Hyvä Oulu!

Lopullisia valintatietoja odotellessaan Tanssija on viettänyt hiukan tanssivapaata.  Huomenna tosin prätkä suuntautuu kohti Etelä-Suomea pienimuotoiselle lomareissulle, ja eiköhän tuolla itäisessä Suomessa tule joku lavakin ratsattua.  Ainakin aion pakata tanssivaatteita mukaan, tosin tanssikengät eivät taida sivulaukkuihin enää mahtua, mutta hiihdellään sitten ”normikengillä”.

Eilen saimme lehdestä lukea jälleen kerran ylistystä oululaiselle tanssinopetukselle.  Nimittäin Tanssii tähtien kanssa -showsta tuttu oululaisryhmä Northern Latin Exposure voitti showtanssin maailmanmestaruuden lauantaina Istanbulissa.  Ryhmässä tanssivat Sanna Hirvaskari, Saara Huovinen, Sanni Siurua, Marko Keränen, Jani Rasimus ja Toni Rasimus.  Näistä ainakin Sannan, Markon ja Tonin opetustaidot olen päässyt henkilökohtaisesti erinomaisiksi toteamaan.

Marko Keränen ja Saara Huovinen täydensivät suomalaisten menestystä sijoittumalla hopealle Latin Show Duo -sarjassa.

Hyvä Oulu!  Rohkenen elätellä sisimmässäni ajatusta, että voisin tulevaisuudessa täydentää vaatimattomalla osuudellani oululaista laatutanssinopetusta…

OAMK-tilannepäivitys

Olemme tässä viime päivinä hiukan vertailleet pääsykoepisteitämme useimpien muiden seuratanssin puolelle hakeneiden kanssa, ja tällä hetkellä taidan olla (tietämistäni hakijoista) pisteissä neljäntenä.  Tämä on minulle kyllä hiton iso ylläri, kuten on ollut koko prosessi ja oma pärjäämiseni siinä muutenkin.

Julkistettakoon tässä nyt sitten saman tien omat pääsykoepisteenikin, eiväthän ne mikään suuri salaisuus ole, eivätkä enää tästä muuksi muutu.  Asteikolla 1-5 sain pääsykokeissa seuraavat pisteet:

Tanssitekniikka: 3,13
Opetusnäyte: 4,63
Viestintä ja vuorovaikutus: 4,83

Kun tuohon ynnätään vielä ensisijaisesta hausta saadut +2 pistettä, tulee kokonaispistemääräksi 14,59/17.  Tällä hetkellä tietämälläni ykkösehdokkaalla pisteet ovat 15,96/17.

Omat pisteeni yllättivät minut tosi positiivisesti.  Tiesin toki, että tanssitekniikassani on vielä paaaaaljon kehitettävää – kuinka voisi muuten ollakaan vain 15 kuukauden harrastamisen jälkeen?  Rimaa eli 3 pisteen hyväksymisen alarajaa hipoen mentiin siis tuossa osa-alueessa.  Hyvin osasivat opettajat arvottaa.

Oma opetustuokioni meni sen sijaan mielestäni lähes niin hyvin kuin se voi tässä vaiheessa mennä, ja oli mukava nähdä, että opettajat olivat samaa mieltä ja palkitsivat siitä hyvillä pisteillä.  Positiivinen ylläri oli taasen tuo viestinnän ja vuorovaikutuksen noinkin korkea arvosana – tämä taisi sitten olla niitä osa-alueita, jota arvotettiin koko pääsykokeiden ajan kaikessa hiljaisuudessa.  Uskon, että ikä ja kokemus jylläsivät tässä – olen ollut ryhmätyössä ja eriasteisissa johtamistehtävissä yli 13 viimeistä vuotta ja kummahan se olisi, jos ei se missään näkyisi.  Ääriekstrovertti luonteenikaan ei nyt ainakaan suuresti haitaksi taida tässä olla, vaikka selkeästi luonteeni haasteet tiedostankin.

