Viseä ja renessanssiruhtinaita

Viimeinen kouluviikkomme lähestyy loppuaan.

Historiallisten tanssien kurssiin liittyen teimme tällä viikolla siis koulumme 10-vuotisjuhlaan pienimuotoisen tanssiesityksen, jossa tanssimme pari renessanssiajan seuratanssia: ensin arvokkaan pavanen ja heti perään siihen niveltyen vauhdikkaan gagliardan.  Gagliarda on hauska tanssi, joka tanssitaan 6/8-musiikin tahtiin ja jonka perusaskeleeseen kuuluu hauska ”laukkamainen” hypähtävä vaihtoaskel.  Kuten kuvista näkyy, puvutkin olivat tyylin mukaiset ja lisäsivät mukavasti fiilistä esitykseen.  Käytimme livemusiikkia (lähinnä laulua, tamburiini ja nokkahuilu), joka elävöitti hommaa entisestään.

Oli hassua saada niin paljon positiivisia kommentteja esityksestämme.  Tanssit itsessään ovat kovin yksinkertaisia, eikä tanssiessa tullut ollenkaan sellaista tunnetta, että ne olisivat olleet yleisön kannalta näyttäviä.  Mutta niiden voima piilleekin liikkeiden, päkiänousujen, askelten ja geometristen kuvioiden yhdenaikaisuudessa ja täsmällisyydessä.  Ja näyttihän se ihan komealta videolta katsottuna.

Muuten tämä viikko on kulunut Hist. tanssien kurssilla lähinnä balettivideoita katsellessa (tuntuu, että olen nyt nähnyt hetkeksi aikaa tarpeeksi balettia DVD:ltä…) ja Rock ’n’ Swing -tunneilla kädenalitanssien vientiin ja seuraamiseen syventyessä.  R&S tunnit ovat olleet todella mielenkiintoisia; olemme sukeltaneet hyvin syvälle visen syviin vesiin Arstilan Timon erinomaisessa ohjauksessa.  Viennin ja seuraamisen ytimessä olemme purkaneet koko tapahtuman tarkkaan eri vaiheisiin:

vaste – vienti – saatto – liuku – jarru – vaste

Näistä vientivaiheessa vienti tapahtuu ikään kuin selällä ja vaste pysyy kiinteänä.  Saattovaiheessa vartalolla ja kädellä tehdään saattoliike, joka purkaa vasteen, ja tässä käsien elastisuus nousee tärkeään rooliin.  Liukuvaiheessa ei ole vientivastetta, vaan seuraaja liikkuu ”itsestään” tuntuman pariin säilyttäen, kunnes saa seuraavan vientisignaalin, joka on jarruvaihe ja jossa vaste jälleen rakentuu.  Tästä edetään jälleen takaisin vientivaiheeseen.

Kuulostaako monimutkaiselta ja ylianalyyttiseltä?  Niin se varmasti tavalliselle seuratanssijalle onkin, mutta meidän pitää tulevina opettajina oppia pilkkomaan näitä asioita pieniin osiin, jotta opimme myös havainnoimaan ja neuvomaan tulevia oppilaitamme.  Minusta on myös jotenkin lohduttavaa oivaltaa, ettei vise suinkaan ole mitään mystiikkaa eikä korkeampaa hengen lentoa, vaan sitä pystyy halutessaan ja tarvitessaan analysoimaan osissa aivan kuin mitä tahansa muitakin tanssiin liittyviä asioita.  Toinen oivallus näiltä tunneilta on ollut myös se, että tietenkin suurin osa taitavista tanssijoista tekee viseen liittyvät asiat ”kehon muistista”, miettimättä ja aivan oikein.  Mutta visen purkaminen osiin on auttanut meitä kaikkia R&S tunneilla myös tarkemmin analysoimaan ja korjaamaan toinen toisiamme.

Visen ”osiin purun” lisäksi olemme treenanneet erilaisin harjoituksin työntö- ja vetovasteen vuorottelua (lähinnä buggin ja lindy hopin askelin), four countin / six countin / eight countin vaihtelua sekä chasse- ja rock-askelien vuorottelua lindyn peruskuvioissa.  Tänään pureuduimme teoriatasolla ja toisiamme harjoituksissa analysoiden erityisesti visen eri vaiheiden aikatekijöihin ja vasteen ja liikkeen laatutekijöihin.  Vasteen laatutekijöistä keskityimme erityisesti näihin kolmeen: kovuus (aloittelijalla vaste yleensä kova, tanssin kehittyessä muuttuu pehmeämmäksi), voima (tilanteen mukaan), nopeus (tanssin kehittyessä vaste kehittyy nopeammaksi).  Liikkeen laatutekijöistä keskityimme vuorostaan akseleihin nopea-hidas ja edellä-jäljessä.

Mielestäni Timo osasi myös erinomaisesti liittää nämä kaksi laatutekijää toisiinsa ja kuvailla esimerkein, miten ne sekoittuvat.  Esimerkki: jos nainen lähtee kuvioihin liian hitaasti, mies alkaa käyttää enemmän voimaa viennissään, mutta tässä tulee pian raja vastaan.  Jos taas nainen on ”liian nopea”, katoaa vientivaste äkkiä ja viennistä tulee ongelmallista.

Teimme harjoitteita molemmissa rooleissa ja annoimme toisillemme palautetta tyyliin ”liikkeesi on hiukan nopeampaa kuin edellisellä” tai ”viennissäsi tuntuu enemmän kovuutta kuin edellisellä ja saattovaihe on lyhyt, sen vuoksi vaste katoaa nopeammin”.  Harjoitukset olivat erittäin valaisevia ja teimme niitä hyvässä hengessä toisiamme kommentoiden.

Päivän ehdottomiin oivalluksiin kuului se, miten hip twist -tyylisiin liikkeisiin vieminen poikkeaa normaalista paikanvaihdosta.  Normaalissa paikanvaihdossa annetaan naisen liukua ilman vientivastetta aika pitkälle, jolloin jarrutusvaiheesta tulee suhteellisen lyhyt ja napakka.  Tämä taas antaa naiselle selkeän signaalin siitä, että liikkeen (eli swingin) ”ääripäästä” tulee lähteä tanssimaan kohti miestä (ja mahdollisesti kohti toista ääripäätä).  Jos taas mies haluaa viedä naiselle paikanvaihdon jälkeen liikkeen, jossa nainen ei lähde tanssimaan takaisin kohti miestä (kuten esimerkiksi hip twist yhden käden viennissä), on paikanvaihdon jälkeen jarrutus aloitettava heti kun nainen on ohittanut miehen.  Tätä harjoitellessa seuraajana tein heti havainnon, että pitkä, pehmeä jarrutus aikaansaa sen, että seuraaja jää ikään kuin odottamaan seuraavaa vientiä, eikä hänelle tule halua lähteä swingaamaan takaisin kohti miestä.  Itse muodostin mieleeni kaksi kuvaa: toisessa tehdään kesäkuivalla asvaltilla lukkojarrutus ja toisessa pysähdytään pehmeästi ABS-jarruilla.

Kuten rivien välistä ehkä pystytte lukemaan, on kulunut viikko ollut R&S tanssien kannalta ehdottomasti syksyn mielenkiintoisin!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s