tieto- ja taitosisällöt;
  • opetustavat;
  • opetukseen ja oppimiseen käytettävä aika; sekä
  • opiskelijalta vaadittava toiminta ja toiminnan arvioinnin perusteet.

Opetussuunnitelmissa esitetään se, minkälaisin tavoin ja muodoin tietoa välitetään (opetusmenetelmät, didaktiikka), minkälaisina yksilöiden psykologisia ja yhteisöllisiä ominaisuuksia pidetään tiedon omaksumisen kannalta (pedagogiikka) sekä minkälaisia tietoja ja taitoja katsotaan sekä tämänhetkisessä että opetetussa tulevassa yhteiskuntatilanteessa tarvittavan.

Opetussuunnitelmista on huomattava, että niihin valikoidaan kaikista mahdollisista tiedoista kulloinkin yhteiskunnallisesti tärkeimpinä pidetyt, ja näin ollen ne ovat aina ympäröivien yhteiskunnallisten olojen kulttuurisia heijastumia.  Kärjistetysti ilmaistuna julkisin varoin ylläpidettyjen oppilaitosten opetussuunnitelmat sisältävät sosialisaation viralliset pyrkimykset ja yleisemmin: opetussuunnitelma on sekä sosialisaation että sosiaalisen valikoinnin ja kontrolloinnin väline, jonka avulla luodaan kasvatuksen symbolista kuvastoa ja moraalista ajattelua.

Piilo-opetussuunnitelman käsitteellä viitataan yleisesti siihen, että opetuksen arkipäiväisessä todellisuudessa oppilaat ja opettajat oppivat systemaattisesti hyvin paljon sellaista, mitä ei varsinaisesti ole asetettu kouluopetuksen ja –oppimisen tavoitteeksi.  Yksinkertaistaen voidaan siis sanoa, että piilo-opetussuunnitelma kattaa ne opittavat asiat ja asenteet, joita ei ole mihinkään julkisesti kirjattu ja jotka eivät ole opettajien aktiivisen, tietoisen toiminnan kohteena, mutta joita kouluopetus käytännöillään kuitenkin välittää oppilailleen.

Piilo-opetussuunnitelman useimmat elementit kietoutuvat yksilönvapauden ytimen ympärille: toisin kuin julkiset opetussuunnitelmat haluavat ilmaista, kouluinstituution tarkoituksena ei olekaan tehdä ihmisistä luovia ja kriittisiä tai kehittää jokaisen persoonallisuutta monipuolisesti, vaan pikemminkin ohjata oppilaat sisälle vallan- ja työnjaon yhteiskunnallisiin hierarkioihin – kolme avainsanaa koulun ymmärtämiseksi ovat joukot, valta ja palkitseminen.

Mitä tulee yhteiskunnassa vallitseviin normaaliuden käsitteisiin ja sukupuolirooleihin, koulut toimivat näissäkin saman logiikan mukaan.  Vaikka koulutuksen yksi tärkeä julkilausuttu tavoite on sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen, tytöt ja pojat sosiaalistetaan siitä huolimatta kasvatuksen kuluessa sukupuolirooleihin, jotka kiinnittyvät sekä perinteiseen miesten ja naisten väliseen työnjakoon perheessä ja työmarkkinoilla että stereotyyppisiin oletuksiin sukupuolten mukaan jakautuvista yksilön persoonallisuuden piirteistä.

Samoin oppilas oppii koulun käytännöissä (eli piilo-opetussuunnitelman muokkaaman toiminnan kautta) oman paikkansa suhteessa koululuokan normaalijakaumiin ja samalla koulun vaatimaan ”normaaliuteen”.  Koulun toiminnan perusta on kouluinstituution kehysten ja käytäntöjen ehdoilla määrittyvä normaalius – ja oppilaat luokitellaan normaalioppilaiksi silloin, kun he ovat vastaanottavaisia annetulle opetukselle ja sen moraalisille ohjeille.  Piilo-opetus­suun­ni­tel­mal­li­sessa tarkastelussa voidaankin päätyä siihen, että koko kouluelämän keskiössä on ihmisten normaaliuden ja poikkeavuuden luokittelu, nimeäminen ja tuottaminen.