Olen aloittanut jo käytännön järjestelyt koulua varten.  Työpaikaltani olen saanut vihreää valoa noin vuoden mittaiselle opintovapaalle, jolla taloudellisista syistä olen aikonut ensimmäisen vuoden selvitä (etten putoa opiskelijan perusopintotuelle ainakaan ihan vielä).  Asunnon myyntiprosessikin on käynnistetty, sillä olen melko varma, että se tulee eteen kuitenkin pian.

Eli – käyttäydyn näemmä siis kuin olisin koulussa jo sisällä!  No, en usko, että mikään ihmettä pienempi voisi unelmaa nyt haudata.

* * *

Jahas, tällä viikolla voisikin mennä Aaltoselle salsaamaan, nyt ihan asiakkaana, mikä on piristävää vaihtelua.

Blogi on nyt julkinen

Koska olen nykyään riippumaton tanssifiilistelijä, eikä minulla siis ole sen kummempia kytköksiä yhteenkään tanssialan yrittäjään, päätin viimein tehdä tästä tanssiblogistani julkisen.  Olen toki siivonnut sitä hiukan ja laittanut postaukset, joiden sisältämän tiedon näen edelleen kuuluvan tekijänoikeuden piiriin, salasanan alle.  Mutta muuten tässä blogissa ei pitäisi olla mitään, mikä ei kestäisi päivänvaloa.  Kuka tietää, ehkäpä tämän myötä blogi saa myös uusia lukijoita…?

Tällä hetkellä statukseni on se, että odottelen lopullisia valintapisteitä ja tietoa hyväksymisestä OAMK:n valintatoimistolta.  Olen saanut sensuuntaista tietoa, että sisäänpääsyni pitäisi olla varmaa, mikä aiheuttaa vatsanpohjassa positiivista nipistelyä. Olen myös päättänyt lähteä tälle tielle, mikäli minulle mahdollisuus tarjotaan, vaikka se vaatiikin jonkintasoisia uhrauksia. Jos kaikki käy hyvin, minusta tulee siis elokuussa tanssinopettajaopiskelija!

Tämän blogin tarkoitus ei silti tule muuttumaan, vaikka postaukseni syksystä lähtien tulevatkin varmasti käsittelemään erityisen paljon ammatillista kasvuani ja kehittymistäni tiellä kohti tanssinopettajan ammattia.  Blogin on tarkoitus silti edelleen sisältää sekalaisia havaintoja paritanssin ihanasta maailmasta.

OAMK:n pääsykokeet, päivä 3

Finaalipäivä.

Aamumme alkaa eilisen tanssitehtävän purulla.  Pääsemme tanssimaan boleroon sommittelemaamme salsasarjaa, mikä sujuu kohtalaisesti.  Lisätehtävänä tanssimme ensin kuviomme ”itsellemme”, mikä kyllä sujuu.  Tämän jälkeen esitämme saman tanssin yleisölle ”myyntiversiona”, mikä tuntuu vaikeammalta.  Ilmaisukyky ei vain tunnu tässä vaiheessa täysin riittävän.

Sitten Lissu opettaa meille aika vaikean rumban askelsarjan, joka sisältää paljon hankalia käännöksiä ja swiveleitä.  En tunnu sisäistävän tätä, jälleen kerran törmään siihen, että askelsarjojen nopea omaksuminen ilman paria on minulle haastavaa.

Tämän jälkeen palaamme Lissun meille eilen opettamaan tangokuvioon, mutta nyt tanssimme sitä heti alusta alkaen parin kanssa.  Saan parikseni onneksi kilpatanssijoita, ja rupeaahan se sujumaan.  Ei tämä nyt vaikeaa ollutkaan, hieno kuviosarja, jota voisi hyvin kuvitella menevänsä lavalla parin kanssa.  Eli tämä vahvisti minulle sen, että opin parin kanssa paljon tehokkaammin kuin yksin.  Paritanssija mikä paritanssija…

Tunti jatkuu fuskulla, ja nyt mennään sitten kerrankin ihan siellä omimmalla alueella.  Hienoa päästä fiilistelemään helpoilla kuvioilla ja tekemään erilaisia baunsseja.  Teen havainnon, että tässä harjoituksessa kilpalattaritaustaisilla on hiukan tekemistä, johtunee siitä, etteivät vise-periaatteet ole kilpapuolella kuin lavatansseissa.

Viimeinen aihekokonaisuus kulkee termin ”vuorovaikutustaidot” alla.  Pääsemme Niina Vahtolan johdolla ensin miettimään pienissä ryhmissä omaa slogania ja siihen sopivaa cheerleading-tyyppistä esitystä.  Tämän jälkeen saamme eteemme jälleen eilisen salsatehtävän, joka pitää muokata nyt täysin uudentyyliseksi.  Päädymme vetämään koko sarjan läpi jenkan poljennolla, mikä kieltämättä muuttaa sarjan luonnetta aika häröksi.  No, hauskaa ryhmällä on kuitenkin.  Lopuksi pelaamme vielä evoluutiopeliä, jossa pääsemme esittämään tanssimalla eläinkunnan kingejä ameebasta teräsmieheen.  Kaiken kaikkiaan tämä viimeinen harjoitus mitannee jälleen kerran heittäytymiskykyämme.

Nyt ovat tanssit ohi, ja edessä on vielä ”tuomareiden” haastattelu. Sitä odotellessamme saamme vielä kirjallisen tehtävän, eli kirjoitamme lyhyen aineen aiheesta ”paritanssi ja minä”.  Mieleen tulevat lukioajat!

Haastattelusta kehkeytyykin omalla kohdallani mukava turinatuokio, jossa tenttaamisesta ei ole tietoakaan – sen sijaan opettajat tuntuvat tsemppaavan minua lähtemään ”uuteen elämään”.  Olen varsin otettu tästä, kai se pitää sitten ottaa niin, että opettajat näkevät minussa jotain potentiaalia.  Valmishan en tokikaan ole yhtään millään mittarilla, mutta eihän tässä valmiita ihmisiä ole oltu hakemassakaan.  Rohkenen ajatella, että olen aihio, raakile, josta voisi koulutuksella muokata ihan oikean tanssinopettajan.

Niinan kommentti opetustuokiostani mykistää minut.  Hänen sanojaan lainaten: ”jos Tanssija nyt kertoisi, että saisi sinisen soppakauhan tanssimaan rumbaa, niin uskoisin sen!”.  Heh.

* * *

Mitä jäi käteen?  Ensinnäkin, arvostukseni OAMK:n opinahjoa kohtaan nousi suunnattomasti – ainakin tanssin puolella ovat puikoissa rautaiset ammattilaiset.  Pääsykokeet olivat viimeisen päälle hyvin järjestetyt, tehtävät monipuolisia ja mietittyjä.  Meitä ajettiin niin monesti oman turvallisen kokemuskehämme ulkopuolelle, että varmasti ihan jokainen hakija koki jotain uutta itsestään ja suhteestaan tanssiin ja itseilmaisuun yleisemminkin.

Opettajat kysyivät loppuhaastattelussa ensin, millä mielellä olen?  Vastasin, että voitin itseni lukemattomia kertoja kolmen päivän aikana.  Pääsykokeet myös toivat minulle varmuuden siitä, että tavalla tai toisella haluan opettaa tanssia tulevaisuudessa. Haluan jakaa tämän rakkaan harrastuksen tuomaa iloa muille.

Tämä viikko oli kasvun viikko.

Kyllä nelikymppinenkin voi vielä kasvaa.

OAMK:n pääsykokeet, päivä 2

Toisen päivän aamu alkaa jälleen Liisan tunnilla ja aiheena nyt englantilainen tango.  Liisa käy jälleen nopeasti läpi kilpatangon perusteet, minkä jälkeen tuleekin (minulle) ensimmäinen shokki.  Liisa opettaa meille nopeasti mielestäni aika pitkän ja hankalan askelsarjan, jota emme tanssi ensin parin kanssa lainkaan, vaan ainoastaan tanssimalla miehen askeleet salin toiseen päähän ja naisen askeleet takaisin.  Minulle käy selväksi, että itselleni on hankalaa hahmottaa tällä tavoin tanssin kulkua.  Sekoan askeleissa jatkuvasti.