* * *

1800-luvun kulttuurisesta, sukupuoliroolittuneesta ympäristöstä siinneenä ilmiönä seuratanssi kantaa edelleen mukanaan – osittain taakkanaan – syntyaikojensa arvoja, käytäntöjä ja arvostuksia.  Seuratanssin ytimeen kuuluu varsin vahva tanssietiketti, joka sääntelee ennen kaikkea tanssivien osapuolten sukupuolirooleja ja –odotuksia, kuten mies vie ja nainen seuraa; miesten ei ole soveliasta tanssia keskenään; naisen ei ole soveliasta kieltäytyä miehen tanssiinkutsusta; tanssiin hakemisessa on noudatettava tanssipaikan varsin tiukkoja hakukäytäntöjä; paritanssi on lähtökohtaisesti sukupuolista toimintaa, mutta tästä sukupuolisuudesta ei ole soveliasta puhua.

Tällainen harrastuksen harvinaisen luja arvopohja on otollinen alusta sukupuolirooleihin liittyville piilo-opetussuunnitelmille.  Tanssinopettaja voi omalla tiedostamattomalla toiminnallaan vahvistaa seuratanssin perinteisiä sukupuolirooleja ja näin omalta osaltaan varmistaa sen, että tämä arvopohja siirtyy muuttumattomana tuleville tanssiville sukupolville.

Toisaalta tilanne voisi olla myös toisenlainen.  Itse tahtoisin lanseerata ikään kuin julkisen opetussuunnitelman ja piilo-opetussuunnitelman ”väliin” kolmannen käsitteen, jota kutsun paremman termin puutteessa tietoiseksi piilo-opetus­suun­ni­telmaksi.  Tällä termillä tarkoitan sellaista tietojen ja taitojen, arvojen ja asenteiden kokoelmaa, jota opettaja ei jostain perustellusta syystä näe tarpeelliseksi julkistaa oppilailleen mutta jota hän kuitenkin tietoisesti ja tarkoituksellisesti opettaa.  Toisin kuin piilo-opetussuunnitelma usein esitetään, näkisin tällaisen tietoisen piilo-opetussuunnitelman pääosin positiivisena asiana.

Oma tietoinen piilo-opetussuunnitelmani tanssinopetukselle voisi olla vaikkapa tämä:

  • huolimatta seuratanssin vanhakantaisesta etiketistä haluan välittää kaikessa opetuk­ses­sani omaa ehdottomaan sukupuolten tasa-arvoon pohjautuvaa ihmiskäsitystäni;
  • seuratanssi opettaa ihmisille luonnollisen sosiaalisuuden, läheisyyden ja yhdessä liikkumisen nautintoa vailla väistämätöntä sukupuolisuuden taakkaa;
  • sukupuolisuus ilmiönä on kuitenkin aina liitetty seuratanssiin, joten tästäkin harrastuksen mukana kulkevasta ”lieveilmiöstä” on tärkeää ja sallittua puhua, sitä kuitenkaan ylikorostamatta;
  • tanssi harrastuksena tarjoaa onnistumisen elämyksiä, jotka johtavat parempaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon sekä –tuntemukseen, joiden kehittymistä haluan omilla tanssitunneillani edistää; sekä
  • erilaisilla fyysisillä harjoitteilla on positiivinen vaikutus liikkumiseemme ja kinesteettisen palautteen välityksellä myös koko olemukseemme.

Ongelmalähtöinen opettaminen tanssissa

Tanssija on aloitellut pikkuhiljaa pedagogisia kesäopintojaan kirjoittelemalla oppimisportfoliota kurssille Ammatillisen opettajan perusvalmiudet, ja haluaa jakaa kanssanne ajatuksiaan ongelmalähtöisen opettamisen käytöstä tanssinopetuksessa.  Kommentit ovat tervetulleita!

* * *

David Boud tiivistää ongelmalähtöisen oppimisen perusidean näin:

Oppimisen lähtökohtana tulee olla ongelma, kysymys tai pulma, jonka opiskelija haluaa ratkaista.