Sitten otamme parit, ja kohdalleni osuu nainen, joka ei myöskään ole tanssinut milloinkaan kilpatangoa.  Seuraa sekoilua ja yleistä hämmennystä, jotenkuten sarja menee puoliväliin (luulisin, että siinä tanssittiin jotain sensuuntaista kuin reverse turn, partner outside) mutta vasta lopussa tajuan, että siihen pitäisi heti perään tanssia naisen outside swivel, mitä Liisa ei askelsarjaa opettaessaan maininnut.  Koko osuudesta jää vähän huono maku, olisin pystynyt parempaan, mutta hahmotan ilmeisesti nopeasti uusia kuvioita ainoastaan parin kanssa tanssiessani.  Pannaanpa muistiin, tässä on selkeä kehittämisen kohde.

Siirrymme Anssin johdolla salsaan, joka onkin sitten tosi iso helpotus.  Vaikka tämäkin on minulle kohtalaisen uusi tanssi, sujuu se silti huomattavasti paremmin.  Anssi opettaa meille hauskan askelsarjan, minkä jälkeen saamme tehtävän: kolmannelle päivälle selviytyvät saavat tehtäväkseen sovittaa saman askelsarjan boleroon.

Lyhyen tauon jälkeen kokoontuvat kaikkien suuntautumisvaihtoehtojen hakijat yhteen saliin ja siirrymme valmistuvan tanssinopettajan johdolla streetin, diskon ja hiphopin maailmaan.  Huh huh, sanon minä, saan jälleen asennoitua ihan uuteen tanssimaailmaan.  Tämä poikkeaa kaikesta oppimastani niin paljon, että olen aika ajoin pulassa.  No, niinpä ovat kyllä muutkin oman sv:ni hakijat.  Baletin ehdokkaat ja ”aikuiset” sen sijaan näyttävät olevan kuin kotonaan.  Tunnin aikana teemme myös tulkintatehtäviä ja pääsemme mm. kertomaan tanssillamme onnelliseen loppuun päättyvän tarinan, musiikkina Mikki-Hiiri merihädässä Club for Fiven esittämänä.

Lounastauko, jälleen hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä. Näillä mennään.  Edellinen tunti aiheuttaa joukossamme yleistä paniikkia, kaikki ovat ihan puulla päähän lyötyjä tunnin vaikeudesta ja joukossa näkyy jonkin verran ”en selviä tästä” -mielialaa.  Yritän rauhoittaa porukkaa sillä, että varmasti tämän tunnin tarkoituskin oli ajaa kaikki hakijat pois mukavuusalueeltaan ylipitkillä koreografioilla, jotta tuomarit saavat tarkkailla, kenestä löytyy yritystä ja kuka luovuttaa.

Nyt pitää vain nollata tämä kokemus ja mennä eteenpäin.  Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Iltapäivä on varattu opetusnäytteille.  Jakaannumme pieniin ryhmiin, ja kullakin hakijalla on 10 minuuttia aikaa pitää muille ryhmäläisille pieni tanssituokio, joko oman suuntautumisvaihtoehtonsa aiheesta tai itse sommittelemastaan koreografiasta.  Tämä ei jännitä itseäni lainkaan, sillä tähän ikään mennessä on opetuskokemusta kertynyt kaikenlaisista tilanteista.  Ja tätä vartenhan olen tänne tullut pyrkimäänkin!  Nyt pääsemme viimeinkin näyttämään, olisiko meissä potentiaalia tanssinopettajiksi.

Etukäteen olin valinnut niinkin yksinkertaisen aiheen kuin rumban Cuban Rocksin opettamisen.  Vaikka joukossa on ”kilpatanssihirmuja”, päätän silti pysyä aiheessani, mikä osoittautuu nappivalinnaksi.  Olo on opetustuokiossa rento ja varma, 10 minuuttiani tulee täytetyksi, oppilaista löytyy vartalonliikettä, ja piristän opetusta parilla mielikuvalla, joista itselleni on ollut hyötyä omassa oppimisessani.  Tästä tehtävästä jää mielettömän hyvä fiilis ja uskon, ettei se huonosti mennyt tuomareidenkaan mielestä.  Ryhmässämme on hyvä meininki ja kaikki opetustuokiot ovat erilaisia, mutta erinomaisia lajissaan.

Toinen päivä alkaa olla lopuillaan, ja jälleen alkaa jännittäminen.  En itse asiassa usko pääseväni jatkoon, ellei opetustuokioni sitten pelastanut tanssituntien mokailua.

Jälleen tasan klo 17 nasahtaa riemukas viesti kännykkään: olen jatkossa!  Eli ”finaaliin” mennään.

OAMK:n pääsykokeet, päivä 1

Saavun paikalle OAMK:n kulttuurin yksikköön Kaukovainiolle klo 8.30.  Takana hyvin nukuttu yö ja hiukan perhosia vatsassa.  Totean olevani porukan ”vaari”, kuten etukäteen olin ajatellutkin.  No mitäpä tuosta, porukka alkaa tutustua toisiinsa ja kohta iloinen nauru raikaa joukossa. Mukana näyttää olevan kourallinen miehiäkin, hyvä!

Kokoonnumme osastonjohtaja Anssi Kirkonpellon alkuinfoon, joka on lyhyt ja ytimekäs.  Meitä tullaan riepottelemaan maksimissaan kolme päivää eri suuntiin.  Joka päivä osa meistä karsiutuu pois, ja yrittäjiä on ekana päivänä nelisenkymmentä.  Päätän asettaa ensimmäiseksi tavoitteekseni, että selviäisin kakkospäivälle.  Kun en ole milloinkaan saanut tanssikyvyistäni minkäänlaista ”riippumatonta asiantuntijapalautetta”, niin enhän voi mitenkään tietää, onko minusta tähän.  Toinen päätös, minkä teen, on että tuli mitä tuli, niin tähän mennään uteliaina ja täysillä.  Porukka jaetaan heti kahtia, toiseen me, paritanssin sv:n hakijat, toiseen klassisen baletin sv:n hakijat ja aikuisopiskeluun hakeneet (minuahan ei siihen kelpuutettu tanssitaustan puuttuessa, joten olen mukana 20-25 vuotiaiden iloisessa ryhmässä).

Ensimmäinen tanssitunti alkaa kohtuullisen hellävaraisesti ja turvallisesti humpalla.  Liisa Kontturi käy ensin nopeasti läpi kävelyhumpan ja perinteisen humpan askeleet, minkä jälkeen pääsemme tanssimaan lyhyitä humppasarjoja salin poikki diagonaaleille.

Sitten Liisa laittaa perinteisempää musaa tulemaan, ja saamme tehdä vientiseuraamistreeniä, eli ihan normaalia tanssimista, tanssilajeina hidas valssi ja foksi.  Asennoidun tilanteeseen ikään kuin olisin normaalilla tanssikurssilla, jännitys on tipotiessään.  Tämähän on hauskaa!

Seuraavaksi siirrymme swing-tanssien pariin, ja seuraavan opettajan johdolla etsimme ensin kroppaamme baunssin, minkä jälkeen teemme lindy hopista lainattuja potkusarjoja parin kanssa.  Täysin uutta minulle, mutta menee jotenkuten.  Porukka on jo ihan vapautunutta, ja nauru maistuu kaikille.

Pienen hengähdystauon jälkeen siirrymme klassisen baletin kimppuun.  Uusi aluevaltaus tämäkin!  Jotkut hakijoista hermoilevat tätä tuntia hiukan, ja kevennän tunnelmaa ilmoittamalla, että minä olen treenannut erityisesti tätä varten katsomalla telkkarista Billy Eliotin…Lehtori Heli Kuulan johdolla lähdemme tekemään baletin perusaskelia – älkää kysykö minulta, mitä ne kaikki olivat, sillä askelsarjojen nimet menivät toisesta korvasta ohi.  No ainakin plié ja reveré tulivat tutuiksi.  Olen yllättynyt siitä, kuinka kroppa alkaa hikoilla, vaikka ulkoisesti emme muka tee juurikaan mitään.  Lihastenhallinta työskentelee täysillä, ja olen melko tyytyväinen siihen, miten saan jalkani taipumaan sarjoihin ja käteni taipumaan erilaisiin linjoihin.  Tulipas sille nilkkojeni ”balettiojennuksellekin”, jota olen ikäni naureskellut, viimein käyttöä!