Ongelmalähtöinen oppiminen on tapa suunnitella ja opettaa käyttäen ongelmia opiskelijoiden toiminnan virikkeinä ja keskipisteinä.  Seuraavat piirteet ovat tälle opetusmenetelmälle luonteenomaisia:

  • runsas virikeaineiston käyttö;
  • ongelman esittäminen ”tosielämän” tilanteen jäljittelynä;
  • opiskelijoiden kriittisen ajattelun tarkoituksenmukainen ohjaaminen ja rajattujen mahdollisuuksien tarjoaminen, jotta opiskelijat oppisivat annetun ongelman määrittely- ja ratkaisuyrityksistään;
  • opiskelijoiden työskentely yhteistyössä ryhmänä sellaisen ohjaajan tukemana, joka tuntee ongelma-alueen hyvin ja voi helpottaa ryhmän oppimisprosessia;
  • opiskelijoiden oma oppimistarpeidensa määrittely; sekä
  • opitun uuden tiedon soveltaminen alkuperäiseen ongelmaan ja opiskelijoiden oppimisprosessien arviointi.

Ongelmalähtöisen oppimisen dramaattisin ero suhteessa perinteisempiin oppimismenetelmiin tiivistyy sen tiedonkäsitykseen: tietoa arvostetaan sen mukaan, mitä hyötyä siitä on käytännössä sen sijaan, että arvostettaisiin tietoa itseisarvona tai oikeutuksena tiettyjen oppialojen rakenteille.

Tanssinopetus on luonteeltaan hyvin käytännöllistä kinesteettisten taitojen sekä niihin liittyvän uuden tietopohjan opettamista.  Usein vallalla on käsitys, että tanssinopetus on vain uusien ”hatusta vedettyjen” askelikkojen ja monimutkaisten, ei-johdonmukaisten kuvioiden mekaanista opettamista.  Itse olen ensimmäisen OAMK-opiskeluvuoteni myötä oivaltanut, että näin ei suinkaan ole: eri tanssilajien askelikot ovat pääpiirteissään suoraa seurausta tiettyjen kehollisten vaatimusten toteuttamisesta.  Kärjistetysti voidaan sanoa, että tanssiaskel ei koskaan ole itseisarvo vaan ainoastaan välttämätön seuraus kehon liikkeestä tiettyyn suuntaan ja mahdollisesta rotaatiosta tietyn akselin suhteen – suhteessa soivaan musiikkiin.

Käytännön esimerkki valaiskoon asiaa:  opetin talvella paritanssin alkeiskurssilla mm. foksin ja valssin oikeita ja vasempia käännöksiä, jotka kuuluvat kyseisten tanssien peruskuviomateriaaliin.  Suunnitellessani opetusta koin yllättävän valaistumisen:  kyseisten käännösten askelikot (askelten suunnat, pituudet, rotaatiot ja rytmi) on johdettavissa suoraan seuraavista perusvaatimuksista:

  • tanssin täytyy edetä käännöksen aikana koko ajan tanssisuuntaan;
  • yhden käännöksen aikana tanssijat kääntyvät noin 360 astetta joko myötä- tai vastapäivään;
  • käännöksen on aina tapahduttava käännöksen sisäjalan varassa, sillä ulkojalan varassa tapahtuva käännös ei pysy vakaana; sekä
  • käännöksen aikana tanssilajille luonteenomainen perusrytmi on säilytettävä.

Tämän oivallukseni seurauksena päätin opettaa ko. tanssilajien käännökset lähtien ylläolevista perusperiaatteista sen sijaan, että opettaisin ne askellähtöisesti.  Kun olin opettanut valssin oikean käännöksen näiden perusperiaatteiden avulla, annoin oppilaille ongelmaksi selvittää, miten valssin vasen käännös tulee tanssia.  Esitin siis oppilaille käytännön ongelman, joka heidän tulee ratkaista jo omaksun tietopohjan avulla.  Tulokset yllättivät minut: oppilaat löysivät itse vasempaan käännökseen ihan oikeat askeleet ja oivallustensa myötä myös oppivat käännöksen nopeasti (vasen käännös koetaan usein paljon vaikeammaksi kuin oikea).

Näkisin, että jo tanssin perusopetuksessa voidaan ongelmalähtöistä oppimista tehokkaasti käyttää mm. seuraavissa aiheissa:

  • kuvioon liittyvien tanssiaskelien löytäminen lähtien kuvion perusvaatimuksista;
  • tietystä tanssiotteesta toiseen siirtyminen;
  • kuvioiden aloittaminen perusaskeleesta / päättäminen perusaskeleeseen; sekä
  • vientiliikkeiden oikea ajoitus, suunta ja voimakkuus lähtien kehollisista perusperiaatteista.