Sitten siirrymme jälleen diagonaaleille tekemään askelsarjoja ja pyörähdyksiä.  Harmittelen, kun ei tullut mukaan ohutpohjaisia tossuja, sillä paljain jaloin piruetit (nämäkin ihan uutta minulle) sujuvat nihkeästi…tunti päätetään ylväisiin (no, meillä seuratanssin hakijoilla vähemmän ylväisiin) kaurishyppyihin.  Ehdotan Helille, että minä saisin toimia kauriinmetsästäjänä, mikä vapauttaa sopivasti tunnelmaa.  Eihän tämä loppu nyt hyvin mennyt, mutta selvisimme kuitenkin jotenkuten.

Lounaaksi nautin pelkkiä hedelmiä, rusinoita ja pähkinöitä, mikä oli hyvä valinta, sillä koulun aterian syöneet valittivat iltapäivän raskasta oloa.

Lounaan jälkeen siirrymme showtanssin maailmaan.  Opettajamme Outi laittaa afrikkalaisia alkukantaisia rytmejä soimaan, ja lähdemme hänen johdollaan tanssimaan taas diagonaaleille erilaisia varsin alkukantaisia kuviosarjoja.  Tässä ollaan lähes kaikille meidän sv:mme hakijoille varsin vieraalla alueella, ja heittäytymistä tarvitaan.  Tiedän, että tämä on minulle uutta ja outoa, mutta yritän antaa kropastani niin paljon kuin siitä lähtee ja unohtaa kaikki kaavat ja säännöt.  Tässä mennään jo puhtaalla fiiliksellä.  Sarjat eivät minulla pysy kyllä ihan hallussa, mutta ajattelen, ettei tässä valmiita showtanssijoita nyt etsitä, vaan niitä, jotka uskaltavat kokeilla jotain uutta ja erikoista.  Olen melko tyytyväinen tähän osuuteen.

Näin ensimmäinen pääsykoepäivä on ohi, ja jään jännittämään, miten kävi.  Kello 17 sitten lävähtää tekstari, jonka mukaan olen jatkossa!  Eli ensimmäinen tavoite on saavutettu, en ollut viimeisten joukossa.  Ei kun uuteen päivään valmistautumaan.

Uutta suuntaa elämälle?

Blogi on ollut hetken hiljainen, mutta Tanssijan elämässä taustalla on tapahtunut yhtä ja toista.  En ole halunnut ruveta kertomaan puolivalmiista asioista, mutta nyt, kun tilanne on mikä on, voin antaa seikkaperäisen selostuksen tapahtumista.

Rakkauteni seuratanssiin yltyi tässä kevään mittaan niin palavaksi, että päätin heittäytyä pitkästä aikaa elämässäni oikein kunnolla ja jättää hakupaperit yhteishaussa OAMK:n tanssinopettajan koulutusohjelmaan.  Viimeinen vihannes mielessäni muhineeseen tanssisoppaan oli se, kun tanssikurssin väliajalla eräs vanhempi nainen tuli kyselemään, annanko tanssitunteja jossain. Kun hölmistyneenä sain suustani TÄH?, hän tokaisi perään, että ”enkös mä kuitenkin tanssinopettaja ole?”.

Olen rakastanut opettamista aina silloin, kun tilaisuuksia on elämäni varrella tullut vastaan, mutta nuorempana ajattelin vain rahaa ja päättelin, että muunlaisissa hommissa pääsee ”paremmille liksoille”. Nyt kun noita hommia on tässä tullut viimeiset 13 vuotta katseltua, niin eipä tunnu kovin hohdokkaalta enää.

Eli lyhyestä virsi kaunis, laitoin siis hakupaperit sisään ja tulin hyväksytyksi pääsykokeisiin.  Päätin kirjoittaa auki tunnelmia ja ajatuksia pääsykokeista, joten olkaa hyvät.