Käytännössä tällainen opetus tapahtuisi esim. pienryhmissä siten, että opettaja antaa ryhmälle ongelman ja mahdolliset perusvaatimukset ja –periaatteet sekä  rajoitukset ratkaisun suhteen.  Työskentelyn aikana opettaja kiertää ryhmissä ja tukee ja ohjaa niiden toimintaa.  Lopuksi ryhmät esittävät omat ratkaisunsa, joita muut ryhmät saavat arvioida.  Seuratanssin luonteesta johtuen on vieläpä niin, että mahdollisia ratkaisuja esim. kuvioiden aloittamiseen ja päättämiseen voi olla useita, jolloin tämänkaltainen työskentely antaa oppilaille erityisen paljon onnistumisen elämyksiä ja rohkaisee heitä käyttämään luovuuttaan.

Kesäloma ja kesäloma

Tanssijan kaksi viimeistä kouluviikkoa kuluivat lähinnä kurssipalautteiden ja valinnaisen koulutanssi-kurssin merkeissä.  Koulutanssi oli oikein tarpeellinen tiiviskurssi ensi syksyn opetusharjoitteluita varten.  Kävimme läpi tunti- ja kausisuunnitelmien tekemistä ja tanssimme/leikimme läpi paljon kaikenlaista mahdollista lastentanssituntimateriaalia.  Lisäksi saimme hyviä vinkkejä tanssituntimusiikeista lapsille.

Oma syksyn lapsiryhmäni on Teuvo Pakkalan koulun aloittavat 4-luokkalaiset, noin 15 lasta, joille eräs showtanssipuolen koulukaveri on viime vuoden jo pitänyt.  Lapsilla on siis motorista pohjaa ihan mukavasti, ja tanssitunnin periaatteet ovat hallussa.  Oman haasteeni odotan olevan kohti paritanssia siirtymisessä, lapset kun eivät ole tanssitunneilla tehneet vielä paritanssiharjoitteita.  Mielessä on jo kypsynyt ajatus siitä, että aloittaisin paritanssiprojektin lasten kanssa paso doblella – kyseisestä tanssista saa ihan näyttävää, rytmikästä harjoitusta aika vähällä vaivalla ja osaamisella.

Nyt on 1.6. ja kesäloma on kai virallisesti alkanut.  Tosin ei Tanssijan kesäloma – tällä hetkellä teen pikkuhommana (josta onneksi maksetaan) koko tanssinopettajakoulutuksen kuva- ja videokirjaston järjestelytyötä.  Homma on puisevahkoa, mutta toisaalta siinä tulee kahlattua läpi suuri määrä menneiden vuosien hienoja tanssiesityksiä.  Paljon on hyviä, taitavia tanssijoita tämän koulun läpi kahlanneet!

Aloittelen lisäksi kesäopintojani.  Aion suorittaa 2. ja 3. vuoden pedagogiset opinnot kesän aikana pois alta.  Niinpä kirjoituspöydälläni on seitsemän kasvatustieteen opusta, jotka pitäisi kahlata läpi.  Odotettavissa noin 50 sivua kirjoittamista kahden esseen muodossa ja vielä kaksi ”akvaariotenttiä”, jotka tarkoittavat lisää kirjoittamista.  No onneksi kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minun kompastuskiveni…

Kolmas homma tälle kesälle on ehkä mielenkiintoisin.  Viimeisillä viikoilla aloittelimme nimittäin myös Tanssianalyysin (sivumennen sanoen loistavaa) kurssia, ja siihen liittyen saimme kesän ajaksi työstettäväksemme kesätehtävän: meidän pitää miettiä jotain paritanssiin liittyvää itseämme kiinnostavaa pientä juttua ja ideoida kaikkea mahdollista sen tiimoilta.  Tehtävänä on työstää aiheesta motiivi, idealuonnos ja lisäksi luonnostella aiheen ympärille tanssiproduktiota.  Tehtävän on tarkoitus auttaa ensi vuoden taiteellisen koetoksen – tanssidueton tekemisessä.

Odotelkaa siis lähiaikoina pääsivun ylälaitaan uutta linkkiä, jonka taakse alan hahmotella ideoitani ja ajatuksiani liittyen tähän tanssiduettoon.  Tällä hetkellä minusta tuntuu, että tanssidueton aihe voisi liittyä jompaankumpaan seuraavista kysymyksistä:

Miten liike muuttuu kun (tanssi)tilaan tulee toinen tanssija?

Miten kahden ihmisen tanssitarina syntyy?

Tiedättekös kuulkaa mitä?  Taas kerran on edessä kesä, jolloin en malta odottaa koulun alkamista syksyllä.  Palaa ihan nuoruus mieleen!

Kesäterveisin,

Näytetunnit ohi

Tällä viimeisellä varsinaisella ”pakollisella” kouluviikollamme vuorossa olivat päälajin koetokset – näytetunnit.

Maanantaina näytetunnit alkoivat Rock ’n’ Swing -osuudella, jossa heti kättelyssä lähdimme suorittamaan viejinä ja seuraajina Lindy Hopin tanssitehtäviä.  Timo oli etukäteen arponut parit, roolit ja suoritettavat kuviot.  Omalle kohdalleni osuneet tanssitehtävät olivat varsin haasteellisia – ulosheitto eight counttina sekä tuplaspin (myös eight counttina) tuottivat selviä vaikeuksia viennin suhteen.  Lisäksi tentaattorit (itselläni Kontturin Liisa sekä Koiviston Kati) tanssivat kanssamme Lindyä, jossa saimme olla omassa roolissamme.  Mielestäni en onnistunut tällä näytetunnilla parhaalla mahdollisella tavalla – tosin itse olin varsin tyytyväinen nopean Lindy Hopin (= ”potkufusku”) tehtävien suoritukseen.

Maanantai-iltapäivällä oli vuorossa seuratanssin osuus, joka sujuikin sitten paremmin.  Teimme yksin kävely- sekä humppadiagonaaleja eteen- ja taaksepäin ja tanssimme parin kanssa humppaa, hidasta valssia, tangoa, rumbaa, cha chata sekä fuskua molemmissa rooleissa.  Olo oli melko vapautunut, mikä varmaankin näkyi tekemisessä.

Maanantai päättyi tentaattoreiden suulliseen seuratanssiosuuden pika-arvioon.  Viime joulukuussa kirjasin ylös omia tavoitteitani keväälle 2010:

  • vahva keskustan (keskivartalon syvien lihasten) hallinta
  • selän pitkä linjaus
  • vartalo vie ennen jalkoja
  • jalkojen harotus pois ja vakioissa selkeästi jalat parallel
  • tanssin nousujen ja laskujen loiventaminen niin, etteivät nousut ole pystysuoria aksentteja

Oli aivan mahtavaa kuulla tentaattoreilta, että kaikissa näissä tavoitteissa on kevään aikana menty selkeä harppaus eteenpäin.  Lissun kommentti oli, että työtä on vielä, mutta tanssijuuteni on selvästi ”tulollaan”.  Anssimaisen moniselitteinen kommentti, että minulla ”palikat olivat oikein päällekkäin jo syksyllä, joten koko lajia ei kohdallani tarvinnut keksiä talven aikana uudestaan” lämmitti myös.  Kävelyissä taaksepäin sain kuulemma aikaiseksi koko porukan upeimmat kävelyt ja näissä näkyi erityisen hyvin vartalon (erityisesti selän) pitkä linjaus.  En ole koko talven aikana tottunut olemaan missään osa-alueessa porukan paras, joten totta kai tämä kommentti rohkaisi minua erityisen paljon.

Kehityskohteita silti riittää – ja tentaattoreiden ohje oli, että seuraavaksi minun pitää selkeästi keskittyä siihen, ettei ryhtini mene ”liian suoraksi” ja pallean ja alavatsan tuki unohdu, jolloin ylävartalo kaatuu hiukan taaksepäin ja rikkoo käsien ja vartalon yhteistoiminnan erityisesti kädenalitansseissa.  Eli aavistukseni, ettei Rock ’n’ Swing -osuus mennyt niin hyvin kuin odotin, lienee totta.

Kuka lukijoista on kuullut ”kineettisestä ketjusta”?  No, minun nykytilanteeni taitaa olla siitä malliesimerkki!

Tiistaina saimme sitten Rock ’n’ Swing -palautteen Timo Arstilalta, ja siinä tulikin sitten kylmä suihku niskaan.  Kuuluin ”pohjakolmannekseen”, eli ryhmään, joka on talven aikana edistynyt vähiten tässä lajissa.

Sulateltuani illan palautetta päätin tehdä asialle kesän aikana jotain.  Eli treeniä, treeniä, treeniä – ja myös vapaata kädenalitanssia, niin paljon kuin sielu sietää kesän aikana!  Rintakehän linjauksesta se kaikki lähtee, joten nyt lähdetään etsimään oikeaa linjausta ja sitä, miltä kehossa tuntuu, kun asiat tehdään oikein.  Onneksi Oulussa toimii varsin aktiivinen R’n’S-treenirinki, johon myös Arstilan Timppa osallistuu, joten palautetta on mahdollista kesän aikana saada.

Tiistai-iltana olin siis varsin mietteliäällä mielellä – mutta keskiviikko pelasti tämän rankan viikon.  Saimme viimeviikkoisen baletin näytetunnin palautteet, ja oma palautteeni oli aivan odottamattoman positiivinen.  Tässä ryhmässä olen kuulemma tasoa VAHVA HYVÄ, olen pystynyt löytämään jalkojen toiminnallisen aukikierron ja teen sarjat loppuun asti ja täysillä.  Lissun kommentti, että tekemiseni ”erottuu kilometrin päähän” lämmittää erityisen paljon.

On mielenkiintoista huomata, miten yhden lajin palaute peilautuu muihin lajeihin.  Baletin palautteessa toisaalta sanottiin, että seisoin ryhdikkäästi ja olin hyvin ylösvedetty, ja hartiat olivat levollisesti alhaalla, mutta toisaalta huomautettiin mm. siitä, miten paikoin keskityn ryhdikkyyteen ja ylävartalon avonaisuuteen niin paljon, että yhteys palleaan ja lantionpohjaan putoaa ja jään hieman takakenoon.  Tämähän vertautuu täysin yksi yhteen kädenalitanssien palautteeseen, ja vahvistaa päätelmääni, että juuri tähän asiaan – ylävartalon linjaukseen – on jatkossa keskityttävä enemmän, jotta kehityn tanssijana.

Viikko oli siis omalla kohdallani oikea kouluesimerkki voileipäpalautteesta: positiiviset palautteet ulompana, kriittisempi makkarana leivän välissä.

Tällä hetkellä on kaiken kaikkiaan varsin voittajaolo.  Selvisin kuin selvisinkin ensimmäisestä opiskeluvuodesta hengissä ja vailla suurempia havereita.  Tästä tilanteesta on erinomainen lähtökohta ponnistaa uuteen lukuvuoteen ensi syksynä.  Kesän aion viettää mahdollisimman paljon tanssia harrastaen.  Rankka talvi merkitsi sitä, etten juuri ehtinyt kulkea lavoilla – kesällä on runsaasti aikaa korjata tilanne ja keskittyä nauttimaan lähinnä seuratanssin sosiaalisesta puolesta ja perustanssikunnon ylläpitämisestä.

Tällä hetkellä olen muuten 11 kg laihempi kuin syyskuun alussa.  Kuka vielä kehtaa väittää, ettei tanssi ole Oikeaa Liikuntaa?

Ensimmäisen vuoden sivulaji – baletti – läpi!

Tiistaina meillä oli baletin näytetunti/tentti, mikä sujui varsin kelvollisesti.  Tangolla annoin kaikkeni, minkä huomasin siitä, että jo kahden ensimmäisen harjoitteen jälkeen hiki valui noroina niskaan.  Tankoharjoitukset sujuivatkin mielestäni varsin kelvollisesti.

Myös keskilattiaharjoitteet onnistuivat, lukuunottamatta pieniä mokia Temps Lie :ssa.  Perusaskelikot (Pas de Chat, Pas de Basque, Valssi/Balance) sujuivat yllättävän hyvin siihen nähden, mitä vaikeuksia minulla oli aiemmin niiden kanssa.  Jopa Tour Glissade, jossa minulla oli vielä viime viikkoon asti suuria vaikeuksia tulla tasapainossa pyörähdyksestä ulos, onnistui näytetunnilla paremmin kuin koskaan aiemmin.

Hypyistä onnistuivat Sissonne/Chasse ja kauris, mutta sen sijaan Grand Assemblé :ssa epäonnistuin toisella diagonaalilla, kun yritin ottaa ”hyppykädet” mukaan.  Tein harjoituksen lopulta kädet vyötäröllä ja sain kuin sainkin sen menemään läpi, mutta ”pisteitä pudottaa” tietenkin tuo käsien käytön puute.

Lopun Adagio-koreografia meni niin hyvin kuin sitä jaksoi enää tehdä.  Tunnin jälkeen olin aivan puhki, ja vielä eilen koko vartalo oli kipeänä, mutta kuulimme iloisen uutisen, että ilmeisesti koko luokka on läpäissyt ensimmäisen vuoden baletin.  Jei!

Näytetuntien sisällöt hahmottuvat

Kaksi seuraavaa viikkoa ovat jännittävää aikaa: ensi viikon tiistaina on sivulaji kakkosen eli baletin näytetunti, ja seuraavan viikon maanantaina on vuorossa päälaji eli seuratanssi, jonka näytetunnit jakautuvat yleisiin seuratansseihin ja erikseen tentittäviin Rock ’n’ Swing -tansseihin.  Tässäpä esimakua tulevasta, eli näytetuntien sisällöt.  Toivottavasti saatte näistä vihiä siitä, mitä kaikkea meidän tulisi nyt ensimmäisen vuoden jälkeen osata!

Baletin näytetunti

Tankoharjoitteet:

Plié
Tendu
Rond de jambe
Frappé
Fondu
Grand battement

Keskilattiaharjoitteet:

Temps lie
Saute
Pas de chat
Pas de basque
Tour glissade
Valssi/Balance

Hypyt:

Sissonne ja Chasse
Grand assemble
Kauris

Sommitelma/koreografia:

Adagio


Yleisten seuratanssien näytetunti

Tavoitteet:

  • vartalon ja raajojen pituuden ja kannatellun rentouden säilyttäminen kaikissa harjoituksissa
  • luonnollisen, hengittävän vartalonliikkeen löytäminen eri harjoituksiin
  • painopisteen ymmärtäminen peruskävelyissä
  • lajinomaisen liikkeen tuottaminen näytetunnilla tanssituissa  tanssilajeissa
  • sujuva paritanssi ensisijaisesti omassa roolissa

Sisältö:

  • kävelydiagonaalit eteen- ja taaksepäin
  • foksi parin kanssa, arvioitsijat mukana tanssimassa ja arvioimassa oppilaita omassa roolissaan
  • humppadiagonaalit: kävelyhumppa eteen/taakse, perushumppa eteen/taakse erilaisilla joustoilla, 2 humppaa + 4 kävelyä eteen/taakse, kävelyt pistoina oikealle ja vasemmalle
  • humppa, valssi, foksi parin kanssa, opiskelijat keskenään
  • rumbadiagonaalit: kävelyt eteen, 4 tahtia kävelyä + 4 tahtia Cucaracha, kävelyt + Spiral
  • rumban ryhmäkoreografia
  • rumbakoreografia parin kanssa molemmissa rooleissa tanssittuna: Open Hip Twist (Fan ending), Hockey Stick, Alemana, Closed Hip Twist, 2 x Check from PP, Hand to Hand (to Spiral, to Shadow Position), 2 Fwd Walks in Shadow Position, Fwd Walks to Open Hold
  • tanssia parin kanssa, tanssilajit: tango, hidas valssi, cha cha, fusku

Rock ’n’ Swing näytetunti

Näytä tanssimalla luvun mukaan

  • single time 6 count basic -askellus
  • double time 6 count basic, paino parillisilla -askellus
  • jne.

Näytä tanssimalla luvun mukaan seuraavien tanssien perusaskel:

  • Charleston
  • Fusku
  • Boogie-Woogie
  • Rock’n’Roll
  • Jive
  • Bugg
  • Balboa
  • Disco-Swing: perusaskel kolmeen ja neljään
  • Shag
  • Big Band Swing
  • Hip Hop Lindy

Tanssi Lindy Hopia sekä viejänä että seuraajana siten, että opettaja antaa tehtäväksi sisällyttää tanssiin tiettyjä kuvioita Lindy Hop First 45 -listasta annetussa järjestyksessä.

Lisäksi Rock ’n’ Swingistä pidetään teoriakoe.